SAIN KOTIINI KUTSUMATTOMIA VIERAITA

Nyt piti nähdä tämäkin päivä, jolloin tapahtui jotain uskomatonta. Itse asiassa tapahtuma sijoittuu tammikuuhun, jolloin olin juuri palautunut Suomesta takaisin Teneriffalle. Tai itse asiassa tapahtumat, joista toinen tapahtui heti, kun olin muuttanut tänne.

Olin kuitenkin sen verran hämilläni, etten osannut pukea niitä sanoiksi ja kirjoittaa tänne blogiin. Ja miksi olisin kirjoittanutkaan? Koska tästä on nyt kulunut jonkun aikaa, totesin osaavani jopa nauraa asialle. Vaikka toinen asia on vielä kesken ja sitä puidaan…

Mutta tämä postaus on tärkeä. Jossain vaiheessa haluaisin näyttää kotini, ensimmäistä kertaa blogini historiassa! Täällä todellakin tuntuu kuin olisin kotonani. Joka kerta, kun astun sisälle, saan sellaisen vau-efektin. Täälläkö minä oikeasti asun?

Ennen sitä haluan kuitenkin kertoa pari tositarinaa täällä minun Teneriffalla asumisestani. Ihan vain sen vuoksi, ettei kukaan vahingossakaan ajattelisi, että minun elämä olisi jotenkin ruusuilla tanssimista. Kun vaan ei ole. Elän nimittäin elämäni haastavinta aikaa. Mutta se on toinen tarina se...

Muuttaessani Teneriffalle ja näille leveysasteille, ei pienessä mielessäni käynyt, että nythän ollaan subtrooppisessa vyöhykkeessä. Eli talvet ovat lyhyitä ja leutoja, kesät pitkiä ja kuumia. Minulle Teneriffa on osa Espanjaa, enkä siis ajatellut ilmastoa… Tai monihan ajattelee, että täällä on niin upea ilmasto ja aurinkokin paistaa melkein aina. Siksi  ne ei-toivotut ilmiöt voivat tulla yllätyksenä. Calimaan olen jo tottunut. Eli täällä hyvin yleiseen sääilmiöön, jossa hiekka tai pöly tai mikälie, on ilmassa ja tekee siitä utuisen ja seisovan kuuman. Tai sateeseen. Jep, myös täällä sataa vettä. Ainakin välillä.

Niin, mitä tekemistä minun kodilla ja ilmastolla on keskenään? Paitsi sen lisäksi, ettei meiltä löydy lämmitystä? Eli ei ole lämpöpattereita, koska niitä ei tarvita.

Tiedätkös sen sanonnan ”kun kissa on poissa, niin hiiret hyppivät pöydillä”. Noh, meillä hiirien tilalla olisivat torakat.

Arvaapa onko kiva mennä illalla keittiöön, napsauttaa valot ja nähdä kuinka kymmenkunta torakkaa pakenevat eri suuntiin? Kun näin ne ensi kerran, hyvä etten saanut paskahalvausta. Minulla, kun on huonoja kokemuksia tällaisista siipeilijöistä. Säikähdin tosissani. Ihan aikuisten oikeasti. 

Välihuomautus: Lue tämä postaukseni klik, jos et tiedä, mihin juuri viittasin. Se on muuten blogini historian luetuin postaus, jota on luettu huimat 14 486 kertaa!

Nyt, kun olen täällä jokusen kuukauden asunut, niin harmittomiksihan nuo torakat ovat osoittautuneet. Toki niiden ulosteiden mukana voisi periaatteessa levitä ripuli, salmonella tai A-hepatiitti, mutta minulla ei ole ollut mitään noista. Mutta ovat ne silti ällöjä. Juuri näiden tunkeilijoiden takia minulla on aina myrkkyä, mutta tuntuu, ettei sillä ole niihin vaikutusta. Yhdessä vaiheessa tilanne oli hallinnassa ja niitä ei ollut ja sitten yhtäkkiä ne tulivat takaisin. Pitänee kohta ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Koska elämässäni on nyt kuitenkin isompia ongelmia ja jaksan hoitaa vain yhden taistelun kerrallaan, niin toistaiseksi torakat saavat tanssia pöydillä. Silloin, kun en itse ole paikalla. 

Ja tämä on Teneriffa. Tällaista tämä elämä nyt vain on. Torakat ovat osa tätä. Jos se ei olisi torakka, niin sitten muurahainen. 

Mutta... mitä tapahtui tammikuussa?

Tapahtuipa tammikuussa, että meidän asunnon keittiö alkoi haista. Epäilimme hajun tulevan putkistosta. Putkistohan on tietenkin se yleisin syypää, jos tällaisia epämääräisiä hajuja tulee. Ryhdyimme toimeen ja kokeilimme kaikki maailman keinot putkiston putsaamiseksi. Keitimme vettä, laitoimme tököttiä, mutta lemu oli ja pysyi. Kämppäkaverini alkoi jo hyppiä melkein seinille. Hän siivosi keittiön lattiasta kattoon ja tutki kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat. Ei tuloksia.

Eräänä päivänä huomasin keittiössä kärpäsen. Ei siinä ollut muuta erikoista, mutta kun se oli jäänyt loukkuun liesituulettimen lasin alle. Suureksi hämmästyksekseni ja ällötyksekseni, sen sisältä tuli valkoisia toukkia. What?!

En eläissäni ollut nähnyt moista, joten aloin suihkutella myrkkyä liesituulettimeen. Itse kärpänen lensi liesituulettimen uumeniin, joten hyödynsin ja sain tapettua siivottua toukat veks. Asia unohtui…

Hajuongelma kuitenkin jatkui. Itse asiassa tuntui, että päivä päivältä ongelma vain paheni. Myös kylpyhuoneen puolella alkoi tapahtua kummia. Joka kerta, kun vetäisimme vessanpöntöstä, vesi alkoi nousta sellaisella vauhdilla kuin olisi tulossa vedenpaisumus. Kummasti alkoi vessareissut vähentyä…

Viikon päivät ehti vierähtää epämääräisissä hajuissa, joka onneksi rajoittui vain keittiöön.

Sitten kämppäkaverini muisti ohimennen mainita, että oli nähnyt rotan tyyliin ”Ai niin, täällä oli muuten rotta, kun olit Suomessa.” Minun reaktioni oli tietenkin, että ”mitä?! Et ole tosissasi?!”

Kämppäkaveri oli sitten luullut kertoneensa asiasta minulle ja minun piti tarkentaa, että tokihan nyt muistaisin, jos hän olisi minulle tällaisesta episodista kertonut.

Rotta oli ollut meidän pyykkihuoneessa, mutta kämppäkaverin kaveri oli ollut paikalla ja antanut sille kyytiä luudalla. Rotta oli lentänyt ikkunasta ulos kuin leppäkeihäs!

Sitten muistin, että enpä minäkään ollut muistanut kertoa yhtä juttua… Sitä kärpäsepisodia, nimittäin. Niinpä kerroin siitä kämppäkaverilleni. Tuijotimme hetken toisiamme epäuskoisina… kunnes meillä syttyi lamppu melkein yhtä aikaa.

Rupesimme pohtimaan, että jospa se rotta ei ollutkaan lentänyt kadulle. Tässä vaiheessa voisin kertoa sen verran, että asumme kerrostaloasunnon melkein niissä kaikista ylimmissä kerroksissa. Mitäpä jos rotta olisi jotenkin raahautunut takaisin sisälle ja… kuollut?

Katonrajassa oli sellainen putki, joten epäilimme hajun tulevan sieltä ja se voisi olla rotan kuolinpaikka. Kaveri tuli katsastamaan putken, irrotti sen ja vei mennessään. Sen sisältä ei paljastunut yhtään mitään ja kuten arvata saattaa, hajukaan ei hävinnyt mihinkään. Ja nyt meillä ei ole edes sitä putkea, vaikka en edes tiedä, mitä virkaa se siellä katon rajassa toimitti, kun näköjään ilmankin pärjätään.

Tämän jälkeen tapahtui seuraavaa.

Kämppikseni oli yhteydessä vuokranantajaan. Hän kuunteli epäuskoisena ja sanoi ”etteiväthän nyt rotat tule näin korkealle…” Rotat tulevat kuulemma vain toiseen kerrokseen. Vuokranantaja tuli kuitenkin tutkimaan asiaa, jolloin hänellekin valkeni hajuongelma ihan konkreettisesti. Liesituuletin sai siltä istumalta lähtöpassit, eli hän purki ja vei sen mennessään. Sinä päivänä myös haju hävisi.

Uskokaa tai älkää, mutta… rotta oli kuollut liesituulettimen sisään!!! Se tosiaan oli sitten palannut meidän kämppään vain kuollakseen liesituulettimen sisään. 

Onko tämä uskomattomin rottatarina ever..?

Tässä oli ennen liesituuletin. Ei ole enää! Ylhäällä oikealla meni sellainen iso putki. Sitäkään ei ole enää!

Ei varmaan tarvitse selittää, miten palapelin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Haju, kärpänen, toukat…

Vaikken rotista perusta, niin olisin kyllä halunnut olla näkemässä, kuinka rotalle annetaan huutia luudalla. On se voinut olla näky… Noh, voin nähdä sen sieluni silmin. Tämän tapauksen jälkeen tuli taas todettua, miten kommunikaatio on tärkeää.

Vessakin alkoi muuten toimia heti paremmin. Kuin taikaiskusta. Vaikkei sillä ollutkaan rotan kanssa minkäänlaista yhteyttä.

Lopuksi täytyy todeta, että nämä episodit saivat mielikuvitukseni laukkaamaan ja mieleeni tuli vaikka mitä otsikkovaihtoehtoja... 

Kuten esimerkiksi:
Voihan rotta ja russakka! 
Ongelmia paratiisissa
Houston Tenerife, we have a problem

Koska uskon vahvasti, että jokaisella meistä on joku tarina liittyen hiiriin tai rottiin, niin kertoisitko minulle oman hiiri/rottatarinasi..?