JUTTU, JOKA VEI MATKAHALUT –MELEKEIN

Kun reissaa maailmalla, niin sitä tekee kaikkensa, että matkasta tulee ikimuistoinen ja ettei vain mitään ikävää pääsisi tapahtumaan. Sellaista, joka voisi pilata matkan ja sitä myöten koko loman. Loman, jota on odotettu pitkään ja hartaasti, säästetty rahaa, tehty suunnitelmia ja ladattu mieletön määrä odotuksia. Tietenkin yritän mennä matkoille avoimin mielin, ettei tulisi pettymyksiä, mutta kyllä sitä silti jotain odottaa.

Matkoilta toivon uusien paikkojen näkemistä ja kokemuksia ja mielellään myös ihan kivaa säätä. Matkailu on minulle henkireikä arkeen ja mahdollisuus nähdä ja kokea niin paljon. Niin kävi tälläkin kertaa, mutta valitettavasti ei siinä positiivisessa merkityksessä.

Onkin perin ironista, että olen matkannut monessa kolkkaa, eikä koskaan ole sattunut mitään maata kaatavaa. Kunnes nyt tulin Suomeen…

Matkoillani olen yrittänyt tehdä kaikkeni, mikä tehtävissä on, ettei mitään ikävää sattuisi. Minulla on aina matkavakuutus. Hotellin valinnassa olen tarkka ja saatan käyttää sen etsimiseen tuntikausia. Minulla on ne tietyt kriteerit, joiden perusteella seulon hotelleja ja lopulta päädyn johonkin tiettyyn hotelliin. Erityisen tärkeitä ovat muiden matkailijoiden kirjoittamat arvostelut hotellissa ja hotellin saama pistemäärä. Tähdet ovat yhdentekeviä, jos hotellin saama pistemäärä on ala-arvoinen. 

Väärässä paikassa väärään aikaan

Tulin matkalle Suomeen. Reissuuni oli monta hyvää syytä. Viettäisin muutaman superhauskan päivän ystäväni kanssa minulle uudessa ja tuntemattomassa kaupungissa. Osallistuisin luokkakokoukseen, jossa näkisin viiden vuoden tauon jälkeen entisiä luokkakavereitani. Saisin hyvästellä mummoni, joka on nyt niin huonossa kunnossa, että on ehkä vain päivien kysymys, milloin hän poistuu keskuudestamme. Näkisin perhettäni, sukulaisiani ja kavereitani. Kaikki nuo toteutuivatkin, mutta reissun päällä miulle sattui jotain todella ikävää, varmastikin jokaisen matkailijan pahin painajainen. Ei, se ei ollut koneen myöhästyminen, joka sekin tuli tällä reissulla koettua. Meille ilmoitettiin, että koneessa on tekninen vika ja ettei ole tietoa, milloin päästään lähtemään. Siinä vaiheessa olin vain iloinen siitä, että onneksi tuo tekninen vika huomattiin nyt eikä vasta ilmassa.

Matkailijan painajaisella tarkoitan jotain ihan muuta. En vain odottanut, että se sattuisi Suomessa, suomalaisessa hotellissa. Sen kerran, kun en ollut niin tarkka ja luotin, ettei Suomessa mitään voi sattua. _Tietenkin_ minulle sattui.

Majoituin pari yötä nimeltä mainitsemattomassa hotellissa jossain päin Suomea luokkakokouksen merkeissä. Tuon hotellireissun jälkeen jalkani oli ihan syödyt, kauttaaltaan täynnä punaisia erikokoisia puremia. Puremakohdat kutisivat. Laskin n. 80 paukamaa. Heti, kun pystyin, menin lääkäriin jopa pariin otteeseen ja puremiksihan ne varmistuivat. Kyseessä oli lude, lintukirppu tai pölypunkki. Harmi vain, ettei sitä tuon tarkemmin voinut sanoa.

Menin ihan paniikkiin. Jos se olisi lude, niin jokainen varmasti tietää, että siinä vaiheessa on syytäkin olla paniikissa. Ensimmäiseksi tiedustelin luokkakavereiltani, oliko muilla puremia. Kyllä oli, mutta hyvin vähän ja heidän mielestään itikoiden aiheuttamia. Mutta minun yli 80 puremaa ei todellaan voinut olla itikan, vaan niin kuin lääkäri sanoi, ”joku pedissä ollut olento”. Hoidoksi sain mietoa kortisonivoidetta ja allergialääkettä, joka sisältää antihistamiinia.

Aloitin saunottamisen. Valvoin yötämyöten ja manailin huonoa onneani. Saunotin kaikki mahdolliset reissukamppeet ja tavarat. Vaatteet pesin 60 C-asteessa. Siihen meni päiviä, koska koko matkalaukun ja vaatekaapin sisältö oli käytävä läpi. Höyrykoneella kävin läpi patjan ja sohvan. Mikä homma! Kaiken kaikkiaan tapaus on aiheuttanut todella paljon harmaita hiuksia. Henkisesti tämä on ollut todella raskasta.

Otin yhteyttä hotelliin ja terveystarkastajaan. Hotelli suhtautui minuun aluksi hyvin epäuskoisesti, mutta ottivat asian vakavasti terveystarkastajan käydessä siellä. Asiaa nyt selvitellään ja olen parhaillaan vaatimassa omia oikeuksiani. Alustavissa tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään hotellista ja minä olen ollut ainoa, joka on valittanut. Kaikella järjellä ajateltuna ei tämä ole muualta voinut tulla, koska tämä tuli hotellissa yöpymisien aikana ja sitä ennen oli ihan täysin terve iho jaloissa.Erityisen ikävää tässä on se, että minun iho on niin herkkä, että tästä luultavammin jää ikuiset arvet jalkoihin.

Reissuintoni sai tämän myötä pahan kolauksen ja kirpparisuunnitelmani menivät jäihin kunnes saan terveystarkastajan lausunnon. Näillä näkymin näyttää, ettei se olisi ollut lude, vaan vaaraton lintukirppu. Kuitenkin vielä odotan kauhunsekaisin tuntein, milloin ilmestyy uusi purema. Pienenkin öpykän nähdessäni hyppään melkein kattoon.

En halunnut miettiäkään enää uusia matkoja, vaikka vielä vähän aikaa sitten olin haaveillut meidän menevän Amsterdamiin. Lopulta puolisoni kysyi, josko kuitenkin lähdettäisiin. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Hän ehdotti Roomaa –ikuista kaupunkia. Aloin varovaisesti lukea siitä. Mitä enemmän luin, sitä innostuneempi aloin olla. Myös kavereideni reissusuunnitelmat antoivat pontta. Kyllä minäkin haluaisin päästä reissuun tänä kesänä! Lopulta intouduin tutkimaan hotelleja. Ja mitäpä olenkaan viime päivät tehnyt? Katsellut lukuisia hotelleja ja etsinyt turvallista ja viihtyisää majapaikkaa, jossa olisi jotain persoonallista ja hyvällä sijainnilla. Ehkä tämä tapaus ei vienytkään minun matkahaluja.

Onko teille sattunut matkan aikana jotain ikävää?