sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

ABADES – HÄMMÄSTYTTÄVÄ AAVEKYLÄ TENERIFFALLA

Missä on se paikka, jossa kaikki ottavat kuvia graffiteista? ystäväni tuumi ääneen. 

Olimme juuri saapuneet Abadesiin aikomuksenamme mennä haikkaamaan. Eletään karanteenin jälkeistä aikaa. Elämä Espanjassa alkaa palautua normaaliin. Jos koronan jälkeen enää on mitään normaalia?

En vielä osannut aavistakaan, mitä seuraavaksi näkisimme ystäväni heittäessä viattoman kysymyksensä ilmoille. Abades on pieni kylä Teneriffan kaakkoisrannalla. Suuret turistimassat eivät ole sinne löytäneet. Ja hyvä niin. Rannalla oli kuitenkin porukkaa, vaikka päivä oli pilvinen.
Roskaa, raunioita ja graffitteja 
Kaukana horisontissa piirtyi kirkko taivasta vasten. Se oli tumma ja yksinäisen näköinen. Tiesimme, että sinne meidän suuntamme käy. Eikä kirkon enää tarvitsisi olla ylhäisessä yksinäisyydessään meidän tullessa paikalle.

Ennen sitä halusimme kävellä luontopolulla. Menimme määrätietoisin askelin aina majakalle asti. Matkan varrella vastaan tuli eräs toinen yksinäinen rakennus vastaan. Se näytti siltä kuin sortuisi hetkenä minä hyvänsä. Sen sisällä oli graffitteja, joita aina tykkään tuijottaa silmä kovana. Mutta roskat… Ne saivat minut surulliseksi. Todella surulliseksi. Tällaisia sikojako me ihmiset olemme?
Pudistelimme päätämme ja aloimme miettiä, että asian eteen on tehtävä jotain. Päätimme, että tänä kesänä aloitamme kävelylenkit, jolloin keräämme roskia pois luonnosta. 

Halusimme jatkaa ja löytää varsinaisen määränpäämme, Abadesin aavekylän, joka on hieman syrjässä. Kirkko suuntaviittanamme löysimme kylään. Näimme yhden rakennuksen, sitten toisen, kolmannen ja sen jälkeen vaikka miten monta! Pian olimme rakennusten ympäröimiä. Graffitteja, värejä, kuvioita ja… raunioita. 
Eli juuri sellainen paikka, jollaisia tykkään tutkia. Tosin ilman niitä roskia. Hautuumaat, hylätyt kylät ja autiot talot… You name it! Tällaisissa vanhoissa paikoissa on oma mystinen tunnelma, joka kertoo sitä omaa tarinaansa. 

Eikä tämäkään ollut poikkeus. Paitsi erikoista, että tällaista löytyy Teneriffalta! Tämä saari osaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Oli mielenkiintoista kierrellä hylättyjen rakennusten käytävillä ja kurkistella huoneiden sisään. Seinillä oli toinen toistaan erilaisempia graffitteja. 

Otimme kuvia ja nauroimme vedet silmissä, kun näimme, mitä niistä paljastui. Tässä yksi esimerkki hykerryttävästä kuvasta. Täydellistä "ei mennyt niin kuin Strömsössä"-ainesta. 

Hauska tilannekuva. Kalan ilme on todellakin näkemisen arvoinen...

Paikka on erittäin mielenkiintoinen minunkaltaisille tyypeille, jotka tavallisten nähtävyyksien sijaan tai ohella haluavat nähdä toisenlaista Teneriffaa. Kurkistaa paikallishistoriaan, saaren siihen synkempään ja salatumpaan osaan.

Abades – hylätyn kylän salaisuus
Mutta mikä on Abadesin historia? Miksi siellä on kokonainen aavekylä kirkkoa myöten? Kylä on ollut autiona jo vuosikymmenten ajan. Rakennusten on annettu rapistua. Itse asiassa se ei koskaan edes ehtinyt valmistua…

1930-luvulla Espanjaa piinasi toisenlainen tauti, lepraepidemia. Lepra eli spitaali, tappava ja tarttuva tauti, on riivannut ihmisiä ammoisista ajoista lähtien. Se aiheuttaa epämuodostumia ympäri kehoa. Siihen ei ollut hoitoa. Onneksi nykyään on.


Samaan aikaan maassa kuohui muutenkin, kun käynnissä oli sisällissota (1936-1939). Vuonna 1941 itse kylän suunniteltiin. Haluttiin oma, eristäytynyt yhdyskuntansa. Lepraepidemian kourissa koettiin, että karanteeni on ainoa vaihtoehto päästä piinasta eroon. Kyseessä on siis leprasiirtola. Ja jotenkin yllättävän ajankohtainen näin koronan aikakautena.

Rakennustyöt alkoivat. Tuli kirkko, krematorio, sairaala ja monta muuta rakennusta. Itse kylää ei kuitenkaan saatu koskaan päätökseen. Markkinoille oli tullut lääke leprapotilaiden hoitoon. Enää ei ollut tarvetta eristäytymiseen.

Kirkko ja noin neljäkymmentä puolivalmista rakennusta jäivät niille sijoilleen. Siellä ne ovat yhä tänä päivänä kertomassa tarinaansa Espanjan historiasta. 

Myöhemmin sitä käytettiin armeija-alueena joukkojen kouluttamiseen. Meinattiinpa sinne tehdä hotellit ja hienot golf-kentät. Projekti tyssähti, mutta keskeneräiset rakennukset jäivät.

Nyt ne ovat peittyneet graffitteihin. 

Oletko käynyt Abadesissa? Mitä tykkäsit? 

Virtuaalimatkalle Abadesiin pääset tämän videon kautta: 

post signature

2 kommenttia:

  1. No jopas oli jännä vierailukohde ja tavallaan jotenkin niin ajankohtainen... Hassua, miten ennen eristettiin pois silmistä kaikki outo ja viallinen ajatellen, että ehkä näin ongelma katoaisi. No joo, eristettiinhän tänä keväänäkin sairaita, mutta ehkä vähän eri tavalla.

    Tästä tuli mieleen sama mitä sanoin oppilaille, kun katsottiin vikoilla espanjantunneilla leffa "Sólo". Miten niinkin turistien täyttämältä saarelta voi löytyä kolkkia, minne kukaan ei eksy. Olet lähellä ihmismassoja, mutta silti piilossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee tosiaan mieleen "poissa silmistä, poissa mielestä". Jotenkin niin hurjaa, että tuollaista rakennusoperaatiota on lähdetty toteuttamaan. Ja miten se sitten jäi kuin nalli kalliolle. Tämä kevät oli kyllä jotain sellaista, jonka me kaikki tulemme muistamaan loppuikämme ajan. Huh.

      Kiitos leffavinkistä! Joo, niin totta. Tämä on yksi sellaisista paikoista, mutta kyllä luontopoluillakin saa monesti olla rauhassa muilta ihmisiltä. :) Mukavaa päivää!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)