TILANNEKATSAUS

Tulin takaisin Teneriffalle. Kesä Suomessa ja siten myös kesätyö tuli päätökseen. Sulkiessani työpaikkani ovia viimeistä kertaa, nousi minulle pala kurkkuun ja tuli todella nostalginen fiilis.  Mietin, oliko tämä nyt todella viimeinen kerta näissä töissä?

Mutta minun oli aika palata sinne, missä minun sydän on. Teneriffalle. Tunne oli vahva. Tähän sain myös vahvistusta eräältä mieheltä, jonka kanssa juttelin toista tuntia puhelimessa elokuun alkupuolella.

Hän on erään tuttavan poika, joka aistii energioita. Siviilissä kyseessä on normaali tyyppi, mutta sivutoimena hän tekee henkistä coachausta. Hänellä on vain tällainen astetta coolimpi lahja eli kyky aistia energioita.  

Tämä sama tyyppi sanoi minun olevan haaveilija. Sitten hän veti sanansa takaisin ja korjasi: ”Sinulla on rikas sisäinen maailma.”

Sydämessäni tiedän, että näin on. Ja tiedän, että Teneriffa on minulle oikea paikka. Vaikka jälleen kerran matkan aikana pohdin, MIKSI. Miksi palata Teneriffalle? Siis ihan järkisyillä ajateltuna.

Minulla ei ole kotia (kirjaimellisesti), eikä mitään velvollisuuksia. Olen vapaa menemään, olemaan ja asumaan, missä haluan. Voisin olla Suomessa tai jossain muualla.

Silti palasin Teneriffalle. Olen kirjoittanut joskus aiheesta postauksen. Voin edelleen allekirjoittaa nuo ajatukset…

Teneriffalla on ainutlaatuinen energia

Minua ei saanut Teneriffalle upea ilmasto, vaan se energia. Huomasin saarelle tullessani täällä olevan ainutlaatuinen ilmapiiri. Vielä tuolloin en ollut varma, johtuuko se positiivisista ihmisistä vai mistä.  

Nyt ymmärrän, että kyseessä on energia. Saari on vulkaaninen eli täällä on tulivuori Teide. Se luo ympärilleen energiaa, jonka voi aistia paikan päällä. Itse asiassahan kaikki on energiaa. Minä, sinä… Siksi loppu viimein kuolemaakaan ei ole. Meidän energia on ikuista.

Monille tämä saari on vain pysäkki ohikulkumatkalla. Tänne tullaan ”jostain syystä” ja sitten jatketaan matkaa. Toisille tämä saari on loppuiän paikka, jonne jäädään. 

En vielä tiedä, kumpaan kategoriaan itse lukeudun. Olenko vain ohikulkumatkalla vai jäänkö tänne loppuiäkseni?

Vauhdikas vuosi

Kuten tiedät, minulla on ollut poikkeuksellisen vauhdikas vuosi. Blogissani olen kertonut, miten vuosi sitten olin onnettomuudessa. 

Palovammani parani lopulta hienosti, vaikka tapahtumasta muistuttavat palovamman ääriviivat. Siitä jäi siis ikuinen muisto jalkaan. Minua kuitenkin lohduttaa se, että sitä tuskin huomaa. Ellei katso oikein tarkkaan.

Viime tammikuussa jouduin ikävään lutikkaepisodiin, jonka seurauksena jäin kodittomaksi. Olen tänä vuonna muuttanut/vaihtanut maisemaa jo kuusi kertaa… Samaan aikaan olen tasapainotellut yrittäjyyden ja oman elämän kriisien kanssa.

Olen myös opiskellut siinä sivussa. Tutustunut uusiin ihmisiin ja kävinpä pyörähtämässä entisellä työpaikallani tekemässä kuukauden mittaisen pätkän tänä kesänä.

Tässä kohdin vuotta ja matkaani on aika tarkastella, missä mennään ja koota vähän ajatuksia. 

Loppuvuosi – mitä on luvassa?

Syyskuu menee koiranhoitajana, joten ainakin minulla on katto pään päällä sen aikaa. Muuten asuntokuvioni eivät ole selvillä. 

Luotan universumiin, Jumalaan. Kaikki järjestyy ja löydän sen täydellisen paikan, josta käsin voin opiskella, kirjoittaa ja tehdä töitä. 

Ehkäpä siinä sivussa voin hoitaa omaa kasvimaata, mutta samanaikaisesti olla hyvien kulkuyhteyksien päässä. 

Seuraavat kuukaudet pitävät sisällään ainakin seuraavia asioita:

• opiskelen koko ajan copywriting- ja kristallikursseilla

• olen mastermind- ja mentorointiryhmissä hakemassa boostia omaan elämääni ja yrittäjyyteeni

• hoidan kolmea ihanaa koiraa kahdessa eri paikassa

• jatkan elokuvakäsikirjoituksen tekemistä (kasassa on 85 sivua ja tavoitteena on saada se valmiiksi vuoden loppuun mennessä)

• keskityn omaan yritykseeni ja tavoitteena on ansaita enemmän

Mitä haluan elämääni?

Toiveenani on saada uusia, mielenkiintoisia projekteja. Toivon myös voivani jatkaa vanhojen asiakkaideni kanssa. Haluan elämääni hyvää energiaa ja arvojeni mukaisia töitä. 

Ajatuksenani on saada säännölliset tulot joka kuukausi, mutta myös vapaa-aikaa. Siten voin keskittyä käsikirjoitukseeni. Haluan mielenrauhaa, voida hyvin, olla terve.

Unelmissani siintävät matkat Egyptiin ja Peruun. Egyptiin haluaisin jo tämän vuoden puolella marraskuussa! 

Yksi isoimmista ja kiireellisimmistä asioista on kuitenkin uuden kodin etsintä. Luultavasti päädyn vuokraamaan huoneen näin aluksi. Se mahdollistaa rahan säästämisen ja siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Ja kyllä  ̶  minä edelleen haaveilen omasta koirasta. Mutta selvästi nyt ei ole sen aika. Ensin on keskityttävä omaan elämään ja saatava asiat mallilleen, jotta voi tarjota hyvän ja turvallisen kodin. Se kieltämättä tuntuu ikuisuusprojektilta. Välillä minusta tuntuu, että kierrän kehää. 

Universumin opetuksia

Ongelmat voivat olla syvemmällä, omissa uskomuksissani. Jos kerta toisensa jälkeen löytää itsensä samasta tilanteesta, tarkoittaa se jotain. Se on viesti joltain korkeammalta, joka haluaa minun oppivan jotain jostain kokemuksesta.

Ja se kokemus tulee eteeni aina uudestaan ja uudestaan, kunnes viesti menee perille. Hyvä on, olen itsepäinen luonne ja saatan tarvita monta läksytystä. Mutta uskomusten kanssa on haastavampaa, sillä joudun tekemään tutkimusmatkan itseeni.

Mikä kumma minussa kiikastaa? Mikä on minua jarruttava uskomus tai se pahanmoinen blokki, joka ei anna minun edetä ja onnistua? 

Avoin uusille ihmisille

Olen myös avoin tutustumaan uusiin ihmisiin ja löytämään elämänkumppanin. Sitten, kun sen aika on. 

Kirjoitin itselleni listan, millainen mies minulle sopisi. Siellä nousivat eteen mm. älykäs, ymmärtää ja uskoo universumiin, huumorintajuinen, näkee maailman niin kuin minä, samanlaiset arvot kuin minulla, terveelliset elämäntavat, eläinrakas, harrastaa liikuntaa kuten luonnossa vaeltamista, tykkää matkustaa ja mielellään yrittäjähenkinen.

Mietin, onko liian pinnallista sanoa, että miehen tulisi olla myös silmääni miellyttävä? Mikään Mr. España ei tarvitse olla, mutta että jokin hänen ulkonäössään ja olemuksessaan saisi minut syttymään.

Ennen kaikkea toivon syvällistä suhdetta. Kyllä, Tinder on nyt käytössä. Vaikka en oikeastaan odota löytäväni sieltä mitään. Olen kuullut myös niin paljon tarinoita siitä, miten viestin välityksellä syntyy yhteys, mutta sitten elävässä elämässä ei vain tule sitä tunnetta. Aika kamalaa! Mutta halusin nyt kuitenkin jättää tämän oven avoimeksi.

Sanna Kiisken Tinder-päiväkirja onkin minulla nyt menossa äänikirjana. Tähän mennessä erittäin hauskaa kuunneltavaa. Itselle ei ole vielä tapahtunut mitään noin rajua. En ole saanut edes niitä arveluttavia kuvia miesten sukukalleuksista. Ja hyvä niin!

Aika näyttää, mitä elämässäni tulee tapahtumaan, minne päädyn ja kehen törmään. Elämme jännittäviä aikoja, myös maailman mittakaavassa.

Olisi ihana kuulla rakkaustarinoita, miten tapasitte? Tai onko kokemusta Tinderistä? Voiko sieltä löytyä mitään… hmm, syvällisempää? Loppuun vielä kappale, jonka löysin kiitos Tinderin.