VAALEANPUNAINEN PANTTERI JA ESPANJALAISET SYNTYMÄPÄIVÄT

Ette varmaankaan arvaa, mitä yhteistä on vaaleanpunaisella pantterilla ja espanjalaisilla syntymäpäivillä? Kerron tuota pikaa… 
 

Meillä juhlittiin espanjalaisia syntymäpäiviä. Poikaystäväni oli päivän sankari. Monesti lahja tuottaa suurta päänvaivaa ja harmaita hiuksia, mutta tänä vuonna selvisin kuin koira veräjästä.

Olin sattumalta saanut käsiini erään kakkureseptin ja heti kun äkkäsin, minkä niminen kaakku onkaan kyseessä, tiesin leipovani juuri sitä syntymäpäiväksi. Vaaleanpunainen pantteri! 

Täällä Espanjassa vaaleanpunaiset pantteri-kakkuset oli todella suosittuja aikoinaan ja muistan poikaystäväni kertoneen sen olleen hänen lapsuuden suuri herkku. Vielä tänäkin päivänä noita kakkusia on myynnissä hyvin varustelluissa supermarketeissa Espanjan maassa.

Syntymäpäivä tuli ja leivoin kakun. Olin oikeasti todella innoissani, vaikka pelkäsin siitä tulevan ällömakea. Ajatus vaaleanpunaisesta pantterista syntymäpäiväkakkuna tuntui niin metkalta, että toteutin kakun kaikesta huolimatta. 

Syntymäpäiviä juhlittiin perheen kesken hyvän ruuan äärellä, niin kuin täällä on tapana. Jälkiruoka oli ruokailun kohokohta, koska syntymäpäivillä täytyy olla aina syntymäpäiväkakku. Sattuipa myös niin, että joku toinenkin oli ajatellut kakkuasiaa ja oli ostanut leipomosta suklaakakun lahjaksi. Näin poikaystäväni sai kakkuja kaksin kappalein! 

Vaaleanpunainen pantteri osoittautui nappivalinnaksi. Poikaystäväni oli aika hämmästynyt, mutta otettu. Kerroin, että halusin tehdä kakun, joka toisi hänelle lapsuuden mieleen. Loppujen lopuksi se ei ollutkaan niin makea, kuin olin pelännyt. Maku oli juuri oikeanlainen ja väri sähäkän vaaleanpunainen. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Jos tekin haluatte yllättää rakkaanne vaaleanpunaisella pantterilla, niin tässä resepti. Espanjankielinen resepti löytyy täältä.

Vaaleanpunainen pantteri

Kakkupohja

- 2 jogurttimitallista tuorejuustoa

- 6 kananmunaa

- 4 jogurttimitallista vehnäjauhoa siivilän läpi

- 1 ½ jogurttimitallista sulatettua voita

- 2 pussia hiivaa (levadura en polvo = leivinjauhe, 2 rkl)

- 2 tuubia punaista elintarvikkeen väriainetta

- 1 ampolli vanilja-aromaa

Frosting

- 350 gr mascarpone juustoa, erittäin kylmänä

- 300 gr voitta, erittäin kylmänä

- 100 gr tomusokeria

- 2 ruokalusikallista vaniljaesanssia

 Valmistus

1.Laita uuni lämpiämään 150 ºC. 

2. Laita kakkupohjan ainekset yksitellen kulhoon sekoittaen sauvasekoittimella hellästi luoden kauttaaltaan tasainen vaaleanpunainen taikina.

3.Voitele kakkuvuoka ja kaada taikina siihen. 

4. Laita kakku uuniin ja anna kypsyä n. 1h.

5. Anna kakun jäähtyä täysin, jotta seuraava vaihe onnistuisi. Voit jopa jatkaa kakun tekoa seuraavana päivänä.

6. Valmista frosting. Laita juusto, voi, tomusokeri ja vaniljaesenssi kulhoon. Sekoita sauvasekoittimella luoden täyteläisen massan. Älä kuitenkaan sekoita liian pitkään, koska jos frosting lämpiää, siitä tulee käyttökelvoton. 

Kakun rakentaminen

1. Halkaise kakkupohja. 

2. Levitä frosting-täytettä reilusti ja melko paksulti pohjaan. 

3. Yhdistä kakkupalat. Lopuksi peitä kakku kauttaaltaan täytteellä. Halutessasi voit koristella sokerimassalla, tehdä esimerkiksi tassun jäljet. 

5. Laita jääkaappiin. Ota jääkaapista huoneenlämpöön 1h ennen tarjoilua.

TANSSIMASSA SALSAA -JA MUITA KUULUMISIA

Huh, onko tosiaan kulunut 1,5 kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoittelin blogiin? Aika on kulunut kuin siivillä! Olen ollut niin kiireinen ja sitten kun on ollut vapaa-aikaa, niin en ole jaksanut yksinkertaisesti kirjoittaa. Välillä on ollut myös niinkin, että miusta on tuntunut, ettei ole mistä kirjoittaa. Muutama juttuaihe miulla on, mutta ne on isompitöisiä ja en ole ehtinyt kiireiltäni. Pahoittelut siis blogitauosta!

En myöskään ole lopettamassa blogia, mutta tauko teki hyvää. Tästä on hyvä taas jatkaa, toivottavasti! Miulla on tarkoituksena yrittää kirjoittaa tästä lähdin tasaisempaan tahtiin, edes kerran viikossa.

Kuulumisia

Tämän blogihiljaisuuden aikana pyörähdin Valenciassa.Tein sinne pikareissun työn merkeissä, mutta miulla ei jäänyt aikaa tutustua itse kaupunkiin. Se on aika harmi, koska tykkään kierrellä ja tutustua uusiin paikkoihin. Todella kenkkumaista olla paikan päällä, mutta ei kuitenkaan pystyä tutustumaan siihen. Onpahan nyt hyvä syy palata! Eihän se käy, että olen ollut Valenciassa tutustumatta Valenciaan!

Täällä juhlittiin myös syntymäpäiviä espanjalaisittain. Pitänee kirjoittaa siitä lisää myöhemmin.

Olen myös hoitanut ahkerasti bonsai-puutani, joka melkein kuoli. Muistatte varmaan, kun kerroin bonsai-näyttelystä tässä postauksessa? Noh, lopulta innostuin tai siis uskaltauduin ostamaan itselleni ihan oman bonsain. Siihen tuli kuitenkin joku tuholainen ja se tiputti kaikki lehtensä! Olin hätää kärsimässä bonsai-puuni takia, koska oli kamalaa nähdä ennen niin hehkeänä ollut puu, ilman lehtiään. Oli kuin bonsaini olisi ollut ilman rihmankiertämää. Haavoittuvainen. Onneksi miun espanjalaiseni on kasvien ja puiden asiantuntija, ja vaikkei niinkään bonsaiden (bonsai-puut ovat niin herkkiä ja vaikeahoitoisia), niin hän auttoi pelastamaan puun. Ensin tutki ja selvitti, mikä sitä vaivaa. Sitten ryhdyimme pelastusoperaatioon. Kastelimme sen kauttaaltaan ja laitoimme tuholaismyrkkyä, joka käy bonsai-puille. Toistimme saman jutun viikon päästä. Suureksi helpotuksekseni se pirityi ja tällainen se on nyt.

Olen myös ostanut kukkia kotiin. Leikkokukkia ja nimenomaan kukkakaupasta. Espanjassa olen oppinut siihen, että joka asialle on oma kauppansa. Kukat kukkakaupasta (ei ruokakaupasta), lihat lihakaupasta, hedelmät hedelmäkaupasta jne. Näin tuen niitä pieniä yrityksiä. Käyttäen oman kaupunginosan palveluja. 

Ollessani kukkakaupassa, näin maailman ihanimman orkidean. Voi että, miten se oli kaunis. Se oli hyvin hennon vaaleanpunainen ja siinä oli raitoja kukissa. Olin kukkakaupassa leikkokukkaostoksilla, mutta kun näin sen, niin ihastuin ikihyviksi. Sillä kertaa ostin vain neilikoita. Jäin miettimään orkidean hintaa, mutta ehkä minä sen vielä kotiutan. Jos se on edelleen siellä.

Olen käynyt viime aikoina harvinaisen usein myös ulkona syömässä useimiten ystävieni seurassa. Ruoka on elämän pieniä iloja ja sen äärellä on mukava jutella. Ystävien löytäminen ja vieläpä ulkomailla ei ole mikään maailman helpoin tehtävä. 

Ystävänpäivänä (tai Espanjassa pikeminkin rakastavaisten päivänä) menin poikaystäväni kanssa Melsiin itse asiassa jo toista kertaa kuukauden sisällä. Mutta kun siellä on ihanaa "vanhan" ajan tunnelmaa ja paikka on kivan erilainen.

Eilen illalla tein jotain, jota en ole eläissäini tehnyt. Menin klubille ja tanssin salsaa! Ihan huippua, että mukava liikuntaharrastus on yhdistetty rentoon meininkiin.Voi mennä klubille, nauttia drinkin ja sitten pyörähdellä tanssilattialla seuraten tanssin opettajaa. Ja vieläpä ilmaiseksi!

Minä menin taaimmaiseksi, koska miun onnettomalla rytmitajulla halusin suoraan sanottuna liimautua seinään. Menin sinne ystäväni mukana, jolla on rytmi verissä -vaikkei ole espanjalainen. Espanjalaiset ne osaa keikuttaa lannetta puhumattakaan etelä-amerikkalaisista. Kauheaa yleistystä, mutta oikeasti kaikki espanjalaiset ja etelä-amerikan tyypit, jotka tunnen, osaavat tanssia. Ja minä en juuri yhtään, ja oikeastaan se oli vähän epämukavaa. Juuri sen takia ystäväni vei miut klubille, että minäkin oppisin. Mutta voiko sitä oppia, jos puuttuu tietty rytmitaju? Joka tapauksessa miulla oli kivaa, kun keskityin perusaskeliin, jotka loppujen lopuksi eivät olleet vaikeita. Ainoastaan haasteena oli askeleiden yhdistäminen oikeassa rytmissä musiikkiin. Toisin sanoen keskityin vain seuraamaan tanssin opettajaa ja kuuntelemaan musiikkia. 

Uutena kokemuksena sellainenkin tanssi kuin salsa, tuntui sinä hetkenä ihan kivalta.

PIENIÄ, SUURIA AJATUKSIA SISUSTUKSESTA

Jos ei halua täyttää päätänsä vaaleanpunaisilla kotiunelmilla ja sisustushaaveilla, kannattaa välttää Ikeaa. Kävin siellä joku aika sitten pikavisiitillä. Eksyin sisustusosastolle. Näytillä oli erilaisia koteja erilaisin sisustusteemoin. Osui ja upposi!

Siitä lähtien olen miettinyt omaa kotia ja miten kaikki siihen liittyvä sisustus ja kämpän remppa olisi mahtavaa. En näe remontointia inhottavana välivaiheena, vaan mahdollisuutena tehdä omasta kodista oman maun mukainen.  

Espanjassa asuntojen hinnat ovat tippuneet vauhdilla siitä, mitä ne olivat joitakin vuosia sitten. Muistan katselleeni asuntoja ja ihan tavallisesta kaupunkiasunnosta Zaragozassa pyydettiin 300 000€. Ei puhettakaan mahdollisuudesta omaan asuntoon noilla hinnoilla. 

Ajat ovat muuttuneet ja asuntojen hinnat ovat tippuneet. Hinnat ovat paljon realistisempia, mikä on hyvä asia. Kukapa haluaisi maksaa ilmaa talon hinnasta. Tätä nykyä asuntoja voi löytyä jo 50 000€ ja tuollainen summa ei tunnu enää ollenkaan niin mahdottomalta. Edelleen myynnissä on lukaaleita, joista voidaan pyytää tuo 300 000€, mutta silloin se on käytännössä omakotitalo kaikilla mausteilla. 

Yhtenä hyvänä mahdollisuutena näen asunnon oston ja siihen päälle remppa. Remontoimattomien asuntojen hinnat ovat alhaisempia ja remontti mahdollistaisi, että asunnosta tulee taatusti oman tyylinen. Miulle se on tärkeää siksi, koska tekisin asunnosta kauniin kodin ja kompaktin kaikin tavoin.  

Päivä päivältä tuntuu, että voisin asettua Espanjaan pysyvästi. Niin hyvin olen nyt tänne sopeutunut, vaikka Suomeakin on ikävä ja siellä olisi myös hyvä olla. Taidan olla kahden maan kansalainen. Kulttuurishokki tuli koetuksi. Oli aika, jolloin itkin päivittäin silmät päästäni. Se oli hirveää. Nyt olen oppinut elämään päivän kerrallaan.

Tässä vaiheessa asuntoasiat eivät ole miulle tai meille ajankohtaisia. Mutta haaveiluhan on sallittua. Nimittäin jos miulla joskus olisi ikioma koti, niin ainakin tietäisin, miten sen laittaisin –ainakin pääpiirteittäin. Täällä Espanjassahan yleensä vuokrakämpät ovat valmiiksi sisustettuja, joten sisustusviettiä pääsee toteuttamaan vasta, kun on se oma asunto. 

Kodin sisustus

Tykkään kovin harmaasta ja valkoisesta sisustuksessa ripauksella maalaistunnelmaa. Kodissa voisi olla uutta ja vanhaa sekaisin, mutta luoden ihanan ja uniikin kokonaisuuden. 

Haaveilen kodista, jossa lattiat olisivat puuta tai parkettia ja väriltään harmaat, seinät vaaleammalla värillä, ei ehkä kuitenkaan valkoisella. Valkoinen mätsäisi harmaan kanssa hyvin ja loisi tilan tuntua ja valoisuutta, mutta se tuntui kovin tavalliselta ja näin ollen tylsältä valinnalta. 

Kuva on lainattu täältä.

Tämä kuva kuvastaa täydellisesti juuri sitä värimaailmaa, mitä toivon pinnoilta koko talossa. Katto voisi siis hyvinkin olla valkoinen! Kuvassa näkyvä matto on myös ihana ja miun tyylinen, toisi kaivatun väriläiskän kotiin. Vaikka voisin kuvitella myös sinisävyisen räsymaton.  Sängyksi en haluaisi tuollaista niin kuin kuvassa, vaan mustan rautasängyn, jossa on kiekuroita. Tai puusängyn. Voisin niin kuvitella tulevaan kotiini myös pienen pyöreän sievän pöydän. Ja mustat rautatuolit kiekuroineen. Se voisi olla keittiön pöytänä ja olohuoneeseen sitten se varsinainen ruokapöytä.

Kodin kaikki kalusteet haluaisin olevan puuta ja väriltään ei liian tumma tai vaalea, jotain siltä väliltä. 

Keittiö

Keittiössä lattiamateriaali olisi eri, mutta edelleen harmaan sävyinen. Tässä kuvia keittiöistä, jotka ihastuttavat.

Kuva on lainattu netistä.

Kuva on lainattu netistä.

Kylpyhuone

Kylppärin voisin kuvitella tyylillisesti ihan erilaiseksi kuin muu koti. Siellä voisi olla sellainen lämmin tunnelma. Kuten kuvan kylppärissä, joka kovin miellyttää.

Kuva on lainattu netistä.

 Mutta on parinlaista muutakin kylppäriä, joissa on jotain kivaa.

Kuva on lainattu netistä.

Kuva on lainattu netistä.

Miulla on siis melko selvät sävelet sisustuksen suhteen. Mutta kun on toinenkin kappelimestari, niin en ihan kaikkea voi itse säveltää. ;)

 

CREME BRULEE

Kun mietin menua uudeksi vuodeksi, miulla ei ollut aavistustakaan, mitä tekisin jälkiruoaksi. Törmäsin netissä creme bruleen reseptiin, jossa sanottiin vieraiden olevan myytyjä laittaessa tämän heidän eteensä. Kuulosti niin hyvältä! Sattumalta törmäsin toiseen versioon kyseisestä ranskalaisesta jälkiruosta, jossa luvattiin ohjeen olevan pomminvarma. Tein siis pomminvarman ohjeen mukaan Kotiharmin Kokkeillaan –blogin reseptillä. 

Ja hienostihan se onnistui! Yli odotusten! Jos minä onnistuin tässä, niin kuka vain onnistuu myös. ;)

Itse asiaan. Tästä tulee 4 pientä tai 2 vähän suurempaa annosta. Minä tein tämän kaksinkertaisena ja se oli juuri passeli neljälle hengelle. 

Tarvitset…

2 dl kuohukermaa

½ dl maitoa

½ dl sokeria

½ vaniljatankoa

pala sitruunan kuorta

3 keltuaista

kuorrutusta varten n.1,5 tl sokeria per kulho

Valmistus…

- Laita uuni kuumenemaan 150ºC.

- Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Voit laittaa jo lämmön päälle.

- Halkaise vaniljatangon puolikas, raaputa siemenet kattilaan kerman, maidon ja sokerin sekaan ja lopuksi vaniljatangon puolikkaat mukaan samaan kattilaan.

- Pese sitruuna huolella ja leikkaa perunankuorintaveitsellä pala kuorta. Laita kuorenpalanen kattilaan ja anna seoksen kiehahtaa.

- Vatkaa keltuaisia kunnes rakenne rikkoutuu.

- Poista kermamaidosta vaniljatanko ja sitruunankuori.

- Kaada kuuma seos munien joukkoon koko ajan sekoittaen.

- Jaa seos uuninkestäviin kulhoihin. Miulla ei ollut uunipannua, joten laitoin kulhot vuokaan, kiehautin veden ja kaadoin sen vuokaan kulhojen puoliväliin saakka.

- Laita creme brulee uuniin, alimmalle tasolle ja lämpöä se 150ºC n.60min. Vanukas on valmista, kun se on hyytynyt. Miulta meni 45 tai 50 min.

- Anna creme bruleen jäähtyä ja laita sitten säilöön jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Juuri ennen tarjoilua täytyy polttaa sokeri joko asiaankuuluvalla työvempaimella tai uunissa, kuten minä tein. Mittasin kuhunkin kulhoon sokerin, jonka sirottelin tasaisesti kauttaaltaan. Laitoin jopa hieman vähemmän sokeria kuin mitä ohjeessa oli, vajaa teelusikallinen per kulho. Pistin uunin täysille ja grilliohjelman, joka paahtaa, muttei kypsennä.

Laitoin kulhot mahdollisimman ylös lähelle lämpövastuksia. Neljä kulhoa ei mahtunut, mutta kaksi kerrallaan onnistui. Uunin luukku oli hieman auki ja vahdin koko ajan, ettei sokeri pala.

Lopputuloksena syntyi taivaallinen jälkiruoka. Niin hyvää! Pinta oli ihanan rapsakkaa ja sisältä pehmoista, täyteläistä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä herkkua!