MINNE MATKALLE?

Tässä olen hieman kateellisena lukenut muiden matkoista tai matkasuunnitelmista. Meillä ei ollut alunperin minkäänlaista matkasuunnitelmaa tälle kesää. Päinvastoin! Oli puhe, ettei tänä syksynä mennä yhtään minnekään. Vastahan me oltiin Portugalissa. Siis ”vasta”. Siitähän on aikaa jo 4 kk! Minun mittapuulla siis ikuisuus! Rahaakaan ei olisi, siis ylimääräistä. Eikä oikein jaksettas tehdä tarkempia matkasuunnitelmia, buukata lentoja ja hotelleja, katsoa vierailukohteita, tehdä taas sitä matkarumbaa. Ensin bussilla ja sitten lentäen.

Mutta silti… kaiken järjenvastaisesti orastava matkakuume on taas iskenyt. Olisi sittenkin ihanaa päästä jonnekin vieraalle maaperälle. Pois arkikuvioista. Pois pienellä rahalla. Saada sitä yhteistä aikaa. Nähdä ja kokea jotain uutta. Odottaa tulevaa matkaa (eli lomaa) ja laskea päiviä.

Kesä on mennyt kuin siivillä ja on loppumaisillaan. Syksy lähestyy kovaa vauhtia. Vieläkään meillä ei ole suurempaa suunnitelmaa minne lähdetään. Pikku paniikki on nostamassa päätään. Normaalisti tähän aikaan vuodesta loppukesän/alkusyksyn matkasuunnitelmamme olisi selvillä. Tänä vuonna on toisin. Ja kohta alkaa olla kiire!

Gran Canaria, kuva on lainattu netistä.

Minne siis mennä matkalle? Lähtisimmekö automatkalle Etelä-Ranskaan? Vai pyrähdetäänkö Kanarialle? Vai vierailisimmeko kotimaissa Espanjassa taikka Suomessa? Pidän tosiaan Espanjaa toisena kotimaanani, se on vain niin tuttu ja turvallinen. Maa on kuitenkin sen verran monipuolinen, että vieläkin on tutkimattomia ja mielenkiintoisia kolkkia vaikka kuinka. Kuten vaikkapa ne Kanarian saaret. Suomessa taasen olisi sellaista rauhaa, jossa sielu lepäisi ja saisi olla vain. Varsinkin mieheni mielestä. Itse olen miettinyt niitä muita maita enemmän, kun nyt on taas tullut vietettyä kylmää ja sateista kesää Suomen kamaralla. Aurinkoakin olisi ihan kiva nähdä ja nauttia lämmöstä. 

Zaragozassa, siinä minun Espanjan kotikaupungista, aloitti uusi lentoyhtiö, joka lentää esim. Italiaan. Tarkemmin sanottuna Roomaan. Olimme siellä vuosi sitten, joten vähänkö olisi tylsää mennä sinne taas. Vaikka sitähän sanotaan, että sinne palataan. Mutta en minä ajatellut palata sinne ihan näin pian! Ryanairilla puolestaan olisi lentoja Zaragozasta Milanoon, mutta minua se ei ihan vielä houkuta. Näkisin sen ennemminkin jonkin viikonloppumatkamme kohteena. Ehkäpä sitten ensi keväänä synttäreideni aikaan… Mutta ei nyt.

Automatka Etelä-Ranskassa on ollut mielessä vuosikaudet. Koskaan se ei ole tullut ajankohtaiseksi. Olen joskus asunut siellä lyhyen aikaa. Siksi sillä on erityinen paikka sydämessäni. Olisi ihana palata tuohon maahan ja nähdä sitä toisenlaista Ranskaa, maaseutua, rannikkoa ja luontoa. Kanarian saarista valkkaisimme kohteeksemme Gran Canarian tai Lanzaroten. Teneriffalla olimme muutama vuosi sitten, lue lisää täältä. Jos nyt olisi niin hyvä tuuri kuin silloin ja saisimme superedullisen pakettimatkan Gran Canarialle, niin ei tarvitsisi miettiä kahta kertaa. Paitsi ehkä sitä Ranskaa, jota olen nyt pyöritellyt mielessäni enemmän tai vähemmän.

Jopa siinä määrin, että olen katsellut Ranskan karttaa, lukenut netistä ja silti siitä ei ole tullut selkeää kuvaa. Onko siellä edes mitään ihmeellistä näkemistä?! Portugalin matkamme oli kertakaikkisen upea ja maa niin hieno sekä nähtävää vaikka kuinka, joten jäi sellainen nälkä. Kulttuurin nälkä. Kaunista luontoa olisi myös kiva nähdä. Sellaista, jossa olisi todella kauniita maisemia. Olisi ihana tutkia myös mielenkiintoisia puutarhoja, tai erikoisia museoita. Kävellä vanhoissa maalaiskylissä... Ranskaan menisimme autolla, sillä se on tuossa äärellä. Automatkailussa on myös omanlaista hohtoa ja seikkailun tunnetta. Viimeksi teimme automatkan Venäjälle. 

Siinäpä ne vaihtoehdot oikeastaan ovat. Rahatilanne ei salli kaukomatkailua, mutta toisaalta ei teekään mieli mennä minnekään hirmu kauas.

Etelä-Ranskaa, kuva on lainattu netistä.

Näistä vaihtoehdoista minne sinä menisit ja miksi? Entä onko joku teistä jo käynyt Ranskassa ja voisi suositella minulle jotain kivaa kohdetta tai autoreittiä?

Kiitos ja kumarrus!

WANHOJA ESINEITÄ

Tässä tätä kirjoitan hieman surumielellä. Sain mummoltani kaikkea ihanaa lahjaksi, mutta suru on puserossa. Mummoni on todella huonossa kunnossa. Hän on viimeinen elossa oleva isovanhempani. Olisi niin surullista menettää hänetkin. Kuolema toki kuuluu elämän kiertokulkuun, mutta samalla se on jotenkin niin… lopullista.

Noh, en minä tullut tähän kirjoittamaan kuinka suruissani olen, vaan oikeastaan halusin esitellä, mitä kaikkea ihanaa sain mummolta. Niillä on minulle tunnearvoa. Mielestäni etenkin vanhoissa esineissä on aivan erityistä lumoa. Ehkä olen vähän taikauskoinen, mutta haluaisin uskoa, että esineet ei ole vain esineitä. Vaan, että ne on ikään kuin tarkoitettu juuri sille tietylle henkilölle. 

Ensimmäisenä esittelen wanhan puukon vai liekö kyseessä tikari? Oli miten oli, niin sen täytyy olla todella vanha. Kahva on varmaan visakoivua. Tuo terä on niin kuluneen näköinen, mutta samalla jotenkin hassu. Juuri se tekee tästä niin erityisen. Käyttöön en tätä ota, vaan aion säilyttää sen muistona.

Sitten sain koruja. Rahallisesti ne ei ole kovin arvokkaita ja niistä muutamasta vain yksi oli sellainen, jota oikeasti käyttäisin. Se on todella nätti ja sopii minun klassiseen tyyliini.

Isoäidilläni oli paljon mekkoja. Pari vintage-mekkoa otin itselleni. Tai en tiedä onko juuri nämä vintagea tai retroa. Ne muut oli vieläkin vanhempia ja ehkä juuri siksi en niitä itselleni halunnut. Näissä kahdessa oli vain jotain kivaa ja otin ne sillä ajatuksella, jos joskus pääsisi johonkin ”wanhan ajan pilleissiin”. Ajatus minusta vintage-mekossa saa väkisinkin hymyn huulille, mutta eihän sitä koskaan tiedä. ;) Joka tapauksessa, hyvähän sitä on säilyttää kaapissa pari mummon mekkoa. Loput vintage-mekot lahjoitan eräälle ihanalle henkilölle, joka puvustaa. Ajatus, että joku päivä jollain näyttelijättärellä olisi yllään joku näistä mekoista, lämmittää mieltä. Näin ne ikään kuin saavat uuden elämän.

Lisäksi oli jokunen vaate, jonka otin itselleni.

Ja muistatteko, kuinka kerroin etsiskelleeni itselleni puutuolia. Senkin sain nyt sattumalta mummoltani ja kaiken lisäksi valkoisena, eli juuri sen värisenä, mitä halusinkin. Tuntuu jopa kohtalokkaalta. Nyt minun on melkeinpä pakko toteuttaa suuri haaveeni eli sarjakuvatuoli. Haaveena on saada tehtyä se hyvän sään aikaan eli mahdollisimman pian. Tulevasta sarjakuvaprojektista tulen varmasti turisemaan lisää täällä blogin puolella.

Sokerina pohjalla esittelen vielä minun ehdottoman lempparini, eli lasten potkukelkan. Voi hellyyksien hellyys! Eikös olekin i-ha-na? Tämän(kin) täytyy olla todella vanha. Ajan platinaa -check, kulumaa -check, ruostetta -check!

KESÄKUULUMISIA KUVIN

Heippa hei! Täytyypä sanoa, että kesä on vaarallista aikaa blogin suhteen. Tekemistä on niin paljon, ettei tietokoneella juuri ehdi olemaan. Ja sitten blogikin tuppaa jäämään vähän hunningolle.

Ajattelin nyt päivitellä kuulumisia, mutta hieman eri tavalla. Minäkin liityin Instagramin ihmeelliseen maailmaan. Niinpä laitan tänne parhaimmat palat sinne lataamistani kuvista. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niistä ainakin huomaa, että olen liikkunut luonnossa. Suurin osa valokuvista on luonto-otoksia.

Tällä hetkellä täällä sataa oikein olan takaa. Onneksi kesään on mahtunut niitä aurinkoisiakin päiviä tai vähintään puolipilvisiä. Siellä, missä minä asun Espanjassa, on ollut todella aurinkoista ja kuumaa, lämpötila nousi siellä jopa +47 C! 

Mutta takaisin näihin kuviin. Sain napattua aika mahtavan kuvan oravasta. Se oikein asettui eteeni eikä arastellut. Niin sain suloisen kuvan! Sillä hetkellä olin todella innoissani, sillä siihen astisessa elämässäni en ollut koskaan ikinä onnistunut nappaamaan noin hyvää eläinkuvaa. Yleensä ne kaikki eläimet juoksevat pakoon ja siinä vaiheessa, kun olen kaivanut sen kamerani esille, niin eläimet ovat jo jossain ihan muualla. Tällä kertaa sattui ilmeisesti nuori orava, joka oli jopa utelias minun suhteen.

Tämä oravakuva ei suinkaan ollut tämän kesäni ainoa eläinkuvani. Minulla kävi satumainen tuuri ja pääsin kuvailemaan näätää. Olin ihan innoissani siitä, sillä sain siitä todella suloisia kuvia!

Olen kuvaillut myös kukkia. Orvokki kivien keskellä vaikutti suorastaan pieneltä ihmeeltä, joten tallensin sen kuvaan ja samalla hurmioiduin sen väreistä. Sitten näin sateenkaaren ja vieläpä tuplana. Senkin ikuistin. 

Olen monesti miettinyt, mikä tekee valokuvasta mielenkiintoisen ja kauniin? Millaisia kuvia ihmiset haluavat nähdä? Onko se valokuvan aihe? Vai värit? Vai sommittelu? Vai noita kaikkia?

Entä millainen valokuva jää mieleen?

Valokuva on mielestäni eräänlaista taidetta. Täytyy osata kuvata, vangita se tietty hetki. Monesti myös tuntuu, että näen omilla silmilläni jotain todella kaunista, mutta sitten se ei tallennukaan kuvaan ollenkaan niin viehättävänä.

Auringonlaskukuvat ovat todella kliseisiä, vaikka tykkäänkin niitä katsella. Jos siinä olisi erikoisemmat värit, niin se tekisi kuvasta mielenkiintoisemman.

Tänä kesänä aion jatkaa valokuvaharrastuksen parissa. Niissä kuvissa luonto tulee olemaan edelleen pääosassa.

Pakko vielä lopuksi kertoa hauska juttu. Minähän olin Ilosaarirockissa! Elastinen esiintyi siellä ja oli kyllä ihan mahtavaa, varsinkin se, kun hän esitti Anna sen soida-kappaleen loppuhuipennuksena. Vielä vuosi sitten en tiennyt kuka on Cheek. Ja kun radiossa (yleX) puhuivat jotain Cheekistä ja sitten pistivät Anna sen soida-kappale, niin minähän luulin, että Cheek on sen esittäjä! Olin(ja olen edelleen) tosi vaikuttunut siitä kappaleesta. Kunnes sitten sen netistä etsittyäni paljastui sen oikea esittäjä... 

TAKKIHÖPERÖ ILMOITTAUTUU

Viime aikoina blogissani olen kirjoitellut laukuista. Nyt minut on vienyt menessään takit! Eikä ihan mitkä tahansa...

Sain vihiä näistä erikoisuuksista. Takkikuumettani nosti entisestään, kun näin eräällä naisella saman merkkisen takin. Niinpä minunkin alkoi tehdä mieli jotain iloisen väristä takkia. Iloisen oloisia takkeja saisi olla katukuvassa enemmän. Liian monella on liian samanlaiset takit perusväreissä. Miksei takeissakin voisi olla kuvioita ja pirteitä värejä? Minä ensimmäisenä, koska en ole varmaan koskaan omistanut muuta kuin mustia ja harmaita takkeja. 

Näine ajatuksin matkustin maaseudulle erääseen majataloon, jossa on myytävänä astetta erikoisempia takkeja. Mukava majatalon emäntä esitteli valikoimaansa. Siinä oli tunnelmaa. Sain kokeilla noita ihania takkeja, maaseutumiljöössä, ihan rauhassa, ilman minkäänlaista tuputtamista.

Takkien taustalla on mielenkiintoinen idea. Ne ovat ekologisia. Ne tehdään siis kierrätysmateriaalista. Pöytäliinoista ja vaikka mistä, kaikki käy ja osaavissa käsissä niistä muotoutuu uusi luomus. Jokainen takki on erilainen. Uniikki. Kokoja oli erilaisia, mutta pääsääntöisesti reilumman kokoista. Näitä ei ihan mistä tahansa saakkaan, vaan nämä täytyy osata etsiä, ikään kuin löytää sen äärelle.

Olin kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Haltioiduin väreistä ja kuvioista. Valkkasin kokeiltavaksi lukuisia, mutta talon emäntäkin toi minulle muutaman kappaleen kokeiltavaksi. Kaiken lisäksi sellaisia, joihin itse en normaalisti tarttuisi. Hän pyysi kokeilemaan. Ilmoitin itsevarmasti, että tässäkin on sellainen väri, joka ei minulle sovi. No kuinkas kävikään? Taisin tykästyä pikkutakkiin, jonka malli on hirmu kiva. Kangas on todella outo, sellainen jäykkä, mutta tässä takissa on jotain kivaa.

Juttelimme siitä, miten tärkeää on istuvuus. Jos päätyisin tähän takkiin, niin takaosaa joutuisimme hivenen tuunailemaan, jotta se istuisi täydellisesti. Muuten malli on todella upea!

Sitten löytyi takki, joka oli jetsulleen oikean kokoinen ja kuin minulle tehty, sekä malliltansa kivan erikoinen. Voi pojat, se toden totta oli iloisen ja pirteän värinen: oranssi! Enkös minä sellaista itselleni mielistellyt, heheh...

Lisäksi sininen takki ihastutti. Harmi vain, että se oli yli-iso. Kirjoitin sähköpostia itse takkien tekijälle, löytyykö samaa kangasta, jotta voisi tehdä minulle pienemmän palttoon.

Mitään en ole vielä päättänyt. Ottaako yksi, kaksi vai kaikki kolme. Hinnat on ok. Kirjoitinkin tämän jutun oikeastaan siksi, että olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette näistä? Ja mikä takki olisi eniten miun näköinen?