MITÄ JOS..?

Elämä on yksi iso JOS. Se on täynnä erilaisia vaihtoehtoja, polkuja ja sitten sitä pitäisi osata valita se oma polkunsa… Jokainen valinta johtaa johonkin ja vasta myöhemmin selviää sen tarkoitus. Silloin kaikki käy järkeen ja saa oivalluksen, miten elämänpolku on pienistä valinnoista kiinni. Tai kuten eräs ystäväni sanoi: ”Ei ole sattumia, on vain johdatusta”. 

Mutta siltikin sitä miettii, miten esimerkiksi oma olemassaolonikin oli niin pienestä kiinni. Sillä…

Mitä jos äiti ei olisi koskaan muuttanut Helsingistä Pohjois-Karjalaan?

Hän ei olisi silloin tavannut isääni, eikä minua olisi.

Mitä jos emme olisi muuttaneet maalle?

En olisi harrastanut niin paljon erilaisia urheilulajeja, en olisi oppinut, miten rikasta on asua maaseudun rauhassa, eikä minusta taatusti olisi tullut näin luovaa ja mielikuvituksellista. Maalla asuminen todellakin teki minusta minut. Se antoi juuret ja kotiseuturakkauden. En myöskään olisi tavannut lapsuudenystävääni, jonka kanssa olen edelleen yhteydessä.

Mitä jos en olisi koskaan aloittanut piirtämään ja tekemään sarjakuvia? Minun sarjakuvaa ei olisi koskaan syntynyt, enkä olisi koskaan julkaissut niitä lehdissä.

Mitä jos en olisikaan mennyt diskoon, vaan olisin jäänyt opiskelukämppääni yönä, jolloin joku murtautui sinne ja tuikkasi paikat tuleen? En ehkä olisi tässä, enkä olisi muuttanut opiskelemaan kaupunkiin.

Mitä jos en olisi opiskellut matkailualaa? En olisi saanut restonomin papereita. En olisi tavannut koulukavereitani. En olisi ollut töissä ravintolassa ja diskossa, enkä ehkä olisi saanut ensimmäistä oikeaa kesätyöpaikkaani.

Mitä jos en olisi asunut asuntolassa opiskeluaikoinani? En olisi tavannut hyvää ystävääni, joka on minulle kuin pikkusisko.

Mitä jos en silloin yhtenä iltana talvella joulun aikoihin olisi mennyt pelaamaan pokeria ensimmäistä kertaa elämässäni? En olisi koskaan tavannut yhtä parasta ystävääni, joka tuolloin toimi pelinhoitajana. Sen jälkeen alkoi hyvä ystävyys. Hän on se henkilö, jonka perässä olen matkustanut ympäri Suomea. Moni reissu ja kokemukset olisivat jääneet kokematta ilman häntä ja innolla odotan uusia seikkailuja.

En olisi koskaan löytänyt pokeriharrastusta, eikä minusta olisi tullut korttihaita, joka lopulta matkusti kisoihin toiselle puolen Suomea ja yli 300 hengen joukosta sijoitun 16:ksi.

Mitä jos en olisi koskaan tavannut espanjalaista poikaystävääni? En osaisi espanjaa (ainakaan näin hyvin), en olisi ehkä muuttanut maahan ja elämäni olisi ollut montaa kokemusta köyhempi. Minusta ei olisi tullut sitä henkilöä, joka olen tänä päivänä. Hänen ansiostaan kasvoin ihmisenä. Minusta tuli parempi ja viisaampi.

Mitä jos en olisi ottanut vastaan ensimmäistä kesätyöpaikkaani kotikunnassani? Mitä jos olisinkin sen sijasta lähtenyt Vaasaan, josta minulle oli tarjottu töitä? Kesätyöni Suomessa on ollut minulle tärkeä työ. Koen olevani siinä hyvä ja se on juuri sitä, mitä opiskelinkin. Mikä parasta, olen voinut palata siihen.

Mitä jos Zaragozassa en olisi koskaan pysähtynyt kadulla ja osallistunut arvontaan? En voittanut arvonnassa, mutta sain ystävän, jonka luokse olen matkustanut Pamplonaan ja pidetään tiiviisti yhteyttä.

Mitä jos en olisi koskaan tutustunut Mary Kay-merkkiin? Olisin montaa kokemusta köyhempi, enkä olisi tavannut yhtä parasta ystävääni.

Mitä jos en olisi aloittanut kirjallisuuskurssilla, jota veti eräs kuuluisa espanjalainen kirjailija? En olisi koskaan julkaissut kahta kirjaa kurssitovereideni kanssa tai osallistunut kirjallisuustapahtumiin.

Mitä jos en olisi mennyt syömään ulos silloisen poikaystäväni ja hänen perheensä kanssa? En olisi nähnyt lehteä, enkä sitä myöten ilmoitusta Titanic-näyttelyn saapumisesta Zaragozaan. Hain töihin ja pääsin, viime hetkellä. Työpaikka Titanicissa oli ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista kokemuksistani.

Mitä jos en olisi perustanut omaa yritystä? En olisi saanut ensisysäystä copywritingin maailmaan. En olisi saanut kokemusta myyntityöstä. En olisi oppinut epäonnistumaan.

Mitä jos en olisi koskaan osallistunut yrittäjyystapahtumiin Teneriffalla? En olisi tavannut niin upeita ihmisiä, enkä yhtä parasta ystävääni. En olisi edes varmaankaan ajatellut muuttavani Teneriffalle.

Mitä jos en olisi muuttanut viime talvena Teneriffalle juuri oikeaan aikaan? En ehkä välttämättä olisi löytänyt töitä Teneriffalta niin nopeasti, jos ollenkaan ja minulle olisi jäänyt huono kokemus saaresta. Enkä olisi varmaan tullut uudestaan. Kohtalo kuitenkin järjesti, että olin Teneriffalla juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Mikä ihmeellisintä, tapasin työhaastattelussa naisen. Tutustuin häneen ja meistä tuli heti sydänystävät!

Mitä jos en olisi päättänyt hakea toista työtä Suomessa? En olisi tutustunut niihin upeisiin ihmisiin ja olisin montaa kokemusta köyhempi. Tämän työn sain myös siksi koska minulla oli restonomin paperit ja kokemusta alalta.

Mitä jos minulla ei olisi ollut rohkeutta muuttaa elämääni? Elän juuri nyt sellaista elämää, mitä haluan elää. Minusta tuntuu, että edistyn konkreettisesti tavoitteissani. Vielä on matkaa, vielä on parannettava, vielä on kehityttävä, vielä on opittava. Mutta tärkeintä on se, että olen menossa oikeaan suuntaan.  

Mitä jos en olisi koskaan aloittanut sukututkimusta silloin yli 15 vuotta takaperin? En olisi tutustunut erääseen naiseen, joka on kaukainen sukulaiseni. Hänen ansiostaan sain aiheen mielenkiintoiselle artikkelille, joka julkaistiin viime joulukuussa valtakunnallisesti ilmestyvässä lehdessä.

 

Mitä jos en olisi tavannut viime kesänä erästä henkilöä? Nyt saan kirjoittaa artikkelin tuosta henkilöstä. 

Mitä jos en olisi jaksanut etsiä huonetta sinnikkäästi, vaan olisin tarttunut ensimmäiseen tai toiseen vaihtoehtoon Santa Cruzissa? En olisi löytänyt tätä ihanaa kämppää ja ihanaa kämppäkaveriani.

Mitä jos en olisi mennyt vielä kolmatta kertaa yritystapahtumaan? En olisi tavannut uudestaan erästä henkilöä, josta tuli minun mentor ja joka tukee minua kaikin tavoin. Ja vaikka hän muutti toiselle puolen maapalloa, olemme edelleen yhteydessä ja saan häneltä apua.

Mitä jos en olisi osallistunut Facebookissa olleeseen koulutukseen copywritingista? En olisi löytänyt kurssia ja en olisi saanut työmahdollisuuksia, joita minulla nyt on.

Mitä jos en olisi mennyt silloin yhtenä iltana baariin yksin? En olisi saanut tietää patikointiryhmästä, johon nyt kuulun ja jonka kanssa menen aina sunnuntaisin patikoimaan. Enkä olisi tutustunut erääseen naiseen, joka järjestää kielivaihtoja Santa Cruzissa.

Mitä jos en olisi mennyt kielivaihtoon? En olisi tutustunut hollantilaiseen mieheen, joka sai minut nauramaan. Uskon, että meistä tulee hyvät ystävät.

Mitä jos en olisi mennyt patikoimaan? Moni ihana patikointireissu olisi jäänyt kokematta, monet naurut nauramatta ja en olisi tutustunut näihin ihaniin ihmisiin.

                                               To be continued… 

Millainen on Sinun elämäsi "mitä jos?" Kirjoita blogiisi ja linkkaa alle!

 

ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ... VAI ONKO?

Joskus elämässä on aikoja, jolloin ollaan pohjalla ja oikein kunnolla. Elämä ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Oli aika, jolloin minulla oli stressiä, vaikka en ollut töissä. Silti työ tai pikemminkin sen puute oli stressin syy. Se näkyi jopa ihollani, kun minulle puhkesi akne, joka puolestaan jätti pysyvät jäljet. Siitäkin on nyt kuusi vuotta aikaa. Pari edellistä vuotta oli ihan oma lukunsa. Vaikkei se näkynyt iholla, oli se omalta osaltaan haastavaa aikaa.  

Vaikeina aikoina moni on varmasti kuullut sanonnan ”asioilla on tapana järjestyä”. Hyväntahtoinen lausahdus, jolla kommentoija haluaa lohduttaa. Mutta mitä jos asiat eivät vain järjesty? 

Minulla meni aikaa hukkaan, kun uskoin asioiden järjestyvän. Ensinnäkään eivät järjesty, jos niitä ei laita järjestymään. Mutta vaikka kuinka yritin… Asiat eivät vain järjestyneet! Silloin tuo klisee lähinnä ärsytti. Nyt uskon, että asioiden piti mennä juuri niin kuin oli tarkoitettu. Jopa sillä, miksi olin Zaragozassa jumissa niin pitkään.  

”Asioilla on tapana järjestyä” pitää paikkansa. Se tarkoittaa sitä, että yleensä asiat järjestyvät. Niin ei käy, jos olet väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa ja / tai väärään aikaan. Asiat järjestyvät, jos niin on tarkoitettu.

Minulla on teoria. Uskon, että 90% elämässä on meidän omaa aikaansaannosta. Siinä mielessä jokainen on tavallaan oman onnensa seppä. Mutta se 10%... Se on kohtaloa. Olen varma, että meidän jokaisen elämässä on johdatusta ja se vie meitä johonkin tiettyyn suuntaan. Tai niitä pieniä, suuria uskomattomalta tuntuvia sattumuksia, jotka eivät sitten lopulta olleetkaan sattumaa.

Vertauskuvana vaikkapa Sen Oikean löytäminen: jos et olisi ollut juuri tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa… Ette olisi koskaan tavanneet! Eikö ole ihmeellistä, miten pienestä se on kiinni..? Että tutustumme johonkin ihmiseen, jolla lopulta on merkittävä rooli elämässämme.

Erityisen paljon tykkään ajatella elämää junamatkana. Me olemme junassa ja ihmiset, jotka tulevat junaan, ovat kanssamatkustajia elämämme matkalla. Osa jää pois, mutta osa jatkaa kanssamme päätepysäkille asti.

Asuessani Zaragozassa asiat eivät järjestyneet. Elämäni tuntui olevan tuulimyllyjä vastaan taistelua. Minun oli aika jäädä pois junasta ja jatkaa matkaa toiseen suuntaan. Yksin.

Muutin Teneriffalle. Se tuntui alusta asti juuri oikealta paikalta. Olen edelleen Teneriffalla. Minusta tuntuu yhä vahvemmin siltä, että voisin asettua tänne. Tämä on ihana paikka ja näen itseni päivä päivemmältä enemmän saaren asukkina.

Sain tästä kaksi "merkkiä". Voi kuulostaa aivan hullulta. Olin tässä yksi päivä palaamassa Santa Cruziin patikointireissulta. Pysähdyimme kahville erääseen näköalaravintolaan. Sieltä oli niin upeat maisemat iltapäivän auringossa halki vehreiden kukkuloiden meren siintäessä. Ja silloin yhtäkkiä muistin. 

Muistin unen, jonka olin nähnyt kauan, kauan sitten ollessani ehkä 10-vuotias. Siinä olin vehreillä kukkoloilla ja aurinko paistoi. Uni jäi mieleen, koska olin siinä niin onnellinen. Se oli yksi elämäni ihanimmista unista.

Ja nyt tuo maisema oli edessäni elävässä elämässä. Prikulleen kuin siinä minun unessani. Ja silloin muistin tuon unen. Muistin sen tarkalleen ja oli jotenkin uskomatonta tajuta olevansa oikeassa paikassa. Ei sitä tunnetta voi sanoin selittää, mutta tunnen erittäin vahvasti kuuluvani tänne.

Toinen merkki tuli itse asiassa saman matkan aikana, kun liikennemerkissä näkyi Santa Cruz 23 km ja sitten toinen paikka (jonka nimeä en nyt muista) ja 4 km. Minun syntymäaika. Se toi ikään kuin vahvistuksen vahvistuksen päälle: olen oikeassa paikassa.

Joku voisi tietenkin todeta, että niitä merkkejä näkyy, jos haluaa niitä nähdä. Voi tietenkin olla... Mutta minulle on viime aikoina sattunut niin ihmeellisiä asioita, joista olen tänne blogiinkiin kertonut, että en yksinkertaisesti voi olla uskomatta näihin. Ja eikö tärkeintä ole se, miltä itsestä tuntuu?

Totta kai minulla on omat murheeni esimerkiksi rahaan liittyen. Kuluja on joka kuukausi, mutta tuloja ei. Opiskelen tavoitteenani elää kirjoittamisella.  Pieni pelko nostaa päätään ja kuiskuttelee: ”mitä jos taas epäonnistun?” ”miten selviän?” ”tulenko maitojunalla Suomeen?”.

Nyt tuo ”asioilla on tapana järjestyä” tuntuu lohdulliselta. Nyt uskon löytäneeni oman paikkani täältä Teneriffalta. Varsinkin noiden merkkien jälkeen. 

Minulla on aivan ihana kämppis, joka ei millään haluaisi päästää minua takaisin Suomeen. Ja kyllä minäkin olisin täällä Teneriffalla kaikkein mieluiten, jos saisin valita. Kämppikseni kertoi, miten asuintoverin löytäminen on tuuripeliä ja hyvän kämppiksen saaminen on kuin lottovoitto. Hän onkin tehnyt kaikkensa auttaakseen minua valitsemallani tiellä, enkä voisi olla kiitollisempi. Myös ystäväni tällä saarella tukevat ja tsemppaavat kaikin tavoin.

Ja silti kohta pitäisi tietää, olenko tulossa Suomeen vai en… Pian minun todellakin pitäisi saada töitä tai voida elää freelancena voidakseni jäädä.

Ja sitten se asioilla on tapana järjestyä… Olen jotenkin aina uskonut Teneriffaan. Että tämä on juuri oikea paikka elämänmuutokseen, että tässä saaressa on jotain maagista, taianomaista… 

Ja tiedättekö mitä? Nyt todellakin näyttää siltä, että asiat järjestyvät. Tosin vielä en tiedä jäänkö tänne kesäksi, mutta ainakin toukokuuhun. En nyt uskalla tämän enempää paljastaa, mutta työrintamalla puhaltaa mielenkiintoiset tuulet ja odotan innolla uusia haasteita. 

Samalla tietenkin uudet kuviot jännittävät. Minua myös pelottaa, olenko riittävän hyvä. Taidan olla todella kova kritisoimaan itseäni… Tästä voisin kirjoittaa jopa kokonaisen postauksen… Mutta pitäkää peukkuja, että työasiat sujuisivat hyvin!

Ja muistakaa tarinan opetus… Asioilla ON tapana järjestyä!

Vai mitä mieltä sinä olet? Onko asioilla tapana järjestyä? 

LIIKKUMISEN MOTIVAATIO VS. ONGELMA

Tammikuu on alkanut ryminällä täällä Teneriffalla. Herään joka aamu virkeänä, en juuri tarvitse herätyskelloakaan ja joskus saatan nousta jopa ennen kuin se ehtii soida.

Toista oli joululomalla Suomessa, jolloin pimeys imaisi minut. Nukuin pidempään ja kömmin aamulla sängystä ylös klo 9.30 aikoihin. Sitten se pimeys iski päivällä uudestaan. Yritin liikkua. 

Kävin lenkillä, hiihtämässä, luistelemassa ja metsäretkellä. Retki-sana on tarkoituksella yksikössä, koska metsässä käyskentelyni jäi vain siihen yhteen ainoaan kertaan. Kävin myös mäenlaskussa, mutta silloinkin sujahdin mäkeä alas vain muutaman hassun kerran.

Erityisesti minua motivoi videoiden teko Espanjan ystävilleni. Halusin esitellä Suomea ja mitä kaikkea kivaa voi talvella tehdä. Videot saivat espanjalaisilta positiivisen vastaanoton.

Palasin ennen vuoden vaihdetta Teneriffalle. Täällä on ollut niin auringonpaistetta kuin sadepäiviä. Valoa on silti aamusta iltaan. On mahtavaa herätä energisenä. Ja mikä parasta, täällä minulla on oikeasti motivaatiota liikkumiseen. Viikon aikana menen salille ja viikonloppuna ulkosalla. Käyn myös päivittäin pikkulenkillä. Nyt olen ollut parina viikonloppuna patikoimassa ja on ollut mahtavaa.

Viikko sitten menin erään ryhmän mukana ja kävelin 3 h 30 min mantelipuiden lomassa. Hetken ajan tuntui kuin olisin matkustanut Japaniin, niin kauniita kukkivat puut olivat. 

Eilen puolestaan patikoimme Teidellä reilu pari tuntia. Yhden päivän aikana näin metsää, vuoristoa, aavikkoa, merenrantaa ja lunta. Koin säiden vaihtelun koko kirjon. Oli sumua, vesisadetta, auringonpaistetta, tuulista, kylmää, kuumaa.

Teneriffa on ihana saari! Missä muualla voi kokea tällaista maisemien ja säiden kirjoa?

Elämäni on siis melkoisen liikkuvaista ja muutenkin elän terveellisesti. Mietin, mikä minua motivoi. Mikä oli se ratkaiseva ero Suomeen? Toisaalta Suomessa olin osittain lomamoodilla. Silti lomallakin pitäisi liikkua.

Uskon tärkeimmän motivaattorin liikkumiseen olevan hyvä olo, jonka siitä saa. Myös energiamäärä tuntuu kasvavan suhteessa valon määrään. Täällä jaksaa mennä kuntosalille aamutuimaan, keskipäivällä tai vaikka iltamyöhällä. On myös positiivista huomata konkreettisia tuloksia kehossa. 

Patikoimisessa minua motivoi luonto, kauniit maisemat sekä tietenkin yhdessäolo. On mielenkiintoista löytää uusia paikkoja Teneriffalta. Sellaisia, joita turistina ei muuten välttämättä näkisi. Patikoimassa on ihmisiä Kanadasta Australiaan. Kulttuurien kirjo ja uusiin ihmisiin tutustuminen on aina mahtavaa ja samalla saa harjoiteltua englannin kieltä.

Minulla on kuitenkin yksi ongelma.

Haluan pudottaa painostani muutaman kilon pois. Vyötäröllä on pikkuisen ylimääräistä, joka pitäisi saada karistettua päästäkseni entisiin mittoihini. Vaikka liikun ja yritän syödä terveellisesti, paino ei vain tipu.

Itse asiassa minusta tuntuu kuin vaaka olisi jumittunut 62 kg kohdalle, eikä minkäänlaista edistystä tunnu tapahtuvan. 

Ihannepainoni olisi 52-57 kg. Ja syön aivan tavallista espanjalaista kotiruokaa säännöllisin ruoka-ajoin! Aamupalaksi olen tehnyt jopa puuroa, olen jättänyt leivät ostamatta ja lihaa syön aina vain vähemmän. Ostoskorissani on kasviksia, hedelmiä, salaatteja, tonnikalaa, kananmunia…

Tiedän, että lihakset painavat enemmän. Olen saanut lihasmassaa, mutta juuri sopivasti. En tiedä, miten paljon ne voivat vaa’alla näkyä. Tiedän myös, ettei minun tulisi tuijottaa kiloja, vaan olisi paljon järkevämpää mitata itsensä. 

Tunnen kuitenkin itseni ja oman kehoni, joten tiedän minulla olevan vatsan kohdalla ylimääräistä. Vyötäröni on kadonnut vatsamakkaran alle. Sen, kun saisin pois, olisin todella tyytyväinen!

Olen miettinyt myös ikää. Olen jo yli kolmekymppinen, joten voisiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa? Minusta kyllä tuntuu aivan parikymppiseltä ja tunnen itseni terveeksi kaikin puolin.

Ja mitäpä olisi laihduttaminen ilman kunnon repsahduksia. Viikonloppuna niin taisi ehkä käydä… Patikointiretkelle lähti mukaan kinkkujuustopatongit ja illalla pizzaa. Mussuttelin myös hunajalla makeutettuja pähkinöitä. Niin ja perjantaina ihana venezuelainen kämppikseni oli tehnyt arepas-herkkuja illalliseksi ja totta kai niitä oli maisteltava, kun meitä oli muitakin. Kyytipojaksi nautimme viiniä.

Tänään aamulla kiertelin vanhemman ystäväpariskunnan kanssa rastrossa, ja sieltä mukaan tarttui kotitekoista leipää.

Yritän tavallaan siis tasapainoilla terveellisen elämän ja herkkujen välillä. Minun elämänfilosofiaan kuuluu, että elämästä pitää myös nauttia! Siksi minulle ei toimi totaalikieltäytyminen. Eihän elämässä olisi mitään järkeä, jos ei voisi nauttia hyvästä ruoasta ja juurikin niistä herkuista. Herkkuhetket yritän rajata lauantaihin.

Huomenna takaisin ruotuun terveellisen kotiruoan pariin! Pari leipäpalasta sallin itselleni aamuisin siihen asti, kun kotitekoinen leipä loppuu ja sitten palaan puurolinjalle.

Laihdutatko sinäkin näin tammikuussa ja jos kyllä, niin miten on mennyt?

PS. Olen muuten nyt Instagramissa, josta minut löytää nimellä vivi.vinna. Tervetuloa seuraamaan!

2018 –MUUTOSTEN VUOSI!

Ihanan Tiinan Follow your dreams -blogissa oli kiva katsaus vuoteen 2018 kysymysten kautta. Vaikka olenkin tehnyt jo Vuosi 2018 ja Tervetuloa 2019 –postaukset, tällainen postaus voisi olla vielä paikallaan. Eihän tammikuukaan ole vasta kuin puolessavälin…

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan tehnyt?

Suuren elämänmuutoksen, jossa aloitin yksin puhtaalta pöydältä. Muutin kokonaan toiseen paikkaan, manner-Espanjasta Kanarialle, Zaragozasta Palm-Mariin. Löysin töitä Los Cristianosista eräästä hotellista PR-työssä. Sitten tulin Suomeen kesäksi töihin ja takaisin Teneriffalle päätyen mutkan kautta Santa Cruziin ja sillä tiellä olen edelleen...

2. Oletko kyennyt pitämään uuden vuoden lupauksesi? 
En ole varma, tuliko vuosi sitten tehtyä lupauksia tai asetettua tavoitteita, mutta yksi asia on ainakin varmaa. Vuosi 2018 on opettanut minulle enemmän kuin mikään vuosi. Sen verran oli rankkaa, mutta sitten loppuvuotta kohden parani.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?
Voi kyllä! En olisi osannut unelmoidakaan, miten ihania ihmisiä täältä Teneriffalta löytyi. Ihmisiä, joiden toivon jääväni elämään. Ihmisiä, joista tuntuu, että oltaisi tunnettu koko elämä. 

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En onneksi. 

5. Missä maissa vierailit?
Ainoastaan Suomessa ja Espanjassa. Tänä vuonna toivoisin pääseväni matkoille, mutta riippuu myös työ -ja rahatilanteesta.

6. Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et saanut?
Noh, varmastikin ulkomaan matka. Olisi ollut hienoa matkustaa, mutta aina ei pysty.

7. Mikä päivämäärä tulee muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Suomen itsenäisyyspäivä.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi?
Varmastikin se, kun uskalsin aloittaa elämän yksin. 

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Se, että minun täytyi tehdä tällainen elämänmuutos. 

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Paria pikkuflunssaa lukuunottamatta, olen ollut terveenä. Kesällä minulta poistettiin luomi, muistoksi jäi arpi.

11. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Eräs henkilö, jonka epäilen vahvasti olevan bipolar. Tällaisiin henkilöihin en luonnollisestikaan halua olla yhteydessä.

12. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Ihan elämiseen. Näin se vaan on, että elämään menee rahaa.

13. Mikä oli paras ostoksesi?
Huawei P20. Ostin uuden ja minulle kalliin puhelimen, mutta halusin puhelimen, jolla saa hyviä kuvia. 

Uskon myös, että copywriter-kurssi oli vuoden paras hankinta, mutta tulokset näkyy myöhemmin. :)

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Monista asioista. Omien artikkelien julkaisuista, mielenkiintoisiin ihmisiin tutustumisesta.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Tässä muutamia kappaleita, jotka antavat voimaa opiskella ja kirjoittaa.

16. Viime vuoteen verrattuna, oletko...

Olen onnellinen! 

Lihavampi vai laihempi?  Muutaman kilon verran lihavampi, tavoitteena onkin karistaa nuo joulukilot pois.

Rikkaampi vai köyhempi?  Sama rahatilanne. Päivä kerrallaan.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Itsehallintaa ja tehokkaampaa opiskelua. 

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Sosiaalista mediaa.

19. Miten vietit juhannusta ja joulua?
Joulu ja juhannus Suomessa kotona itärajalla.

20. Rakastuitko kauden aikana?
En, mutta vaikutuin.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Nyt täytyy kyllä sanoa, että telkkari on jäänyt. Netflixiä katson ja varmaankin OA, koska katsoin niin vähän!

22. Vihaatko jotain tai ketään, jota et vihannut viime vuonna?
En! En jaksa vihata ketään, en halua negatiivisia tunteita omaan elämääni. 

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

4 tunnin työviikko

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Jaa, en osaa sanoa.

25. Mitä halusit ja sait?

Muutoksen elämääni.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Olisin halunnut julkaista enemmän kirjoittamiani artikkeleita. Olisi ollut kiva matkustella ulkomailla.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Apua... En ole käynyt leffassa, enkä ole pahemmin katsonut leffoja Netflixistäkään. Nyt en kyllä osaa sanoa. Elokuvat ovat jääneet minimiin.

28. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt selvästi vuodestasi paremman ja onnellisemman?
No raha.

29. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystävät.

30. Ketä julkkista himoitsit eniten?
En himoitse julkkiksia, heheh.

31. Mikä poliittinen tapahtuma tai tilanne liikutti sinua eniten?
No kyllä tuo ilmastonmuutoskriisi on saanut minut huolestumaan.

32. Ketä tai mitä kaipasit?
Kyllä sitä tiettyjä ihmisiä kaipaa.

33. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Oi, ei voi sanoa yhtä parasta! Heitä oli monta ihanaa ihmistä, joita kohtasin.

34. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
Yllätin varmastikin itse itseni, että pystyin tähän ja miten hyvin minulla meni. Mutta tuntuu, että nyt se vasta testataan ja vasta nyt alkaa todellinen tulikoe.

35. Mitä tavoitteita asetat uudelle vuodelle?
Monia, mutta tärkein niistä on itseni kehittäminen ja saisin elämäni järjestykseen. Olen hyvällä tiellä!

Vielä kerran kaikille lukijoilleni oikein mahtavaa vuotta 2019!