Vaatteiden
valitseminen ei aina ole läheskään mutkatonta. Siinä missä joku näkee jo
rekistä mieluisan vaatekappaleen ja parhaimmassa tapauksessa kiikuttaa sen kassalle
sovittamatta (!), on miulle sula mahdottomuus. On hämmästyttävää, että tosiaan
on ihmisiä, jotka jo yhdellä silmäyksellä näkevät vaatteen olevan juuri oikea:
mallia, istuvuutta ja koko myöten.
Ensinnäkin jo vaatteiden valitseminen tuottaa hankaluuksia. Minulla taitaa olla
tiedostettuja ja tiedostamattomia kriteereitä siitä, mikä vaate päätyy
sovitukseen. Vasta sovitus on se varsinainen tulikoe, sillä siellä katson
itseäni kriittisin silmin. Makutuomarina toimin monesti yksinäni, mutta joskus
myös ystävättärieni kanssa sekä lukuisina ja taas lukuisina kertoina poikaystäväni,
joka on vaatteiden suhteen erittäin tyypillinen espanjalainen –eli todella
tarkka.
Vaatteessa yritän
katsoa sen istuvuutta, mutta ennen kaikkea sen täytyy tuntua ”minun vaatteelta”
ennen kuin vakuutun ostamaan sen. Aikaisemmin kävin aina kivijalkaliikkeissä. Siellä sai heti sovittaa
vaatteen.
Nyt olen tullut
ostaneeksi vaatteita netistä. Selaan ja selaan, mutta se, miksi kiinnostun
erityisesti jostain vaatteesta tai kengistä, on mysteeri. Tai miksi se lopulta
päätyy ostoskoriini. Viimeaikaisissa ostoksissa uskon siihen vaikuttaneen
erityisesti värit. Ostin valkoiset tennarit ja vaikka kyseessä on niin
epäkäytännöllinen väri kuin olla voi, niin veikkaanpa juuri sen värin vetäneen
minua puoleensa magneetin lailla. Olen ristinyt nuo valkoiset tennari aurinkoisiksi.
Käytän niitä vain päivinä, jolloin aurinko paistaa täydeltä terältä. Onneksi
niitä päiviä on nyt ollut! Eilenkin kävin taas pyöräilemässä (kilometrejä on
nyt kertynyt yhteensä 116 verran) ja silloin jalassani oli nuo tennarit.
Jatkossakin
vaatteiden valinta tapahtuu siis sovituksen kautta, oli se sitten pukukopissa
tai kotona. Ja ehkäpä myös suurennuslasi
olisi tarpeen… ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)