maanantai 25. joulukuuta 2017

MITÄ MINULLE KUULUU?

Hei taas pitkästä aikaa. Aika on tosiaan kulunut siivillä, mutta ajattelin, että nyt jouluna on pakko ehtiä blogata vaikka edes pienen pieni tervehdys. Hengissä ollaan, mutta minulla on ollut niin mahdottoman kova kiire, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt postaamaan. Ja näyttää siltä, että jatkossakin minulla on niin kova kiire, että hiljaiselo blogin puolella jatkunee. Voi myös olla, että lopetan bloggaamisen kokonaan.

Ei minulla ole edes ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa. Ainoastaan se, että tässä välissä olen ollut Teneriffalla jo pari kertaa. Molempina kertoina menin sinne erään yrittäjyystapahtuman tiimoilta ja oli kyllä todella huippua.
Ensimmäinen matka sinne ei tosin mennyt niin kuin Strömsössä. Oli lauantai ja bussi lähtisi klo 23.20. Lähdimme autotalliin viime minuutilla vain huomataksemme, ettei auto starttaa! Minulle tuli kova kiire ja jouduin ottamaan taksin. Ehdin onneksi bussiin, jolla menin lentokentälle ja sieltä edelleen Teneriffalle. 
Kun saavuimme majoituspaikkaan, siellä oli vielä remontointi loppusuoralla. Vessa ei toiminut… Erityisen noloa se oli siksi, että minulla oli menkat! Onneksi omistaja oli osaava ja sai vessan kuntoon hetkessä. 
Remontoinnin jälkivilskeen jälkeen lopulta kuitenkin kotiuduimme paikkaan ja innostuinpa jopa siivoamaan. Voitte vaan arvata talon omistajan ilmeen, kun ryhdyin siivoushommiin. Olen nimittäin oppinut siihen, että itse kun tekee, niin tulee tehdyksi. Enkä edes ollut yksin, vaan siivosin toisen asukkaan kanssa. Puhtaassa kodissa on kivempaa ja kaikki olivat paljon tyytyväisempiä. 
Se ei tosiaan ollut mikään tyypillinen majoituspaikka, vaan koti. Olimme siellä yhdessä muiden tapahtumaan osallistuvien kanssa. Tuona aikana meille sattui kaikki mahdolliset ja mahdottomat kommellukset. Eräältä asukkaalta halkesi hammas, eikä hän siksi halunnut juuri hymyillä. Yksi asukas unohti palauttaa avaimet, kun tuli kotiinlähdön aika. Toinen taas ei päässyt huoneeseensa. Minulta meni kännykkä rikki juuri sopivasti vain 12 tuntia ennen kotiinpaluuta ja tietenkin siinä oli minun boarding pass. Meidän piti laittaa talon omistajalle viestiä yöllä ”Meillä on HÄTÄTILANNE”. 
Onneksi hän tuli melkein samointein ja tietenkin todella ihmeissään. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.



Kaikkea sitä pitikin sattua. Seuraava matka Teneriffalle onneksi sujui kivuttomammin. Menin taas klo 23.20 bussilla lentokentälle. Tutustuin erääseen iäkkääseen mieheen ja juttelimme monta tuntia lentokentällä. En ole koskaan nähnyt Madrid-Barjasin lentokenttää niin tyhjänä kuin tuona yönä. 
Täytyy sanoa, että Teneriffalla todella tunsin olevani kuin kotonani. Ihmiset olivat uskomattoman ystävällisiä ja mikä parasta, olemme pitäneet yhteyttä tapahtumien jälkeenkin. Osa on jopa houkutellut muuttamaan Teneriffalle! 
Nuo matkat olivat jotenkin niin ikimuistoisia, todellisia käännekohtia. Ne saivat minut pohtimaan omaa elämää. Mitä minä haluan? 
Mikään matka ei ole opettanut minua niin paljon kuin nuo kaksi matkaa. Silloin todella hitsauduimme muiden kanssa yhteen. Silloin todella kuulin erilaisia elämäntarinoita. Silloin juttelimme yötämyöten. Silloin nauroimme mahat kippurassa. Silloin todella opin tuntemaan tuntemattomat, joista lopulta tuli ystäviäni.  Ja jotkut ihmiset tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Teneriffa teki minuun vaikutuksen. Vaikka se ei edes ollut ensimmäinen kerta kyseisellä saarella. Olen nimittäin asunut Teneriffalla! Tosin siitä on jo 10 vuotta aikaa…
Olen pohtinut omaa elämääni, työasioita ja montaa muuta juttua. En ole saanut nettikauppaa toimimaan ja näyttää, ettei se iske espanjalaisille. Minulla on jo kolmekymppiä mittarissa, joten jonkinlaista tasapainoa sitä kaipaa jo omaan elämään. Pitäisi olla jo aikuinen. En haluaisi epäonnistua, mutta aina ei voi onnistua. Päätin, että nettikauppa saa jäädä syrjään. Aloitan testaamaan toista liikeideaa.
Kaiken kaikkiaan olen suurten kysymysten äärellä. Nyt on aika tehdä muutos elämälle. Nyt on aika toimia. En halua enää jäädä välimaastoon. Haluan elää. Tässä ja nyt. Liian pitkään on mennyt puoliliekillä. Liian pitkä aika on kulunut näin, etten ole ollut tyytyväinen. Lisäksi olen taistellut tuulimyllyjä vastaan ja tulee hetki, jolloin en enää jaksa taistella. 
Ensi vuonna laitan asiat kuntoon. Potkin itseni ylös vielä kerran. Aion lentää. Vuosi 2018 tulee olemaan minulle muutosten vuosi.
Tämä postaus oli erittäin sekavaa ajatuksenvirtaa. Kirjoitin ehkä kuitenkin kaikista eniten itselleni avatakseni omia ajatuksia. Minun elo ei tosiaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Jos nyt ei ole muutoksen aika, niin milloin? Sanotaan, että aika muuttaa asiat, mutta todellinen muutos alkaa minusta itsestäni. Kuitenkin on asioita, joita en voi muuttaa. Niin paljon on tapahtunut. Olen tienhaarassa ja seuraavaksi minun pitäisi päättää mihin suuntaan?
Näihin ajatuksiin...
Oikein hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta!
post signature

8 kommenttia:

  1. Kaikki ajatukset ei tietenkään lukijalle ehkä aukea (vielä), mutta uudet tuulet ja muutokset kuulostaa aina hyvältä. Teneriffan matkasi vaikuttavat antaneen uusia ideoita ja ajateltavaa.
    Hyvää joulun loppua ja alkavaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä harvinaisen sekava teksti, mutta sait kiinni oleellisimmasta asiasta eli muutoksesta. Toki ennen Teneriffan matkoja olin pohtinut paljon kaikenlaista, mutta se vain vahvisti tunnetta, että eteenpäin on mentävä. Ei enää voi junnata paikallaan. Kiitos ja samoin! :)

      Poista
  2. Vaikka kirjoituksen ei kuulukaan olla selkeä, ainakin toinen kolmekymppinen tajuaa hieman, mistä on kyse! Minäkin mietin usein elämääni ja varsinkin työkuvioita. Jotkut kysymykset ovat niin universaaleja: Tässäkö kaikki? Näinkö tämän piti mennä? Miksei tämäkään juttu voinut onnistua, vaikka tein niin paljon työtä sen eteen? Miksi tuntuu, että elämä vain junnaa paikallaan enkä pääse millään eteenpäin, vaikka yritän ja yritän ja vaikka kaipaan ja tarvitsen muutosta?

    Tosi ikävää, että nettikauppa ei alkanut toimia toivotusti. Onneksi Teneriffan yrittäjyysmatkat olivat niin onnistuneita ja antoisia, ja uutta yritysideaakin jo pukkaa. Kaikki varmasti lopulta järjestyy, vaikka nyt onkin sekaista. Suuria muutoksia edeltää aina sekava vaihe. Tsemppiä hurjasti kaikkeen ja uuteen vuoteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihi, kolmenkympin kriisi. ;) Tosiaan juuri noita kysymyksiä tässä pohditaan. Ja se suurin, eli mitä minä haluan elämältä? Kaiken lisäksi nyt on se aika, jolloin pitäisi toimia. Ohjata oma elämä siihen suuntaan, millainen sen haluaa olevan. Ei voi enää mennä tuuliajolla, niin kuin joskus, kun ajattelin, että kyllä kaikki järjestyy. Noh, ei se ihan niin mene.

      Niinpä, tuli ainakin se todetuksi, että ei kannata hakata päätä Karjalan mäntyyn, jos tuotteelle ei vaan ole kysyntää. Harmi sikäli, kun tein niin paljon töitä sen eteen, mutta jos joku juttu ei toimi, niin ei auta jäädä surkuttelemaan. Epäonnistumiset tietenkin kuuluvat elämään ja ehdottomasti olen oppinut paljon uusia taitoja, jotka auttavat minua vastaisuudessakin.

      Suuret muutokset myös pelottavat. Mutta uskon löytäväni oman paikkani. Ehkä miun täytyy viel palata bloggaamaan ja paljastaa, mistä on kyse. ;)
      Kiitos samoin! :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen postaus ja jotenkin osasin samaistua siihen. Harmi ettei nettibisneksesi lähtenyt tällä kertaa toimimaan mutta toivotaan että seuraava kyllä! Ja jos ei seuraava niin sitä seuraava! Minun on pakko ajatella ettei koskaan ole liian myöhäistä, sillä itse täytin juuri 50 ja edelleen ajattelen ja pyörittelen samoja asioita -mitä tekisin isona jne. Tuntuu että elämä on muuten aika mallillaan mutta työkuviot eivät. Nyt on kuitenkin eräs projekti minullakin menossa. Olen kartoittamassa omaa osaamista laajemmalti ja kenties kokeilen freelancerina oloa. Haluan kouluttautua vähän lisää kaikenlaisia kursseja käymällä ja itseopiskelemalla. Tästä varmaan myöhemmin lisää...Suunnittelemme myös miehen kanssa tämän keskustan asunnon myyntiä ja talon ostamista vuorilta, katsotaan miten käypi.
    Muutosten tuulet siis täälläkin menossa. Toivon sydämestäni sinulle onnistunutta ja ihanaa uutta vuotta!
    Niin sikäli olen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla, että samaistuit. Niinpä, pitää vaan olla sinnikäs ja yrittää ja yrittää. :) Minä olisin onnellinen, jos minulla olisi asiat edes puoliksi niin hyvin kuin sinulla. Nyt olen aivan tyhjän päällä, ja se ei ole kivaa. Minäkin olen toiminut freelancerinä ja toimin edelleen, kirjoitan juttuja lehteen ja nyt toivoisin voivani kirjoittaa enemmänkin. :) Ohhoh, toi talon myynti ja toisen osto vuorilta on iso juttu. Kerro lisää sitten, kun sen aika on! :) Kiitos kaunis! Minäkin toivotan sinulle tulevaa, ihanaa uutta vuotta! :)

      Poista
  4. Ihanaa kuulla Sinusta pitkästä aikaa!

    Heti alkuun haluaisin sanoa, että älä ihmeessä lopeta kokonaan bloggaamista! Taukoa saa ja pitääkin pitää, mutta juttujasi on niin mielenkiintoista lukea, etten kestäisi jos lopettaisit kokonaan! Kirjoittelisit edes silloin tällöin, kun inspiraatio iskee. Usko pois, joskus tulee sellaisiakin hetkiä! :D

    Ei hätää, postauksesta sai täysin selvää, ajatusten solisevaa virtaa on mukava lukea! Voin samaistua hyvin tilanteeseesi: minunkin on pian tehtävä merkittäviä päätöksiä, jotka tietävät suuria muutoksia elämässä, ja välillä tuntee vain joko olevansa täysin hukassa tai sitten vastoinkäymiset yrittävät lannistaa. Ainoastaan kokemuksesta tiedän, että vaikkei aina siltä tunnu, niin vastoinkäymiset kasvattavat, ja asioilla on tapana järjestyä! Toivonkin Sinulle paljon viisautta tehdä hyviä päätöksiä, ja suunnata kohti uusia tuulia elämässä.

    Ikäkriisiin sanoisin, että ei vielä mitään paniikkia - aikuinen ehtii olla myöhemminkin. Nauti nyt elämästä täysin rinnoin, ja mieti aikuistumista sitten kun itsestäsi tuntuu siltä, ei vain sen takia että kolmekymppisenä pitäisi jonkun mielestä olla aikuinen. Sitä paitsi, mm. miehethän ainoastaan kasvavat, eivät aikuistu ikinä. Mikäs kiire Sinullakaan siis olisi? ;)

    Sanoisin vielä, että ota rauhassa itsellesi aikaa pohtia tulevaisuutta, ja älä ota aihetta liian vakavasti - kuten sanoin, asiat järjestyvät varmasti. Joskus itsestään, joskus niitä täytyy järjestellä, mutta jonkinlainen ratkaisu tilanteeseen tulee aina!
    Jaathan toki täällä blogin puolella mietteitäsi, kun olet saanut asioihin selvyyttä?

    Iloista joulun ja uudenvuoden aikaa sinne Espanjaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi, todella ihanasta ja ajatuksella kirjoitetusta kommentistasi, viisaista sanoista ja neuvoista. Täytyy tunnustaa, että tuli tippa linssiin ja paljon mietittävää. En minä ehkä lopulta osaisi olla ilman blogia, monesti se on ollut mielessä kummittelemassa. Ehkä minun pitäisi jopa uskaltaa avautua enemmän, jolloin voisi vaihtaa ajatuksia. Bloggauksessa parasta on vuorovaikutus.

      Niin, totta tuo, ettei kannata panikoida ja ehkäpä asiat järjestyy, jos ottaisin rennommin. Toisaalta en tiedä, miten minä selviä. Rahahuolet painaa.

      Kiitos paljon ja samoin myös sinulle, oikein hyvää uutta vuotta 2018! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)