LIIKKUMISEN MOTIVAATIO VS. ONGELMA

Tammikuu on alkanut ryminällä täällä Teneriffalla. Herään joka aamu virkeänä, en juuri tarvitse herätyskelloakaan ja joskus saatan nousta jopa ennen kuin se ehtii soida.

Toista oli joululomalla Suomessa, jolloin pimeys imaisi minut. Nukuin pidempään ja kömmin aamulla sängystä ylös klo 9.30 aikoihin. Sitten se pimeys iski päivällä uudestaan. Yritin liikkua. 

Kävin lenkillä, hiihtämässä, luistelemassa ja metsäretkellä. Retki-sana on tarkoituksella yksikössä, koska metsässä käyskentelyni jäi vain siihen yhteen ainoaan kertaan. Kävin myös mäenlaskussa, mutta silloinkin sujahdin mäkeä alas vain muutaman hassun kerran.

Erityisesti minua motivoi videoiden teko Espanjan ystävilleni. Halusin esitellä Suomea ja mitä kaikkea kivaa voi talvella tehdä. Videot saivat espanjalaisilta positiivisen vastaanoton.

Palasin ennen vuoden vaihdetta Teneriffalle. Täällä on ollut niin auringonpaistetta kuin sadepäiviä. Valoa on silti aamusta iltaan. On mahtavaa herätä energisenä. Ja mikä parasta, täällä minulla on oikeasti motivaatiota liikkumiseen. Viikon aikana menen salille ja viikonloppuna ulkosalla. Käyn myös päivittäin pikkulenkillä. Nyt olen ollut parina viikonloppuna patikoimassa ja on ollut mahtavaa.

Viikko sitten menin erään ryhmän mukana ja kävelin 3 h 30 min mantelipuiden lomassa. Hetken ajan tuntui kuin olisin matkustanut Japaniin, niin kauniita kukkivat puut olivat. 

Eilen puolestaan patikoimme Teidellä reilu pari tuntia. Yhden päivän aikana näin metsää, vuoristoa, aavikkoa, merenrantaa ja lunta. Koin säiden vaihtelun koko kirjon. Oli sumua, vesisadetta, auringonpaistetta, tuulista, kylmää, kuumaa.

Teneriffa on ihana saari! Missä muualla voi kokea tällaista maisemien ja säiden kirjoa?

Elämäni on siis melkoisen liikkuvaista ja muutenkin elän terveellisesti. Mietin, mikä minua motivoi. Mikä oli se ratkaiseva ero Suomeen? Toisaalta Suomessa olin osittain lomamoodilla. Silti lomallakin pitäisi liikkua.

Uskon tärkeimmän motivaattorin liikkumiseen olevan hyvä olo, jonka siitä saa. Myös energiamäärä tuntuu kasvavan suhteessa valon määrään. Täällä jaksaa mennä kuntosalille aamutuimaan, keskipäivällä tai vaikka iltamyöhällä. On myös positiivista huomata konkreettisia tuloksia kehossa. 

Patikoimisessa minua motivoi luonto, kauniit maisemat sekä tietenkin yhdessäolo. On mielenkiintoista löytää uusia paikkoja Teneriffalta. Sellaisia, joita turistina ei muuten välttämättä näkisi. Patikoimassa on ihmisiä Kanadasta Australiaan. Kulttuurien kirjo ja uusiin ihmisiin tutustuminen on aina mahtavaa ja samalla saa harjoiteltua englannin kieltä.

Minulla on kuitenkin yksi ongelma.

Haluan pudottaa painostani muutaman kilon pois. Vyötäröllä on pikkuisen ylimääräistä, joka pitäisi saada karistettua päästäkseni entisiin mittoihini. Vaikka liikun ja yritän syödä terveellisesti, paino ei vain tipu.

Itse asiassa minusta tuntuu kuin vaaka olisi jumittunut 62 kg kohdalle, eikä minkäänlaista edistystä tunnu tapahtuvan. 

Ihannepainoni olisi 52-57 kg. Ja syön aivan tavallista espanjalaista kotiruokaa säännöllisin ruoka-ajoin! Aamupalaksi olen tehnyt jopa puuroa, olen jättänyt leivät ostamatta ja lihaa syön aina vain vähemmän. Ostoskorissani on kasviksia, hedelmiä, salaatteja, tonnikalaa, kananmunia…

Tiedän, että lihakset painavat enemmän. Olen saanut lihasmassaa, mutta juuri sopivasti. En tiedä, miten paljon ne voivat vaa’alla näkyä. Tiedän myös, ettei minun tulisi tuijottaa kiloja, vaan olisi paljon järkevämpää mitata itsensä. 

Tunnen kuitenkin itseni ja oman kehoni, joten tiedän minulla olevan vatsan kohdalla ylimääräistä. Vyötäröni on kadonnut vatsamakkaran alle. Sen, kun saisin pois, olisin todella tyytyväinen!

Olen miettinyt myös ikää. Olen jo yli kolmekymppinen, joten voisiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa? Minusta kyllä tuntuu aivan parikymppiseltä ja tunnen itseni terveeksi kaikin puolin.

Ja mitäpä olisi laihduttaminen ilman kunnon repsahduksia. Viikonloppuna niin taisi ehkä käydä… Patikointiretkelle lähti mukaan kinkkujuustopatongit ja illalla pizzaa. Mussuttelin myös hunajalla makeutettuja pähkinöitä. Niin ja perjantaina ihana venezuelainen kämppikseni oli tehnyt arepas-herkkuja illalliseksi ja totta kai niitä oli maisteltava, kun meitä oli muitakin. Kyytipojaksi nautimme viiniä.

Tänään aamulla kiertelin vanhemman ystäväpariskunnan kanssa rastrossa, ja sieltä mukaan tarttui kotitekoista leipää.

Yritän tavallaan siis tasapainoilla terveellisen elämän ja herkkujen välillä. Minun elämänfilosofiaan kuuluu, että elämästä pitää myös nauttia! Siksi minulle ei toimi totaalikieltäytyminen. Eihän elämässä olisi mitään järkeä, jos ei voisi nauttia hyvästä ruoasta ja juurikin niistä herkuista. Herkkuhetket yritän rajata lauantaihin.

Huomenna takaisin ruotuun terveellisen kotiruoan pariin! Pari leipäpalasta sallin itselleni aamuisin siihen asti, kun kotitekoinen leipä loppuu ja sitten palaan puurolinjalle.

Laihdutatko sinäkin näin tammikuussa ja jos kyllä, niin miten on mennyt?

PS. Olen muuten nyt Instagramissa, josta minut löytää nimellä vivi.vinna. Tervetuloa seuraamaan!