tiistai 18. lokakuuta 2022

KAKSI IHMEELLISTÄ VIIKKOA UUDESSA KODISSA

Olen nyt asunut reilut kaksi viikkoa uudessa kodissani kämppikseni ja hänen koiransa kanssa. Olo tuntuu epätodelliselta. Tuntuu, kuin olisin jossain unimaailmassa. Kaikki tämä tuntuu niin ihmeelliseltä, jotenkin surrealistiselta.

Se, miten asun nyt huvilamaisessa isossa talossa, jossa on kaikkiaan kolme asuntoa. Se, miten täällä on kaunis puutarha. Se, miten pääsen ihanien vehreiden vuoristomaisemien keskelle lenkkeilemään. Se, miten kiva, pieni ja eloisa kylä tämä on. Se, miten meillä on tällainen oma, pieni kommuuni ja niin ihania, samanhenkisiä ihmisiä.

Meidän asunto on ihanan iso. Huoneeni on juuri sopivan kokoinen ja ikkunastani näen puutarhaan. Juuri tällaista näkymää olin visualisoinut! 

Paitsi nyt pihalla on saksalaisen vieraamme retkeilyauto, joka peittää osittain näkymän. Hän oli jo täällä, kun muutin. Aikaisemmin hän majaili yläkerran asunnossa. Nyt hän asuu retkeilyautossaan tuossa pihalla saaden olla maisemissa niin pitkään kuin haluaa. Sitä vastaan hän auttaa puutarhatöissä ja muissa töissä.

Minäkin olen päässyt puutarhahommiin ja ajatuksenani on työskennellä siellä enemmän. Puutarhassa työskentely on parantavaa ja voin olla yhteydessä maahan. On ihanaa kävellä siellä ilman kenkiä ja maadoittua. 

Visualisointi toimii

Vasta viime helmikuussa asuessani erään toisen ystäväni luona sanoin ääneen, miten haluaisin asua juuri tällaisten maisemien äärellä. Haaveilin puutarhasta ja vehreistä kukkuloista. Nyt ne ovat totta!

On todella uskomatonta, miten visualisointini on käynyt toteen. Tehdessäni kirjoitustöitä on ihana katsoa ikkunasta ja nähdä puutarhaa. Vaikka näkymä nyt peittyykin osittain retkeilyauton taakse, annettakoon se anteeksi. Sen omistaja tuo eloa ja (silmän)iloa elämään. ;) Hän myös lupasi auttaa kaikissa kädentaitoja vaativissa jutuissa.

Yläkerran asunnossa ovat vuokranantajamme ja sinne tuli myös hollantilaispariskunta vieraaksi 10 päivän ajaksi. He jatkoivat matkaansa La Palmalle ja kutsuivat minut vierailulle Hollantiin ensi kesänä.

Myös kämppikseni mielestä elämä tuntuu nyt surrealistiselta. Meille kahdelle on sattunut todella paljon, kuten viime talvena kahden koiran hyökkäys. Nyt elämä hymyilee, tuntuu kuin uusi sivu olisi auennut elämässä ja energiat virtaavat.

Voit uskoa, että tällaisen vuoden jälkeen olen äärimmäisen kiitollinen tästä uudesta kodista, uudesta alusta, kämppiksestä, koirasta, puutarhasta, ihanista vuokranantajista, uusista projekteista ja töistä. En ole ihan heti muuttamassa pois! Jos vain Jumala (ja vuokranantajat sekä kämppikseni) antaa minun asua täällä.

Olen joutunut käymään aikamoisen myrskyn läpi. Tänä vuonna olen muuttanut jo 9 kertaa. Numerologisesti elin vuotta 5 eli muutoksen vuotta. Ei siis ihme, miten muutokset tuulet puhalsivat elämässäni ja universumi, Jumala, näytti minulle oikean polun. Onneksi numerologiassa vuosi on nyt juuri vaihtunut. Huh!

Olen tehnyt myös paljon sisäistä työtä, henkistä kasvua askel askeleelta. Sain energiahoitoja kahdeksan viikon ajan. Sisäinen työ täytyy aina tehdä itse, mutta tällainen apu auttaa. Ja siitä oli hyötyä, koska minulla on nyt niin ihmeellinen flow. Tuntuu, että energiat oikein virtaavat. Aion jatkaa sisäistä työtäni ja henkistä kasvua. 

Mitä ihmeellistä minulle on sitten sattunut näiden parin viikon aikana? Miksi tämä tuntuu niin ihmeelliseltä?

Ehkä se johtuu siitä, miten asiat vain järjestyivät kuin itsestään. Luotin ystävääni 100 %, kun hän kävi katsomassa asuntoa – ilman minua. Tai ehkä se on se, kun tutustuin tuleviin vuokranantajiini ja huomasin meidän olevan samanhenkisiä. Juuri silloin taivaalle ilmestyi sateenkaari, mikä on aina ehdottomasti hyvä merkki, kun olen isojen asioiden äärellä.

Tai ehkäpä nämä kaksi viikkoa ovat olleet niin ihmeellisiä kaikkien niiden juhlien ansioista, joihin olen päässyt lyhyen ajan sisällä. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna oli kämppikseni ja hänen koiransa syntymäpäiväjuhlat. Juhlimme kattoterassilla, josta piirtyvät upeat maisemat pieneen kylään ja aina merelle asti. Teneriffalla varmaan joka kylästä näkee merelle.

Seuraavana viikonloppuna menimme jazz-konserttiin. Siellä intouduin jopa tanssimaan, vaikka minä olen se tyyppi, joka ei koskaan tanssi. Reilu viikko sitten olin tv-sarjan kuvauksissa, jossa olin niin ikään juhlatunnelmissa.

Lue lisää: Uskomaton päiväni sarjan kuvauksissa.

Viime viikonloppuna olin syntymäpäiväjuhlissa huvilalla Teneriffan maaseudulla. Siellä oli bändejä ympäri maailman, mutta silti juhlat olivat todella intiimit. Porukkaa oli arvioilta ehkä 30 henkeä. 

Uskomatonta kyllä, tanssin myös näissä juhlissa. Löysin samanhenkisiä ihmisiä ja ihmettelin, miten hauska sattuma oli tutustua paikan omistajaan ja saada kutsu. Tuosta noin vain!

Mutta mikään ei ole sattumaa. Kaikki on energiaa. Me olemme energiaa. Me olemme kuin antenneja. Meidän ajatusmaailmamme heijastuu ulkomaailmaan. Elän nyt sydämestäni ja ilosta käsin. Olen muokannut omaa ajattelumaailmaani ja minulle kaikki on mahdollista. Olen avoin uusille seikkailuille, ihmisille ja kokemuksille. Tuntuu, kuin eläisin elämäni seikkailua. Olen niin onnellinen!

Näissä megasynttäreissä sattui muuten hauska juttu. Kun hain jääkaapista lisää viiniä, niin korkki meni keskeltä poikki ja jäi pulloon jumiin. Synttärisankari sattui paikalle ja sekunnissa sai korkin pois jollain työkalulla. Olin, että wow!

Sain uuden kutsun tulla teatteri- ja elokuvanäyttelytunneille. Olin ensin, että en varmasti tule, sillä en tunne itseäni näyttelijäksi, enkä edes haaveile mistään näyttelijän työstä. Teen näitä avustajahommia, koska haluan seurata, miten elokuvia ja sarjoja tehdään.

Lopulta näyttää siltä, että kaipa minä sitten menen sinne. Haluan laittaa itseni epämukavuusalueelle ja tehdä jotain uutta ja erilaista. Katsotaan, jääkö tämä kertakohtaamiseksi vai osallistunko jatkossakin.

Summasummarum näiden kahden viikon aikana olen kokenut kirjoittamisjuttujen lisäksi:

• kahdet syntymäpäiväjuhlat (kolmannet tulossa)

• ravintolakäyntejä

• meressä uintia

• tv-sarjan kuvaukset

• viinimaistiaiset

• puutarhahommia

• lenkkeilyä vehreiden kukkuloiden juurella

• jazz-konsertti

• tanssia, naurua ja ystävien kanssa oloa

• meditaatiot

• joogailut 

Mitä suunnitelmia minulla on tulevaisuutta varten? Mistä haaveilen?

- Elokuvakäsikirjoituksen tekeminen loppuun asti

- Oman alan työt ja projektit, jotka tuovat minulle säännölliset tulot joka kuukausi

- Henkinen kasvu ja yhteys Jumalaan

- Meressä uiminen

- Vaeltaminen Teneriffalla

- Oma auto, joka toimii hyvin, on kunnossa, vähän ajettu

- Uusi kännykkä 

- Uusi tietokone

- Saksan kielen opiskelu

- Omien luovien kirjoitusten tekeminen

- Kurssien tekeminen loppuun  

- Uusia, positiivisia kokemuksia ja elämyksiä

- Aikaa ja yhdessäoloa ystävien kanssa 

- Puutarhahommia ja oman puutarhan antimista nauttiminen 

Toivotan myös elämääni tervetulleeksi kumppanin, jonka kanssa jakaa nämä ihmeelliset seikkailut. Olisi ihana tehdä matkoja sinne sun tänne, vaeltaa, uida meressä, käydä ravintoloissa... Se kyllä tulee, kun sen aika on.

Nyt nautin elämästäni, ajastani sinkkuna ja ennen kaikkea olen kiitollinen kaikesta, mitä minulla on. 

Millainen lokakuu sinulla on ollut? 

post signature

2 kommenttia:

  1. Wow! Millainenko lokakuu täällä - sumua, sadetta ja ensimmäinen routayö. Kirjoitan novellejani runokirjojen jälkeen. Ukon kanssa kaivataan Teneriffalle jossa asuttu Los Cristianoksessa aivan meren äärellä jokunen kuukausi monena talvena. Kivoja harrastuksia sulla, onnen myyrällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ainakin näkyy vuodenaikojen vaihtelu. :) Oi, ihanaa, kun sinäkin kirjoitat! Kyllähän tänne Teneriffalle pääsee aina takaisin, jos haluatte? :) Kiitos paljon! Aina on jotain puuhaa ja tekemistä. Ei ainakaan aika tule pitkäksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)