KOLUMNI: AJATUKSIA RAKKAUDESTA

Olen viime aikoina törmännyt häihin siellä sun täällä. Lehtien palstoilla, sosiaalisessa mediassa ja blogeissa, joita seuraan. Joko on menty naimisiin, ollaan suunnittelemassa häitä, ollaan juhlittu hääpäivää tai ainakin vähintään on osallistuttu hääjuhliin.

Tämä on ollut minusta masentavaa. Ei siksi, että olisin kateellinen kaikista niistä onnellisista ihmisistä, jotka ovat löytäneet rakkauden. Päinvastoin, olen iloinen! Sehän ei siis minulta ole pois missään nimessä. Kyse onkin siitä, että en ymmärrä, miten löytää elämänkumppani ja miten se rakkaus syttyy? Miten jotkut päätyvät naimisiin jakaakseen loppuelämän yhdessä?

Eihän se ole tietenkään mikään yllätys, että kesä on häiden sesonkiaikaa. Mutta silti minusta tuntuu, että häitä on jotenkin tavanomaista enemmän. Onko sinullakin samanlainen tunne?

Ja sitten eräänä päivänä yllätin itseni selailemasta hääpukuja. Ravistelin itseni heti takaisin todellisuuteen ja jatkoin työskentelyä. Vaikka erityisesti yksi luomus oli niin ihana, että päätin säilyttää kuvan. Olenhan blogini historiani aikana päässyt jututtamaan erästä espanjalaista melko tunnettua vaatesuunnittelijaa. Hän tuli tunnetuksi korseteistaan, mutta nykyisin on erikoistunut hääpukuihin. Ja ah, miten upeita ne ovatkaan. Tuon jutun voit muuten lukea täältä. 

 

Kuva on lainattu Martha Petersin sivulta.

Rakkaus

Tulin siihen tulokseen, että elämänkumppanin löytyminen on aina ihme, sattuma, kohtalo tai miksi kuka sitä haluakaan nimittää. 

Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Pitää kohdata se oikea ihminen.

Pitää saada jonkinlainen keskustelu. 

Pitää olla jonkinlainen yhteys, syy, miksi haluta nähdä uudestaan.

Mahdollisuus nähdä uudestaan. Ei ihme, että monet suhteet alkavatkin kahvittelun merkeissä.

Pitää olla kemiaa, se kipinä. Tämä on se juttu, joka erottaa kaverisuhteet parisuhteesta. 

Tunteen pitää olla molemminpuolinen. 

Miten monta tarinaa tuolla onkaan torjutuksi tulemisesta, kun tunne ei ole ollut molemminpuolinen. Meillä kaikilla on varmasti tällainen tarina. Olet joko itse torjunut tai ollut korviasi myöten ihastunut, mutta toinen osapuoli ei ole vastannut tunteeseen. Silloin ei voi muuta kuin jatkaa eteenpäin. Se ihminen ei silloin ole sinua varten. Aikaa ei kannata käyttää ”jahtaamiseen”. Se Oikea on sinusta kiinnostunut ja vaikka hän olisi miten kiireinen, niin hän löytää sinulle aikaa.  Väärä ihminen taas ei. Parasta, mitä voit tehdä, on paeta tällaista ihmistä ja unohtaa, koska hän ei ole sinun arvoisesi.

Ja kun nuo kaikki edelliset palat ovat kohdallaan, niin siitä se rakkaus syntyy, jos on syntyäkseen. 

Mutta sekään ei riitä. Näiden kahden ihmisen on katsottava samaan suuntaan, haluttava samanlaisia asioita. Elämässä on tiettyjä kysymyksiä, joista ei voi joustaa. Yksi tällaisista asioista on esimerkiksi perheen perustaminen. Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin siitä on mahdotonta jatkaa yhdessä. 

On mielenkiintoista ajatella elämää junamatkana, jonka aikana ihmisiä nousee kyytiin, osa poistuu ja osa jatkaa kanssasi määränpäähän asti. 

Uskon myös, että kohtaamme jokaisen ihmisen jostain syystä.

Yhdeltä opimme jonkin asian. 

Toisen kautta saamme uskomattoman työtarjouksen. 

Kolmas voi juurikin olla vaikkapa se elämänkumppani. 

Neljännestä tulee todella hyvä ystävä.

Kuva Pixabay.com

Mahdollisuuksille on siis avattava ovia. On laitettava nokkansa rohkeasti ulos ja liikuttava erilaisissa ympyröissä.

Minun elämä Teneriffalla on ollut täynnä tällaisia onnekkaita kohtaamisia. Juuri, kun olen ollut epätoivon syövereissä, elämääni on tullut joku onnekas kohtaaminen. 

Näitä onnekkaita kohtaamisia on ollut jo sen verran paljon, että mietin, että enää puuttuu vain se elämänkumppani. 

Mutta elämänkumppani ei tule etsimällä. Silloin se on vähän kuin epätoivoista. Ja jos olet epätoivoinen, on hyvin paljon mahdollista, että erehdyt. Saatat rakastua tunteeseen, etkä ihmiseen. 

Olenkin varma, että Se Oikea tulee silloin, kun sitä vähiten odottaa. Silloin, kun keskityt omiin projekteihisi ja omaan onnellisuuteesi. Keskityt olemaan itsesi paras versio ja jos et ole vielä itsesi paras versio, niin ainakin matkalla kohti sitä.

Tämä on minusta tärkeää, että olet onnellinen ihan yksiksesi. Teet sitä omaa juttuasi. Ei pidä myöskään pelätä yksin jäämistä. Mieluiten yksin, kuin huonossa seurassa. 

Mistä tunnistaa elämänsä rakkauden?

Niin, mistä sen tietää? Tähän ei ole varmasti yhtä oikeaa vastausta. Kukaan ei voi antaa takeita tulevaisuudesta. Uskon, että elämänkumppanin tunnistaa siitä, että hänen kanssaan on vain niin luontevaa olla. Voit keskustella hänen kanssaan mistä tahansa aiheesta muitta mutkitta, vaikka seksistä ilman punastelua. Ja voit olla hänen seurassaan omana itsenäsi, vaikka ilman meikkiä. 

Haluat esitellä hänet ystävillesi ja perheellesi. Haluatte toisillenne parasta ja onnellisuutta. Osaatte puhua myös ongelmista ja ratkoa ne yhdessä. Olette toistenne tukena niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Pidätte toistenne seurasta.

Kuva Pixabay.com

Juhannustaika

Muistan aina ja ikuisesti erään juhannuksen. Halusin tehdä juhannustaian. Se kun on aina niin taianomaista aikaa muutenkin. Niinpä 16 kesäinen minä halusi ihan vain uteliaisuuttaan kokeilla. 

Keräsin 7 erilaista kukkaa. Laitoin ne tyynyn alle. Yöllä näin unen, jossa eteeni ilmestyi tummahiuksinen nuorukainen. Hänen kasvonsa olivat sumun peitossa, mutta hiukset olivat tummat. Sen jälkeen olen aina ollut 100% varma, että tuleva puolisoni tulisi olemaan tuo unen tummatukkainen henkilö. 

Halusin kertoa tämän, koska niin monet kysyy toimiiko juhannustaika? Vaikka vielä ihan yksikseni elelen, niin uskallan sanoa. Juhannustaika toimii ja voi hyvinkin nähdä sen tulevan kumppaninsa. 

Miten sinä ja kumppanisi tapasitte?