PORTUGALI -MATKAKERTOMUS

En tiedä mistä aloittaa. Portugalin matka on nyt onnistuneesti takanapäin. Näimme ja koimme niin paljon, että pää on vieläkin pyörällä. Menee varmaan jonkun aikaa, ennen kuin pystyn ihan kaiken sisäistämään.

Tämä oli ensimmäinen matkani Portugaliin, Manner-Euroopan läntisimpään maahan. En ollut koskaan ajatellut sitä matkakohteena, ennen kuin vasta nyt hoksatessani, miten lähellä se oikeastaan onkaan nykyistä asuinpaikkaani! Espanjan naapurimaista minulle ovat tulleet tutuiksi pieni Andorra ja Ranska. Nyt oli Portugalin vuoro!

Menimme maan pääkaupunkiin Lissaboniin, josta teimme päivämatkan satumaiseen Sintraan.

Lento lähti Madridista keskiviikkona klo 23 ja jo klo 23.15 olimme Lissabonissa. Aikaeron ansiosta olimme perillä ennen kuin huomasimmekaan. Nappasimme lentokentältä taksin hotellille. Se maksoi vain 12€! Yövyimme Marqués de Pombal  -aukion läheisyydessä, sopivan kävelymatkan päässä ydinkeskustasta.

Ensimmäinen päivä meni kierrellessä Lissabonia. Hyvin pian huomasimme, ettei kaupunkiin ole helppoa tutustua kävellen lukuisten mäkien takia. Koko kaupunki on yhtä nousua ja laskua. Kun olimme saaneet tarpeeksemme kaikista kukkuloista, nousimme ratikan 28 kyytiin. Se oli aikamoinen seikkailu. Oli hurjaa mennä ratikalla pienen pieniä katuja pitkin. Oli mutkia ja kurveja, nousuja ja laskuja. Viimeinen pysäkki päätyi hautuumaan portille, josta livahdimme sisään. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun syntymäpäivänäni käppäilen hautuumailla. Ne ovat jotenkin kauniita ja niissä on rauhallinen tunnelma. Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta hautuumaalla ulkomailla, joten nämä tällaiset visiitit ovat melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Jatkoimme matkaa kävellen ja samalla teimme pienen piknikin erääseen puistoon, joka oli todella upea. Se oli paljon rehevämpi kuin mitä olen Espanjassa tottunut näkemään. Ihmettelimme outoja palmulajikkeita ja pohdimme niiden kulkeutuneen kenties Brasiliasta Lissaboniin joskus kauan, kauan sitten.

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Sintraa. Se oli niin huikea paikka, että se ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa. Sintrasta siis lisää myöhemmin! 

Lauantaina jatkoimme Lissaboniin tutustumista -vuoroin kävellen, vuoroin ratikalla. Ensi töiksemme menimme ihastelemaan erästä kirkkoa… Jos olet kävellyt Bairro Alto-kaupunginosassa, olet varmaan ohittanut sen… Ulkoa päin hyvin yksinkertainen kirkko, josta ei kuunaan arvaisi, mitä se kätkee sisälleen. Juuri siihen kirkkoon kannattaa kuitenkin astua sisälle. Eteesi avautuu maailman kallein rukoushuone. Näky on todella vaikuttava. Perällä on pääkappeli, minkä lisäksi neljä kappelia kullakin puolella. Niistä ei puutu kultaa, marmoria, keraamitiiliä… Kyseessä on  kirkko São Roque.

São Roque.

Menimme ihastelemaan Belémin tornia (torre de Belém), joka rakennettiin 1500-luvulla, selvisi Lissabonin maanjäristyksestä v.1755 ja jota on käytetty jopa vankilana. Nykyään se on UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Siitä jatkoimme  Hieronymuksen luostariin. Sen läheisyydessä on Belémin leipomo, josta ostettiin perinteiset portugalilaiset leivokset.

Belémin torni.

Hieronymuksen luostari.

Vierailimme Sé-katedraalissa, joka on yksi Lissabonin ikonisimmista monumenteista. Loppupäivä meni kävellessä vanhassa kaupunginosassa. Siihen asti oli ollut pilvistä, mutta lopulta taivas repesi ja alkoi sataa. Illalla palasimme hotellille kuin uitetut koirat.

Sé -katedraali, ulkoa.

Sé-katedraali, sisältä.

Sé-katedraali, sisältä.

Sitten tulikin jo sunnuntai ja kotiinlähtö. Ehdimme kuitenkin piipahtaa aamulla Calouste Gulbenkianin säätiössä. Se on Portugalin tärkein kulttuurilaitos. Armenialaista alkuperää ollut öljypohatta määräsi testamentissaan säätiön perustettavaksi ja lahjoitti suurimman osan kokoelmastaan kyseistä tarkoitusta varten. Sunnuntaisin pääsy on tosiaan ilmainen ja kun hotelliltakaan ei ollut mikään mahdoton matka metrolla, niin halusimme hyödyntää aamupäivän ja ottaa matkastamme kaiken irti. 

Calouste Gulbenkianin säätiön kokoelmia.

Tämän parin silmät ovat hyvin vangitsevat. Katsoitpa teosta mistä suunnasta tahansa, näyttäisi siltä kuin pari aina katsoisi silmiin.

 Calouste Gulbenkianin säätiö.

Loppupäivä kului matkantekoon. Haimme matkalaukkumme hotellilta. Metrolla pääsi kätevästi lentokentälle. Lensimme Madridiin ja sieltä edelleen bussilla Zaragozaan. Kotona olimme puolen yön kieppeillä.

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu! Portugali vei sydämeni ja Lissabon oli upea. Joskin kunnostustyöt ovat vielä pahasti kesken.. Portugali onnistui yllättämään toden teolla. Kaikki se kulttuurinen rikkaus, rento ja letkeä tunnelma… Enkä edes ole vielä kertonut Sintrasta, joka oli jotain ihan uskomatonta. 

En voi kuin suositella Portugalia! Edullinen, monipuolinen, kaunis, erilainen… Näillä sanoilla kuvaisin Portugalia, vaikken ole vielä nähnyt kuin murto-osan. Sinne täytyy vielä palata! Ehdottomasti!