AINUTLAATUINEN PAIKKA EUROOPASSA

Oletko joskus kuullut puhuttavan Alhama de Aragón –nimisestä paikasta?

En ollut minäkään ennen kuin sattumalta törmäsin siihen internetin ihmeellisessä maailmassa ja siltä istumalta tein varauksen. 

Opaskirjat eivät tätä paikkaa mainitse, vaikka kyseessä on erittäin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen paikka Euroopan mittakaavassa. Ja kohta kuulette miksi. 

Alhama de Aragón, kuten nimestäkin voi päätellä, sijaitsee täällä Aragonian itsehallintoalueella, Espanjassa. Asukkaita on reilu 1100 henkeä. Kovin kauas meidän ei siis tarvinnut matkata. Zaragozasta matkaa kertyi n.110 km suuntaansa.

Alhama de Aragón.

Kaiken hyvän lisäksi lähellä kylää sijaitsee kuuluisa ja minunkin lukemattomia kertoja hehkuttama Monasterio de Piedra -puisto. 

Ehdotankin kaikille Aragoniaan suuntaaville sekä Monasterio de Piedraan, että Alhama de Aragóniaan tutustumista -Zaragozan ja Pyreneiden vuoriston lisäksi.

Alhama de Aragónissa sijaitsee ainutlaatuinen kylpylä ja vielä ainutlaatuisempi lämpöjärvi (lago termal). Se on Euroopan toiseksi suurin. Muun muassa näin lämpöjärveä kuvataan info-taulun tekstissä:

”Kylpylä Termas Pallarésin suuri helmi on sen lämpöjärvi, uniikki Euroopassa, jonka vesi ryöppyää jatkuvasti 32ºC-asteessa ja joka uusiutuu 32 tunnin välein järven pohjassa tapahtuvan kumpuamisen seurauksena.”

”Lämpötila pysyttelee vakionaan 28ºC-asteessa koko vuoden ajan.”

”Tässä järvessä uiminen on ihmeellinen kokemus, jonka voi tehdä mihin tahansa aikaan vuodesta, sekä hyödyntää mineraalisen veden parantavat vaikutukset. Tukee vireyttä ja stimuloi positiivisesti elimistöä, vahvistaa ja rentouttaa, auttaen taistelemaan stressiä vastaan.”

”Etenkin talviaikaan kokemus on erikoinen höyryn peittäessä koko järven samalla luoden taianomaisen ilmapiirin.”

Lago termal.

Kylpylä Termas Pallarés koostuu kolmen, neljän ja viiden tähden hotellikompleksista. Meidän majoitus sijaitsi Parque-hotellissa, joka on kolmen tähden hotelli. Rakennukset ovat todella lumoavia, sillä ne ovat 1800-luvun lopulla rakennettuja, jolloin varsinainen kylpylätoiminta sai alkunsa. Jo 2000 vuotta sitten tiedettiin järven terepeuttisista ominaisuuksista. Rakennuksia ympäröi iso puutarha-alue, joka kätkee sisäänsä tuon edellä mainitun lämpöjärven. Lisäksi sieltä löytyy kasino. Kasino avattiin 1910. Kuten arvata saattaa se ei ole enää toiminnassa, vaan sen tilalla on kahvila. Luonnollisesti asiakkaille on varattuna parkkipaikka, jonne autot voi parkkeerata ilman lisämaksua.

Koko paikka oli hieman outo ja lumoava samaan aikaan. Ajan kulun huomaa, mutta parasta onkin historian havina. Se on suorastaan käsinkosketeltavan voimakkaasti läsnä. 

 Kylpylässä on ajan saatossa majoittunut kuninkaallisia, kirjailijoita, taiteilijoita, poliitikkoja...

Kasinorakennus, jossa toimii nyt kahvila.

Hotellimme käytäviä pitkin kävellessä tuntui, kuin olisi kävellyt sairaalan käytäviä pitkin. Huoneemme oli sisustettu vanhan ajan huonekaluilla pelkistettyyn tyyliin. Melkeinpä ainoa nykyajasta kielivä asia oli telkkari, joka sekin oli sitä vanhempaa mallia. Kylppärissä oli amme ja hiustenkuivain. 

Aamupala tarjoiltiin ylellisen tuntuisessa ruokasalissa, joka sijaitsi Termas-hotellin puolella. Sinne pääsimme kätevästi hotellit yhdistävää käytävää pitkin, joten ulos ei tarvinnut vielä siinä vaiheessa nokkaansa laittaa.

Tarjolla oli mannermainen buffet-aamiainen, jossa oli runsas valikoima kaikkea, mitä aamupalalta voi toivoa. Muroja, voisarvia ynnä muita makeita herkkuja, leipää, leikkeleitä, espanjalaista perunamunakasta, pekonia, paistettua kananmunaa, hedelmiä. Mehua, kahvia, kaakaota ja teetä. 

Aamupalapöydässä pohdimme ääneen, miten tämän on täytynyt olla omana aikanaan todellinen luksuskylpylä.

Ruokasali.

Aamupalan jälkeen teimme kävelylenkin ensin lämpöjärven tienoilla ja sitten itse kylässä. Kylä on pieni, mutta yllättävän monta ravintolaa sielläkin oli. Vieläkin suurempi yllätys oli huomatessani, että tilausta vastaan yhdessä ravintolassa oli mahdollista saada gluteenitonta ruokaa.

Aurinko alkoi paistaa mukavasti siihen malliin, että päätimme hetkemme tulleen. Ryntäsimme huoneeseemme ja puimme uima-asut. Menimme lämpöjärvelle verhoutuneita kylpytakkeihin. Koskapa olimme hotellin asiakkaita, meidän ei tarvinnut maksaa erillistä tikettiä voidaksemme oleilla alueella ja käyttää aurinkotuoleja. Järvi on auki klo 10-19.

Siellä olikin hyvä lekotella aurinkotuoleilla. Uimme molemmat, joten nyt voimme sanoa, että talviturkki tuli heitettyä. Vesi ei ollut ollenkaan kylmää, vaikka alussa arkailin kastautua. Millaista se sitten oli uida tuossa uniikissa järvessä? Se oli miellyttävää, sillä vesi oli lämpimämpää verrattuna Suomen järviin kesäaikaan. Muuta erikoista en huomannut. Seuraavana yönä nukuin kylläkin kuin tukki.

Olimme jo tekemässä lähtöä takaisin hotellillemme, kun alkoi sataa. Oli ilmi selvästi jo siestan aika.

Kuva on lainattu.

Illalla menimme sisätiloissa sijaitsevaan kylpyläosastoon. Tuntui, kuin olisi ollut jossain arabialaisessa kylpylässä. Se oli sellainen vanhan ajan kylpylä, joka oli omalla tavallaan tosi kiva. 

Iltapalaa oli saatava. Menimme tapaspaikkaan, joka oli koko kylän parhaimman ruokapaikan maineessa. Voin suositella! Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja ruoka hyvää. 

Söimme: patatas bravas, bocadillo de calamares ja tosta de Teruel. Nam, nam ja nam! Tapamme mukaan söimme kaiken puoliksi.

Oli kyllä mahtava syntymäpäivä kaikin puolin. Samalle päivää osui myös Aragonian (espanjaksi Aragón) juhlapäivä, San Jorge. Joka oli pyhimys ja legenda kertoo hänen taistelleen lohikäärmettä vastaan. Muutenkin Aragonian huhuttiin olevan lohikäärmeitten maa. Nykyään nuo olennot näkyvät alueen historiassa ja jopa katukuvassa. Yhä edelleen lohikäärmeet elävät legendoissa. Vaikka Aragón-nimen alkuperästä ei olekaan tarkempaa tietoa, niin joidenkin mukaan se voi hyvinkin tulla lohikäärmeestä (vertaa: dragón / D’Aragón – Aragón).

Seuraavana päivänä ajoimme takaisin Zaragozaan. Kotimatkalla piipahdimme Calatayud-pikkukaupungissa, josta ovat seuraavat kuvat. 

Sellainen oli tämän tytön kolmekymppis-synttärijuhlamatka. Tästä eteenpäin pitäisi olla aikuinen, mutta ei kyllä siltä tunnu.