Siitä alkoi
espanjan kielen opiskeluni. Minulla on siis taustalla vain kaksi kurssia sekä
Madridissa kielikoulussa suorittama kurssi. Kurssien jälkeen olen jatkanut
espanjan parissa itsekseni.
Minulla ei ole
mikään hyvä kielipää. En todellakaan ole se tyyppi, jolle tarttuu heti mikä
tahansa kieli ja voilà. Kielen oppimiseen olen
joutunut tekemään työtä. Ja paljon. Sen oppiminen ei tapahtunut hetkessä.
Välillä se oli yhtä tuskaa ja välillä taas aika nastaa.
Ajattelin kirjoittaa tämän postauksen, jos siitä olisi jollekulle apua. Erityisesti haluan kannustaa kielten opiskeluun. Vaikka ei olisi ns. kielipäätä, niin siitä huolimatta kielen voi oppia. Pienestäkin kielitaidosta on apua. Kieltä ei myöskään tarvitse osata täydellisesti. Tärkeämpää on, että yrittää ja viesti menee perille -tarvittaessa vaikka elekielen avulla!
Nyt osaankin espanjaa sujuvasti. Voin keskustella aiheesta kuin aiheesta. Voin katsoa
elokuvia ja sarjoja. Voin hoitaa kaikki asiat ja tarvittaessa vaikka toimia
tulkkausapuna.
En silti osaa
kieltä täydellisesti. Jatkuvasti tulee vastaan sanoja, joita en ole kuullut. Tai
vastaavasti se yksi pieni sana, joka ei tule millään mieleen hetkenä, jolloin
sitä tarvitsisin. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä osaan kertoa asian muuta
kautta.
Joudun koko ajan
tankkaamaan espanjaa. Alussa se oli kirjojen, sanakirjojen ja cd-levyjen kanssa
pänttäämistä. Nyt se on muuttunut kielikylvyksi. Olen espanjan kanssa
tekemisissä päivittäin. Elän Espanjassa ja olen kielen ympäröimänä 24/7. Kyllä,
olen nähnyt joskus myös unta espanjaksi. En tosin enää pitkään aikaan.
Minulle on myös
tarttunut tämän alueen murre. Täällä Aragonian suunnalla on tapana laittaa
moniin sanoihin ”ico” tai ”ica” –pääte. Esimerkiksi sana suukot = besos, mutta
täällä sanotaan besicos. Minusta ”ico” ja ”ica”-päätteiset sanat kuulostavat
suloisilta, joten aina mahdollisuuksien mukaan käytän niitä. Jos käytän aragonialaisten
kanssa näitä murresanoja, he yleensä yllättyvät positiivisesti ja sanovat minun
olevan ”maña finlandesa”.
Miten opin espanjan?
Kaikki alkoi
tuosta kurssista, jossa opin espanjan perusteet. Sitä ennen olin hakenut
motivaatiota tekemällä matkan Espanjaan, minkä lisäksi minulla oli omat syyni
kielen opetteluun.
Oman espanjan
open ohjauksessa sain hyvät eväät jatkoon. Oli tärkeää oppia tervehdykset, kuulumisten vaihto ja kysymykset,
kartuttaa perussanastoa, maskuliini ja feminiini, sekä tietenkin ne verbit ja
miten niitä taivutellaan sekä mennyt aika.
Opiskeltuani
espanjaa vuoden, osasin jotain, mutten vielä voinut sanoa puhuvani espanjaa.
Katsoin kuitenkin jo ensimmäiset elokuvani espanjaksi –ilman minkäänlaisia
tekstityksiä.
Parin vuoden
kuluttua osasin jo puhua jonkin verran. Ymmärsin, mutta en todellakaan kaikkea. Espanjalaisten puhe kuulosti niin nopeatempoiselta ja tuntui, etten pysy
perässä. Suurin piirtein ymmärsin siis puolet, ja puolet meni toisesta korvasta
sisään ja toisesta ulos. Espanja oli kuitenkin sillä tasolla, että sain ensimmäisen
työpaikkani maasta ja lensin Kanarialle. Silti englantini oli edelleen vahvempi
kuin espanja. Töissä ollessa englanti vieläpä parani, sillä se oli käytännössä
työkieleni.
Valmistuttuani matkailualan
restonomiksi en ollut vielä tyytyväinen omaan espanjan tasooni ja aloitin Au
Pairina. Asuin espanjalaisessa perheessä ja kävin kielikoulua joidenkin
kuukausien ajan. Tässä vaiheessa espanjan aloittamisesta oli kulunut neljä
vuotta. Tutustuin luokassamme moniin muihin ulkomaalaisiin. Meitä oli Saksasta,
Ruotsista, Itävallasta, Koreasta ja Usasta. Eli todella kansainvälistä
porukkaa! Siellä tutustuin erään kuuluisan koripalloilijan vaimoon ja edelleen
olemme Facebookin kautta yhteyksissä. Opettajana toimi vanhempi espanjalainen
nainen, joka oli kohtapuoliin jäämässä eläkkeelle.
Se jäi
viimeiseksi espanjan kurssikseni. Sen jälkeen osasin espanjaa kohtuullisesti.
Miehen kanssa vaihdettiin kotikielemme espanjaksi. Siihen asti olimme
tosiaankin puhuneet aina englanniksi. Oli todella outoa vaihtaa kieli toiseen.
Espanjan taso on vuosien myötä parantunut ja parantunut. Nyt se on jopa
vahvempi kuin englanti, joka on alkanut ruostumaan ja jota yritän Duolingon
avulla pitää yllä…
1. Motivaatio
Mieti, miksi
opiskelet kieltä? Mikä on sinun motivaatiosi sen oppimiseen? Listaa ne ylös.
2. Kielioppi
Kun opiskelee
kieliopin ja on edes jonkinlaiset perusteet hallussa, niin se on hyvä pohja
alkaa rakentaa kielitaitoa.
3. Sanasto
Ilman sanoja ei
voi muodostaa lauseita. Ilman lauseita ei voi puhua. Opettele siis ahkerasti
sanoja.
4. Käytä kieltä
Matkusta, katso
elokuvia ja sarjoja, lue sarjakuvia ja yritä kirjoittaa kyseisellä kielellä.
Tärkeintä on sen käyttäminen ja että korva tottuu uuteen kieleen. Pian huomaat,
miten tärkeää sen osaaminen on!
5. Älä jätä opettelua kesken ja kertaa, kertaa,
kertaa
Jatka koko ajan.
Älä jätä kesken, koska silloin unohdat aikaisemmin opetellut asiat. Ihanne
olisi kerrata kieltä joka päivä edes pienen tuokion verran.
***
Uuden kielen
oppimiseen tarvitaan ennen kaikkea halua ja päättäväisyyttä. Siksi on hyvä mennä
kurssille tai ilmoittautua mukaan keskusteluryhmiin. Toki kieltä voi opetella
itsekseen, mutta se on haastavampaa ja siihen tarvitaan päättäväisyyttä kaksin
verroin enemmän.
Omaan
kielitaitooni (suomi, espanja, englanti) olen tyytyväinen, mutta haluaisin vielä
oppia saksan, ranskan ja venäjän.
Mitä kieliä sinä osaat puhua ja haluaisitko vielä oppia jonkun uuden kielen?
Hyvä teksti ja hyviä neuvoja kieleen kuin kieleen. Jos kielen opintojen aloittamisesta lasketaan, olen viettänyt seuraavasti aikaa eri kielten parissa: englanti 26, espanja 23, ruotsi 22, ranska 21. Näiden lisäksi olen opiskellut tanskaa, norjaa ja saksaa. Tällä hetkellä vahvin kieleni (suomen jälkeen - ainakin useimmiten) on espanja, kakkosena enkku. Seuraavana ruotsi ja norja. Ranskaakin opetan, mutta siinä oli taukoa, koska Kanarialla asuessa sitä ei tarvittu lähes ollenkaan, joten se jää sijalle viisi. Tanskaa ja saksaa olen mongertanut asiakkaille Kanarialla, mutta ei ne vielä kauhean hyvällä tasolla liiku.
VastaaPoistaUsein uutta kieltä opetellessa ensin oppii ymmärtämään ja sitten vasta puhumaan, joka on ärsyttävää, koska ymmärrät mitä sinulle sanotaan, vaan etpä osaakaan vastata. Kuuntelijalle jää mielikuva, että ehkä et sittenkään ymmärtänyt hölkäsen pöllähtävää...
Kieliä pitää uskaltaa käyttää ja treenata - vaikka vain vähän - päivittäin. Haluamallaan kielellä voi laskea asioita, miettiä ostoskassin sisällön, ajatella muuten vaan. Netin eri kieliopiskeluohjelmat ovat myös hyviä apureita. Saksa, italia ja portugali ovat omalla uusien kielten listalla. Haluan myös vahvistaa kanarianespanjan osaamistani. Olen puhunut sillä murteella espanjaa "koko pienen ikäni", eikä suustani koskaan "lipsahdakaan" patatas, autobús tai vosotros. :D
Siulla on kyllä kadehdittavan hyvä kielitaito! :) Tanska ja norja onkin harvinaisempia kieliä, varmasti iso yllätys, jos yhen äkin alkaisit sitä heille puhumaan. :D Mie aina ihailen ihmisiä, jotka osaa muitakin vieraita kieliä kuin nämä perus suomi, ruotsi ja englanti. Vaikka toki kaikki kielitaito on plussaa! :)
PoistaToi on niin totta! Miulle on käyny myös niin, että keskellä keskustelua oo huomannut, että hetkinen, nyt en tainnut ihan ymmärtää jotain, vaikka itsestä olis tuntunu, että ymmärsin kaiken ja pysyn kärryillä. :D Todella ärsyttävä tunne, mut onneks sellasta ei oo tapahtunu pitkään aikaan.
Minäkin haluan oppia saksaa. Italiaa en puolestaan opiskele, ettei mene sekaisin espanjan kanssa. :D
Kanarianespanja kuullostaa korvaan jotenkin ihanan leppoisalta! Tuo jotenkin mieleen Etelä-Amerikan espanjan, mut ei kuitenkaan. :D Jostain muistelen lukeneeni sen olevan espanjan seksikkäin murre! :D
Näitä postauksia on aina tosi mielenkiintoista lukea. Mun mielestä kielen oppiminen on lähes mahdotonta, jos ei asu maassa, jossa sitä puhutaan. Tapasin syksyllä yhden espanjan kielen opettajan suomalaisessa alakoulussa ja olin vähän yllättynyt, kuinka tönkköä hänen puheensa oli. Tosin, hän tuskin aktiivisesti kieltä puhuu ja ala-asteelaisten opettamiseen ei varmastikaan kovin sujuvaa kielitaitoa tarvita. Eiköhän se rappeudu siinä viimeistään opettaessa. Toinen tärkeä juttu mun mielestä on olla myös kulttuurista kiinnostunut, koska sitä kautta (leffoja katsomalla, musiikkia kuuntelemalla) oppii paljon. Jos ei maan kulttuuri kiinnosta ollenkaan on mun mielestä kieltä ihan turha yrittää opetella.
VastaaPoistaKiva kuulla! :) Muistelen lukeneeni siun blogissa joskus kauan sitten vastaavanlaisen postauksen. :) Niin, tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Mie näkisin sen niin, että ulkomailla asuminen syventää ja parantaa kielitaitoa, mutta ei ole automaattisesti tae, että oppisi kielen. Tarkoitan, että moni saattaa lyöttäytyä oman maan kansalaisten kanssa ja näin ei ole kielen kanssa tekemisissä ollenkaan. Ja sama toimii myös toisin päin, että jos vaikka ei olisi asunutkaan ulkomailla, niin voi silti puhua kieltä tosi hyvin. :)
PoistaVoi kääks! :D Noh, juuh, ei varmaan, mut toisaalta ala-asteelaiset on just siinä iässä, että päähän tarttuu kaikki. Mut toisaalta, eipä open varmaan tarvitse mitään maratonpuheita pitääkään. :)
Oon samaa mieltä, ehdottomasti kannattaa tutustua myös kulttuuriin. :)Se on ehkä myös se paras ja kiinnostavin puoli. Muistelen tosiaan, ku menin leffaan ummikkona ja valittiin se kaikista minulle helpoin elokuva (King Kong), niin se leffassa käynti oli jo elämys! Tuo on ehkä ainut hyvä puoli elokuvien duppaamisessa, sillä joutuu pakosti kuuntelemaan espanjaa. Vaikka nykyään mieluiten haluan kuulla näyttelijöiden oikean äänen (englanti), kun luen samalla tekstitystä espanjaksi. :D
Juu mielenkiintoinen ja opettava postaus. Minäkin olen nyt siinä vaiheessa että ymmärrän aika hyvin espanjaa mutta puhuminen on hankalaa. Opiskella pitäisi päivittäin mutta jotenkin vaan ei saa itseään niskasta kiinni. Minulla taas on aina ollut ns. kielipäätä (matikkaa en osannut) ja jos olen ollut innostunut jostain kielestä, olen helposti sitä oppinut. Kuten esim. saksaa aikoinani. Osasin sitä erittäin hyvin asuttuani 3 vuotta Saksassa, mutta en käynyt siellä kursseja vaan ihan itse opiskelin. Ihmettelenkin miksen ole vielä tästä espanjan kielestä yhtä motivoitunut...heh. Ehkä sanat vaan eivät jää enää vanhemmiten samalla lailla päähän.
VastaaPoistaLuulen etten enää haluaisi opiskella uusia kieliä. Mutta koskaan ei tiedä. Kunhan opin espanjan hyvin, olisi tietty kivaa parantaa englantia ja jo hieman ruostunutta saksaa. Kenties katalaani voisi olla ihan hyödyllinen...
Oi,ihana kuulla! :) Toi on kaamea vaihe kielen opiskelussa. Tiedän tuon tunteen, kun pitäisi opiskella, mutta ei saa itseään niskasta kiinni. Ja samoin tuon tunteen, kun ymmärtää, muttei saa puhutuksi. Ehkäpä siun kannattas tehdä samoin, että katot elokuvia espanjaks. Yks kans, mitä tein, niin kirjotin päiväkirjaa espanjaks, ku olin opiskellu vasta kaksi vuotta kieltä. :) Juu, oon kans vakuuttunut tuosta, ettei ne sanat jää vanhemiten samallalailla päähän.
PoistaToi on kyl huikeaa, että osaat saksaa! Pidä sitä yllä kaikin tavoin. Youtubessa on muuten elokuvia saksaksi! :) Niitä voi kattoa sieltä. :)Niih, katalaani olisi varmasti hyödyllinen Barcelonassa. :)
Tosi kiva teksti ja blogi sulla yleensäkin. :) Arvaan, että tulee olemaan antoisaa kahlata sun Espanja-kirjoituksia läpi, kunhan kerkeän.
VastaaPoistaOma rakkauteni englantiin vei minut yliopistoon opiskelemaan sitä. En ole koskaan ollut yhtä innostunut mistään muusta kielestä, vaikka kielet olivat aina suosikkiaineitani. Espanjaa opiskelin lukiossa ja yliopistossa sellaiselle tasolle, että ymmärrän ihan hyvin, mutta en juurikaan puhu. Aina kun katson Serranon perhettä tai jotain vastaavaa, kaipuu espanjan kieleen herää. :) En kuitenkaan halua jatkaa sen opiskelua, ellen oikeasti ole tilanteessa, jossa tarvitsen ja saan siten käyttää espanjaa. Ruotsiakin pitäisi ehkä joskus petrata, kun pitkän oppimäärän kerran luin ja nyt tuntuu siltä, ettei ehkä yksikään virke taipuisi kunnolla ruotsiksi. :D Kielitaidon ruostuminen on kyllä aina yhtä ikävää. Englantia onneksi käytin jo Suomessa jatkuvasti itsekseni, ja englanninkielisten unien näkeminen on kyllä mukavaa. :) Onneksi nyt täällä Irlannissa teen vahvasti työtä suomen parissa, niin ei pääse oma äidinkieli rapistumaan, vaikka kaikki muu tapahtuukin ympärilläni englanniksi.
Oi, kiitos paljon sanoistasi! :) Siunkin blogia on ollut todella kiva lukea. :) Toivotaan, toivotaan. ;) Jonkinlaista koostetta ajattelin jossain vaiheessa tehdä omista postauksista. Hih, olenkin nähnyt joitakin Serranon perheen tähtiä ja raportoinut siitä tänne blogiin ja kuvien kera. :)
PoistaEnglanti on varmasti se kaikista tärkein kieli, jolla pärjää pitkälle. :) Jos jatkaisit espanjan parissa, niin kyllä se puhe sieltä tulisi. :) Siinä menee aikansa. Niinhän se on, että kielten oppiminen ottaa, mutta myös antaa. Niinpä, kieli unohtuu liian helposti! Toisaalta yllättävän nopeasti se taas muistuu -varsinkin, jos on siinä maassa, jossa kieltä puhutaan. Siulla on hyvä, kun olet siellä Irlannissa. Varmasti tartuu aksentti,vaikka olet myös suomen parissa! :) Hih, onneks äidinkieli on kaikista vaikeinta menettää, sillä se on niin juurtunut meihin. Oon huomannu, että ehken heti saa mieleen suomeksi jotain sanaa, mutta onneks ei muuten ole rapistunut suomi -eikä edes murre! :)
Mukavaa viikonloppua! :)
On varmasti tärkeää, että löytyy sitä rohkeutta puhua uutta opeteltavaa kieltä. Minä en koskaan ole ollut kovinkaan hyvä kielissä. Nyt meille on kuitenkin tulossa kielikurssi yritykselle, joten innolla otan siihen osaa. Ehkä minullakin ainakin ensimerkiksi englanti alkaisi vielä sujua. Kiitos postauksesta, mukavaa oli kuulla kuinka olet oppinut espanjaa.
VastaaPoistaKielikurssit ja se oma motivaatio ovat tärkeitä. Hienoa, että teille tulee ihan yrityksen puolesta kielikurssi. Kyllä varmasti alkaa englanti sujumaan! Ole hyvä ja kiitos, kun jätit minulle kommentin!
VastaaPoista