ESPANJALAISTA KOTIRUOKAA –UUSI JUTTUSARJA ALKAA!

Jo blogini alkuajoista lähtien olen halunnut kirjoittaa ruoasta. Tähän mennessä olen jakanut muutaman reseptin, mutta varsinainen espanjalaisen ruokakulttuurin esitteleminen on jäänyt.

 

En tiennyt mistä aloittaa ja miten lähestyä aihetta, sillä se on laaja. Espanjalaiset, jos ketkä ymmärtävät ruoan ja nimenomaan hyvän ruoan päälle. Hyvin harva kansakunta suhtautuu ruokaan yhtä intohimoisesti kuin espanjalaiset. Täällä se näkyy. Ravintoloita on lukemattomia, siinä missä baarejakin. Tapaksien kirjo on henkeäsalpaava.  Olenpa ollut joskus mukana tekemässä jättikokoista paellaa. 

Kertoako siis niistä hienoista ravintoloista ja gourmet-ruoista? Vai tavallisesta kotiruoasta? Päädyin jälkimmäiseen. Lähinnä siksi, että se on osa arkeamme. Ei ne hienot ravintolat. Olen ehkä kerran elämässäni ollut ns. hienommassa ravintolassa. Kyseessä oli Zaragozan kaupungissa sijaitseva Teatro Principal. Eli ravintola sijaitsee teatterin yläosassa. Niin kuin teatteri, se on kaunis ja ylellinen, minkä lisäksi erittäin suosittu. Hinta ei ole ollenkaan paha, vain n. 20€! Jos siis kiinnostaa syödä astetta erikoisemmassa paikassa Zaragozassa, niin tämä on se paikka. Tähän ravintolaan on kuitenkin viikkojen jonot, joten varaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin.   

Ravintola Teatro Principal, kuvassa teatterin aula. Kuva on lainattu.

Tässä siis ainoa ravintolavinkkini tänne Zaragozaan. Tästä eteenpäin turisen vain kotiruoasta, espanjalaisesta aidosta kotona valmistetusta ruoasta. Se kuuluu välimeren ruokavalioon, joka on yksi terveellisimmistä ruokavalioista, mitä olla voi. 

Sitä tukee myös oma kokemukseni. 

Suomessa ollessa yleensä lihon, kun taas Espanjaan palatessa laihdun. Molemmissa maissa liikun, mutta ainoa mikä muuttuu, on ruoka. Lisäksi vuosia sitten minulla todettiin anemia. Olin lomamatkalla Espanjassa. Olimme eräässä kirjakaupassa, kun yhtäkkiä korvissani alkoi soida. Silmäni olivat auki, mutta näin vain pimeyttä. Ambulanssi ja poliisi tulivat paikalle. Minulle tehtiin paikan päällä kokeita, esim. sydänfilmi. Kyseltiin, käytänkö huumeita. En tietenkään. En ollut myöskään humalassa. Minulla todettiin anemia. Itse epäilen, etten vielä silloin ollut tottunut ruoka-aikoihin ja verensokeri pääsi laskemaan liian alas.

Minulla on ollut todella alhainen hemoglobiini lähes koko ikäni. Kun asuin Espanjassa yhtä kyytiä melkein vuoden ja menin sitten Suomeen ja kävin testeissä, niin arvot olivat täysin normaalit. Olin ihmeissäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni ne olivat kohdillaan. En löydä tähän mitään muuta syytä kuin espanjalaisen ruokavalion. Toki Suomessakin syömme melko terveellisesti, eli kotiruokaa, mutta Espanjassa minun elämä on paljon terveellisempää. 

Niinpä kerron tässä juttusarjassa espanjalaisesta kotiruoasta. Mitä me täällä oikein syömme? En väitä, että se olisi se täydellisin ruokavalio. Mutta minulle se on sitä, joskin tiedostan, että parannettavaa on. Tämän juttusarjan avulla yritän siis samalla parantaa omia syömisiäni, esim. hedelmiä minun pitäisi syödä enemmän. 

Tässä ensimmäisessä postauksessa esittelen pieniä paloja keittiötämme ja ruokavaliomme peruspilareita. 

Hunajaa, oliiviöljyä, rypsiöljyä, tummaa ja vaaleaa etikkaa (vinagre bálsamico de modena, vinagre de vino - blanco).

Oliiviöljy. Se on espanjalaisen keittiön ehkä kaikista tärkein ainesosa. Kunnon oliiviöljy, jota käytetään ruoanvalmistuksessa ja salaatinkastikkeena. Se on erittäin terveellinen, jossa on paljon hyviä rasvoja. Ihmiskeho tarvitsee myös rasvaa ja oliiviöljystä sitä saa. Jotkut espanjalaiset jopa karsastavat rypsiöljyä. 

Oliiviöljy on heille se ainoa ja oikea. Suosittelen ostamaan ekstra-neitsytoliiviöljyä, joka kuuluu parhaimpaan laatuluokkaan. 

Mausteet. Kaapistamme löytyy paljon erilaisia mausteita. Mausteita käytämme tavallisesti lihaan, mutta myös pasta-ja riisiruokiin. Koskaan emme mausta liikaa. Oikeastaan ne muutamat tietyt mausteet toistuvat kerta toisensa jälkeen; basilika, mustapippuri, oregano ja yrttisekoitus ”hierbas Provenzales”, joka koostuu basilikasta, oreganosta, rosmariinista, timjamista, kyntelistä ja meiramista. 
 

Tietenkään keittiöstä ei koskaan puutu salaatin tekoon tarvittavia aineita. Meiltä löytyy aina myös sipulia, valkosipulia ja perunaa. 

Liha ja leipä ostetaan samana päivänä. Liha lihakaupasta (carniceria) ja leipä leipomosta (panaderia).

Höyrykattila

Höyrykattila näyttelee keittiössämme tärkeää osaa. Sillä kasvikset valmistuvat todella nopeasti, joskin kikherneiden ja linssien teossa menee silläkin enemmän aikaa. Silti höyrykattila on nopeampi kuin tavallinen. Lisäksi maku on paljon parempi kuin perinteisellä kattilalla valmistetuissa ruoissa. 

Ruoka-ajat

Aamu alkaa kevyellä aamupalalla. Tyypillinen espanjalainen aamupala on paahtoleipä marmeladilla, voisarvi marmeladilla tai ilman, keksejä tai muffinssia. Ei missään nimessä näitä kaikkia samaan aikaan, vaan vain jotain näistä. Lisäksi tuoremehua, parhaimmassa tapauksessa itse tuoreista appelsiineista puristettu. Kupponen kahvia tai teetä, yleensä kuitenkin kahvia. Espanjalaiset ovat kahvikansaa. 

Itse tyydyn paahtoleipään, koska nuo muut vaihtoehdot ovat mielestäni epäterveellisimpiä. Viikonloppuna saatan syödä muffinssin aamupalalla, mutta melko harvoin. Koska täällä ei ihan joka paikassa ole saatavilla ruisleipää, niin olen jo jonkin aikaa ajatellut vaihtaa aamupalatottumuksiani, niin että jatkossa keittäisin aamupuuron tai söisin enemmän kaurahiutaleita. 

Espanjassa syön huomattavasti vähemmän leipää kuin mitä Suomessa. Vain aamupalalla. Lounaalla otan vain pienen palan ja joskus iltapalalla. 

Meillä syödään lounasta klo 15.15. Yleensä lounas muodostuu ensimmäisestä lautasesta, joka on kasviksia/vihanneksia. Toinen lautanen on lihaa. Jälkiruoaksi hedelmä, joka vaihtelee kunkin kauden mukaan. Talvella appelsiineja ja mandariineja, kesällä persikoita jne. 

Perunaa syödään 1-3 kertaa viikossa ja silloinkin vähän, kera muiden kasvisten.

Pastaa meillä syödään perjantaisin. Ei muulloin. 

Riisiruoka myös kerran tai kaksi kertaa viikossa. 

Kaikkina muina päivinä siis kasviksia/vihanneksia: linssejä (lentejas), kikherneitä (garbanzos), lehtijuurikasta (acelgas), kurkkuyrttiä (borrajas), vihreitä papuja (judias verdes) ja cardo, jota en osaa kääntää. 

Kasvislautasen jälkeen syömme lihaa tai joskus harvoin kalaa. Me tykkäämme vain tonnikalasta ja lohesta. Tonnikalaa syömme lähes päivittäin salaatin kanssa. Liha voi olla vaikkapa jauhelihapihvi, porsas- tai naudanlihafilee, lihapullia tai makkaraa. Makkara on aina perinteisesti valmistettua, ei mitään teollista, kuten myös lihapullat. Ne teemme alusta alkaen itse. 

Illalla syömme ison lautasellisen salaattia, yleensä klo 22 kieppeillä. Ostamme kaupasta salaattipussin. Sen lisäksi laitamme salaattiimme tomaattia, herkkusieniä, oliiveja, maissia, tonnikalaa. Joskus myös sipulia (cebolla dulce), mutta silloin täytyy katsoa, että se on oikeanlaatuista sipulia, ei sitä, joka on vahvanmakuinen. Harvoin tulee laitettua surimia.

Iltapalalla saatamme syödä myös jotain lämmintä ruokaa, esim. espanjalainen perunamunakas, ranskalainen munakas tai makkaraa.  Tai jogurttia.

Ruokajuomana juomme lähes aina vettä, jonka otamme hanasta ja laitamme kannuun, jossa on suodatin.

Ruokailujen välillä (mutta myös jälkeen) syömme hedelmiä. Tosin minä olen ollut huono hedelmänsyöjä ja olen saattanut nauttia vaikkapa jogurttia. Yhteen aikaan valmistin paljon hedelmäsmoothieita ja oikeastaan niitä pitäisi taas alkaa valmistaa. Se on helppo tapa nauttia paljon hedelmiä yhdellä kertaa.

VÄLIMEREN RUOKAVALION ABC

● ruoka valmistetaan itse alusta loppuun, ei einesruokaa

● yksinkertaista, helppoa ja monesti nopea valmistaa

● ruoka valmistetaan kattilassa (höyry) ja paistinpannussa, harvemmin uuniruokaa

● ei kastikkeita, vain silloin tällöin ja silloinkin yleensä tomaattipohjainen esim. pastan kera, kermaa ei käytetä juuri koskaan ruoan valmistuksessa

● paljon kasviksia, lihaa/kalaa/mereneläviä ja hedelmiä

● päivittäin suositellaan vähintään 5 hedelmää

Tulevissa postauksissa esittelen lähemmin, millaista ruokaa syömme ja jaan reseptejä. Mutta tosiaan, ei tämä ole mitään rakettitiedettä. Espanjalainen kotiruoka on niin helppo valmistaa. Haasteena voi pikemminkin olla se, löytyykö Suomesta puoliakaan näistä kasviksista/vihanneksista?   

Loppuun vielä kuva keittiömme "erikoisuudesta", joka kuitenkin täällä päin maailmaa on ihan tavallista. Keittiöstä löytyy nimittäin pesukone ja tiskit tiskataan käsin. Ikkuna on tuossa vieressä ja siitä ripustan pyykit ulos kuivumaan. Saapi muuten olla tarkkana, ettei tipu naapurin terassille!