OLEN ULKOMAALAINEN

Olen asunut Espanjassa 1/3 osan elämästäni näin karkeasti jaoteltuna. Vaikka olen espanjalaistunut ja tunnen itseni monessa suhteessa espanjalaiseksi, totuus on, että olen ulkomaalainen. Olen vieras vieraalla maalla.

Ulkomaalaisena olo ei ole helppoa, koska kuulun vähemmistöön. Kuulun vähemmistöön niin kansalaisuuteni kuin ulkonäköni puolesta. Tässä postauksessa haluankin kertoa, millaista se on. Millaista on olla ulkomaalainen Espanjassa? Entä eroaako ulkomaalaisena olo manner-Espanjassa verrattuna Kanariaan?

Ensinnäkään minulla ei ole äänioikeutta. Ei sillä, en sitä haluaisikaan.Minusta näkee yhdellä vilkaisulla, etten ole Espanjasta. Jos haluaisin helpon elämän, olisin jo takaisin Suomessa. Sulautuisin valtaväestöön, eikä kukaan tuijottaisi minua kadulla. Olenhan suomalainen –myös Dna:n mukaan. ;)

Espanjassa liikkuessani herätän huomiotani vaaleudellani. Teneriffalla jopa vielä enemmän, koska täällä ihmiset ovat joko latinoita tai latinohenkisiä. Latinolla viittaan etelä –ja väliamerikkalaistaustaisiin henkilöihin. Santa Cruzissa tätä ei paljoa tapahdu, eikä oikeastaan manner-Espanjassa aikoihin. Mutta saaren eteläpäässä kyllä.

Tuijottelu tai huutelu ei minua häiritse, koska se on ollut ns. positiivisessa hengessä, eikä sillä tarkoiteta pahaa. 

Monesti olen kuitenkin miettinyt, miten kauheaa olisi vihan ilmapiiri. Ilmapiiri, jossa ulkomaalaisia ei hyväksyttäisi. Jos minulle haistateltaisiin kadulla. Jos en olisikaan tervetullut. Jos minua tuijotettaisiin pahasti. Jos minua tarkkailtaisiin kaupassa kuin peläten, että varastaisin jotain. Jos en saisi työmahdollisuuksia. Jos minuun ei luotettaisi. Tai mikä pahinta, jos joutuisin pelkäämään väkivaltaa.

Voin vain kuvitella, millaista olisi olla ulkomaalainen, jossa yhden suomalaisen ****pään takia myös minut leimattaisiin.

Asuessani manner-Espanjassa, työn löytäminen oli haastavaa. Muistan myös ajan, jolloin en vielä osannut espanjaa kovin hyvin. Monesti tunsin olevani idiootti, kun en ymmärtänyt jotain. Zaragoza oli loppujen lopuksi kuin kylä, eikä se ollut kaupunki helpoimmasta päästä. Uskon, että ulkomaalaisuuteni vaikutti tähän osaltaan. Ja kuten tiedätte, osoittautui myös, ettei Zaragoza ollut minun paikkani millään muotoa.

Espanjassa minua on monesti luultu ulkonäköni perusteella venäläiseksi tai romanialaiseksi, joita Espanjassa on valtavasti maahanmuuttajina. Heillä ei ehkä ole mikään maailman paras maine Espanjassa. Samaan hengen vetoon haluan todeta, että kaikki tuntemani romanialaiset ovat huipputyyppejä. Minun parhaimmat ystäväni ovat romanialaisia. Ainakin kerran koin, että minut tuomittiin ulkonäköni perusteella. Ollessani eräässä kaupassa, asiakaspalvelija rupesi seuraamaan minua. Ehkä hän pelkäsi, että pöllin kaupasta jotakin? 

Romanialaisen ystäväni ja hänen miehensä kanssa menimme kansainväliselle illalliselle Zaragozassa puolisen vuotta sitten. Ihmiset kiinnostuivat, kun kerroin olevani Suomesta. Kun ystäväni kertoivat olevansa Romaniasta, ihmiset alkoivat kartella.

Kokemukseni mukaan suomalaisuus on positiivinen juttu. Se on ikään kuin jonkinlainen status. On jotenkin coolia olla pohjoismaalainen. Ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita Suomesta. Meillä on siis kaikesta huolimatta hyvä maine Espanjassa! Sanon kaikesta huolimatta, koska monesti suomalaiset ovat sortuneet kännisekoiluihin, josta kerron tuonnempana.

Kanarialla kansainvälisempi ilmapiiri verrattuna manner-Espanjaan

Täällä Teneriffalla ilmapiiri on tyystin toinen verrattuna Zaragozaan tai Madridiin. Täällä on oikeasti kansainvälinen ilmapiiri. Vaikka Santa Cruz on enemmän espanjalainen kaupunki, niin kyllä täälläkin kulttuurien kirjo on valtaisa. Olen tavannut ihmisiä Argentiinasta, Irlannista, Romaniasta, Australiasta, Hollannista, Ruotsista, Perusta, Ukrainasta, Tšekistä, Yhdysvalloista, Kanadasta ja Venezuelasta. Etenkin venezuelaisia on todella paljon, joskaan se ei niin yllätä ottaen huomioon maan tilanteen.

Heitetään suora vertaus, miksi Teneriffa on kansainvälisempi kuin Zaragoza. Kerroin juuri olleeni kansainvälisellä illallisella Zaragozassa romanialaisen ystäväpariskunnan kanssa. Kerron tuosta illasta vielä vähän lisää. Se oli kansainvälinen illallinen, joten odotimme siellä olevan eri kansalaisuuksia. Paljastuikin, että suurin osa oli espanjalaisia, jotka olivat asuneet ulkomailla. He vain halusivat harjoittaa englannin kieltä ja olivat siksi tulleet paikalle. Vain murto-osa oli oikeasti ulkomaalaisia! Eli käytännössä meidän porukka, joku oli USA:sta ja yksi kreikkalainen.

Kun taas menin kielivaihtoon Teneriffalla, niin yhtenä iltana tapasin hollantilaisen, australialaisen, eteläafrikkalaisen, kanadalaisen ja ruotsalaisen. Enkä edes ehtinyt juttelemaan kaikkien niiden muiden kielivaihtoon tulleiden kanssa! Suurin osa oli siis selkeästi muualta ja vain kourallinen oli espanjalaisia.

Monelle uudelle tuttavuudelle olenkin ensimmäinen suomalainen. Mutta olen tavannut myös ihmisiä, jotka ovat tavanneet suomalaisia aikaisemminkin.

Eräs suomalaisiin tutustunut ruotsalaismies hämmästyi, kun en ollut humalassa baarissa. Hollantilaismies kertoi suomalaiskämppiksestään, joka joi pullon viiniä päivässä ja kun istuivat sohvalla, niin suomalainen meni aina sohvan toiseen päähän mahdollisimman kauas hänestä. Tässä tulee siis kaksi stereotypiaa suomalaisista, jotka olen joutunut kumoamaan.

1. Suomalaiset juovat alkoholia paljon ja humalahakuisesti

2. Suomalaiset ovat ujoja ja haluavat pitää etäisyyttä

Olen pelottavan tietoinen, että oikeasti olen joillekin se ensimmäinen suomalaiskontakti. Siksi yritän tehdä vaikutuksen. Olen oman maani käyntikortti maailmalla ja aina tilaisuuden tullen ”markkinoin” maatamme. Luulen, että olen saanut aika monet innostumaan Suomesta. Kämppäkaverinikin haluaa ehdottomasti matkata Suomeen lähitulevaisuudessa.

Tämä postaus on minun kokemukseni ulkomaalaisuudesta ja millaista se on ollut. Monesti on niin helppoa arvostella ulkomaalaisia, mutta unohdetaan, että me suomalaisetkin olemme maailmalla ulkomaalaisina, kuka missäkin maassa. 

Esimerkiksi täällä Teneriffalla on paljon suomalaisia eläkeläisiä, jotka voivat nauttia upeasta ilmastosta ja espanjalaisesta terveydenhuollosta. Vaikka käsittääkseni Teneriffalla julkinen terveydenhuolto on melko ruuhkautunutta, niin suomalaiset hyötyvät todella edullisista lääkkeistä. Lääkkeet ovat huomattavasti Suomen hintatasoa edullisempia. Espanja on edullisempi maa kuin Suomi ja sen lisäksi espanjalaiset maksavat jo veroissaan lääkkeitä. 

Mutta. Ihmiset ovat kautta aikain muuttaneet ja liikkuneet. Siitä saisi oman postauksensa! Suomalaisetkin ovat tulleet Suomeen ja saamelaiset siirtyivät pohjoisemmaksi. Muuttoliike tulee jatkumaan nyt ja tulevaisuudessa, joten halusin kertoa tuntojani ulkomaalaisuudestani. Haluan kannustaa ihmisiä olemaan ystävällisiä ja ymmärtäväisiä ulkomaalaisia kohtaan.

Ja sama toisin päin! Ulkomaalaisena minulla on vastuu edustaa kotimaatani parhaani mukaan. Se tarkoittaa myös sitä, että minun pitää olla maassa maan tavalla. Minun tulee kunnioittaa Espanjaa. Jos en ole ihmisiksi, minut saakin heittää maasta pois ja ihan syystä. 

Ulkomaalaisena ei ole helppoa. Uuteen maahan muuttaminen ja siellä asuminen on sinällään suuri seikkailu, joka kasvattaa, mutta myös opettaa. 

Minulle se on opettanut paljon. Ensimmäistä kertaa olen tässä tavallaan yksin, uuden äärellä, elämää opetellen. Katsotaan, minne elämä minut vie.  

Oletko nyt tai oletko ollut ulkomaalainen ja miten koit sen?