Blogiani olen
yrittänyt aina kirjoittaa ”anonyymisti” syystä siitä, että halusin vain
kirjoittaa. Harjoitella kirjoittamista ilman rajoja.
Ehkä olen
pelännyt, mitä kaverit sanoisivat tällaisesta harrastuksesta. Ehkä olen
pelännyt, että he tuomitsisivat minut. Olen myös aina ajatellut, että
kuulumiset on edelleenkin kivempi vaihtaa kasvotusten tai puhelimitse.
Minä tykkään
tarinoiden kertomisesta ja olisi kamalaa, jos kaverini toteaisi vaikkapa
kahvilla ”ai, luin jo blogista”. Ei sillä, että tänne edes niin paljon
kirjoittaisin. Blogini ei nimittäin ole yhtä kuin minun elämä. Täällä näkyy
hyvin pieni osa, mutta se pieni on 100% minua. Siksi minusta ehkä myös tuntuu,
että se tekee minusta haavoittuvaisen.
Blogissa, joka on
ollut näinkin pitkään pystyssä, näkyy kehitykseni kirjoittajana. Etenkin
alkuajan tekstit ovat kerrassaan surkeita. Täällä näkyy myös henkinen kasvuni.
Olen aina halunnut tehdä blogiani positiivisella ja reippaalla otteella, mutta
koska en kuitenkaan halua antaa vääränlaista kuvaa, niin olen
kertonut myös niistä elämäni vastoinkäymisistä.
Siinä missä alkuaikoina kerroin päivän asuista
ja meikeistä, nykyisin tykkään kirjoittaa enemmän tarinoita, matkakertomuksia,
ajatuksiani ja pohdintojani, ylipäänsä elämää. Ja kyllä, myös niitä huonompia hetkiä.
Toki espanjalaisella elämänmenolla maustettuna huumoria unohtamatta, sillä koen
jotenkin olevani hyvin espanjalainen.
Aivan erityistä
blogissani on se, miten olen voinut tavata espanjalaisia kuuluisuuksia kuten
vaikkapa Serranon perheen tähtiä.
Tänne haluan koota
muistoja, joita voin vanhana lukea. Jos en niitä kirjoittaisi ylös, alkaisi aika purra. Lopulta muistot voisivat jäädä sumuverho taakse, ja ehkäpä ne lopulta unohtuisivat. Olen iloinen, että olen kirjoittanut blogia kaikki nämä vuodet. Jopa nyt olen monesti palannut lukemaan vanhoja kirjoituksiani. Niitä lukiessa tuntuu kuin matkaisin siihen hetkeen.
Mitään salaista
tietoa täällä ei ole. Ei ainakaan mitään sellaista, mitä en uskaltaisi torilla
kuuluttaa kaikelle kansalle. Sorry, kaverit! Mutta varmastikin täällä on
tietoa, jota parhaimmatkaan ystäväni eivät minusta välttämättä tiedä.
Näin blogini paljastui
Tässä joku aika
sitten loin Instagram –tilin. Tiesin, että sitä kautta joku minut elävässä
elämässä tunteva voisi löytää. Halusin siitä huolimatta Instagramin, koska sen avulla voi
laittaa esille kuvia. En ehdi päivittää blogia niin usein kuin haluaisin, joten
Instagram mahdollistaa hetkien jakamisen kanssanne nopeammin.
Olenkin
päivittänyt sinne kuvia jouluisesta Santa Cruzista, Loppiaispäivästä ja kaikki
loput kuvat ovat pääsääntöisesti vaellusreissuilta, joita teen vuoristoon
täällä Teneriffalla. Maisemat ovat sanalla sanoen huikeita.
Tilille tupsahtikin seuraajiksi kavereita ja jopa sukulaisia. Olin, että ”apua, kamalaa”!
Rajoittaako tämä nyt minua jotenkin, kun siellä ruudun takana voit hyvinkin
olla sinä, serkkuni tai koulukaverini vuosien takaa?
Tarkemmin
ajateltuna ehkäpä kenellekään ei oikeastaan tule minkäänlaisena yllätyksenä,
että minä kirjoitan blogia. Pikemminkin asia olisi päinvastoin. Olisi
kummallista, jos minulla EI olisi blogia! Koska elävässä elämässäkin minä olen
kirjoittaja. Elävässä elämässä elän kirjoituksillani. Tai ainakin yritän!
Jatkan siis
bloggaamista ja kirjoittamista. Kirjoittaisin, vaikka minulla ei olisi yhtään
lukijaa. En silti taida vieläkään uskaltaa kuuluttaa Facebookissa blogistani,
hehehe, tai muutenkaan mainostaa blogiani tämän enempää.
Koskapa te nyt
ystävät löysitte minut ja blogini, laitan tähän koosteen blogini parhaimmista
postauksista. Ei siis tarvitse lukea niitä yli 700 postausta, jotka olen näiden vuosien aikana kirjoittanut.
Mutta mainittakoon tähän väliin, että lukekaa ehdottomasti minun Päivän piristys -postaukset! Huumorin kukka on paras kukka, vai mitä? ;)
Parhaimmat postaukseni -kooste (postaus vuodelta 2016)
Koska tuosta postauksesta on aikaa, koostan tähän tämänhetkisen tilanteen. Nyt en nimeäsi niitä kuitenkaan parhaimmiksi postauksiksi, vaan tärkeimmiksi.
Eli vuodesta 2016 tähän päivään blogini tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat postaukset.
Vuosi 2016
Vuosi 2017
Vuosi 2018
Vuosi 2019
Kaverit ja sukulaiset, jos olet täällä, jätä ihmeessä kommentti. Vaikka sitten anonyymisti, jos ei muuten. ;)
Ps. Olen Instassa: vivi.vinna
Jotkut kaverit tietää, suurin osa ei. Samoin sukulaisista vain kourallinen tietää. Tai ainakin näin oletan. ;)
VastaaPoistaHihihi, tiiä vaikka siun blogia seuraisi koko suku! :D
PoistaTäällä taitaa tietää kaikki ja aluksi aika kauankin hirvitti ja ajatteleeko ihmiset, että haluan huomiota ym. Mutta luulen, että ajan kanssa ihmiset ovat jo niin tottuneet asiaan, ettei enää itsekään tarvi asiaa miettiä, että mitä muut ajattelee. Jotkut eivät ehkä tykkää ja jotkut tykkää.
VastaaPoistaKiva tapa kerätä juurikin muistoja myöskin itselle.
Kivaa viikkistä Vivi Vinna <3
Niin mieki luulen, että lopulta porukka tottuu ajatukseen. :) Ja tosiaan, kaikkia ei voi miellyttää, niin se vaan menee. :) Ehkä se on just hyvä blogi sellainen, että jakaa tavallaan mielipiteitä.
PoistaAjattele, kirjoittamalla saamme taltioitua elämän hetkiä ja ne hetket tekevät elämästä elämän. Niitä on kiva sitten vanhana muistella. :) Vaikka minä olen varmastikin vanhanakin tällainen viipottaja. :D
Kiitos samoin siullekin, Tiia! <3
Pidin itsekin blogin salassa kaikilta alkuun, jopa mieheltäni. Hänen Italiassa asuva vanha luokkakaverinsa oli löytänyt sen ja tajunnut jonkun matkan perusteeella, että mieheni vaimohan taitaa kirjoittaa tätä blogia vaikkei meistä kumastakaan ollut kuvia blogissa.
VastaaPoistaKun viimeisn laitoin oman kuva blogin sivupalkkiin, kaksi asiakastani oli tajunnut seuranneensa blogiani jo pidempään. He taas kertoivat yhdessä tapahtumassa uselle muulle ja nykysin blogia lukevat useammatkin asiakkaat ja kollegat muista yrityksistä.
Hih, tuo taitaa olla kaikilla bloggaajilla alussa, että pidetään salassa. :) Onpa jännä, miten lopulta tuo luokkakaveri löysi blogisi ja nuo siun asiakkaat myös! Oho, voisin kuvitella, että bloggaamiseen tulee paineita, jos asiakkaat ja kollegat lukevat blogiasi. Niin, voi olla mahdollista, että miunkin blogia lukevat työkaverit ja esimiehet. Iiiiksss, uskaltaako tässä kohta enää blogata? :P ;)
PoistaAsiaan mitenkään liittymättä; kutkuttavaotsikkoinen "Eläköön rakkaus!"-postaus ei aukea. Tarkoituksella vai vahingossa...? En tiedä.
VastaaPoistaOi, huomenna on tulossa. Minun piti ajastaa se, mutta painoin vahingossa julkaise-nappia. Se ehti olla ehkä muutaman sekunnin, ennen kuin poistin sen. Mutta huomenna se kyllä tulee San Valentin -päivän kunniaksi. No worries. Sneak peek, luvassa rakkaustarina ja pohdintaa... :D
Poista<3
Poista