perjantai 10. lokakuuta 2014

LÖYTÖJEN LÖYTÖ!

Täytyypäs nyt perjantain illan kunniaksi hehkuttaa löytöä, joka kirjaimellisesti on sitä. Minulla on nyt ”uusi” kello. Entinen on upea ja sillä on minulle erittäin paljon tunnearvoa, mutta siitä huolimatta kaipasin kovasti vaihtelua. Siinä mielin olisi kiva olla olemassa toinenkin. Ja nyt minulla on sellainen! En vain odottanut saavani sitä niin odottamattomalla tavalla. 
 
Olin jo pitkään tiiraillut ruusukultaisia kelloja, mutta Suomessa ollessani etsintä lykkääntyi. Kellot olisivat luultavimmin olleet aika paljon kalliimpia kuin Espanjassa. Ja olihan minulla monta muutakin menoa ja asiaa. Kuten vaikkapa se, että päätin yksi päivä siivota meidän ulkovaraston. Se todella oli siivouksen tarpeessa, koska minun vanhemmat säilyttää tyyliin kaiken ”pahan päivän varalle”. Tällä kertaa siivottiin vähän rankemmalla kädellä ja heitimme turhat rojut pois. 
Rojujen keskeltä löytyi vanha laukku ja suureksi yllätykseksi sieltä löytyi tuo kello. Se oli ihan kuin uusi. Laukku meni roskiin siltä istumalta, mutta kelloa piti tutkailla pidempään. En osaa edes arvailla, miten pitkään kello on ollut unohduksissa varastossamme.  Todennäköisemmin se on minun, mutta en yhtään muista, mistä minä olen tämän ostanut tai saanut. Käytössä se on tuskin ikinä ollutkaan ja minulle se oli aivan liian iso. Mikä varmaan aika hyvin selittää sen, miksi se ei ole koskaan päätynyt käyttöön! Kello näytti niin uudelta ja kiiltävältä, mutta siinä oli myös kaipaamaani bling-blingiä. Se on merkiltään Seiko, joten kyseessä on ihan hyvä merkki. Päätin pitää kellon, vaikka en olekaan kovin kultaista tyyppiä. Minusta on aina tuntunut, ettei kulta käy kovin hyvin minulle. Hopea tuntuu omimmilta.

Ensimmäisenä työnäni kello piti puhdistaa ja puunata, vaikka se olikin ollut laukun suojassa ja ei missään nimessä näyttänyt likaiselta. Maalaistalon varasto, jossa ei ole lämmitystä ja jossa on samassa puuliiteri, ei ehkä ole maailman hygieenisin paikka. Siinä mielin halusin sen siis puhdistaa kunnolla. 

Kello matkasi mukanani Espanjaan, jossa vein sen tällä samaisella viikolla lähiömme koruliikkeeseen. Siellä siihen laitettiin paristot, jotta nähtäisiin, toimiiko se edes. Suureksi hämmästyksekseni se toimi ja oli pakko myyjällekin hymysuin kiljahtaa, miten on ihmeellistä, että kello käy, vaikka on kokenut -30 ºC ja -20ºC pakkasia! 

Seuraavaksi siitä piti poistaa muutama lenkki, jotta se olisi juuri oikean kokoinen ranteeseeni. Myyjä suositteli, että laitetaan sen verran kireälle, että se asettuu oikeaan kohtaan, eikä roikkuisi. Niin tehtiin. Kiitin, maksoin ja lähdin tyytyväisenä ja iloisena. Miten iloiseksi sitä voikaan tulla näin pienestä asiasta! 

Viime päivinä olen käyttänyt kelloa ahkerasti. Edelleen se on himpun verran liian iso, koska se valahtaa. Se ei kuitenkaan ole häirinnyt tai estänyt käyttöä. Pääasia, että toimii.

post signature

4 kommenttia:

  1. Tosi kaunis kello ja mahtava löytö totta tosiaan!

    VastaaPoista
  2. Kaunis kello! Hienoa että tuollaisia löytöjä voi tehä ihan omista "kotinurkista". Ja että sait sen vielä toimivaksi vaikka se oli ollut Suomen talvikelien armoilla... :D

    Kiva kommentoida täällä sunkin blogin puolella pitkästä aikaa! Olen aina välillä käynyt täällä lueskelamssa mutta kommentoinnit on jääneet kun en ole Bloggerissakaan kauheasti käynyt. No, rupeanpas tästä taas aktiivisemmaksi. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin miustakin se on tosi kaunis! :) Heh, niinpä, miten voikaan olla mahdollista löytää tämmöstä omista rojuista. :D Ja vieläkin ihmettelen, kun on kestänyt pakkaset ja helteet. No, on ainakin kestävä kello. ;)

      Kiva kuulla, että olet ollut seurailemassa ainakin välillä. :) Kiitos, kun kommentoit! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)