VUOSI TENERIFFALLA

En voi uskoa, että nyt olen ollut Teneriffalla yhtäjaksoisesti yli vuoden. Minun on nyt pakko pysähtyä, hengittää syvään ja pohtia, missä olen ja mihin suuntaan menen. Kun tulin Teneriffalle vuosi sitten, olin vakaasti päättänyt seurata sydämeni ääntä. Päätin omistaa elämäni yksinomaan kirjoittamiselle. Ja niin tein. 

Juuri, kun lentokone oli laskeutunut Teneriffalle, sain masentavan viestin puhelimeeni. Minulla piti olla huone vuokrattuna Santa Cruzista, vaan eipä ollut enää. Amerikkalainen perui sopimuksemme henkilökohtaisiin syihin vedoten.  

Onneksi minulla oli B-suunnitelma. Olin järjestänyt asiani niin, että olisin alkuvaiheessa erään suomalaisnaisen luona koiranhoitajana. Etsin uutta vuokrahuonetta kissojen ja koirien kanssa ja nimenomaan Santa Cruzista. Olin aikaisemmalta Teneriffan pyrähdykseltä todennut, ettei etelä ole minua varten.

Näin alkoi minun eloni tällä saarella ja on aika kurkata, miten minulla menee...

Vuoden aikana minulle on tapahtunut seuraavaa:

● Löysin huippukämpän ja huippukämppiksen hyvältä sijainnilta Santa Cruzista.

● Ilmoittauduin kuntosalille, jossa käyn säännöllisesti.

● Sain itselleni oman mentorin.

● Artikkeleitani julkaistiin Suomessa Ilta-Sanomissa ja Karjalaisessa.

● Kirjoitin lukuisia artikkeleita, joita ei kuitenkaan julkaistu. Se sai minut ajattelemaan muita vaihtoehtoja. Halusin edelleen elää kirjoittamisella.

● Aloin siis opiskella copywritingia. Olin opiskellut sitä jo aikaisemmin, mutta halusin opiskella lisää ja tulla todella hyväksi.

● Piipahdin jouluna Suomessa. Uudeksi vuodeksi tulin takaisin Teneriffalle, jonka vietin kämppikseni kanssa.

● Sain asiakkaita. Olen kirjoittanut verkkosivustoja, uutiskirjeitä ja blogeja.

● Opiskelin hakukoneoptimointia ja nyt osaan kirjoittaa artikkeleita, jotka sijoittuvat Googlen etusivulle. Arvatkaa käytänkö tätä taitoa oman blogini kanssa? En tietenkään, koska minua ei kiinnosta nostaa oman blogini hakukonenäkyvyyttä. Tämä siksi, koska blogini tarkoitus on ollut auttaa minua kehittymään kirjoittajana. Joskus saatan silti tarkistaa, onko jollakin hakusanalla tehty hakuja Googlessa. Vaikka näkisin, että hakuja on 0 kappaletta, teen postauksen joka tapauksessa. 

● Helmikuussa menin Barcelonaan osallistuakseni copywriting-tapahtumaan ja kouluttautuakseni lisää.

● Aloin vaeltamaan aktiivisemmin Teneriffan upeissa maisemissa. Sain upeita ystävyyksiä.

● Koin Santa Cruzin huikeat karnevaalit.

● Keväällä jouduin blokkiin, enkä tiennyt, miten edetä. Melkein palasin Suomeen.

● Halusin kuitenkin pitää kiinni unelmastani. Sain uusia projekteja juuri oikeaan aikaan ja selvisin eteenpäin.

● Työskentelin koko kesän tiukasti projektien parissa. Elämäni pyöri vain työnteon ympärillä. No, näin minä ystäviä ja kävin Forestal Parkissa ja rannalla.

● Suoritin kirjoittamis-, minitarina- ja käsikirjoituskurssin.

● Käsikirjoituskurssin myötä näyttelin lyhytelokuvassa.

● Pääsin Jyväskylän avoimeen yliopistoon opiskelemaan kirjoittamisen perusopintoja ja nyt olen suorittanut 5 opintopistettä. Tähän mennessä olen saanut yhden arvosanan ja arvostelun. Ihan hyvin meni, sain 4 ja hyvää, rakentavaa palautetta.

● Olen kirjoittanut minitarinoita ja innostun niistä yhä enemmän. Ystävät ovat kovasti kannustaneet jatkamaan minitarinoiden parissa.

● Pääsin avustajaksi Netflix-sarjaan. Sarjan nimi on The One. Eli sitten, kun sarja joskus tulee ulos, niin koittakaapa bongata minut sieltä.

● Kirjoittamiskurssin hedelmänä syntyi kirja, joka julkaistaan ensi vuonna. Minunkin tarina on siinä mukana. Siitä tarinasta olen tosi ylpeä. Ajattelin jo, ettei opettaja innostunut minun zombieta vilisevästä tarinasta… 
● Kirjoittamiskurssilla luin yhden minitarinan. Sen kuultuaan eräs vanhempi mieshenkilö lähestyi ja tarjosi yhteistyötä eräässä teneriffalaisessa lehdessä. Joulukuussa julkaisen kyseisessä lehdessä muutaman minitarinan.

● Tällä viikolla matkustan Sevillaan. Kyseessä ei ole mikään hupimatka, vaan menen kouluttautumaan. Aiheena copywriting.

● Kohta avautuvat minun omat nettisivut, minun omalla nimelläni. Jännittävää. Julkaisen siellä ne kaikki artikkelit, joita en saanut julkaistuksi. 

Kun katson tätä listaa, niin kieltämättä olen saanut asioita aikaiseksi, mutta toisaalta tuntuu, että olisi pitänyt saada aikaan enemmän. Vaikka tässä ajassa olen saanut itselleni uuden ammatin ja voin elää kirjoittamisella. Tilanne elää koko ajan, koska tavallaan olen vielä alussa. Ja silti en kuitenkaan ole. 

Olen ollut freelance kuitenkin kohta jo melkein kymmenen vuotta, mutta nyt ensimmäistä kertaa se on minun päätyö. Voin sanoa, ettei ole helppoa, mutta en tullut tänne luovuttamaan. Kyllä minua silti vähän kirpaisee, etten tänä jouluna pääse Suomeen ollenkaan. Olen kuitenkin varma, että ahkera työnteko palkitaan ja vuoden päästä minun tilanteeni on parempi. Ehkäpä silloin pääsen jopa Suomeen.