TÄLLAINEN ON TENERIFFAN KOTINI

Elän nyt elämäni suurinta seikkailua. Blogissani olen kertonutkin tästä elämän vaiheestani melko avoimesti. Miten minulle tuli ero. Miten muutin yksin Teneriffalle ilman asuntoa ja työtä, mutta jotenkin ihmeellisesti ne järjestyivät yhdessä päivässä. Miten menin takaisin Suomeen kesäksi. Miten taas tulin Teneriffalle. Miten metsästin huonetta…

Lopulta päädyin Santa Cruziin. Se on myös tunnettu yhtenä maailman rumimmista pääkaupungeista. Ja silti minulle se on kuin paratiisi maan päällä. Santa Cruz on rauhallinen pikkukaupunki, jossa on turvallista kulkea mihin vuorokauden aikaan tahansa. Santa Cruz on pullollaan viehättäviä, kapeita ja vanhoja katuja, joihin eksyisi mielellään harhailemaan tuntikausiksi. Santa Cruz on kaupunki meren äärellä. Tosin siinä on vain yksi mutta. Täällä ei ole rantaa. Lähin ranta on Las Terisitas, jonne pääsee vaikkapa bussilla.

Kuin ihmeen kaupalla minulle löytyi kämppä täältä Santa Cruzista ja mikä vielä tärkeämpää: henkilö, jonka kanssa asun. Itse kämppä löytyi Milanuncios-sivuston kautta. Oli hilkulla, etten mennyt asunnonesittelyyn. Valokuvasta näin, ettei huoneessa ollut kirjoituspöytää, joka oli yksi kriteereistäni. Siinä vaiheessa olin kuitenkin niin epätoivoinen uuden asunnon löytämisen suhteen, että halusin katsoa kaikki kortit.

Ja hyvä, että menin! Kun näin ensi kertaa asunnon ja kämppäkaverini, minulle tuli jännä tunne. Sellainen ”vau”. Asunto on vanha, mutta todella siisti ja hyvin pidetty. Ja se valoisuus on aivan mieletöntä.

Olin ensimmäinen, jolle asuntoa näytettiin. Minulla oli siis uskomaton tuuri matkassa, mutta luulen, etten päätynyt tänne sattumalta. Toki tätä sai metsästää kissojen ja koirien kanssa, mutta näin sen vaan piti mennä. Jostain syystä minun kuuluikin tulla Santa Cruziin.

Jaan asunnon siis tämän yhden henkilön kanssa, eikä minulla ole valittamista. Päinvastoin. Hän on tsempannut minua koko tämän ajan omien unelmieni toteuttamisessa. Häneltä olen saanut tukea ja positiivista energiaa. Hän on myös monessa suhteessa todella zen. Vähän niin kuin minäkin, joten yhteiselo on ollut helppoa ja mutkatonta.

Kimppakämppä asumismuotona on minulle sopivin, koska asumiskustannukset ovat huomattavasti paljon edullisempia. On myös rikastuttavaa jakaa asunto toisen ihmisen kanssa. Siinä oppii paljon. Ja ei Espanjasta edes saisi vuokrattua asuntoa yksin, jos ei ole säännöllisiä palkkatuloja.

Kerrostaloelämää

Asun kerrostalossa, melkein kaikista korkeimmassa kerroksessa. Yläilmoissa. Haluaisin jatkossakin asua korkealla, koska kaupunkimaisemat ylhäältä ovat parhautta. Joka aamu katson ulos ikkunasta. Päivän mittaan tulee silmäiltyä useaan otteeseen. On ihanaa, kun ikkunasta näkyy puisto, meri, vuoret, kaupunki... 

Monta kertaa olen jäänyt vain katselemaan maisemia kahvikuppi kädessä ja olenpa saattanut myös ikkunasta käsin stalkata ihmisiä, jotka näkyvät melkein kuin muurahaisina kadulla.

Sijainti ei voisi siis olla parempi. Upeiden ikkunanäkymien lisäksi kaikki palvelut ovat lähellä. Tämä on myös juuri sopivan matkan päässä kaupungin keskustasta, linja-autoasemalta ja ostoskeskuksesta. Kaikki mahdolliset ruokakauppaketjut löytyvät kivenheiton päästä. On Mercadona, Lidl, Guay, Dino, Carrefur…

Kaupungin paras kuntosali hinta-laatusuhteeltaan löytyy myös aivan tästä läheltä ja siellä käyn säännöllisesti. Samoin 24/7 avoinna oleva kirjasto ja sunnuntaisin järjestettävät Rastro-markkinat ovat tässä likellä. Tietenkin täällä on paljon kahviloita, kioskeja, pieniä liikkeitä, El Corte Inglés ja ostoskeskus. Mielestäni sijainti on yksi tämän kaupungin parhaimmista, keskustan jälkeen.

En ole koskaan elämässäni asunut näin hienossa paikassa. Tai noh, olen minä asunut muutaman kerran omakotitaloissa, jossa joissakin on ollut jopa oma uima-allas. Olen asunut myös hotelleissa, niin Suomessa kuin Espanjassa. Mutta ei niitä voi verrata tähän. Jos omaa Suomen kotiani ei lasketa, niin täytyy sanoa, että tämä todella tuntuu kodilta. 

Meidän asunnossa on kolme huonetta, olohuone sekä tietenkin kylppäri ja keittiö. Meillä on myös pieni, lasitettu parveke, jonne laitamme pyykit kuivumaan. Minulle erikoista on se, ettei ole uunia, eikä minkäänlaista lämmityssysteemiä asuntoa lämmittämään. Eikä Teneriffalla tietysti tarvitsekaan. Keittiön vesihana on myös outo, sillä siitä ei saa säädettyä veden lämpötilaa. 

Minun huone on todella kiva, juuri sopivankokoinen. Seinät ovat oikeasti valkoiset, vaikka kuvassa ne näyttävät muun värisiltä.

Meillä on myös omia yksityiskohtia kämpässä, jolla molemmat tuo omaa persoonallisuuttaan esille. Minä toin talvisen valokuvan Suomesta. Kirjahyllyssä olevat kirjat ovat minut. Tämä palvelee myös baarikaappina. Viiniä löytyy ja joululta on vielä glögiäkin jäljellä. Suomalaista, palkittua giniä toin matkalaukussa, koska halusin antaa espanjalaisille maistiaiset. 

Jos asuu toisen ihmisen kanssa, voi välillä vastaan tulla tilanteita, että kyllästyy tai ärsyyntyy. Meille ei onneksi sellaista ole tullut, koska molemmat ollaan tänä aikana matkusteltu vuoronperään. Toisen naamaan ei siis ole ehtinyt kyllästymään. Tämän puolen vuoden aikana olen ollut Suomessa, Barcelonassa ja pariin otteeseen myös Etelä-Teneriffalla, jonne olen mennyt auttamaan ystävääni koirien hoidossa. Kämppikseni on puolestaan käynyt manner-Espanjassa useammassa paikassa, Fuerteventuralla ja myös muualla Teneriffalla.

Suomen päässä kaikki ovat ottaneet positiivisesti minun Teneriffa-seikkailun. Moni ystävä olisi halunnut tulla vierailulle, mutta lopulta kukaan ei syystä tai toisesta päässyt vielä tänne asti. Syksyllä voisi olla uusi yritys. Jos vielä olen silloin täällä. 

Entäs sitten se naapurusto? Tässä suurin osa on iäkästä väkeä. Kovin monen kanssa en ole jutellut. Ainoastaan tervehdykset ja heipat hississä. Tässä vähän aikaa sitten eräs naapurin rouva näki minut ensimmäistä kertaa ja kysyi haluaisinko opettaa englantia hänen lapsilleen. Ihan tuosta noin vain? Mielestäni minun englanti ei ole niin hyvä, että sitä voisin opettaa muille. Tapaaminen jäi kuitenkin mieleeni positiivisesti. Se sai minulle hymyn huulilleni. Luulen, että ihmiset pitävät minusta, koska olen iloinen, positiivinen ja kohtelias.

Joskus ollessani kotona, kuuluu kuin joku kiikkuisi kiikkutuolilla. Aamuisin kuuluu linnunlaulu. Minusta se on paras hetki, kun kaupunki on vielä unessa, mutta linnut laulavat herätellen uuteen päivään. Ja niin sitä itsekin sitten jaksaa ponnistaa sängyn pohjalta.

Töitä kotoa käsin

Minun työskentelytila on ollut olohuoneen pöydän päässä. Ei mikään ergonomisin asento istuskella, mutta tässä vaiheessa se on minulle paras. Salaa kuitenkin haaveilen omasta toimistosta Santa Cruzin keskustasta tai co-working-tiloista. Vaikka tässä tilanteessa ei ole oman kodin voittanutta. Voin nimittäin aloittaa työskentelyn heti aamupalan jälkeen vaikka pyjamassa ja tukka pörröllä, jos siltä tuntuu. Tuossa pöydän päässä minä opiskelen sekä kirjoitan koneella blogia ja muita tekstejä. Olen kirjoittanut tarinoita ö-mappiin ja suunnitellut omia kirjoja.

Elämäni on siis melkoisen opiskelu –ja kirjoittamispainotteista. Ei siis ihme, että puolisen vuotta on mennyt kuin siivillä! Olen kiitollinen aivan kaikesta. Siitä, että minulla on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita. Siitä, että olen tutustunut upeisiin ihmisiin tällä matkalla. Siitä, että asun Teneriffalla –ainakin tällä hetkellä.

Ainoastaan minun työtilanne on epävarma. Edellisessä postauksessa kerroinkin noista suurista vastoinkäymisistä ja miten olen niistä selviytynyt. Vielä en kuitenkaan voi täysillä keskittyä omiin kirjoittamisjuttuihin, koska minun mindset painottuu muiden kirjoituksiin, ei omiini.

Ei siis auta jäädä makaamaan laakereilleen. Kristallipalloa minulla ei ole, en voi nähdä tulevaisuuteen. Yritän nyt fokusoida kaiken energiani, että löytäisin oman paikkani. Tulevaisuudelta toivoisin seesteisimpiä aikoja, jotta voisin rauhoittua ja kirjoittaa myös itselleni. Minulla olisi niin paljon tarinoita ja kirjaideoita, mutta nyt tässä tilanteessa ne eivät pääse ulos. Pääsevätköhän ne koskaan? 

Toivon, että saisin jäädä tänne Teneriffalle, koska tämä olisi niin inspiroiva paikka kirjoittaa. Aika näyttää. Kuka tietää, missä sitä on vaikkapa kuukauden päästä. Pitäkää siis peukkuja!

Mitäs tykkäsit meidän kämpästä?