TOTUUS SANTA CRUZIN KARNEVAALEISTA

Nyt tulee tiukkaa tekstiä, eli postaus Santa Cruzin karnevaaleista ja miten sen näin ja koin. Tämä teksti on siinä rajoilla, ilkeääkö julkaista. Mutta haluan ehdottomasti jakaa vinkkini, mitä kannattaa (ja ei kannata tehdä) omien kokemuksieni kautta. Melkein ensikertalaisena tein monet mokat. Ottakaa te niistä opiksi. 

Ensiksi muutama nippelitieto, mitä jokaisen tulee tietää näistä karnevaaleista.

Santa Cruzin tai Teneriffan karnevaalit ovat yksi maailman isoimmista. Monille kyseessä on maailman toiseksi paras karnevaali Río de Janeiron kiilatessa ykkössijalle. Kaksiviikkoiset karnevaalit tuovat värit ja ihmismassat kaduille.

Kukaan ei tiedä, mistä karnevaaliperinne on saanut alkunsa. Se tiedetään, että kyseessä on ollut pakanallinen juhla ennen kristinuskoa. Juhla, jossa siirrytään talvesta kohti kesää, pimeydestä kohti valoa. Eli juhlalla on pitkät perinteet.

Karnevaaleja juhlitaan myös muualla Espanjassa, mutta nämä ovat maan tunnetuimmat. Vaikka itse olen asunut Espanjassa monta vuotta, en ole koskaan osallistunut karnevaaleihin. Ainoastaan sivustakatsojana, kuten tässä postauksessa kerran kerroin.

Niin ja viime vuonna minulle tuli ensimmäistä kertaa tilaisuus osallistua näihin Teneriffan karnevaaleihin, mutta silloin se jäi muutaman tunnin mittaiseksi visiitiksi. Eli ei sitä voine laskea? Oli palattava Los Cristianosiin bussilla ja seuraavana päivänä töihin kuin en olisi koskaan ollutkaan missään.

Vasta tänä vuonna elin ja koin karnevaalit. Vasta nyt ymmärsin, millaisesta spektaakkelista on kyse.

Täytyy sanoa, etten koskaan aikaisemmin ole juhlinut näin monena päivänä viikon sisään. Menin karnevaalihumuun viitenä päivänä, tai oikeammin sanottuna yönä. Viitenä! Instagramiin päivitin jonkin verran juhlahumua.

Perjantaina näin kavalkadin eli juhlallisen kulkueen kämppäkaverini ja hänen ystävänsä kanssa. En laittanut minkäänlaista karnevaaliasua, vaan menin omana itsenäni. Eikös se ole ihan riittävä naamiaisasu, hehe?

Lauantaina menin ystäväni ystävän asunnolle, jossa meitä oli suhkot iso naisporukka. Yhdessä grillasimme ja sitten lähdimme karnevaaleihin. 

Minun karnevaaliasu oli musta joutsen. Juuri se sama, joka oli minulla viime Halloween-kekkereillä. Ihmisiä oli valtavasti kaduilla. Hyvä, kun pystyi hengittämään.

Jos jo meidän karnevaaliporukka oli isohko, niin se kasvoi entisestään, kun löytyi ne miehet. Eli erään naisen poikaystävä ja tämän kaverit. Kuvitelkaa järjetön ihmismassa. Sellainen, jossa hädintuskin voi liikkua ja me siellä jossain keskellä. Kuvitelkaa, että meidän koko porukan omat juomat olivat ostoskärryssä. Älkää kysykö, mistä tämä kärry oli peräisin. Ei harmainta aavistusta. Mutta totesinpahan vain, että Espanjassakin mennään pussikaljoille. Paitsi kaljojen sijasta oli vähän tujumpaa juomaa.

Kuten arvata saattaa, jossain vaiheessa yötä iski hätä. Tarkoitan siis vessahätää. Jonot niihin kaduilla oleviin vessoihin olivat loputtomat. Koska hätä ei lue lakia ja vaihtoehtoja ei ollut, niin arvaa, mitä sitten piti tehdä? No niinpä… Voi apua. Vähän hävettää. Ja arvaa, mikä minun ongelmana oli? No se minun karnevaaliasu. Balettitanssijana minulla oli musta body, joka oli pakko riisua, jos meinasi onnistua. Lopputulemana olin siis kadulla puolialastomana. Onneksi se oli rauhallinen katu ja siellä ei juuri ihmisiä ollut. Ja jos oli, niin he olivat siellä aivan samoissa puuhissa. Että tämmöinen legendaarinen vessakeissi vaihteeksi. Onneksi, onneksi ei ollut sitä isompaa hätää!

Espanjassa ollaan ulkona myöhään. Ja kun sanon myöhään, niin todella tarkoitan sitä. Täällä Teneriffalla ihmiset lähtevät yön selkään vasta puolen yön jälkeen, joten ei ihme, että juhliminen kestää aamuun!

Lähdin kotiin joskus kuuden hujakoilla. Voin siis sanoa olleeni menossa mukana pikkutunneille asti. Espanjassa tämä on aivan normaalia. Minulle taasen ei, sillä yleensä poistun hyvän sään aikaan paikalta. 

Kotiin palauduttua oli pakko käydä suihkussa. Voin sanoa, että tulin kotiin kintut märkinä, kirjaimellisesti. Voisinpa sanoa sen olleen vettä… mutta ei, kyllä se oli sitä itseään.

Maanantaina karnevaalit jatkuivat ja minä pukeuduin merinaiseksi. Tämän asun sain kämppäkaveriltani lainaan ja se oli varmastikin paras asuni koskaan. Tarjosin Teneriffan kavereille suomalaisesta ginistä tehdyt gin-tonicit. Ylpeänä kehuin sen olevan maailman parasta giniä. Kotiin menimme hyvissä ajoin, sillä seuraavana päivänä piti tehdä töitä.

Entierro de La Sardina eli suomeksi Sardiinin hautaus

Okei, tämä oli ehkä koko Teneriffan karnevaalien oudoimmista oudoin juhla. Keskellä viikkoa illalla klo 22 menimme hautaamaan Sardiinia. Ihmiset olivat pukeutuneet mustiin ja humoristisiin asuihin, mutta olipa joukossa muitakin naamiaisasuja.

Tämä oli ainoa juhlallisuus, johon olin lupautunut jo paria kuukautta aikaisemmin. Olin varannut itselleni kamman kera huivin, eli la peinata. Ideana oli, että meidän poppoolla olisi kaikilla samanlaiset.

Tuona iltana olin siis sureva leski! Menin paikalle, mutta väentungoksen keskellä en löytänyt omaa porukkaani ja huomasin, ettei viestejäni oltu luettu. Onneksi he löysivät minut.

Tämä oli yksi kivoimmista juhlista! Oikeasti! Ihan siksi, ettei ollut sellaista ihmismassaa. Ihmisiä oli. Ei onneksi niin paljoa, että olisi alkanut ahdistaa. Eli juuri sopivasti, ei liian vähän, eikä liian paljon.

Kaikilla oli todella mukavaa. Ja oli mukavaa olla kuin osa kavalkadia. Kuljimme kadulla kulkueena ja sitten oli paljon ihmisiä sivustakatsojina. Tänä vuonna en ollut enää sivustakatsoja.

Ihmiset olivat liikkeellä hyvillä mielin ja tämä juhla oli jännä sekoitus iloa ja surua. Tragikomediaa. Välillä joku heittäytyi kadulle kuolemaan ja ihmiset kerääntyivät katsomaan. 

Lopuksi sardiini poltettiin ja siihen päälle vielä yhtä värikäs ilotulitus kuin mitä itse sardiinikin oli ollut. 

Viimeinen karnevaalipäivä

Parin välipäivän jälkeen päätin, että kyllä minun on vielä osallistuttava karnevaaleihin viimeistä eli viidettä kertaa. Ja suunnitelma toteutui, kun ystäväni tuli etelästä ja menimme katsomaan klo 20 alkavaa konserttia. Se oli joku superstara, Juan Luis Guerra, jonka konsertit normaalisti ovat maksullisia, mutta tällä kertaa se oli ilmainen. Minä olin taas pukeutunut merinaiseksi.

Löysimme parit ystävät, joiden kanssa nautimme konsertista. Mutta jälleen ihmisiä oli ihan mielettömän paljon! Jotain kertonee se, että liikkuessamme massan keskellä, meidän piti pitää käsistä kiinni, ettemme joutuisi eroon toisistamme. Tai se, kun laukkuni tarttui kaksi kertaa ihmisten vaatteisiin. Eli silloin ollaan jo todella lähikontaktissa, jos näin pääsee käymään. Onneksi ihmiset ottivat tämän huumorilla.

Konsertin jälkeen halusimme mennä illalliselle, joten oli mentävä pois keskustan alueelta. Liikkuminen oli vain tuskallisen hidasta väenpaljouden keskellä. Ei sitä pieni ihminen voi ymmärtää sellaista väenpaljoutta. Se on jotain aivan käsittämätöntä. Kaikista hurjinta oli nähdä, miten kaduilla lorisi ja purot vain solisi. Voisinpa sanoa sen olevan vettä… Mutta ei… Tai voi hyvä ihme sitä roskien määrää kadun varsilla. Surullisena katsoin, että tähän on tultu. 

Matkan varrella tutustuimme yhteen kaveriporukkaan. Espanjassa se käy kuin luonnostaan, kun ensin kommentoit jotain ja sitten huomaatkin jääneesi suustasi kiinni. Nälän kasvaessa jatkoimme kuitenkin matkaamme. Istahdimme erääseen todella isoon terassiin, jossa tarjoilijat toivat tilaukset pöytään. Sitten huomasimme, että paikka oli kaaoksessa, tarjoilijat riitelivät keskenään, asiakkaat olivat äkäisiä pitkien jonotusaikojen vuoksi… Päätimme tehdä tarjoilijoille palveluksen, perua tilauksemme ja lähteä pois.

Sattumalta löysimme puiston vierestä paikan, joka oli yksi niistä harvoista paikoista, jotka minä tunsin entuudestaan ja tiesin suositella. Kaikista upeinta oli, että heillä oli myös gluteenittomana!

Ystäväni oli ikionnellinen. Espanjassa ei ole niin helppoa löytää, jos on vähänkin erikoisempi / erityisempi ruokavalio. Tämän jälkeen menimme kotiimme.

Tällainen oli minun kokemukseni Teneriffan karnevaaleista.

Miksi kerron kaiken tämän? Karnevaalit olivat todella hieno juhla ja huikea kokemus. En kuitenkaan halua maalata ruusunpunaisia kuvia. Hauskaa oli, mutta kolikolla on se toinen puoli.

Minun blogi on rehellinen blogi. En siis tehnyt näitä ”paljastuksia” siksi, että pilaisin sinun yöunet tai tulevat karnevaalit. Kerroin tämän kaiken ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että voit ottaa opiksi.

Koska usko tai älä, mutta nämä Teneriffan karnevaalit. Se on jotain sellaista, jonka jokaisen pitäisi kokea kerran elämässään.

Siinä on jotain taianomaista, kun laittaa karnevaaliasun päälle. On kuin olisin taas lapsi, se pikkutyttö, ilman arjen huolia ja murheita. Sen yhden illan voi olla ikään kuin jotain muuta. Tai minun tapauksessa minulla oli kolme roolia. Yhtenä iltana olin Musta joutsen-balettitanssija, toisena merinainen ja kolmantena sureva leski…

Karnevaalihumut, konsertit, ihmismassat… Se on jotain kokemisen arvoista. Myös ne kusiset kintut. 

Ainakin nyt voin sanoa eläneeni. Elämässä kyse on kokemuksista ja ihmisistä. Minun elämänasenne on juurikin tämä. Haluan uusia kokemuksia ja pitää uskaltaa heittäytyä. Pitää uskaltaa elää. 

Kuusi vinkkiä karnevaaleihin

1. Tarvitset karnevaaliasun. Ennen kuin ostat, kysy voisitko lainata joltain tuttavaltasi tai katso, onnistuisiko jo kotona olevista hilpetööreistä asun rakentaminen.

2. Laita karnevaaleihin aina ne kuluneimmat ja rähjäisimmät tennarit. Karnevaaleissa ne joutuvat kuseen viimeistään. Karnevaaleissa tennarit myös suojaavat jalkojasi. Eli elä tee niin kuin minä, joka laitoin ballerinat. Puolustuksekseni voin sanoa, että pakko oli, koska olin se balettitanssija…

3. Jos juot alkoholia, niin kohtuudella.

4. Mene kaverin kanssa, yksin vain omalla vastuulla.

5. Yritä selvitä mahdollisimman vähillä kantamuksilla eli ei esim. isoja reppuja, takkeja. En myöskään suosittele karnevaaliasuun mitään ylimääräistä, jota pitäisi sitten muistaa kanniskella. Itse onnistuin hävittämään viime vuonna taikasauvani, kun olin keijukainen.  

Ja sitten se tärkein:

6. Varaa mukaan avointa ja iloista mieltä sekä roppakaupalla kärsivällisyyttä.

Näillä ohjeilla selviät karnevaaleista.

Kuulisin mielelläni sinun karnevaalikokemuksesi kommenteissa! Jos uskallat?