VAATE ÄIDILTÄ TYTTÄRELLE

Päivänsäteen menninkäinen-blogin esimerkkiä seuraten minäkin intoudun raottamaan nyt vaatekaappini aarteita. Minulla on yksi tosi vanha vaatekappale, joka on 1970-luvulta. Äitini tykkäsi matkustella tuohon aikaa ja kävi vähän eksoottisimmissakin paikoissa -kuten Marokossa. Sieltä hänen mukaansa tarttui tällainen vaate, sininen kaapu. Kyseessä on todella nätti vaate. Niinpä se ajoi ennemminkin matkamuiston virkaa, eikä siten päätynyt käyttöön.

Sitten minä kinusin sitä itselleni, eikä sen ostosta ollut ehtinyt vierähtää kuin muutama vuosikymmen... Mutta miulla oli tosi hyvä tekosyy! Olin lähdössä matkalle Tunisiaan, joten halusin olla maassa maan tavalla. Tunisiahan on melkein kuin Marokko. ;) Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme miehen kanssa reissuun  kohti Tunisiaa, oli vuosi 2009. 

Kyseessä oli matkatoimiston kautta järjestetty kiertomatka espanjalaisryhmän mukana ja meillä oli koko ajan espanjaa puhuva opas mukana. Se oli ensimmäinen valmismatkani. Oli todella luksusta, kun ei itse tarvinnut huolehtia mistään, kunhan oli vain lentokentällä sovitusti. Sillä matkalla nähtiin niin paljon, varmaan puoli Tunisiaa.

Varmaan arvaattekin, että tuo sininen kaapu oli minulla mukana matkassa. Ja se todella pääsi jopa käyttöön -ensimmäistä kertaa ever! Oppaammekin sanoi, että olen ihan kuin paikallinen. Tosin ainoa mutta oli tuo miun hiusten väri, joka herätti vähän turhan paljon huomiota. 

Tuo puku osoittautui käytössä supermukavaksi. Varsinkin, kun me oltiin matkalla ajankohtana, jolloin lämpötilat olivat päätä huimaavia. Se oli täydellinen hellevaate ja mikä parasta, ei tarvinnut murehtia pömpöstä mahasta. Sattumalta miun kengätkin osui yks yhteen tuon puvun kanssa, sillä ne oli myöskin tummansiniset ja ripaus säihkyä ja kimallusta, vaikkei se kuvassa näykään.