FANTASIA -JA KAUHUELOKUVAFESTIVAALEILLA

Lauantaina menimme fantasia-ja kauhuelokuvafestivaaleille. Kyseessä on hyvin pieni, mutta toivottavasti kasvava tapahtuma. Sitä ei paljoa mainostettu missään. Sattumalta saimme tietää sen olevan juuri tänä viikonloppuna.

Osallistuimme tapahtumaan viime vuonna, josta kerroin täällä klik. Olimme viimeksi niin tyytyväisiä, että halusimme päästä mukaan tälläkin kertaa.

Pienenä sivuhuomautuksena, että Zaragozassa järjestetään todella paljon kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja, mutta niistä ei ikinä pidetä suurempaa haloota. Niinpä jokaisen täytyy itse löytää tai paremmin sanottuna etsimällä etsiä ne itselleen mieluisat tapahtumat. 

Fantasia -ja kauhuelokuvafestivaali järjestettiin eräässä kulttuurikeskuksessa. Siellä on iso sali, jossa oli esiintymislava kuin teatterissa konsanaan.  Lavalla oli eräs mies, joka selosti Zaragozan mysteereistä. Se oli muutenkin hauskannäköistä, kun muu sali oli pimeänä ja valo kohdistettiin vain tuohon mieheen. Tarinoidensa kuvituksena hän käytti kuvia. 

Erityisen suuren huomion sai eräs legenda, josta sattumalta kerroin teille tässä postauksessa (hyppää kohtaan Ihme vai legenda?) vähän aikaa sitten. Kuuntelin korvat höröllä ja suurella mielenkiinnolla. Tapaus Miguel Pellicer ja ihme, jonka seurauksena hänelle kasvoi jalka. Viimeistään tässä vaiheessa suosittelen tuon kirjoittamani postauksen lukemista. 

Mies kertoi, että 1920-luvulla oli eräs ryhmä, joka päätti ottaa selon Miguel Pellicerin tapauksesta. He etsivät tämän haudan ja kaivoivat jäänteet esiin. Paljastui, että jalkaa ei koskaan ollutkaan amputoitu. Se siitä ihmeestä. 

Festivaaleilla näimme myös pari lyhytelokuvaa. Olin todella hämmästynyt huomatessani, että niillä onkin ollut melkoisen hyvät budjetit. Sen verran raha haisi niissä.

Tuttuun tapaan oli palkintojen jakoa, paitsi ettei tällä kertaa paikalla ollut ketään kuuluisuuksia. Lopuksi katsoimme elokuvan, josta aijon kirjoittaa elokuva-arvion toisessa postauksessa.

Festivaalit olisivat jatkuneet vielä ties miten pitkään, mutta meillä alkoi olla sen verran kova nälkä, että lähdettiin Zaragozan yöhön haukkaamaan murkinaa ja samalla nähtiin kaveria.