LAHJA YSTÄVÄLTÄ JA AJATUKSIA YSTÄVYYDESTÄ ULKOMAILLA

Viikko sitten istuin lähiön kuppilassa. Kahvi oli pahaa, mutta seura oli sitäkin parempaa. Vaikka kumpikaan ei ole espanjalainen, niin sen verran meihin on tarttunut tämän maan kulttuuria, että aina nähdään ulkona. Kahvila/baari on kuin espanjalaisten toinen olohuone ja niinpä jälleen kerran treffattiin tässä lähiön kuppilassa, josta on tullut melkeinpä meidän kantapaikka.

 

Suureksi yllätyksekseni ystäväni oli tuonut kassillisen kirjoja mukanaan. Hän oli tehnyt suursiivouksen kämpässään. Kiertoon oli lähdössä läjäpäin kirjoja ja kysyi haluaisinko minä ottaa ne itselleni. Ai haluanko? Riemastuin suuresti. En siksi, että saisin itselleni kasan mielenkiintoista luettavaa, vaikka sekin on suuren suuri plussa. Mutta ennen kaikkea siitä, että hän oli ajatellut minua. Tunnustin, etten ole vielä tähän päivään mennessä lukenut _yhtään_ kirjaa espanjaksi, kun taas englanniksi ja suomeksi kyllä. Lupasin, että aion yrittää lukea jokaisen kirjan. 

Enkä näköjään pääse vampyyriteemasta, sillä noissa kirjoissa on jokunen vampyyritarina. Se ei toisaalta tullut yllätyksenä ottaen huomioon hänen kansalaisuutensa. ;)

Tämän yllätyslahjan siivittämänä aloin pohtia ystävyyttä ja miten alun perin tavattiin. Miten pienestä oli kiinni, että meistä tuli ystäviä. Mehän tavattiin niinkin hassusti, että olin kaupungilla, matkalla ravintolaan joululounaalle. Minut pysäytettiin kadulla ja pyydettiin osallistumaan erään yrityksen arvontaan. Olin niin lähellä vain sanoa, kiitos, mutta ei kiitos ja jatkaa matkaa. Jos olisin vain jatkanut matkaani, en olisi koskaan päässyt tutustumaan häneen, enkä koskaan olisi saanut uutta ystävää.

Onneksi kuitenkin älyttömästä kiireestä huolimatta pysähdyin, kuuntelin ja osallistuinpa arvontaankin. Arpaonni ei suosinut, mutta sain jotain paljon arvokkaampaa.

Ulkomaalaisena olo ei ole helppoa. Erityisesti ystävien saaminen vieraassa maassa ottaa aikansa. En tiedä onko se vain tämä kaupunki vai Espanja yleensä, veikkaan tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta etenkin espanjalaisia naisia ei ole helppo lähestyä. Ystäviä on hankala saada. Jos jo muuten on älyttömän vaikea saada ystäviä Suomessa, niin kuvitelkaa aikuisiällä, vieraassa maassa, vieraassa kaupungissa!

Ulkomailla, varsinkin nuorempana on helppo tutustua uusiin ihmisiin, mutta harva jää. Ulkomailla olo voi yhdistää, mutta lopulta myös erottaa. Ollessani Au Pair tutustuin moniin muihin Au Paireihin, siis todella moniin. Mutta kuinka moni on edelleen elämässäni? Vain muutama, mutta yhteydenpito rajoittuu sekin vain Facebookiin. 

Miten onnistuin lopulta saamaan ystäviä? Ulkomailla? Vieraassa maassa, vieraassa kaupungissa? Kaupungissa, joka on nyt jo tuttuakin tutumpi. Maassa, joka on nyt kuin toinen kotimaani.

Kahteen espanjalaiseen ystävääni tutustuin eräällä kurssilla vuosia sitten, minkä jälkeen olemme hitsautuneet enemmän yhteen. Toinen on vanhempi kuusikymppinen, elämänkokemusta omaava, temperamenttinen nainen, joka sanoo suoraan, mitä ajattelee. Toinen ystäväni on melko lailla samassa elämäntilanteessa oleva kuin minä ja samaa ikäluokkaa. 

Neljänteen ystävääni tutustuin yhteisen harrastuksen kautta. Hän on kotoisin Romaniasta ja aivan ihana persoona. Nykyisin hän on kiireinen työssä käyvä nainen. Aina, kun voimme, näemme.

Viidenteen ystävääni tutustuin, kun satuimme samaan työhaastatteluun muutama vuosi sitten. Hänkään ei ole espanjalainen, vaan tullut pikkaisen kauempaa eli Aasiasta. Kumpaakaan ei onnistanut työn suhteen, joka toisaalta ei kovin erikoinen työ olisikaan ollut, mutta löysimmepähän toisemme. Huomasimme heti, että meitä yhdistää intohimo matkailuun ja olemme molemmat opiskelleet alaa. 

Ystävyydessä on tärkeää, että olisi edes yksi asia, joka yhdistää. Oli se elämäntilanne, harrastus, samanlainen huumorintaju, samalla aaltopituudella oleminen, niin joku yhteinen jutun juoni pitää olla. Että on jotain, mistä keskustella! 

Mikä meitä erottaa? Monikin asia. Meillä kaikilla on esimerkiksi erilainen kulttuuritausta, joka vaikuttaa jollain tapaa siihen, millaisia olemme. Asia menee vielä monimutkaisemmaksi, jos molemmat ovat eri maista ja asuvat siinä kolmannessa. Vastaan voi tulla myös kieli”muuri”. Vaikka puhumme hyvin espanjaa, joskus voi olla se yksi pieni sana, jota ei millään saa mieleen. Mutta hyvä ystävä kyllä ymmärtää siitä huolimatta, vaikka ei sitä yhtä sanaa muistaisikaan.

Millaisia ajatuksia sinulla on ystävyydestä Suomessa / ulkomailla? Miten sinä olet tutustunut parhaimpiin ystäviisi?