TALVINEN BILBAO BASKIMAASSA

Kun luin säätiedotusta Bilbaoon luvatusta säästä, alkoi varattu matka kaduttaa. Kuka varaa matkan Pohjois-Espanjaan talveksi?! Minä. Muutenkaan reissufiilikset eivät olleet katossa, kuten kerroin tässä postauksessa.

Matkaa ei voitu enää perua, joten oli lähdettävä. Onneksi olimme jo tervehtyneet ja huomattavasti parempivointisia. Matka bussissa Bilbaoon sujui hyvin. 

Saavuimme illalla kaupunkiin, jossa sää oli sateinen ja kostea. Hyppäsimme metroon ja menimme läheiseen kylään, jossa meille oli varattu hotelli. Huomattiin, että metro oli virhe. Jouduimme kävelemään hyvän tovin hotellille asti, kun taas jos olisimme valinneet lähijunan, olisimme saapuneet suoraan hotellin portille.

Hotelli URH Palacio de Oriol.

Näkymä hotellilta.

Hotelli palatsissa

Itse hotelli oli erittäin vaikuttava. Se sijaitsi yli satavuotiaassa palatsissa, joka oli sisältä remontoitu täysin ja lisäksi siihen oli tehty uusi lisäsiipi. Yllätykseksemme vastaanotto sijaitsi viidennessä kerroksessa ja huoneemme toisessa kerroksessa, jonne meno oli kuin olisi labyrintissa kulkenut.

Hotellin baari-kahviossa nautimme tervetuliais-pintxon ja juoman. Tällaiset pienet, suuret eleet hotellin puolelta lämmittävät mieltä. Ja se tuli kyllä tarpeeseen ulkona vallitsevan säätilan huomioiden. Kaiken kaikkiaan tämä hotelli täytti ne kuuluisat hotellikriteerini. Ainoastaan kriteereideni mukaista sijaintia se ei täyttänyt, sillä hotelli sijaitsee kylässä. Sinne on kuitenkin erinomaiset kulkuyhteydet Bilbaosta ja kuten sanottu, lähijuna jättää aivan hotellin viereen. Myös kokemus saada majoitua hyvätasoisessa, erikoisemmassa hotellissa kompensoi sijaintia.

Seuraavana päivänä runsaan aamupalan jälkeen lähdimme Bilbaoon. Tällä kertaa sillä lähijunalla, koska se on tosiaan aivan hotellin vieressä. Juna ei kuitenkaan ollut häirinnyt minun yöuniani millään lailla, koska ilmeisesti puolen yön jälkeen se ei enää kulje. Tai ehkä allekirjoittanut oli niin syvässä unessa, ettei huomannut junan tulemisia ja menemisiä.

Hyvä puoli oli myös se, ettei junassa paljoa näkynyt muita matkustajia, kun taas metro silloin perjantai-iltana oli aivan täynnä.

Puolitoista päivää Bilbaossa

Bilbaossa sää ei ollut yhtään parempi; sateista, kylmää ja viimaista. Sateenvarjo tempoili tuulenpuuskan mukana, mutta kesti kuin ihmeen kaupalla.  Vaikka se oli ostettu aikoinaan Venäjältä… Mitenkään aliarvioimatta venäläisiä tuotteita, emme uskoneet sen voivan kestää näin hyvin! Joillain muilla ei ollut käynyt niin hyvin, sillä vähän väliä joko kadulla, roskiksesta tai puskasta tuli vastaan hylätty, rikkinäinen sateenvarjo.

Sää oli todellakin kenkkumainen sinä päivänä! Onneksi minulla oli päällä Andorrasta eräästä outletista viime syksynä ostettu takki. Olin niin kiitollinen tuosta silloisesta heräteostoksesta. Se piti minut lämpimänä ja kuivana. Ihan paras takki!

Kiertelimme Bilbaon vanhassa kaupunginosassa. Tyydyin katselemaan kuvaamisen sijaan. Kun aikamme olimme kierrelleet, niin siirryimme sisätiloihin. Jotain lämmintä juotavaa oli saatava nyt-miulle-heti. 

Pintxot olivat niin houkuttelevan näköisiä, että tilasimme niitä parit. Vaikka olin erehtynyt sanomaan niitä tapaksiksi, niin tarjoilija oli oikein kiltti ja ymmärtäväinen. Sillä hetkellä lämmin poleo-menta-yrttitee ja pintxo tuntui maailman parhaimmalta asialta –oranssin lämpöisen takkini lisäksi. Makujen ilotulitus ja harmoninen yhdistelmä sai minut innostumaan näistä herkuista oikein toden teolla. Ei, en suinkaan sillä hetkellä ahnehtinut lisää. Olinpahan vain hurmioitunut!

Sitten yhden’äkin aloin näkemään sahalaitakuvioita. Arvasin, että jonkun ajan kuluttua iskee päänsärky niin kuin kävikin. Great!

 

Jatkoimme kiertelyämme Bilbaossa ja minun huonovointisuus ajoi meidät tutkimaan El Corte Inglesin viimeisiä alennusrykäyksiä. Mies kierteli ja minä jäin penkille istumaan ja päänsärkyäni potemaan. Röyhkeästi hyödynsimme myös tavaratalon vessoja, vaikka sillä kertaa emme ostaneet yhtään mitään. Ja onneksi, onneksi päänsärky hävisi! Juuri, kun olin niin valmis ostamaan apteekin hyllyt tyhjäksi.

Seuraavaksi menimme ihastelemaan Guggenheim-museota. Ulkoa, ei sisältä. Vaikka olenkin suuri museoiden ystävä ja jo säänkin puolesta museoon meno olisi ollut hyvä vaihtoehto, niin modernit näyttelyt eivät aina jaksa innostaa. Etenkin, kun viimekertaisella Madridin matkalla saimme tujun annoksen modernia taidetta. Guggenheim itsessään on todella vaikuttava rakennus, kuten myös jättiläismäinen koirahahmo, joka on vastaanottamassa vieraita. 

Päätimme mennä läheiseen ostoskeskukseen. Matkan varrella näimme todella ison rakennuksen ja sen sisällä rehotti muutama oliivipuu. Jotenkin niin huvittava näky! Kuljimme taas muutaman pintxo-paikan ohi, jossa pintxot suorastaan kilvoittelivat sisustuksen kanssa. Niin kodikkaan ja kauniin näköistä!

Ostoskeskus tuli pian vastaan. Sekin oli nätti paikka itsessään. Päätettiin syödä hamppariateriat siellä ja jättää Foster’s Hollywood –visiitti tuonnemmaksi. Söimme Burger Kingissä. Olipahan eka kerta, kun näimme vieri vieressä McDonalds, Burger King ja 100 montaditos-paikat –ilman minkäänlaisia väliseiniä! Mies haki olusensa tuosta toisesta paikkaa. Kätevää! Jos joku ei tiedä, niin tosiaan 100 montaditos -paikasta saa tapaksia tavallista edullisemmin, mutta laatu ei ole niin hyvä verrattuna ns. oikeisiin tapaksiin. Isolle tuopille hintaa tuli vain 1,50€. 

Ostoskeskuksen jälkeen päätimme palata hotellille. Kello olikin jo melkein ilta yhdeksän. Hotellin vastaanottovirkailija pudisteli päätään meidät nähdessämme. Olimme kuin uitetut koirat.

Seuraava päivä valkeni kauniimpana eli pilvisenä. Hyödynsimme aamupäivän tutkimalla Bilbaota lisää ja söimme myös pintxoja lisää ennen kuin hyppäsimme bussiin ja sanoimme heipat kaupungille.

Loppuun vielä kuva, jota en edes tajunnut ottaneeni räplätessäni kameraa. Kuva on viimeisimmästä pintxo-paikasta, jossa ne olivat niin herkullisen näköisiä, esillelaitto taidokasta ja koko paikka kerta kaikkiaan upeasti sisustettu. 

Harmi vain, että kuva on otettu pöydän alta, jolloin tuo pöytä leikkaa jotenkin hassusti kuvan. Oikeasti tuo viiniviritelmä ylsi todella korkealle ja oli todella vaikuttavan näköinen. Päätin kuitenkin laittaa tämän vahinkolaukauskuvan, koska jonkin verran siitä välittyy paikan rento, välitön ja lämmin tunnelma. Ja tunnustan, kuvaaminen kävi toki mielessä! En vain millään iljennyt kysyä saako kuvata...En sitten kuvannut. Arvatkaa siis yllätykseni, kun kotona selasin kuvia ja huomasin otoksen? Olikohan kamerassa telepaattinen toiminto. Haha. ;) 

Summasummarum

Bilbao on kaunis, mielenkiintoinen kaupunki, vaikka nyt emme saaneet niin paljoa irti kuin mitä sateelta pystyimme. Erityisesti vanha kaupunginosa, suussa sulavat pintxot, ystävälliset ihmiset ja Guggenheim jäivät positiivisesti mieleen! Tämän matkan myötä kiinnostukseni espanjalaista tapas/pintxo-kulttuuria kohtaan kasvoi roimasti.