MIKSI MATKUSTAN?

Joskus on hyvä pohtia ääneen omaa matkustamistaan. Syitä, jotka ajavat tien päälle. Pohtia, millainen matkailija olen ja miten voisin kehittyä, tehdä jotain paremmin, ehkäpä jopa vähän peilata itseään muihin. En edes yritä lokeroida itseäni mihinkään tiettyyn matkailijaryhmään, mutta mielenkiinnosta päätin tarttua aiheeseen. Näin Bilbaon matkan jälkitunnelmissa kun kaikki matkailuun liittyvä on vielä pinnassa ja uusia matkoja olen vilkuillut sivusilmällä.
 

Miksi matkustan? Suurin osa matkailustani on yksinkertaisesti sanottuna huvin vuoksi tapahtuvaa, toki joskus poikkeuksena ns. työmatkat, jolloin matkustan vaikkapa Suomeen työskentelemään joksikin aikaa. Silloin matkustan myös voidakseni nähdä perhettäni, sukulaisia ja kavereitani.

Pääasiassa matkustan, koska haluan tutustua muihin maihin ja kulttuureihin ja / tai luontoon tai tutkia Espanjaa tai Suomea hieman enemmän. Matkustan, koska voin. En halua odottaa ”sitten kun” –päivää, vaan lähden aina, kun tilaisuus tarjoutuu. Noita tilaisuuksia ei vuodessa kovin montaa ole, sillä matkustamista rajoittavia tekijöitä löytyy, kuten esimerkiksi raha. Siksi joudun valitsemaan tarkkaan minne menen.

Elän vahvasti tässä hetkessä ja minulle olisi haasteellista suunnitella koko vuoden matkat kerralla. En minä tiedä, minne matkustan tänä vuonna! Haaveilen uusista kohteista jatkuvasti, mutta toki toivelistallani on muutama (tai aika montakin) maata, jonne olen haaveillut pääseväni pienen iäisyyden. Ja arvatkaa mitä? En ole vieläkään saanut aikaiseksi toteuttaa noita ikuisuushaaveitani!

Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Skotlanti. Olen jo muutaman vuoden ajan pyöritellyt Skotlantia mielessäni, sillä unelmissani se siintää mystisenä paikkana, jonne on vain päästävä. Jokin aika sitten ryhdyin toden teolla tuumasta toimeen eli etsimään lentoja ja hotellia. Vain todetakseni, että Skotlanti on todellakin kallis, eikä minulla olisi varaa juuri nyt niin hintavaan matkaan.

Matkustan, koska se avartaa. Tätähän hokevat kaikki, mutta mitä se tarkoittaa noin niin kuin käytännössä? Minun mielestäni matkustaminen auttaa näkemään, miten vaikkapa Suomessa moni asia on paljon paremmin. Myös arvostus omia juuriaan ja kulttuuriaan kohtaan kasvaa. 

Matkustus ikään kuin avaa silmät esimerkiksi kohdatessa kurjuutta, jopa kerjääviä, köyhiä ihmisiä. Se opettaa arvostamaan sitä, mitä minulla on. Toki tämä on ääriesimerkki ja itse en juuri koskaan omilla matkoillani tällaiseen ole törmännyt. Kerjäläisiin olen sen sijaan törmännyt kotiovellani –jopa Suomessa. Matkustaessa sitä on vain jotenkin paljon tarkkaavaisempi kiinnittämään huomiota asioihin. Yksi asia, josta pidän suuresti matkustellessa, onkin tuo aistien valpastuminen ja ympäristön tarkkailu.

Matkustaminen avartaa, koska silloin näkee jotain uutta ja erilaista. Voi oppia. Se on kuin oppimiskokemus, jos ei muusta, niin omasta itsestään ja selviytymistaidostaan. Myös kielitaito joutuu koetukselle. Parasta onkin huomata, että selviää, vaikken osaa maan kieltä. Kuten vaikkapa se kerta, kun reissasimme Venäjällä ja minä osasin venäjää vain vähän. Mutta se vähäinenkin venäjän taito osoittautui kultaakin kalliimmaksi. Pakosti matkalla myös tarttuu mukaan jotain siitä toisesta maasta ja paikasta. Enkä nyt tarkoita materiaa, vaan henkistä puolta. 

Olen reissannut siellä sun täällä pitkin Eurooppaa. Olen käynyt Venäjällä ja Tunisiassa, jotka ovatkin tähän mennessä olleet kaukaisimmat kohteeni. Jokaisesta maasta minulle on jäänyt muistoja, jokin pieni palanen, jonka olen kätkenyt sydämeeni. Jokainen maa on tehnyt minusta kerta toisensa jälkeen rikkaamman. Tuo rikkaus on tehnyt minusta sen, millainen ihminen olen nykyisin. 

Matkustaminen on tehnyt minusta avarakatseisemman ja omia juuriaan arvostavan. Olen oppinut niin paljon. En ehkä osaisi luetella kaikkea oppimaani. Tiedän vain, että jos olisin kaikki nämä vuodet asunut vain Suomessa, enkä olisi matkustanut niin kuin nyt, en olisi sama ihminen. Matkustaminen on kasvattanut, mutta niin myös ulkomailla asuminen.

Reissaamisessa on myös sellainen hassu puoli, että mitä enemmän matkustaa, niin sitä enemmän se kasvattaa halua nähdä lisää. 

Irttiotto. Kun lähden, on se irtiotto arkeen. Silloin pääsen pois arkiympyröistä. Ja kun palaan, on mukanani paljon muistoja. Muistoja, joita minulla ei olisi, jos en olisi lähtenyt. Vaikka reissu olisi epäonnistunut esim. sään puolesta, niin yritän silti nähdä ne hyvät puolet. Oikeastaan ei ole tullut vastaan vielä sellaista reissua, josta voisin rehellisesti sanoa ”parempi olisi ollut pysyä kotona”. Jokaisesta matkasta jää käteen jotain.

Tästä aiheesta onkin helppo siirtyä kysymykseen millainen matkailija olen? Siitä lisää ensi viikolla.

Mitä mieltä olet? Miksi sinä matkustat?