maanantai 28. heinäkuuta 2014

SÄHKÖKIRJAKOKEMUS

En tiedä onko tämä miten ajankohtainen aihe Suomessa, mutta minulle tämä on hyvinkin paljon.

Sähkö-tai e-kirjat, ihan miten kukin itse halua niitä kutsua, ovat olleet jo pidemmän aikaa kuluttajien saatavilla. Espanjassa olen nähnyt niiden yleistyvän ja näppituntumalta heittäisin, että ne ovat saaneet täällä positiivisen vastaanoton. Myös kirjojen saaminen lukulaitteisiin on todella helppoa.
 
Suomessa asian laita on toisin. En tiedä kovinkaan montaa kaveripiiristäni, joka olisi siirtynyt e-kirjoihin. Kirjojen saatavuus lukulaitteisiin on heikkoa ja hinnat ovat liian kalliita. Esimerkiksi, jos etsit jotain tiettyä kirjaa, niin on todennäköisempää, että löydät sen englanniksi. Suomalaisten kirjailijoiden tuotokset on taas asia erikseen. 

Ilokseni yllätyin huomatessani, että Elisa Kirjasta on mahdollista ladata klassikkoja ilmaiseksi. Minä latasin sieltä Monte Criston kreivin, jota parhaillaan luen. Todella luksusta lukea kirjaa suomeksi!
E-kirja tuo aivan uudenlaisen ulottuvuuden niille onnekkaille, jotka osaavat englantia. Eikä tarjonta espanjankaan kielellä ole hullumpaa. 

Olen varma, että jos Suomessa parannettaisiin kirjojen saatavuutta, niin e-kirjoista tulisi paljon suositumpia. Tällä hetkellä e-kirjojen tekeminen on kuulemma kalliimpaa kuin paperiversioiden, jotka edelleen pitävät Suomessa sitkeästi pintansa. 

Ymmärrän sen hyvin. Kirjastoissa voi lukea ja lainata ilmaiseksi. Oikea kirja on hieno lahja. Ne toimivat myös sisustuselementtinä. Kirjoissa on aivan omanlaista taikaa. Se uuden kirjan tuoksu…  Se, että sitä saa koskettaa ja lehtiä kääntää. Vanhoja kirjoja on puolestaan jännittävä etsiä kirppareilta.

Matkoille lähtiessä minulla oli repussa kirja jos toinenkin lomalukemiseksi. Voitte uskoa, ettei niiden raahaaminen mukana ollut mitään herkkua.

Toki minulla oli myös kausia, melko pitkiäkin sellaisia, ettei se lukeminen kiinnostanut pätkän vertaa. Internet ja sieltä löytyvät lehdet ja blogit olivat tempaiseet mukaansa, kuten myös elokuvat ja sarjat, ja kirja jäi helposti nurkkaan pölyttymään. 

Olinkin yllättynyt, kun sain lahjaksi sähkökirjan. En ole koskaan ollut mikään tekniikan ihmelapsi, joten yllätys oli siinäkin mielessä sitä suurempi. 

Oma sähkökirjani on merkiltänsä Kindle. Luen sillä espanjaksi ja englanniksi. Tuo Monte Criston kreivi on ensimmäinen suomenkielinen kirjani tällä laitteella.

Kindlen käyttö
Tämä on hyvin helppokäyttöinen laite kaiken kaikkinensa. Kirja ladataan joko tietokoneen usb-liittimen kautta tai pistorasiassa, ihan niin kuin matkapuhelinkin. Yhdellä napin painauksella kirja on auki. Tämä nappi löytyy Kindlen alaosasta, lautauspidikkeen vierestä (ks.kuva).
Kindle aukaisee sen kirjan, joka minulla on kesken ja vieläpä oikeasta kohdin. Jos en halua lukea kyseistä tuotosta, siirryn kotikirjastooni painamalla oikeanpuolista nappia, jossa on talon kuva (ks.kuva). 
Keskellä olevalla nuolinäppäimellä selaan kotikirjaston kirjoja ja lista voi jatkua monen sivun verran. Noille sivuille siirryn helposti sivuosissa olevilla nuolinäppäimillä. Niillä onnistuu myös sivujen kääntö kirjaa lukiessa. 

Kun haluan avata uuden kirjan, painan nuolinäppäimien keskikohtaa. Ja kirja avautuu, simsalapim! Alaosassa näkyy, miten pitkällä olen kirjan luvussa. Yläosassa oikealla on wifi, kentät ja minkä verran on virtaa jäljellä.

Talonäppäimen vieressä on toinen näppäin, jolla on erinäisiä säädöksiä esim. näytön kääntäminen. En nyt sen kummemmin ala käymään läpi noita säädöksiä, mutta sieltä esimerkiksi pääsee wifin avulla Kindle-kauppaan shoppailemaan uusia kirjoja. 
Vasemmalla on puolestaan näppäin, josta aukeaa näppäimistö ja lisäksi sellainen nuolinäppäin, jota kautta pääsee suoraan siihen kesken jääneeseen kirjaan. Eli tässä tapauksessa Monte Criston kreiviin. 

Kirjoja voi etsiä internetistä, jossa on paljon tarjontaa. Kun olet löytänyt mielenkiintoisen tuotoksen, niin se ladataan koneelle ja siitä se sitten siirretään Kindleen. Minulla on sellainen ohjelma kuin Calibre e-book management, jolla voi muuttaa tiedostomuotoa epub-muotoon. Samaan sysyyyn onnistuu kirjan työntäminen Kindleen.

Kindle sammutetaan samasta kohdin, mistä se laitetaan päälle, mutta tässä on pieni juju. Jos painat lyhyen aikaan, jätät kirjan ikään kuin valmiustilaan ja tietenkin se kuluttaa nopeammin akkua. Siksi kannattaakin painaa n.7 sekuntia, jolloin laite sammuu kokonaan eikä vie turhaan virtaa. 
Käyttökokemukseni, hyödyt ja haitat
Nyt kun olen päässyt laitteen kanssa sinuiksi, olen löytänyt minulle mielenkiintoisia kirjoja, niin on ollut aika nauttia lukuelämyksistä. Minulle tämä on ollut todella mullistavaa, ensinnäkin siinä mielessä, että luen nyt enemmän kirjoja. Kirjojen luvusta on tullut kuin tapa. Kindle sujahtaa näppärästi käsilaukkuun tai reppuun, oli matka lyhyt tai pitkä. Hyvästit painavien kirjojen raahaamiselle! Monesti kävellä sipsuttelen läheiseen puistoon, istahdan puun varjossa olevalle penkille ja alan lukea. Kannattaa valita varjoinen paikka, mikäli luet ulkona, sillä suorassa auringonvalossa lukeminen ei ehkä välttämättä onnistu. 

On myös huippua, että voin kuljettaa yhdellä laitteella monta kirjaa. Tämä on suuren suuri etu matkustellessa. Näin pidän huolen siitä, että minulla on aina lukemista.

Kielitaitoni on parantunut entisestään, kun luen englanniksi ja espanjaksi. 

Kirjoja voi saada laillisesti ilmaiseksi, esim. Elisa Kirjan kautta.

Kirjatarjonta (etenkin englanniksi/espanjaksi) on laaja ja niitä löytyy melko edullisesti ja joissakin tapauksissa ilmaiseksi.

En tiedä teistä, mutta monesti itse olen lukenut ennen nukkumaan menoa sivuttain pitkällään. Perinteisen kirjan kanssa se on vähän kenkkumaista sivujen kääntämisen takia. Nyt tuota ”ongelmaa” ei enää ole, vaan voin lukea kyljellään ja sivun vaihto onnistuu nappia painamalla. 

Suurin huolenaiheeni oli rasittaako lukulaitteella lukeminen silmiä, kuten tietokoneen kanssa. En ole vielä huomannut, että rasittaisi. Lukeminen on varsin miellyttävää ja helppoa.

Ja sitten ne huonot puolet… Näytön mustavalkoisuus. Olisi ihana lukea vaikkapa matkaoppaita ja ihastella värillisiä kuvia. Mutta ei, minun lukulaitteella ei ainakaan onnistu. En kyllä toisaalta tiedä onko olemassa sähköisiä kirjoja kera värikuvien?

Myös suomalaisten sähkökirjojen hinnat ovat mielestäni vielä liian kovat verrattuna ulkomaisiin sivustoihin. Minä, tavallinen kuluttaja en halua maksaa sähkökirjasta saman verran, kuin mitä se maksaisi painettuna. Sähkökirja on sellainen, jonka luen kerran, sitten poistan sen ja siirryn seuraavaan. En ole valmis maksamaan 30€ yhdestä lukukokemuksesta, mutta painetusta kirjasta kylläkin. Ihan vielä en ole raaskinut luopua oikeista, painetuista kirjoista. 

Onko teillä sähkökirja käytössä?
post signature

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

KAUNIIMPIEN HIUSTEN PUOLESTA

Hiukset ovat kuin kruunu ja ylpeyden aihe, joten mitäpä nainen ei tekisi hiustensa eteen? Minulle hiukset ovat olleet kuitenkin murheen kryyni hyvin pitkän aikaa. Milloin ne olivat liian rasvaiset, milloin takkuiset, milloin hamppuiset ja pahimmillaan noita kaikkia yhtä aikaa!
Vielä viime vuonna hiukseni olivat kutakuinkin tuon näköiset ja verrattuna nyt otettuun kuvaa, on ero huikea. Lisäksi hiusten malli on nyt lyhyempi, koska siten latvat näyttää kauniimmilta.
Nyt vihdoin voin huokaista helpotuksesta. Olen löytänyt tasapainon. Ja pisteenä iin päälle, maailman parhaimman shampoon. Olen jo vuosikymmenen ajan etsinyt shampoota, joka toimisi ongelmalliseen hiuspehkoon. Hiukseni ovat tosiaan olleet varsin haastavat, koska alaosasta ne olivat kuivat ja yläosasta rasvaiset ja liukkaat. Tämän lisäksi ne olivat melkein lässähtäneet, jolloin ne eivät tuntuneet ollenkaan ilmavilta. Minulla on niin hento hius kuin olla voi, joten hiusten lässähtäminen on pahin painajainen. Täällä Espanjassa myös vesi on ihan erilaista mitä Suomessa, jossa meillä on lähdevesi. Uskoakseni silläkin on ollut vaikutusta hiuksiin pesuhetkellä. 

Olen kahlannut lukuisia kampaamojen shampoita ja merkkejä läpi (niin Suomessa kuin Espanjassa), mutta mikään ei tuntunut toimivan. Pari erikoishampoota ovat osoittautuneet hyviksi, nimittäin hopeashampoo vaaleille hiuksille ja mineraalinpoistoshampoo. Mutta niilläkään ei voi joka pesua suorittaa. Etsinnässä oli siis joka hiustyypin shampoo, mikä on kampaajan mukaan hyvä olla jokaisen leidin kylpyhuoneessa. 

Muutaman kerran ehdin jo luulla, että olin löytänyt sen parhaimman shampoon (esim. Kerastase oli melko pitkään käytössä), mutta mitä vielä. Ongelmat palasivat. Ihan kuin hiukset olisivat tottuneet shampooseen ja sitten se ei enää toiminutkaan. Voiko se olla edes mahdollista?
Hiukset ovat puhtaat ja ilmavat,jota ei kuviin saa vangittua.
Tänä vuonna rupesin pohtimaan tosissani shampooasiaa. Ajattelin, että pakko löytää se oikea shampoo, jolla hiuksista saisi oikeasti puhtaat ja ilmavat. Rupesin etsimään sellaista merkkiä, joka toimisi. Halusin kokeilla jotain erittäin laadukasta merkkiä. Törmäsin silloin Paul Mitchelliin, joka on erittäin laadukas (ja kallis). En kuitenkaan ostanut sitä vielä, koska luin niiden sisältävät silikonia. Ja silloin hoksasin, että silikonilla voisi olla jotain tekemistä tämän lässähtämisongelman kanssa. Sen jälkeen hain silikonittomia shampoita. Tilasi Redken –merkiltä uuden silikonittoman tuotesarjan. Se oli ihan ok, mutta en silti ollut täysin tyytyväinen. Ja Redken on totta tosiaan todella hyvä merkki, mitä olin blogeista ja netistä lukenut. 

Päätin tehdä täyskäännöksen ja kokeilla silikonitonta shampoota vaatimattomammalta merkiltä. Yves Rocher. Siinä merkki, josta ei kuunaan uskoisi, että sen shampoot voisivat olla hyviä. Ystäväni jo varoitteli, ettei kannata laittaa rahaa niihin, kun on olemassa huomattavasti paljon parempia merkkejä. Minä en kuunnellut, vaan ostin koko helahoidon hiuksilleni –ajatuksella: mitä menetettävää minulla on? Valitsin shampoon hiustyypin mukaan ja hoitoaineen hiusten kunnon mukaan. Kaiken kukkuraksi ostin hiusnaamion, josta olin lukenut yllätyksekseni todella hyvät arviot. Syy miksi ostin Yves Rocherilta, oli se, että heidän tuotteensa ovat täysin silikonittomia ja suurimmaksi osaksi kasviperäisiä. Näin ollen ajattelin niiden olevan hellävaraisempia kuin muut kemikaliset shampoot. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Tässä vaiheessa olin pessyt ja hoitanut Redkenin tuotteilla. Kampaamossa käydessä valittelin hiusongelmaa ja miten niin kovasti haluaisin kauniit ja terveen näköiset hiukset. Kampaaja suositteli minulle sellaista ihmetuotetta kuin Uniq One, joka on pesun jälkeen hiuksiin jätettävä tuote. Siinä ei näyttänyt olevan silikonia, kun katsottiin kampaajan kanssa ja lopulta rohkaistuin ostamaan. 

Tuotteessa on 10 etua: 
1. Korjaa kuivia ja vahingoittuneita hiuksia. 
2. Kiiltoa ja takun hallintaa. 
3. Lämpösuoja. 
4. Silkkisyyttä ja pehmeyttä. 
5. Hiusvärin suojaus kera UVA ja UVB –suojan. 
6. Helpompi harjaus ja raudalla käsittely. 
7. Incredible detangling 
8. Pitkäkestoinen kampaus 
9. Ehkäisee kaksihaaraisia. 
10. Lisää volyymia. 
En osannut suomentaa kohtaa seitsemän, mutta nuo kaikki muut kohdat olivat sen verran houkuttelevia ja vakuuttavia, että ostin tuotteen. Ja myös aloitin sen käytön!

Sitten löysin sattumalta harjan, jota hehkutettiin monissa blogeissa. Tuote vaikutti niin kiinnostavalta, että se oli pakko saada. Olin todella tyytyväinen, joten hankin ne myös äidilleni ja anopilleni lahjaksi. Tällä harjalla on tosi helppoa selvitellä hiukset pesun jälkeen ja tätä on tullut käytettyä siitä asti joka kerta. Toimii!
Aloin olla melkoisen tyytyväinen hiuksiini. Mutta sitten Yves Rocherin kanssa kävi samoin, kuin niin monen muunkin shampoon kanssa. Hiukset taisivat tottua. Kävin jopa kampaajalla ja leikkuun yhteydessä minulle tehtiin kosteutushoito. Se tuntui auttavan. Hiukset näyttivät terveemmiltä, mutta edelleen varsin lässähtäneiltä. 

Kun menin sitten Suomeen, niin siellä meillä oli kotona ikivanha teepuuöljyä sisältävä shampoo. Huvikseni kokeilin sitä kiinnittämättä merkkiin huomiota. Siihen samaan syssyyn laitoin Yves Rocherin shampoota ja kokeilin myös äidin Goldwell hopeashampoota. Näistä en huomannut katsoa sisälsivätkö silikonia vai ei. Kampaaja oli joskus maininnut minulle, että eri shampoita voi käyttää yhtä aikaa hiuksissa.

Tämän kokeilun jälkeen huomasin hiuksissani selkeän eron. Ne oli niin ihanan pehmoiset ja  kauniit!
Pesin ja pesin tuolla samalla tuotekombolla ja kerta toisensa jälkeen hiuksista tuli ihan yhtä ihanat kuin mitä ensimmäiselläkin kerralla. Siihen osaltaan varmasti vaikutti myös lähdevesi. Olin niin vakuuttunut tuosta teepuuöljyshampoosta, että päätin tilata Espanjaan minulle ikioman putelin. Silmät melkein putosivat päästä, kun huomasin sen olevan Paul Mitchell! 

Nyt minulla on käytössä täällä Espanjassa Paul Mitchellin Tea Tree Special Shampoo, Yves Rocherin shampoo, hoitoaine ja hiusnaamio (jota käytän kerran viikossa), Goldwellin hopeashampoo, Uniq One ja silloin tällöin sipaisen hiuksiini myös Simin Argan care –syväkosteuttavaa muotoiluvoidetta. 
Käytössä olevat tuotteet. Hopea-ja syväpuhdistava shampoot puuttuu kuvasta.
Näillä olen saanut hiukseni kauniimmiksi, terveemmiksi ja ennen kaikkea ilmaviksi. Olen niin tyytyväinen juuri nyt näihin hiuksiin! Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin olisi kiva, jos hiukset säilyisivät pidempään puhtaina. Nyt pesen joka toinen päivä hiuksia ja silloin huomaa ennen pesua, että tosiaan ovat pesun tarpeessa! Mutta aina silloin tällöin käytän syväpuhdistavaa shampoota ja sillä kyllä saa narskuvan puhtaat hiukset. 

Muutamasta shampoosta en ole katsonut sisältääkö silikonia, mutta ehkei sillä enää ole niin hirveästi väliä. Olen saanut nyt sellaiset hiukset, joihin olen todella tyytyväinen ja löytänyt tuotteet, jotka toimii minun hiuksissa.
post signature

perjantai 4. heinäkuuta 2014

KESÄSUUNNITELMIA

Pidän kaikista vuodenajoista, koska jokaisessa on puolensa ja se tuo mukavaa vaihtelua. Kesä on sellaista aikaa, jolloin soisi olevan lämmintä ja auringonpaistetta. Nyt juuri ollessani lomalla Suomessa ei kelit tosiaan olleet sitä, mitä olin toivonut. Koleaa ja sadetta.

Siihen reissuun mahtui niin iloa ja surua. Näin perhettä, kavereita ja osallistuin luokkakokoukseen. Ihmettelen kovin, miten löysin metsästä liljan! Liljan! Niin mystistä. Ja lenkillä ollessani löysin neliapilan. Sen löytyminen itsessään jo tuntui todelliselta onnenpotkulta. Jos sen mukana tulisi hyvää onnea, niin ottaisin sen vastaan enemmän kuin mielelläni!

Nyt olen kotona Espanjassa. Aluksi sää oli poikkeuksellisen epävakaa, mutta nyt on ollut lämmintä. Vaikka kesä on täällä kesä, niin siihen on kuulunut jo monena vuonna myös jokin reissu tavalla taikka toisella. 

Kesäkuulla vielä mietittiin kovasti poikaystävän kanssa mihin suunnata seuraavaksi. Suomeen ollaan ainakin tulossa, koska on päästävä sukuloimaan, kavereita näkemään sekä marja-sienimetsään. Lisäksi kivana plussana on se, että Suomessa on meidän loma-aikaan yksi autotapahtuma. Näin ollen seuraavan ulkomaan matkakohteen kriteerinä oli, että se on oltava Euroopassa ”matkan varrella”. Ei esimerkiksi Aasiaan tai muuanne kaukokohteisiin. 

Lisäksi myös budjetti oli ja on rajallinen. Juuri nyt ei ole vara laittaa suuria summia matkailuun, vaikka niin mielelläni siihen muuten satsaisin. 

Lopulta poikaystäväni ehdotti ikuista kaupunkia Roomaa. Aluksi en innostunut Italiasta matkakohteena, koska pelkäsin sen muistuttavan Espanjaa ihan liikaa. Myös taannoinen hotelliepisodi, jossa kirput purivat minua suomalaisessa hotellissa, oli vaikuttanut minuun syvästi ja edelleen parantelen arpiani. Se oli niin inhottava kokemus, että vieläkin puistattaa, kun ajattelen sitä.  

Matkustusinto veti lopulta pitemmän korren. Minussa kai asuu pieni seikkailija, kun aina on päästävä jonnekin tai ainakin yritettävä. Aloin pikku hiljaa silmäilemään lentoja… Katsoin hotelleja ja huomasin pian haaveilevani matkasta Roomaan. Erityisesti Rooman ja Italian historia kiehtoo. Olen todella suuri museoiden ystävä ja Rooma itsessään olisi kuin suuri, valtaisa ulkomuseo, jossa saisin imeä itseeni historiaa ja tarinoita sekä fiilistellä historian havinaa, jonka vain paikan päällä oleminen voi antaa. Meitä molempia kiinnostaa kaupungin kaduilla kiertely ja Rooman nähtävyyksiin tutustuminen. Vatikaani on myös käyntilistalla. Katakombeissa haluamme vierailla myös.

Rooman matkaan olisi hauska lisätä visiitti Pompeijissa, mikä käsittääkseni on ihan toteuttamiskelpoinen idea. Matkaahan sinne on ja päivästä eittämättä tulisi pitkä. Mutta minkäs teet, kun olen lapsesta asti lukenut Pompeijista ja tulivuoren purkauksesta ja siitä tragediasta, mikä tuota paikkaa kohtasi. Ei siis varmaan ihme, että haluaisin ihan oikeasti myös paikan päälle. Ei tietenkään silloin, jos milloin tulivuori seuraavan kerran purkautuu. ;) 
Kuva on lainattu täältä.
Matkamme ajoittuu elokuulle. Ensin menemme Roomaan ja sitten Suomeen. Lennämme Barcelonan kautta. Bussit täältä Zaragozasta on niin kohtuuhintaisia, että niillä mennään. Hotelliksemme valikoitui Roomassa Hotelli Giorgi. Näin paljon vaivaa löytääkseni kivan hotellin. Joskin juuri, kun olin tehnyt varaukset, aloin katua. Tietenkin silloin ne huonot kommentit olivat osuneet silmiin. No, tässä valinnassa pysymme ja jos ei muuta, niin sijainti näyttäisi olevan täydellinen ja hinta kohdillaan. 


Oletteko te käyneet Roomassa ja olisiko teillä vinkkejä Rooman matkalle? Loppuun vielä espanjankielinen kesäbiisi.
  post signature