sunnuntai 17. lokakuuta 2021

TANTRARETRIITTI ─ NÄIN SEN KOIN

Tantraretriitistä voi tulla äkkiseltään outoja mielikuvia. Ensimmäisenä minulle ainakin mieleen nousee, mitähän siellä tehdään? Ja uskaltaako sinne mennä ollenkaan? 

Tantra on varmasti aina ollut suosittua. Mutta minusta tuntuu, että etenkin viime aikoina tantra ja muut retriitit ovat tulleet entistä suosituimmiksi. Nämä eriskummalliset ajat ovat varmasti vaikuttaneet siihen osaltaan.

Edellisessä postauksessani kerroin ensikosketuksestani tantraan ja mitä opin siitä.

Mutta miten päädyin nyt tantraretriitille?

Kaikki alkoi siitä, kun lähdin ystävieni mukana retkelle Pohjois-Teneriffalle. Täytyy muuten sanoa, että olen aivan mykistynyt, miten uskomattoman kaunista seutua se on. 

Vierailimme El Sauzal-kylässä, josta on henkeäsalpaavan näkymät Teidelle ja merelle. El Sauzalissa sijaitsee myös eräs aivan ihastuttava puisto. Juuri sinne menimme kävelemään, viettämään aikaa ja vain juttelemaan rennosti.  

Halasin puuta kyynel silmäkulmassa. Tämä vuosi ei ole ollut minulle helppo. Tämä on ollut suuri kasvun vuosi. Olen kehittynyt huimasti ja ottanut askeleita eteenpäin niin ammatillisesti, henkisesti ja ihmisenä. Mutta ilman kasvukipuja tämä ei ole tapahtunut. Olen välillä ollut niin turhautunut, eikä kyyneleiltä ole vältytty.

Ystäväni lohduttivat, kun näkivät minun turhautumisen. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kävi ilmi, että juuri sinä viikonloppuna oli tulossa tantraretriitti. He ehdottivat retriittiä minulle. 

Ajatus tuntui hyvältä, mutta rahapuoli sai minut mietteliääksi. Olin juuri ollut Suomessa ja hävettää tunnustaa, ettei minulla ole säästöjä vieläkään.

Samana päivänä tapasimme tantraopen, sillä hän asuu tuossa kylässä. Hän kertoi, että retriittiin voi osallistua osamaksullakin. Hinta ei muuten ollut ollenkaan paha. Kun sain tietää tuosta mahdollisuudesta, tein päätöksen.

Tantraretriitin aloitus

Osallistuin retriitille yhdessä lopulta ystäväni kanssa. Hänkin innostui tulemaan mukaan, vaikka oli ollut jo kerran vastaavanlaisella retriitillä. 

Menimme yhtä matkaa autolla Pohjois-Teneriffalle eräänä perjantai-iltapäivänä. Siellä on eräs ihana pieni maatilkku lähellä La Orotavaa omassa kuplassaan metsän keskellä. Siellä tuntuu kuin aika pysähtyisi ja olisi jossain aivan omassa maailmassa. 

Heti ensitöikseni oli valittava nukkumapaikka. Huoneet olivat todella pieniä ja niissä oli kerrossängyt. Päätin jäädä samaan huoneeseen ystäväni kanssa. 

Huom. Tämä kuva ei ole retriittipaikasta.

Pian meillä oli illallinen päärakennuksessa. Tarjolla oli vain kasvisruokaa, ei ollenkaan lihaa. Ruokahetken aikana oli hyvä tilaisuus vaihtaa muutama sana retriittiin osallistuvien kanssa. Minä olen uusien ihmisten kanssa aluksi ujo, mutta kun pääsen vauhtiin, juttelen mielelläni ja vaihdan ajatuksia. 

Ruokailun jälkeen menimme hieman erillään olevan rakennuksen ovelle odottamaan. Oli uskomattoman pimeää. Niin pimeää, että se kietoi meidät vaippaansa. Vain tähdet tuikkivat iloisesti yötaivaalla ja kuu. 

Olimme jonossa odottaen sisäänpääsyä. Vain yksi henkilö kerrallaan sai mennä sisälle. Kengät otimme pois ennen kuin astuimme sisälle. Normaalisti Espanjassa tämä on hyvin harvinaista. Mutta tällä kertaa oli tärkeää olla ilman kenkiä.

Kun tulin sisälle, minun piti pysähtyä, laittaa silmät kiinni ja levittää kädet. Minulle tehtiin auran puhdistus käyttämällä palo santoa. Palo Santo on spirituaalinen puu, jota on käytetty ammoisista ajoista lähtien tuomaan onnea, poistamaan huonoja energioita, puhdistamaan tila ja luomaan parempi yhteys jumaliin. 

Sain valita itselleni mieluisimman paikan salista. Mainittakoon, että ainoana valonlähteenä olivat suureen piiriin asetetut kynttilät kunkin paikan merkkinä. Asetuin istumaan meditaatioasentoon kynttilä edessäni.

Meditaation aikana piti hengittää sisään ja ulos rauhallisesti samalla tuijottaen kynttilän liekkiä. Sitten piti tehdä sama, mutta silmät kiinni. Ja näin meditaatio jatkui, silmät auki ja sitten silmät kiinni suloisessa sopusoinnussa. Tämä oli hyvin voimaannuttava meditaatio. 

Mitä tapahtui seuraavina päivinä?

Tiivistetysti teimme retriitin aikana paljon meditaatioita, hengitysharjoituksia, tanssimme, purimme pahaa oloa ja negatiivista energiaa ja opimme käyttämään myös muita aistejamme. Oma kokemukseni retriitistä oli vapauttava, upea, ravisuttava ja jopa raju. Kerron kohta, miksi… Jatka lukemista, jos haluat tietää, mitä hurjaa minulle tapahtui retriitin aikana.  

Ensinnäkin kroppani reagoi hyvin vahvasti siihen, että en saanut kahvia. Kyseinen majapaikka on niin sitoutunut arvoihinsa ja omaan elämäntapaansa, että kaikki huumeet olivat kiellettyjä. Niiden joukossa siis myös kahvi. Ajatella! En ollut varautunut tähän yllätykseen. Jos olisin tiennyt kahvinpuutteesta etukäteen, olisin varmastikin tuonut omat kahvini. Niin tärkeä kahvi on minulle…

Siitä seurasivat vieroitusoireet eli päänsärky. Kaikesta huolimatta tsemppasin itseäni osallistumaan ja ottamaan joka hetkestä kaikki irti. Yksi iso itseni ylittämisen hetki oli, kun minun piti tanssia muiden edessä piirin keskellä.

Voit uskoa, että tämä oli minulle hyvin tukala hetki, koska en koe itseäni esiintyjätyypiksi. En nauti huomion keskipisteenä olosta, vaan olen enemmänkin kuuntelija ja sivusta seuraava tarkkailija.

Nyt jouduin yhtäkkiä muiden eteen! Ja sitten, kun tarkoituksena oli tanssia sillä tavalla, että löytäisin yhteyden itseeni. Kappalevaihtoehtoja ei ollut paljoa, vain kaksi. Viisi henkilöä ennen minua oli tanssinut ja valinnut sen hidastempoisen ja herkän kappaleen. 

Kun tuli minun vuoro ja olin kahvin tuskissani, halusin jotain nopeatempoisempaa. Niinpä valitsin kakkosvaihtoehdon ihan vain rytmin ja vaihtelun vuoksi. Kappaleeksi valikoitui Miguel Bosen Morenamia-kappale. Tanssahtelin silmät kiinni ja piilouduin huivini taakse. Silmät minulla olivat kiinni, jotta voisin keskittyä hetkeen täysin. 

Kun tanssi päättyi, naurahdin hermostuneesti ja huikkasin haluavani kahvin. 

Vaikka kaikki retriitin harjoitukset olivat tärkeitä ja mielenkiintoisia, niin mieleen jäi myös eräs pariharjoitus. Parit valikoituivat aivan sattumalta ”suoraan lennosta”. Harjoituksen aikana kosketimme toisiamme. 

Kosketuksella, pelkällä hipaisullakin, on valtava vaikutus. Oli maagista uppoutua toiseen ihmiseen, tuijottaa häntä silmiin ja löytää yhteys. Oli vain se hetki, kun sormet sivelivät hitaasti (mutta aina ehdottoman kunnioittavasti!) toisen ihmisen ihoa vasten tai leikittelivät hiussuortuvilla.

Luottamustakin testattiin, kun parini kuljetti minua sokkona ympäri aluetta. Ja vastaavasti minä vein häntä. Tässä harjoituksessa aistit pääsivät todella testiin. Samalla sai kokea ympäröivän maailman eri tavalla, kuin mihin on normaalisti tottunut. 

Paha olo yllätti

Mutta sitten… Tuli hetki, jolloin aloin voida pahoin fyysisesti. Jouduin poistumaan salista ulos ja sitten minä vain oksensin sinne luontoon. En voinut pidätellä ehtiäkseni vessaan. Jäin roikkumaan rappusille. Tantraopettaja tuli paikalle nopeasti selvittämään asiaa.

Kroppani reagoi näin vahvasti kahvinpuutteeseen ja retriittiin. Tarkoitan sitä, miten retriitin aikana päästin irti pahasta olosta ja sisälläni olevasta negatiivisuudesta. Se sitten purkautui näin. Tantraopettaja sanoi tämän olevan vain rohkeimmille. Sanat, jotka piirtyivät mieleeni ”Esto es sólo para los valientes.”

Ainakin kommentti sai minut hymyilemään ja ehkä hivenen paremmalle mielelle. Jäin siihen portaille potemaan huonoa oloani. Yksin minun ei tarvinnut olla, koska parini oli siinä. Muut jatkoivat sisällä paritehtäviä.

Pahoittelin, että nyt pilasin hänen tantraretriittinsä. Hän ei kuitenkaan asiaa harmitellut, sillä tämä oli hänen toinen retriittinsä. Hän oli jo aikaisemmassa retriitissä tehnyt nuo harjoitukset.

Oloni oli edelleen surkea, joten menimme majapaikkaan. Hän suihkutti päälleni jotain yrttisekoitusta, joka oli erittäin miellyttävä. Jouduin silti vielä juoksemaan oman huoneeni kylppärin pöntölle oksentamaan. 

Pihalla törmäsimme majapaikan omistajaan, jolle kerroimme tilanteestani. Hän lupasi antaa minulle semmoisen ihmelääkkeen, jolla tulen kuntoon.

Seuraavaksi tuli iltaruoan aika. Minäkin menin sinne, koska halusin saada jotain purtavaa. Mikään ei olisi kamalampaa kuin herätä yöllä nälkään. Ja varsinkin vieraassa paikassa. Mutta ruoka ei pysynyt sisälläni. Oksensin omalle lautaselleni. En ole ehkä pitkään aikaan kokenut mitään niin noloa.

Siinä vaiheessa oli luovutettava. En voinut syödä mitään. Majapaikan omistaja antoi minulle lupaamansa pullon. Nappasin muutaman hedelmän mukaani ja pullon kainaloon. 

Pahoittelin tilannetta ja vetäydyin huoneeseeni. Joku toi minulle vielä lämmintä yrttijuomaa, joka teki hyvää. Menin nukkumaan suihkun kautta muiden jäädessä meditoimaan täysikuun ja tähtitaivaan alle.

Loppuhuipennus

Seuraavana päivänä oloni oli huomattavasti parempi. Kaikki kysyivät yksi toisensa perään, miten voin. Itse asiassa olin jo paljon paremmassa kunnossa. Retriittiäkin olisi jäljellä vielä aamupäivä. 

Teimme siinä meditaation ja sen aikana tapahtui jotain todella uskomatonta. Meditaation tarkoituksena oli löytää oma talismaani. Eli oma voimaesine.

Minä sain meditaation aikana näyn. Se oli vanha kirjekuori, jossa oli muutama postimerkki ja postileimat. Sen jälkeen näin mustaa äärettömyyttä vasten kultaisin kirjaimin ”Hemingway”. Sitten yhtäkkiä kaikki aakkosten kirjaimet satoivat päälleni ja tulivat minuun päästä varpaisiin. Tuntui, kuin olisin saanut itsensä Hemingwayn voimaa itseeni.

Ja jälleen kerran palataan siihen, miten Hemingway ilmestyy elämääni yksi toisensa jälkeen. Meditaatiossa en edes tietoisesti tätä luonut. Olin vaipunut sellaiseen tilaan, että tämä näky vain tuli minulle. 

Sellaisen johtopäätöksen olen tehnyt, että Hemingway näyttäisi olevan minun henkioppaani. Eli hyvää tarkoittava olento, joka auttaa minua polullani kasvaessani kirjoittajana ja ihmisenä. On aika coolia ajatella, että saan apua itseltänsä Hemingwayltä! Ja että kuolema ei olekaan kaiken loppu…

Retriitin jälkeen olin lukuisia kokemuksia paljon rikkaampi. Lähdin olo keventyneenä (kirjaimellisesti) ja tunsin, miten karistin negatiiviset asiat pois. Ne olivat nousseet yläilmoihin mustana möykkynä ja hävinneet sinne.

En voi kuin suositella jokaiselle tantraretriittiä. Tämä oli erittäin hyvä, antoisa, avartava kokemus. Ja ei, nakuilla ei tarvinnut! Tai kokea muutakaan epämiellyttävää. Ei sillä, että nakuilussakaan mitään pahaa olisi. Mutta tämä tantraretriitti oli erittäin kunnioittava ja hyvä kokemus.

Oletko joskus ollut retriitillä tai harkitsetko sellaiselle menoa?

post signature 

P.S. Seuraavassa postauksessa kerron, kuinka menin hypnoosiin toista kertaa. Enkä malta olla intoilematta, miten huikea kokemus se oli. Sanoisinko, että tajunnanräjäyttävä. Siitä lisää myöhemmin. Yritän saada kirjoitettua ja julkaistua viimeistään ensi viikonloppuun mennessä, joten pysythän kuulolla…

P.P.S. Retriitin jälkeen en ole enää juonut kahvia. Kärsin melko pitkään päänsäryistä, mutta nyt voin oikein hyvin, eikä kahvia ole ollut ikävä. Tein näin ison päätöksen, koska en halua olla riippuvainen mistään. En juo enää muitakaan juomia, joissa on kofeiinia.   

torstai 14. lokakuuta 2021

TANTRA JA HÄMMÄSTYTTÄVÄ KOKEMUS

”Tantra? Tantrapäivä, niin mikä?” Kun ystäväni kutsui minut mukaan, minulla ei ollut tantrasta suurempaa tietoa. Oli vain mielikuva jostain seksiin ja nakuiluun liittyvästä. Kun ystäväni vakuutti sen olevan turvallinen ja kunnioittava, päätin osallistua. 

Ajatus metsässä luonnon keskellä tapahtuvasta sessiosta kuulosti korvaani hauskalta, mutta kyllä mielessä kävi, mihin sitä on taas itsensä luvannut mukaan.

Niinpä eräänä loppukesän päivänä hurautimme La Esperanzaan, joka on täynnä ihania mäntymetsiä. Juuri sinä päivänä oli jopa metsäpalovaroitus ja esimerkiksi Forestal Park oli suljettu. Porukkaa ei siis juurikaan ollut liikkeellä.

Tämä oli meille hyvä ja huono juttu. Kävi nimittäin niin, että osa metsäteistä oli suljettu ja missasimme kokoontumispaikan. Kun tähän vielä lisätään se, että puhelimien kentät olivat huonot tai ei kenttää ollenkaan, soppa oli valmis.

Päätimme hyödyntää lähellä sijaitsevan Forestal Parkin parkkipaikkaa. Teimme pienen haikin metsän uumeniin etsiäksemme sopivan paikan sieltä jostain. Muu porukka meni hakemaan kamppeet ja pari mattimyöhäistä. 

Minä jäin hetkeksi yksin metsän keskelle ihmettelemään paikan mystistä tunnelmaa. Minulle tuli olo, että en taida olla yksin… Ja silti olin siinä, aivan yksin.

Pian kuulin iloista puheensorinaa ja tantrapoppoo ilmestyi, myös ne mattimyöhäiset. Päätimme mennä vielä vähän syvemmälle metsään löytääksemme sen täydellisen spotin. Me emme halunneet tyytyä ihan ookoo paikkaan. 

Ja se täydellinen paikka löytyi kuin löytyikin. Siellä aurinko ja puiden varjo tanssahtelivat kauniissa sopusoinnussa. Mikä tahansa paikka se ei ollut, koska puiden välissä pilkotti jonkun rakentama maja. 

Pohdimme jonkun halunneet todella eristäytyä tästä maailmasta. Paikalla ei kuitenkaan näkynyt ristin sielua, vain meidän tantraporukka ja koira.

Istuimme piiriin, jossa tietenkin esittäydyimme ja jokainen sai kertoa, mitä tantra on ja mitä se itse kullekin merkitsee. Minä en paljoa osannut kertoa, koska enhän ollut edes googlettanut ”mitä tantra on?”, vaan tosiaankin menin niin avoimin mielin kuin vain mahdollista.

Mitä tantra on?

Tantraopettaja kertoi oman näkemyksensä:

”Tantra on filosofia. Se on yhteys omaan energiaan, tunteisiin, intiimi suhde itsensä kanssa. Tantra ei ole vain seksiä ja fyysistä kontaktia. Se on paljon enemmän… Se on jotain, joka vapauttaa, laajentaa tietoisuutta ja itseä. Ennen kaikkea se on yhteys omaan sydämeen.”

Kuuntelin haltioituneena, mutta samalla suustani pääsi huomaamatta kysymys: mutta voiko tantra olla vaarallista? Opettaja naurahti ja vakuutti, että ei. Voin vain hyötyä siitä, kun tulin tantrasessioon.

Nämä olivat ne kuuluisat sanat ennen seuraavaa episodia… 

Pysäyttävä ja veret seisauttava kokemus metsän keskellä

Aloitimme tantrasession hengitysharjoituksilla. Hengittelimme opettajan neuvoessa, miten kaikki tapahtuu. Olimme jokainen varmasti enemmän tai vähemmän ”omissa maailmoissamme” ja voin vain kuvitella, miten hullulta meidän meno on voinut näyttää ulkopuolisen silmin katsottuna.

Siinä me olimme piirissä metsän keskellä, sisään ja ulos-hengittelyä silmät kiinni. Kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain todella outoa…

Porukkamme nuorin kaveri, reilu parikymppinen nuori mies, näytti siltä kuin olisi saanut epilepsiakohtauksen tai ainakin melkein. Hänen silmänsä olivat valkoisina. 

Me kaikki, paitsi opettaja, säikähdimme. Opettaja reagoi nopeasti. Hän ohjasi nuoren makuuasentoon ja hieroi jaloista. Me muut keräännyimme ympärille. Ystäväni kasteli nuoren pään vedellä. 

Eikä aikaakaan, kun nuorukainen tuli takaisin omaan kehoonsa ja tietoisuuteensa. Huokaisimme kaikki helpotuksesta. Ehdotimme, että parasta voisi olla vain seurata sivusta tätä hommaa. Niin hän asettui istumaan puun alle ja katsoi, miten jatkoimme hengitysharjoituksia ja puhuimme vierailla kielillä.

Joku kysyi tauolla, miten hullulta tämä oikein hänen silmäänsä näyttää. Hän totesi hyvin tyynesti ja rauhallisesti, että se näyttää paljon vähemmän hullulta kuin mitä luulisi. Hymyilimme hänelle. Espanjalaiseksi hän oli hyvin hiljainen, rauhallinen ja jopa jäykkä.

Lopuksi asetuimme piiriin jakamaan kokemuksiamme tantrasessiosta. Millainen oli oma kokemukseni? Koin tämän hyvin vapauttavana ja mielenkiintoisena sessiona. 

Hengitysharjoitusten aikana koin aivan kuin siellä metsässä olisi ollut joku muukin, kuin jokin henki. Toki koirakin liikuskeli siellä, mutta siltikin minusta tuntuu, että oli jotain muuta. Oli se sitten vaikkapa puiden oksia kutitteleva tuuli.

Odotin jännittyneenä, mitä tämä hiljainen mies porukkamme nuorimpana paljastaisi omasta kokemuksestaan. Enkä varmasti ollut ainoa. Kaikki suuntasivat huomionsa häneen. Hän kertoi, että yhtäkkiä hän vain tunsi laajentuvansa. Hän tunsi meidät ympärillään, metsän puut ja kasvit. Hän oli kuin yhtä kaiken kanssa ja oli jossain muualla, kunnes yhtäkkiä heräsi ja lopulta palasi.

Opettaja oli vaikuttunut ja niin myös me muut. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että tällä nuorukaisella on lahja. Todellinen syntymälahja. Se, miten nopeasti kaikki tapahtui ilman, että nuorukainen olisi koskaan edes meditoinut. Kun miettii vaikkapa sitä, miten haastavaa on päästä valaistuneeseen tilaan ja mieli tyhjäksi. Se vaatii vuosien sinnikästä harjoittelua, eivätkä sitä silti kaikki koe.

Opettaja lupasi, että jos tämä kokemus ei nuorta miestä säikäyttänyt ja tämä haluaisi jatkaa henkisellä polulla, olisi hän käytettävissä. Itse uskon, että tämä ei ollut sattumaa. 

Aivan kuin olisi tarkoitettu niin, että nuori mies tulisi juuri tuona päivänä meidän mukaamme ja saisi tuon kokemuksen. Uskon ja toivon, että se oli hänelle päivä elämässä ”ennen ja jälkeen”.  Ja todellakin, tällaista ei varmasti tapahdu joka päivä!

Tantrailun jälkeen söimme piknik-hengessä siellä metsän keskellä, makoilimme ja keskustelimme. Sitten oli aika lähteä kuplasta ja palasimme autoillemme. Vitsit, miten mahtava päivä, jota edelleen muistelen lämmöllä.

Miksi kerron tästä?
Halusin jakaa tämän hämmästyttävän kokemuksen, koska se todistaa, että me olemme paljon enemmän. Meissä ihmisissä on mieletön voima. Me olemme kosmisia olentoja. Me olemme yhteydessä toisiimme ja universumiin. 

Kaikki on energiaa. Ja koska kaikki on energiaa, ei kuolemaakaan ole. Energia muuttaa vain muotoaan. Uskon vahvasti siihen, että kuoleman jälkeen alkaa uusi elämä. Eikä vähiten hypnoosikokemukseni takia, jossa pääsin kurkistamaan kahteen edelliseen elämääni.

Tämä kokemus oli minulle hyvin ainutlaatuinen omalla henkisellä polullani, vaikka se ei edes tapahtunut minulle. Jos olen aivan rehellinen, olisin itse halunnut kokea jotain samanlaista kuin tuo nuori mies. 

En tiedä, miten nuorukaisen lopulta kävi, palasiko hän omaan elämäänsä ja jatkoi normaalisti sitä vai saiko hän siitä innostuksen jatkaa henkisellä polulla. Toivon, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto.

Oletko sinä kokeillut tantraa? Onko sinulle tapahtunut jotain vastaavaa?

post signature

torstai 7. lokakuuta 2021

MITÄ HISTORIA ON MEILLE OPETTANUT

Olen aina rakastanut historiaa. Minulle historian tapahtumat ovat kuin tarinoita ja kuten kaikki tiedämme, jokaisella tarinalla on jokin opetus. 

Muistan, miten etenkin yläasteella kiinnostukseni nousi uusiin sfääreihin. Kerran jouduin jopa luokasta ulos liiallisen aktiivisuuden vuoksi. Kukaan muu luokallani ei ollut niin innostunut historiasta kuin minä. Opettaja turhautui ja minä pääsin opiskelujen jälkeen töihin museoihin Suomessa. Loppu onkin sitten historiaa. Näinkin voi siis käydä.

Miksi koen historian niin tärkeänä?

Mielestäni historian tunteminen on erittäin tärkeää siksi, koska ne, jotka eivät tunne sitä, ovat tuomittuja toistamaan sitä. Yksi asia on kuitenkin hyvä pitää mielessä: historia on voittajien kirjoittama. 

Siksi historia, aivan niin kuin median kirjoitukset, tulee kyseenalaistaa. On hyvä esittää kysymyksiä. Miksi? Kysy aina miksi? Mikä tahansa asia tulee eteen, kysy… miksi? Ja jatka kysymistä, miksi, miksi, miksi? Niin kauan, kunnes totuus tulee esille.

Noh, ihan näin helppoa se ei ole. Aina ei tiedetä lopullista totuutta. Aina se ei tule näkyville heti. Uskon kuitenkin siihen, että ennemmin tai myöhemmin totuus tulee esille. Se on vain ajan kysymys, milloin. Aika näyttää totuuden. 

Tarina vuosikymmenien takaa

N a t s i-S a k s a alkoi syrjiä juutalaisia H i t l e r i n valtaannousun myötä, v.1933 alkaen. Sitä pidettiin h o l o k a u s t i n alkuna. Juutalaiset olivat ihmisryhmä, jonka n a t s i t pyrkivät tuhoamaan. N a t s i-S a k s a jakoi kansalaisensa parempiin ja huonompiin ihmisiin: puhtaat saksalaiset ja nuo saastaiset taudinlevittäjät, j u u t a l a i s e t.

Miljoonien j u u t a l a i s t e n kylmäverinen m u r h a a m i n e n ei tapahtunut yhdessä yössä. Se alkoi pikku hiljaa, salakavalasti. J u u t a l a i s t e n oikeuksia poistettiin pala palalta. Eivätkä he protestoineet, vaan antoivat myöten. Ehkä he ajattelivat, että ”ei tässä mitään, kyllä tämä kohta menee ohi” ja ”parempi, ettemme suututa saksalaisia entisestään”.

Ensin saksalaisia kehotettiin välttämään j u u t a l a i s t e n kauppoja. Jossain vaiheessa tuli keltainen tähti rinnuksiin, joka erotti j u u t a l a i s e t saksalaisista. Vasta silloin he alkoivat todella huolestua. J u u t a l a i s e t olivat alinta kastia, saastaisia kaikkien pelkäämiä taudinlevittäjiä. Heiltä kiellettiin yhteiskuntaan osallistuminen, eivätkä he saaneet pyörittää liiketoimintaansa.

J u u t a l a i s e t yrittivät selviytyä henkilö-, perhe -ja yhteisötasolla niin fyysisesti kuin henkisesti. Jo pelkästään hengissä pysyminen ja oman ihmisarvonsa säilyttäminen, olivat yksinkertaisin tapa vastustaa n a t s i e n pyrkimyksiä.

Lopulta j u u t a l a i s e t eristettiin yhteiskunnasta ja heidät vietiin k e s k i t y s l e i r e i l l e. Tässä vaiheessa oli liian myöhäistä protestoida. He eivät voineet enää tehdä mitään. Toki yrityksiä oli, mutta me kaikki tiedämme, miten lopulta kävi. K e s k i t y s l e i r e i l l ä j u u t a l a i s e t m u r h a t t i i n kylmäverisesti. Osa joutui vasten omaa tahtoaan osallistumaan l ä ä k e t i e t e e l l i s i i n toimenpiteisiin tai kokeisiin. Arviolta noin 6 miljoonaa j u u t a l a i s t a kuoli toisen m a a i l m a n s o d a n aikana. Lopullista lukua ei tiedä kukaan.

Miten tämä oli mahdollista? Miksi kukaan ei puuttunut? V a l t i o n m e d i a k o n e i s t o oli toitottanut kaiken tapahtuvan saksalaisten turvallisuuden ja terveyden nimissä. He kertoivat j u u t a l a i s t e n tartuttavan saksalaisiin tauteja. Saksassa oli käytössä myös ”t e r v e y s p a s s i”, jolla saksalaiset todistivat oman puhtautensa, kun taas j u u t a l a i s e t se esti osallistumasta yhteiskuntaan.

Saksalaiset uskoivat v a l t i o n ja m e d i a n valheet. Se meni täydestä, koska kansa oli saatu pelkäämään. Ja pelko on tehokas keino hallita. Kaikki kauheudet tapahtuivat v a l t i o n, m e d i a n ja yritysten yhteistyössä.

Lopulta toisen m a a i l m a n s o d a n kauheudet tulivat päivänvaloon ja alkoivat N ü r n b e r g i n oikeudenkäynnit. Johtavat n a t s i t joutuivat oikeuden eteen s o t a r i k o k s i s t a ja r i k o k s i s t a ihmisyyttä vastaan. Heidät tuomittiin kuolemaan tai elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Oli vuosi 1945. Tämä tapahtui siis 76 vuotta sitten.

Silloin sanottiin ”ei koskaan enää” ja siksi luotiin N ü r n b e r g i n säännöstö. Jotta nämä tapahtumat eivät enää koskaan toistuisi.

Miksi kerron tästä nyt?

Koska historia toistaa itseään. Juuri nyt, aivan meidän nenämme edessä paljon suuremmalla mittakaavalla. Mitä luulet, olemmeko me nykyisin yhtään sen parempia ihmisiä? Emme. Ihminen ei valitettavasti ole muuttunut yhtään tässä 100 vuoden sisällä, ehkä jopa päinvastoin.

Kun katsoo, mitä Suomessa tai muualla tapahtuu, tulen surulliseksi. Näen niin selvästi, että m e d i a toimii p r o p a g a n d a k o n e i s t o n a ja ihmisiä a i v o p e s t ä ä n. Paitsi nyt r o k o t t a m a t t o m a t ovat juutalaisia. Olen pahoillani, jos luulet, että nykyiset tapahtumat ovat terveyden nimissä. Näin saksalaisetkin luulivat.

Meillä on ”p a n d e m i a”, jossa tauti on niin vaarallinen, että tarvitaan testi, joka kertoo onko henkilöllä se vai eikö ole, eikä Suomen k u o l l e i s u u s l u k u ole noussut yhtään.  Ja r o k o t e, jota jaetaan ilmaiseksi ja muilla lahjuksilla kuten ilmaisilla ämpäreillä. Jopa vaikuttajat on valjastettu markkinoimaan. 

Jos et ota p i i k k i ä, olet paha ihminen. Ja nyt Suomeen puuhataan n a t s i-p a s s i a. Eli käytännössä ihmiset halutaan pakottaa p i i k i l l e, jopa lapset! Vaikka lapsille tauti ei ole vaarallinen. Sen sijaan tiedämme, että p i i k k i on. Siitä voi tulla h a i t t a v a i k u t u k s i a tai siihen voi kuolla.

Olemme unohtaneet N ü r n b e r g i n säännöstön, minkä rikkominen menee H a a g i n kansainvälisen r i k o s t u o m i o i s t u i m e n tuomiovallan alle. Mikä tahansa l ä ä k e t i e t e e l l i n e n toimenpide testeistä maskeihin ja r o k o t t e i s i i n on laiton, ellei henkilö ole siihen itse suostunut, eikä kukaan järjestö tai ylempi valta voi antaa siihen suostumusta yksilön puolesta. Suomi on hyväksynyt N ü r n b e r g i n säännöstön. Ja silti Suomi rikkoo koko ajan ihmisoikeuksia, lakeja ja haluaa jakaa kansan kahtia, joka on muuten yksi k a n s a n m u r h a n merkeistä. 

Jatkammeko tällä tiellä?

Luottaisitko sinä tällaiseen v a l t i o o n, joka rikkoo ihmisoikeuksia ja lakeja? Luottaisitko S a n n a M a r i n i n hallitukseen, kun tiedämme hänen kuuluvan e l i i t i n verkostoon? Ja että tuo e l i i t t i haluaa tehdä ”T h e G r e a t R e s e t”? Luottaisitko sinä oman terveytesi r i k o l l i s t e n l ä ä k e y h t i ö i d e n käsiin? Luottaisitko m e d i a a n, joka koko ajan tuo esille vain yhtä näkökantaa ja se on ”mene p i i k i l l e” ja ”r o k o t t a m a t t o m a t ovat vaarallisia”?

Nyt on aika vastustaa k o r o n a p a s s i a. Nyt on aika sanoa ”riittää”. Kohta voi olla liian myöhäistä.

post signature 

Ps. Jouduin kirjoittamaan jotkin avainsanojen kirjaimet erillään, koska s e n s u u r i on niin kova täällä ja muissa kanavissa. Niin ei pitäisi olla. Jos todella eläisimme vapaassa maailmassa, ei minun tarvitsisi toimia näin, vaan voisin ilmaista oman mielipiteeni.