VUOSI TENERIFFALLA

En voi uskoa, että nyt olen ollut Teneriffalla yhtäjaksoisesti yli vuoden. Minun on nyt pakko pysähtyä, hengittää syvään ja pohtia, missä olen ja mihin suuntaan menen. Kun tulin Teneriffalle vuosi sitten, olin vakaasti päättänyt seurata sydämeni ääntä. Päätin omistaa elämäni yksinomaan kirjoittamiselle. Ja niin tein. 

Juuri, kun lentokone oli laskeutunut Teneriffalle, sain masentavan viestin puhelimeeni. Minulla piti olla huone vuokrattuna Santa Cruzista, vaan eipä ollut enää. Amerikkalainen perui sopimuksemme henkilökohtaisiin syihin vedoten.  

Onneksi minulla oli B-suunnitelma. Olin järjestänyt asiani niin, että olisin alkuvaiheessa erään suomalaisnaisen luona koiranhoitajana. Etsin uutta vuokrahuonetta kissojen ja koirien kanssa ja nimenomaan Santa Cruzista. Olin aikaisemmalta Teneriffan pyrähdykseltä todennut, ettei etelä ole minua varten.

Näin alkoi minun eloni tällä saarella ja on aika kurkata, miten minulla menee...

Vuoden aikana minulle on tapahtunut seuraavaa:

● Löysin huippukämpän ja huippukämppiksen hyvältä sijainnilta Santa Cruzista.

● Ilmoittauduin kuntosalille, jossa käyn säännöllisesti.

● Sain itselleni oman mentorin.

● Artikkeleitani julkaistiin Suomessa Ilta-Sanomissa ja Karjalaisessa.

● Kirjoitin lukuisia artikkeleita, joita ei kuitenkaan julkaistu. Se sai minut ajattelemaan muita vaihtoehtoja. Halusin edelleen elää kirjoittamisella.

● Aloin siis opiskella copywritingia. Olin opiskellut sitä jo aikaisemmin, mutta halusin opiskella lisää ja tulla todella hyväksi.

● Piipahdin jouluna Suomessa. Uudeksi vuodeksi tulin takaisin Teneriffalle, jonka vietin kämppikseni kanssa.

● Sain asiakkaita. Olen kirjoittanut verkkosivustoja, uutiskirjeitä ja blogeja.

● Opiskelin hakukoneoptimointia ja nyt osaan kirjoittaa artikkeleita, jotka sijoittuvat Googlen etusivulle. Arvatkaa käytänkö tätä taitoa oman blogini kanssa? En tietenkään, koska minua ei kiinnosta nostaa oman blogini hakukonenäkyvyyttä. Tämä siksi, koska blogini tarkoitus on ollut auttaa minua kehittymään kirjoittajana. Joskus saatan silti tarkistaa, onko jollakin hakusanalla tehty hakuja Googlessa. Vaikka näkisin, että hakuja on 0 kappaletta, teen postauksen joka tapauksessa. 

● Helmikuussa menin Barcelonaan osallistuakseni copywriting-tapahtumaan ja kouluttautuakseni lisää.

● Aloin vaeltamaan aktiivisemmin Teneriffan upeissa maisemissa. Sain upeita ystävyyksiä.

● Koin Santa Cruzin huikeat karnevaalit.

● Keväällä jouduin blokkiin, enkä tiennyt, miten edetä. Melkein palasin Suomeen.

● Halusin kuitenkin pitää kiinni unelmastani. Sain uusia projekteja juuri oikeaan aikaan ja selvisin eteenpäin.

● Työskentelin koko kesän tiukasti projektien parissa. Elämäni pyöri vain työnteon ympärillä. No, näin minä ystäviä ja kävin Forestal Parkissa ja rannalla.

● Suoritin kirjoittamis-, minitarina- ja käsikirjoituskurssin.

● Käsikirjoituskurssin myötä näyttelin lyhytelokuvassa.

● Pääsin Jyväskylän avoimeen yliopistoon opiskelemaan kirjoittamisen perusopintoja ja nyt olen suorittanut 5 opintopistettä. Tähän mennessä olen saanut yhden arvosanan ja arvostelun. Ihan hyvin meni, sain 4 ja hyvää, rakentavaa palautetta.

● Olen kirjoittanut minitarinoita ja innostun niistä yhä enemmän. Ystävät ovat kovasti kannustaneet jatkamaan minitarinoiden parissa.

● Pääsin avustajaksi Netflix-sarjaan. Sarjan nimi on The One. Eli sitten, kun sarja joskus tulee ulos, niin koittakaapa bongata minut sieltä.

● Kirjoittamiskurssin hedelmänä syntyi kirja, joka julkaistaan ensi vuonna. Minunkin tarina on siinä mukana. Siitä tarinasta olen tosi ylpeä. Ajattelin jo, ettei opettaja innostunut minun zombieta vilisevästä tarinasta… 
● Kirjoittamiskurssilla luin yhden minitarinan. Sen kuultuaan eräs vanhempi mieshenkilö lähestyi ja tarjosi yhteistyötä eräässä teneriffalaisessa lehdessä. Joulukuussa julkaisen kyseisessä lehdessä muutaman minitarinan.

● Tällä viikolla matkustan Sevillaan. Kyseessä ei ole mikään hupimatka, vaan menen kouluttautumaan. Aiheena copywriting.

● Kohta avautuvat minun omat nettisivut, minun omalla nimelläni. Jännittävää. Julkaisen siellä ne kaikki artikkelit, joita en saanut julkaistuksi. 

Kun katson tätä listaa, niin kieltämättä olen saanut asioita aikaiseksi, mutta toisaalta tuntuu, että olisi pitänyt saada aikaan enemmän. Vaikka tässä ajassa olen saanut itselleni uuden ammatin ja voin elää kirjoittamisella. Tilanne elää koko ajan, koska tavallaan olen vielä alussa. Ja silti en kuitenkaan ole. 

Olen ollut freelance kuitenkin kohta jo melkein kymmenen vuotta, mutta nyt ensimmäistä kertaa se on minun päätyö. Voin sanoa, ettei ole helppoa, mutta en tullut tänne luovuttamaan. Kyllä minua silti vähän kirpaisee, etten tänä jouluna pääse Suomeen ollenkaan. Olen kuitenkin varma, että ahkera työnteko palkitaan ja vuoden päästä minun tilanteeni on parempi. Ehkäpä silloin pääsen jopa Suomeen. 

MITEN LÖYTÄÄ OMA INTOHIMOSI?

Olen kuunnellut lukuisia postcasteja omien unelmiensa toteuttamisesta ja lukenut jonkin verran motivaatiosta ja juurikin niiden unelmien saavuttamisesta. Silti minusta tuntuu, että monissa lähteissä oman intohimon löytymistä ei käsitellä ollenkaan tai jos käsitellään, niin se jää vain pintaraapaisuksi. Vaikuttaa siltä kuin monet menestyneet ihmiset olisivat aina tienneet, mikä se oma juttu on ja menneet sitä kohti kuin kiitojuna uskoen itseensä 100 % ja lopulta… Tadaa, he saavuttavat menestyksen. 

 

Kate Winslet tiesi haluavansa näyttelijäksi. Sylvester Stallone tiesi haluavansa näyttelijäksi. Totta kai molempien polku oli vastoinkäymisiä täynnä. Mutta… He ainakin tiesivät, mitä halusivat. Miten he tiesivät sen?

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolen on varmasti joku, joka ei tiedä, mikä on se oma intohimo ja suuri unelma, jota kohdin mennä. Voin sanoa, että minä olen kulkenut hyvin pitkän ja vaivalloisen matkan keksiäkseni oman juttuni. Ja silti se oli nenäni edessä kaiken aikaa. Aivan liian lähellä tajutakseni, että tämä on se minun juttu. 

Oman intohimon löytämisen tärkeys
Se oman jutun ja intohimon löytäminen on tärkeää, koska se tekee elämästä merkityksellisempää. Siitä voi aueta jopa kokonaan uusi ura. Jos perustat oman yrityksen, aina suositellaan sen rakentamista oman intohimon ympärille. Silloin jaksat painaa, vaikka olisi miten vaikeaa. Intohimo on voima, joka ajaa eteenpäin ja unelma on päämäärä, jota kohti olet menossa. Mutta silti näiden löytäminen on niin pirun vaikeaa. Miksi? Luulisi, että jokainen tietää, mikä isona haluaa olla. Asia ei siltikään ole niin yksinkertainen… 

Maailma on muuttunut aivan valtavasti verrattain lyhyessä ajassa. Elämä ei ole enää sellaista, mitä se oli silloin, kun olin lapsi. Puhumattakaan millaista se oli, jos mennään 100 vuotta taaksepäin. Silloin kaikki oli niin paljon yksinkertaisempaa. Nykyään on paljon vaihtoehtoja. Niin paljon vaihtoehtoja, että ei ihme, jos pää menee pyörälle. Samaan aikaan koulutusjärjestelmä ei varsinaisesti kannusta omien unelmien tavoitteluun. Itse ainakin olen kokenut sen pikemminkin valmistavan meitä oravanpyörään. Mutta eikö jokainen ansaitsisi tehdä työkseen sitä, missä on hyvä ja mistä kaikkein eniten nauttii? Eikö se olisi kaikkien etu, jos olisimme omissa töissämme onnellisia? Jos Suomessa olisi enemmän yrittäjiä?

Minulle yksi iso motivaattori oman polkuni kulkemiseen on vapaus: vapaus tehdä asioita oman rytmini ja jaksamisen mukaan, saada toteuttaa itseäni. Minulle kirjoittaminen tuo iloa ja sydämessäni läikähtää aina, jos joku vilpittömästi kertoo minulle tykänneensä tekstistäni. 

Oma tarinani

Ollessani yläasteella kirjoitin äidinkielen tunnilla kirjoituksen, kuinka haluan opiskelemaan kenkäsuunnittelijaksi Lontooseen. Olin juuri ollut tettimässä sukulaisteni kenkäalan yrityksessä. Sukulaiseni kannustivat minua täysillä, mutta kirjoitukseeni opettaja kirjoitti, että kuulostaa haihattelulta. 

Se jäi mieleeni hyvin masentavana asiana ja pitkään yritin rakentaa normielämää. Tiedättehän, oma koti ja tavallinen työ. Tein vaikka millaisia töitä. Olen ollut hoitokodissa hoitamassa vanhuksia Suomessa ja kehitysvammaisia Espanjassa. Olen ollut töissä kukkakaupassa, ravintoloissa, museoissa, baareissa, elokuvissa, tv-sarjassa ja ympäri maailmaa kiertävässä Titanic-näyttelyssä… Yhtään kokemustani en vaihtaisi pois. Jokaisesta työstä opin jotain. Erityisellä lämmöllä muistelen muutamaa työpaikkaa, joita en tule koskaan unohtamaan.

Silti elämäni junnasi paikoillaan. Minulla ei nimittäin ollut vakituisempaa työtä. Jouduin suhaamaan Suomen ja Espanjan väliä.  Minulla oli tunne, että jokin ei nyt natsaa. En ollut onnellinen. Ajattelin aina, että jos saan vakituisemman työn, niin silloin olisin onnellinen.

Perustin oman yrityksen, kun ensin olin pitkään miettinyt, mikä se olisi. Mietin ehkä kaksi vuotta, kunnes uskalsin ottaa ratkaisevan askeleen. Huonostihan siinä kävi. Se oli epäonnistuminen kaikin mahdollisin tavoin. Tein kaikki virheet, joita en nyt tässä ala luettelemaan. Suurin virheeni oli se, että kyseessä ei ollut intohimoni, vaan korkeintaan kiinnostuksenkohde…

Se epäonnistuminen ei kuitenkaan ollut epäonnistuminen. Se oli mahdollisuus. Sen ansiosta löysin copywritingin ja markkinoinnin maailman. Aloin opiskella. Juuri tuon ”epäonnistumisen” kautta piipahdin Teneriffalla ja koin vahvasti, että täällä on minun paikkani. Tunne oli niin vahva, että pistin elämäni uusiksi ja muutin lopulta saarelle.

Ja onneksi tulin. Teneriffa oli minulle se juttu, jonka seurauksena aloin kuunnella sydämeni ääntä. Ja lopulta annoin elämän johdattaa, kun vuosia se oli ollut sellaista paikallaan junnaamista. 

Löydä intohimosi ja suuri unelmasi
En halua, että sinulle kävisi samoin. En halua, että menetät vuosia elämästäsi vain sen takia, ettet tiedä, mikä se sinun oma intohimosi on ja se suuri unelma. Jos tämä kirjoitus voisi auttaa edes yhtä henkilöä löytämään oman juttunsa, silloin se on tehnyt tehtävänsä.

Haluan kirjoittaa tämän kirjoituksen, koska itse en löytänyt kattavia kirjoituksia tästä aiheesta, oman intohimon ja unelman löytämisestä. Senkin edestä sitten löytyy paljon tietoa, miten saavutat ne omat unelmasi. Mutta miten aiot saavuttaa omat unelmasi, jos et edes tiedä mikä se on?  Toivon oman tarinani inspiroivan mahdollisimman montaa henkilöä. 

Miten siis tein sen? Miten löysin oman juttuni?
On yksi asia, jossa olen aina ollut hyvä. Ja se on kirjoittaminen. Olen lapsesta asti kirjoittanut kaikenlaisia tekstejä ja jo hyvin nuorena kirjoitin ensimmäiset lehtijuttuni. Freelanceksi heittäydyin melkein kymmenisen vuotta sitten. En kuitenkaan ajatellut, että voisin elää kirjoituksillani.

Sanotaan, että elämä laittaa jokaisen oikeaan paikkaan. Ja minun kohdallani niin taisi käydä. Olen kokeillut monia eri töitä ja juttuja ja silti löytänyt itseni aina umpikujasta. Kunnes aloin kuunnella sydämeni ääntä ja tehdä sitä, missä olen hyvä.

Ei, en sano, että olisin toteuttanut omat unelmani, en lähellekään. Ja ei, minun elämäni ei ole nousukiitoa. Minusta vain tuntuu, että ensimmäistä kertaa elämässäni olisin oikealla polulla. Tuo polku on ollut antoisa, mutta samalla olen kohdannut vastoinkäymisiä. Olen vielä oman matkani alkutaipaleella, enkä vieläkään voi sanoa täysin varmaksi, mihin tämä vie minut. Sen tiedän, että tulen elämään kirjoittamisella, olin sitten Teneriffalla tai Suomessa.

Haluaisin myös sanoa, että jos olet työtön tai työtilanteesi on epävarma, niin se ei ole huonoa tuuria. Et ole luuseri. Paitsi, jos jäät siihen, yhteen pisteeseen. Koska juuri se on upea tilaisuus, mahdollisuus, omien unelmien löytämiseksi. Tiedän, koska minä olen ollut siinä tilanteessa. Olen ollut eksyksissä. 

Siksi voinen sanoa, että kun tiedät edes suunnan, jota kohti kulkea ja yrität mennä sitä kohti, asiat alkavat järjestymään. Ja juuri monia tuo kysymys vaivaa. Mikä on se suunta, jota kohti kulkea?

Oman tarinani pohjalta olen havainnut muutamia mielenkiintoisia pointteja, jotka voivat auttaa sinua löytämään sen oman juttusi, sen oikean oman intohimosi ja unelmasi.

Huomioitani oman intohimon löytämiseksi
Nyt, kun tiedät minun tarinani pääpiirteittäin, olet ehkä vetänyt jonkinlaisia johtopäätöksiä. Haluan kuitenkin vielä listata tähän, mitkä minun mielestäni ovat olleet ratkaisevia asioita oman intohimoni löytämisessä. 

1. Lapsuus. Mieti omaa lapsuuttasi ja asioita, joita teit? Mitä harrastit? Missä olit hyvä? 
Esimerkiksi minä olin jo lapsena kirjoittaja. Piirsin myös sarjakuvia.

2. Kokeile eri töitä. Pohdi, millaisista töistä nautit eniten?
Olen kokeillut kaikkea mahdollista ja todennut, että minulle kirjoittamistyö sopii parhaiten. Olen myös todella hyvä asiakaspalvelutyössä. 

3. Opiskele.
Opiskelun kautta saat enemmän tietoa. Mitä enemmän tiedät ja mitä enemmän osaat, sitä enemmän sinulle avautuu uusia ovia.

Minä olen alkuperäiseltä koulutukseltani matkailualan restonomi, mutta vasta copywritingin opiskelu muutti kaiken. Koko ajan opiskelen lisää. 

4. Mieti, missä olet hyvä ja mistä oikeasti pidät. Jokainen on hyvä jossain. Mikä on sinun erityisosaamista?
Olen aina kokenut olevani hyvä kirjoittamisessa. Onneksi se ei ole ollut vain minun päässäni, vaan olen saanut myös muilta kiitosta teksteistäni. Työssäni huomaan olevani hyvä ja saan onnistumisen tunteita. 

5. Uskalla yrittää. Aloita vaikka kevytyrittäjänä ja testaa liikeideasi.
Jos voit testata ideasi ensin pienesti ilman suuria investointeja, testaa. Todellinen testi on se, kun joku on valmis maksamaan sinulle. 

6. Uskalla muuttaa asioita.
Jos et ole onnellinen, muuta asioita. Asiat eivät muutu paikallaan junnaamalla. Muista, että voit muuttaa asioita, mutta et ihmisiä – paitsi itseäsi. 

Minä jouduin jättämään taakseni kaiken, jotta sain aikaan muutoksen. Ihan näin radikaalia muutosta sinun tuskin tarvitsee tehdä, mutta… Mieti, miten muutat oman elämäsi kohti parempaa.

7. Uskalla epäonnistua. Itse asiassa epäonnistumisia ei ole olemassakaan. On vain onnistumisia ja oppimiskokemuksia. 

8. Itsetutkiskelu. Tunne itsesi ja pohdi, millaisen elämän haluat elää. Kuvittele oma unelmaelämäsi. 

9. Meditaatio. Rauhoita mielesi ja löydä sisäinen rauhasi.
Meditaatio auttoi minua, kun koin isoja vastoinkäymisiä. Myös mantra on hyvä. 

10. Harrasta.
Olen käynyt käsikirjoitus-, kirjoittamis- ja minitarinakursseilla, kuntosalilla, vaeltamassa… Harrastukset auttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. 

11. Päätä ja keskity siihen.
Minä päätin, että keskityn kirjoittamiseen. Ehkä siksi, että koin olevani siinä todella hyvä. Mutta yhtä hyvin olisin voinut päättää opiskella graafiseksi suunnittelijaksi. Tavallaan siis mielessäni ajattelen minun olevan jo kirjoittaja ja copywriter. Ja nyt vain menen sitä kohti.

Oletko sinä löytänyt oman intohimosi? Yhdistätkö intohimosi työhösi vai pidätkö ne erillään?