Sarjan
tähdet olivat Eurotour –kiertueella ympäri Eurooppaa ja Madrid viimeinen
etappi.
Kuva on lainattu netistä. |
Jos matka jotain
oli, niin ainakin ikimuistoinen!
Ennen kuin
kerron tarkemmin oman kokemukseni, niin selvitän vähän taustoja. The Walking Dead
on yhdysvaltalainen televisiosarja ja se perustuu samannimiseen Robert
Kirkmanin luomaan sarjakuvaan. Siinä ryhmä ihmisiä yrittää selviytyä
maailmassa, jonka zombiet ovat valloittaneet.
Olen
seurannut sarjaa sen alkuajoista lähtien. Parhaillaan on menossa seitsemäs tuotantokausi.
Parin heikomman kauden jälkeen sarja on toden teolla herännyt henkiin, kun
kuvioihin on tullut mukaan sarjakuvista tuttu vihollinen Negan.
Matka Madridiin
Zaragozasta
lähdin keskiviikon ja torstain välisenä yönä bussilla. Saavuin ennen kello
kuutta aamulla. Metro ei ollut edes vielä auennut. Siinä oli hyvän aikaa katsoa
reitti hostellille ja kun metro lopulta aukesi, menin tukka putkella.
Tarkoitus oli jättää matkalaukku hostellille. Paikka löytyi
nopeasti. Ikävä kyllä, jos olisin halunnut jättää matkalaukun säilytykseen,
niin se olisi pitänyt jättää hostellin käytävälle. Siis käytävälle, josta
muutkin asiakkaat kulkevat.
Normaalimatkalla tämä ei olisi ollut ongelma. Tällä kertaa
se ei vain voinut tulla kysymykseen, sillä olin myös työmatkalla. Epätoivo alkoi
iskeä, kun tutkin puhelimellani mahdollisia maksullisia matkatavaran
säilytyspaikkoja Madridissa. Yritin neuvotella vastaanottovirkailijan kanssa. Tarjouduin
jopa maksamaan, mutta heidän toimistonsa oli niin pieni, ettei laukkua olisi
voinut jättää.
Lopulta löysin yhden paikan läheltä, mutta se aukeaisi vasta
kello 9! Paniikki alkoi iskeä.
Viimein vastaanottovirkailija myöntyi ja raivasi minun matkalaukun kokoisen tilan toimistosta. Kiittelin erittäin vuolaasti ja tarjouduin uudestaan maksamaan vaivannäöstä. Hän ei ottanut rahaa vastaan.
Suuntasin
The Walking Dead –tapahtumapaikalle. Onnekseni se oli erittäin lähellä
hostellia, vain viiden minuutin kävelymatkan päässä. Kuljin pitkin pieniä
katuja. Niitä Madrid on pullollaan! Cine Capitol löytyi nopeasti. Sen sijaan kirjaimellisesti
järkytyin jonon pituudesta, jonka loppua oli hankala löytää.
Kyllähän se
löytyi -lopulta. Oli vain yksi mutta. Ennen minua oli yli 900 immeistä. Tässä
vaiheessa todella aloin epäillä olevani hullu. Lähteä nyt Zaragozasta Madridiin
asti ja vain huomatakseni, että olen saapunut “myöhässä”. Oli nimittäin
epävarmaa, pääsenkö sisään ollenkaan.
Tässä
vaiheessa tutustuin myös muihin jonossa oleviin. Yhtäkkiä
kaikki alkoivat juosta ja minä myös.
Löysin
itseni Capitolin edestä. Paikalla vallitsi täysi kaaos. Kukaan ei
ymmärtänyt, missä mennään. Lopulta
saimme tietää, että olimme joutuneet erilleen alkuperäisestä jonosta ja
olimmekin jonossa, jossa saisi pyytää nimmareita.
Piti tehdä päätös. Palata joko alkuperäiseen jonoon tai
jäädä niille sijoille. Arvatkaa kumpaan päädyin? Olisi ollut liian riskialtista
palata, sillä en olisi välttämättä onnistunut pääsemään sisälle tapahtumaan… Sen sijaan toinen rivi aidan
vieressä ei ollut ollenkaan pöllömpi paikka.
Odotin kaiken
kaikkiaan 13-14 tuntia. Miten selvisin?
Vinkit jonotukseen
• Pue mukavat vaatteet, mutta sään
mukaan. Kerrospukeutuminen on fiksua, myös Espanjassa. Lämpötilan kohotessa
voi ottaa vaatekerroksia pois.
• Varaa syömistä ja
vettä.
• Juo, mutta
mahdollisimman vähän –et halua joutua lähtemään vessaan juuri kriittisimmällä
hetkellä!
• Tutustu ympärillä
oleviin ihmisiin, juttele ja tehkää yhteistyötä.
• Säästä kännykän virtaa,
jotta akkua olisi jäljellä vielä h-hetkelläkin.
Odottaminen palkittiin. Tapahtuma starttasi. Lavalle syöksyi
zombie, jota eräs mies piti riimussa. Yleisö oli hurmoksessa. Ihmiset alkoivat
valua sisään. Yleisömeri valtasi Gran Vía –kadun Madridissa.
Lopulta myös illan tähdet tulivat paikalle. Espanjalaisittain
myöhässä! Rick (Andrew Lincoln) meni suoraan sisään ja sarjan tuottaja Greg
Nicotero myös. Negan (Jeffrey Dean Morgan) ja Daryl (Norman Reedus) tulivat lähelle
yleisöä ja kirjoittivat ties miten monet nimmarit. Norman intoutui jopa
ottamaan videokuvaa ja selfieitä!
Minä en saanut nimmaria, mutta pääsin mukaan yhteiskuvaan. Muiden
kirkuessa kovaa, minä olin varmaan ainoa, joka yritti tervehtiä kohteliaasti sanomalla
“Hello!”. Ja arvatkaa mitä? Norman sanoi “Hi!”.
Sitten he hävisivät
Capitolin sisuksiin. Valot sammuivat. Poliisi tuli paikalle ja ajoi
yleisön pois, sillä “ei täällä enää tapahdu mitään”.
Olen todella
kiitollinen, että tällainen tapahtuma järjestettiin. Ikävä
kyllä monella muulla ei jäänyt tapahtumasta yhtä hyviä fiiliksiä. Monet, jotka
olivat odottaneet saman verran kuin minä tai jopa enemmän, eivät päässeet
sisään. Ensimmäiset olivat tulleet paikalle paria päivää aikaisemmin. Tapahtumasta
puuttui kontrolli, mikä osaltaan siivitti huhuja, mutta ennen kaikkea sai suuren osan yleisöstä raivon valtaan. Yksi hurjimmista huhuista oli, että
joku päästi ihmisiä VIP-jonoon maksua vastaan. Joka tapauksessa tapahtuman organisointi ei mennyt nappiin. Ei Fox, ei
näin. Toivottavasti tästä kuitenkin opittaisiin ja seuraavalla kerralla kuri ja
järjestys säilyisi.