maanantai 30. huhtikuuta 2012

IHANA, KAMALA TYÖHAASTATTELU

Niin kuin eilen kerroin, tänään minulla on työhaastattelu. Nyt tuo haastattelu on ohitse. Hermoilin suotta, koska se tuntui menevän ihan hyvin loppujen lopuksi. Tai ehkä juuri hermoilun ansiosta se sujui hyvin?

Aamulla nimittäin jännitti sen verran, että maha meni ihan sekaisin…  Pelkäsin, että haastattelussa kuuluu iso MOUR MOUR, mutta onneksi ei sentään.

Meikkasin himpun verran huolellisemmin, mitä tavallisesti.  Harmitti, kun sää oli sateinen. Se tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi ottaa kilometrin mittainen sateenvarjo tai laittaa pahan päivän takki eli The North Face, joka on osoittautunut sadepäivien pelastukseksi. Se ei kuitenkaan yhtään olisi mätsännyt valitsemieni housujen kanssa (käsilaukusta puhumattakaan), joten laitoin tyköistuvan mustan, vakosamettisen takin. Ei sekään käy täydellisesti, mutta oli huomattavasti parempi vaihtoehto. Mukaan nappasin myös sen sateenvarjon.

Haastattelussa
Saavuin paikalle 10 minuuttia ennen sovittua aikaa. Uskon, että se on juuri sopivan kohtelias aika saapua paikalle, ei liian aikaisin, eikä missään nimessä liian myöhään.

Täytin lomakkeen ja odotin kuumeisesti, milloin haastattelu lopulta alkaisi. Mietin, että luultavammin joku psykologi suorittaisi haastattelun, niinhän isoissa firmoissa monesti on. Olin hermostunut, mutta luotin siihen, että olin valmistautunut hyvin.

Tuli minun vuoroni ja haastattelu alkoi. Pelkoni ja hermoiluni osoittautuivat vääriksi. Haastattelija oli niin sympaattisen ja mukavan oloinen nainen. Espanjan kielenkään kanssa en pahemmin mokaillut, paitsi yhden hetken ajan tuli tunne, että selitinköhän tarpeeksi selvästi ja olinko nyt ymmärtänyt varmasti asian. Muuten haastattelu tuntui menneen hyvin ja erityisesti ilahdutti se, että pystyin kertomaan itse yrityksestä -esim. toimintaperiaatteet. Ainakin toivon sen välittäneen ”viestin”, että olen aidosti kiinnostunut tästä yrityksestä. Haastattelija myös sanoi, että puhun hyvin espanjaa. Se ilahdutti suunnattoman paljon.

Sitten niistä kysymyksistä… Ne olivat seuraavat: ”Mistä olet kotoisin?” Miksi haluat työskennellä juuri täällä? Sen sijaan, että haastattelija olisi kysynyt suoraan ”mitä työkokemusta omaat?”, hän osasi johdatella niin, että kävimme lähes kokonaan työhistoriani läpi. Se tuntui uskomattomalta, mutta samalla jotenkin hyvin henkilökohtaiselta. Pidin siitä. Jos olisin joutunut selostamaan itse, olisin kertonut hyvin pintapuolisesti. Uskon, että haastattelijalle selvisi millainen olen.

Haastattelun jälkeen
Tuntemukset haastattelun jälkeen ovat positiiviset. Tietenkin aina on sellainen tunne, että olisi pitänyt muistaa kertoa se ja se... Juuri tässä haastattelussa minulla oli kuitenkin pitkästä aikaa tunne, että sain kerrotuksi ne tärkeimmät asiat. 

Tiedän, että hakijoita on todella paljon. Niinpä en haluaisi elätellä turhaa toivoa, vaan varaudun siihenkin, etten enää kuule yrityksestä. Vaikka silti… Juuri se yritys olisi niin kiva ja minulla olisi varmasti paljon annettavaa. Katsotaan, miten miun käyn.



sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

TYÖHAASTATTELUPANIKOINTIA

Voi ei, voi ei! Sain kutsun työhaastatteluun! Iloinen uutinen? Kyllä! Odotettu? Voi kyllä! Tätä olen odottanut niin pitkään! Kaiken sen etsimisen, hakemusten ja cv:den teon jälkeen... jotenkin olo on vähintään epätodellinen.

Samalla hiipii paniikki… Mitä ihmettä pukea päälle työhaastatteluun?! Ei liian rennosti, muttei myöskään ylipukeutuen… ja kuitenkin niin, että oma persoonallinen minä erottuisi, mutta samalla olisi muodollinen. Mahdoton yhtälö..? Onneksi on tämä iltapäivä aikaa pähkäillä. Vaatteethan on loppujen lopuksi se pienin murhe.

Eniten paniikkitunnelmia aiheuttaa, miten tehdä hyvä ensivaikutelma ja että miten haastattelu ylipäätänsä sujuu kinkkisiin kysymyksiin vastaten. Miten juuri minä erottuisin positiivisesti ja edukseni?

Työhaastattelu ei koskaan ole mikään läpihuutojuttu, etenkin kun sen joutuu tekemään muulla kuin sillä omalla tutulla -ah, niin turvallisella äidinkielellä. Ihan kuin itse haastattelussa ei olisi tarpeeksi jännittämistä, niin sitten vielä joutuu murehtimaan kieltä. Sanoinkohan nyt varmasti tuon oikein? Mikäs se sana olikaan? Mitenkähän tämänkin nyt sanoisin? Miten yleensäkin vastata fiksusti? Apua!

Yritän kaikista paniikkitunnelmista huolimatta tehdä parhaani ja muistuttaa itseäni siitä, ettei kukaan voi tehdä enempää kuin parhaansa. Jännittäminen, vaikkei se kiva tunne olekaan, kuuluu asiaan. Valmistaudun niin hyvin kuin vain voin ja uskon omiin mahdollisuuksiini.

Meni syteen tai saveen, kerron huomenna tai viimeistään tiistaina, miten haastattelu meni ja laitan kuvan asusta, johon päädyin ja joka jollain tavalla pitäisi täyttää nuo edellä mainitut erittäin vaativat kriteerit. Heh. :)

Olisiko teillä hyviä vinkkejä haastatteluun? Onko teillä ollut vastaavanlaisia tuntemuksia ennen haastatteluun menoa? Millaisia hyviä ja huonoja haastattelukokemuksia on kohdallenne osunut?


lauantai 28. huhtikuuta 2012

KAUHUSIRKUS

Kauhusirkus (Circo de los horrores) kiertää parhaillaan Espanjassa ja olen niin menossa katsomaan heidän kauhistuttavaa näytöstään. Vielä parisen viikkoa pitäisi odottaa… Odottavan aika vain on niiin pitkä. Varsinkin, kun halusin jo viime vuonna mennä kattomaan sitä. 

Olin vieläpä kotiutunut Suomesta Espanjaan ja tullut kämpille, kun jo juoksujalkaa kiirehdimme sirkukseen. Vain todetaksemme, ettei vapaita paikkoja enää yksinkertaisesti ollut… ja vika näytös siinä kaupungissa, joten arvatkaa harmittiko. 

Kyseessä on siis äärimmäisen suosittu ja ei mikä tahansa sirkus.  Tänä vuonna aijjonkin olla hyvissä ajoissa liikenteessä! Kauhusirkus –täältä tullaan!

Mukaan kauhusirkustunnelmiin pääsette täältä (sirkuksen kotisivut).

Ja niitä kauhunväristyksiä odotellessa… :)


SPAGHETIN JA PAPRIKAN TUOKSUA KEITTIÖSSÄ

Tänään kokkailin spagettia jauheliha-tomaattikastikkeessa. Ehkä espanjalaiseen keittiöön hieman liian tuhti ruoka, mutta koska espanjalaiset tykkäävät muuten tomaattikastikkeista pastan kera, niin menköön tällä kertaa. Seuraavalla kerralla postaan oikeita espanjalaisia kotiruokareseptejä.

Spagettia jauheliha-tomaattikastikkeessa

1 sipuli
400 g jauhelihaa
mausteita (itse käytin spaghetille tarkoitettua valmista mausteseosta, joka sisälsi mm. paprikajauhetta, suolaa, basilikaa)
loraus soijakastiketta
1 tölkki tomaattipyrettä / tomaattimurskaa
sinihomejuustoa oman maun mukaan

oliiviöljyä
spaghettia

1. Laita vesi kiehumaan (spaghetille) kattilaan.
2. Kuullota sipuli ja ruskista jauheliha paistinpannulla.
3. Lisää paistinpannuun tomaattipyre/tomaattimurska ja mausteet ja lopuksi laita sinihomejuustoa.
4. Valmista spaghetti (muista oliiviöljy ja suola).
5. Sekoita spaghetti jauheliha-tomaattikastikkeeseen paistinpannulla. Valmista!
Pinnalle ripoteltu hieman juustoa.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Iltapalaksi teki mieli täytettyjä paprikoita tonnikalatäytteellä.

Tonnikalalla täytetyt paprikat

170 g tonnikalaa
3 keitettyä kananmunaa (kova, eli 10 min. pitää olla kiehuvassa vedessä)
2-4 punaista paprikaa
suolaa, persiljaa

oliiviöljyä
juustoraastetta
tomaattipyrettä

1. Pilko kovat kananmunat ja sekoita tonnikalan ja tomaattipyreen kera valmistaen näin tahna. Lisää tahnaan ripaus suolaa ja persiljaa.
2. Huuhdo paprikat, ota kannat pois ja huuhtele vielä paprikat sisältä.
3. Laita tekemäsi tonnikala-kananmunatahna paprikoiden sisään.
4. Laita paprikat vuokaan, ripaus oliiviöljyä ja päälle juustoraastetta
5. Paista uunin keskitasolla 200ºC, ensin 15min. ja sen jälkeen peitä foliolla, ettei paprikat pala. Anna olla uunissa vielä n. 40 min. Valmista! 

Täytin kaksi punaista paprikaa ja halkaisin ne, joten siksi yllättäen kuvassa neljä maukasta suupalaa!
Hyvää viikonloppua ja sydämmellisesti tervetuloa ensimmäiset uudet lukijani! 
 

perjantai 27. huhtikuuta 2012

SUKKAHOUSUKOMMELLUKSIA

Niin, nyt olen jo varmasti kuukauden päivät yrittänyt saada kirjoitettua teille rakkaat lukijat artikkelia sukkahousuista. Kyllä luit oikein. Sukkahousuista. Ne kun löytyy varmasti jokaisen naisen vaatekaapista ja jos ei muuten tule käytettyä, niin yleensä viimeistään juhliin ne kaivetaan esille. Mutta on sukkahousuista paljon muuhunkin!

Toivon todella, että ihan lähipäivinä saan kirjoitettua sen artikkelin, jossa johdatan teidät sukkahousujen saloihin ammattilaisten avulla. Artikkelia en vain vielä ole saanut kirjoitettua. Ei, kyse ei ole ollut miun saamattomuudesta… Kävi vain niin klassisesti, ettei kommelluksilta ole voitu välttyä.
Valaisen hieman asiaa... Kyseinen sukkahousuartikkeli on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä erään espanjalaisen sukkahousuihin erikoistuneen liikkeen kanssa. Myymäläpäällikkö, jonka piti antaa haastattelu, sairastui mystisesti ja katosi kuin pieru saharaan… Sinnikäänä ja periksiantamattomana en moisesta lannistunut. Sovittiin, että haastattelun sijasta annan kyselylomakkeen ja täyttävät sen sitten, kun tämä myymäläpäällikkö palautuu sairaslomalta. Nyt on kulunut jo kuukausi. Monet kerrat olen käynyt kyseisessä liikkeessä, josko vihdoin olisi se kysely valmis, jonka avulla saan tehtyä sitten sen artikkelin. Niin innoissani jo sitä kirjoittaisin, kun mielenkiintoinen aihe.

Ihmettelette varmaan, miksi ne myyjät ei täytä sitä. Tämä on nyt osittain tätä espanjalaista kulttuuria. Ne vähemmän tärkeät asiat jätetään huomiselle. Lisäksi he haluavat juuri myymäläpäälikön tekevän sen, koska heille oli epäselvää mm. saako liikkeen nimi olla esillä. Yksi noista myyjistä lupautui kuitenkin täyttämään kyselyn -anonyymina. Ihan hyvä, olen tyytyväinen, nyt vain odottelen niin malttamattomana milloin se olisi valmis!

Olen kyllä todella kiitollinen, että suostuivat yhteistyöhön. Ymmärrän toki sen, että sairaudelle ei maha mitään ja toivon, että pikaisesti parantuisi tämä myymäläpäällikkö, totta kai! Olin nimittäin varautunut siihenkin, että sanoisivat heti kättelyssä EI. Onneksi siis näin päin… Vaikka nyt olen jo käynyt liikkeessä NIIN monta kertaa ja aina palannut tyhjin käsin. Tai ei sittenkään….

Viime kerralla jätin heille miun cv:n ja sanoin, että nyt kun kerran jo tunnetaan, niin voitte ottaa miut töihin. Oli meillä kyllä mahdottoman hauskaa, kun myyjä sitten tokaisi: ”Sinua siis kiinnostavat sukkahousut, eh? Vähänkö naurettiin maha kippurassa.
  


torstai 26. huhtikuuta 2012

ASUKUVA SORIASTA

Vaikka Soriassa oli vähän kylymä jopa miun makuun, parhaimmillaan +3ºC ja sielläkin oli paljon paljon lunta, niin siitä huolimatta pukeuduin näinikkäästi. Nyt tosin varmasti järkytytte siitä, että miten Espanjassa voikaan olla lunta? Totta se on! Täälläkin on mahdollista olla kylymä ja lunta. Vielä huhtikuussakin!

Mutta takaisin lumisista maisemista ja ajatuksista itse asukuvaa. Vaikka sää oli mitä oli, niin pukeuduinpas siitä huolimatta näin elegantisti: tunika ja legginssit. Tosin en sitten sen jälkeen laittanut edes nokkaani ulos, vaan menimme turvallisesti hotellin ravintolaan…

Lisäksi laitoin punaiset kengät, jotka mielestäni sopivat hyvin tunikan värimaailmaan. Tarkkasilmäinen huomaa, että tunikassakin on punaista. Itse asiassa oikein todella tarkkasilmäinen on voinut bongata tuon samaisen tunikan blogistani aijjemmasta postauksesta Antiikkia, antiikkia. Kiva nyt näyttää tuo tunika hieman paremmasta kuvakulmasta. Tuo minun tunika on kyllä ihan paras, todella ihastuttava löytö. Löytö isolla L:llä!
Vinkki: Laita ihonväriset sukat, jotka on superohuet kuten sukkahousut: suojaavat kenkiä ja jalat puolestaan kiittää. Kätevää. Ainakin Espanjassa, jossa lämpötila voi vielä keväällä vaihdella suurestikin yhden päivän aikana, on sukat hyvä olla jalassa.

Kerron vielä, miksi olen tuohon tunikaan niin tyytyväinen. Ensinnäkin siinä on v-pääntie, joka sopii hyvin monille kasvoille, mutta mielestäni aivan erityisesti pyöreäkasvoisille kuten minulle. Lisäksi tunikassa on nauhat, jotka voin solmia kivasti rusetille ja siten korostaa tiimalasivartaloa. Ette varmaan edes huomaa miun pallovatsaa, vai mitä? :D Juju siis toimii... Kaiken lisäksi tunika istuu hyvin, joten nämä seikat tekevät siitä juuri minulle täydellisen. 

Hieman tuon tummansinisen värin kanssa arastelin ostohetkellä. En kokenut silloin, enkä vieläkään sinistä niin omaksi väriksi kuin vaikkapa vihreää ja violettia. Mutta ei hätää, olen ehkä päässyt värikriisini yli. Ainakin yritän naputtaa itselleni, että kaikkia väriä pitäisi löytyä vaatekaapista ja jokaikinen väri käy kaikille, vain sävy täytyy olla oikea. Voilà!

                                                                    Tunika: Jennyfer
                                                                   Legginssit: K.woman                                                             
                                                                  Kengät: Suomesta

OPERAATIO VALKYRIE / VALKYRIE (draama, trilleri, sota, v.2008, 122min.)

Ohjaaja: Bryan Singer

Rooleissa: Tom Cruise, Kenneth Branaght, Bill Nighty, Tom Wilkinson, Terence Stamp, Thomas Kretschmann, Carice Van Houten, Eddie Izzard.

Esittely
Operaatio Valkyrie on elokuva, jossa kuvataan Adolf Hitlerin salamurhayritystä toisen maailmansodan aikaan. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

Arvostelu
Kyseessä on oikeasti ihan hyvä elokuva, vaikkakin hieman englannin kieli häiritsee. Tom Cruise tekee hyvän roolisuorituksen eversti Claus von Stauffenberginä. Oman kosketuksensa elokuvaan antaa sen tosipohjaisuus, mikä tekee siitä ihan eri tavalla mielenkiintoisen. 
Kuva on lainattu täältä.

AFRIKAN SALAISUUDET / SECONDHAND LIONS (draama, v. 2003, 111 min.)

Ohjaaja: Tim McCanlies
Rooleissa: Michael Caine (Garth McCann), Robert Duvall (Hub McCann), Haley Joel Osment (Walter)

Esittely
Elokuva kertoo Walter-nimisestä teinipojasta, joka vastahakoisesti joutuu kahden erikoislaatuisen setänsä luo kesän ajaksi. Sedistä liikkuu mitä villeimpiä huhuja, eikä Walter tiedä mitä ajatella... Pikku hiljaa Walter kuitenkin oppii tuntemaan setänsä paremmin ja saa kuulla huimia tarinoita miesten seikkailuista nuoruusvuosinaan.

Arvostelu
Afrikan salaisuudet on erinomaisen hyvä omassa lajityypissään ja todella nautinnollinen elokuvaelämys. Täytyy myöntää, että vaikka elokuva on tietyllä tavalla kepeä ja iloisen kupliva, niin siitä huolimatta se kosketti sydäntäni ja sai muutaman kyyneleen vierähtämään poskelleni. Tässä elokuvassa ei tylsää hetkeä ole, vaan juoni etenee tasaisesti ja kepoisen soljuvasti. Suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa! 
Kuva on lainattu täältä.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

SYÖKÄÄ SALAATTIA!

Teen postaussarjaa espanjalaisista ruoista ja tapaksista ja yleensäkin espanjalaisesta keittiöstä paljastaen ne parhaimmat reseptini välillä suomalaisittain soveltaen.

Espanjalainen ruoka on tunnettua ja arvostettua maailmassa, eikä vähiten terveellisyytensä vuoksi. Paellat ja tortillat ovat tunnettuja, mutta espanjalainen keittiö sisältää niin paljon muutakin, joten siinä mielessä koen positiiviseksi asiaksi johdattaa kaikki espanjalaiseen keittiöön. 

Omat kokemukseni ovat yltiöhyviä ja tuntuu, että täällä ollessa olen kuin huomaamatta tehnyt ruokaremontin (minä herkkusuu!) ja kilojakin tippui pois (paitsi varmaan nyt olen saanut takaisin kiloja lihasten muodossa kuntosalin seurauksena, mutta ei voi tietää, kun en omista vaakaa, heh).

Oliiviöljyä ja salaattia
Espanjalaiseen keittiöön kuuluu olennaisena osana oliiviöljy. En enää osaisi olla ilman sitä ja tutkitustikin se on älyttömän terveellistä. Oliiviöljyä säilytetään huoneenlämmössä. Oliiviöljyä ostaessanne pitäkää mielessänne seuraavat taikasanat: ”virgen extra”. Se on yksinkertaisesti PARAS ja siten varmistat, että oliiviöljy on luonnollinen ja puhdas.

Toinen juttu on salaatti. Salaattia napaan joka päivä, se on terveellistä ja hyvää. Älkääkä unohtako oliiviöljyä. 

Kaava on yksinkertainen: salaatti+oliiviöljy tai salaatti+oliiviöljy+suola tai salaatti+oliiviöljy+etikka (vinagre) tai salaatti+majoneesi (mielellään itse tehtynä) tai salaatti+oliiviöljy-etikka-mausteseos.
 
Itse syön salaattia aina iltapalaksi. 

Tässä oma suosikkisalaattini:
salaattia (esim. iceberg)
tomaattia
oliiveja
tuoreita herkkusieniä
tonnikalaa
(maissia)





MATKALLA SORIASSA

Launtaina reissuun
Lähdimme Soriaan lauantai-aamuna. Hotelli oli varattu vain viikkoa aikaisemmin, joten aikaslailla extemporena. Matkalaukunkin pakkaus jäi viime tinkaan, vaikka normaalisti aloitan pakkaamisen ihan hyvissä ajoin. Pakkaaminen ja reissun valmistelu on tavallaan osa matkaa, kun siinä vaiheessa viimeistään tajuaa, että voihan vimpulat, tässä ollaan ihan oikeasti lähdössä!

Autolla matka taittui nopeasti ja vallan mukavasti. Vettä satoi, mikä ei ole niin yllättävää Espanjassa huhtikuussa. Saavuttuamme Sorian kaupunkiin, aurinko alkoi paistaa kuin tilauksesta ja vesisade lakkasi. Tutustuimme Soriaan kierrellen katuja ja eri nähtävyyksiä katsellen.

Sorian karu kauneus sykähdytti. Kaupunki on pieni niin kooltaan kuin asukasluvultaan (n. 40 000 as), mutta oli sitäkin eläväisempi. Siellä oli ihan juhlatkin menossa.

Luonto oli puhkeamassa kukkaan, vaikka vielä talvi piti otteessaan... Poistuessamme, saimme siitä muistutuksen. Alkoi taas sataa. Suuntasimme läheiseen kylään, jossa hotelli El Morendal sijaitsi. Voi kuinka kaunis se olikaan! Hotelli oli täynnä upeita yksityiskohtia, sisustus oli erittäin tyylikäs ja tunnelma rauhallinen. Myös Almarza kylä oli ihastuttava. Aivan hotellin vieressä virtasi pieni joki, jonka kuohut olivat kaunista katseltavaa. 
Sunnuntaina luontoretkelle
Aamulla sain sellaisen herätyksen, että muistan sen varmasti koko ikäni. Heräsin kukon kieuntaan! Enpä olisi uskonut koskaan herääväni näin, saati vielä pitäväni siitä! Aamupalan nautimme hotellin upeassa ravintolassa kauniista näköalasta nauttien. Aamupala oli herkullinen ja tarjosi myös silmänruokaa.
Lähdimme Mustalle lammelle (Laguna Negra), joka on ainutlaatuinen pala Soria-maakunnan kaunista luontoa ja jota ympäröi monet legendat. 

Tarina kertoo nuoresta miehestä nimeltä Alvargonález, joka peri vanhempiensa arvokkaat maat. Hän otti vaimoksensa kauniin neitokaisen Burgon maasta. Elivät onnellisina ja saivat kolme lasta. Kateus kuitenkin hiipi kotiin…  Kaksi vanhinta menivät naimisiin, mutta miniät ajattelivat vain hyvän isän, Alvargonálezin, mahtavaa perintöä. Eräänä päivänä Alvargonález nukahti puun alle ja näki unta, jossa hänen omat lapsensa riistäisivät hänen henkensä. Näin kävikin ja hänen ruumiinsa he heittivät Mustaan lampeen, jossa ei ole pohjaa. Kukaan ei osannut epäillä miehen omia lapsia hirvittävästä teosta. 

Tuntui kuin aika olisi kadonnut. Siellä oli paljon lunta, vuoristoa ja jopa vesiputouksia. Se oli jotenkin vaikuttavan näköistä nähdä miten vesi ryöppysi lumesta ja kalliosta välittämättä. Pitkän aikaa vain ihastelimme, ehkä sitä voisi rauhoittumiseksi kutsua. 
Reissu jatkui ja kiersimme halki upeiden vuoristomaisemien, välillä pysähtyen ja sitten taas matkaa jatkaen. Lopuksi tutustuimme paremmin myös Almarzan kylään. Tykkäsin kovasti. Palasimme hotellille väsyneinä, mutta onnellisina. Olimmehan nähneet niin paljon. 
Paluu
Maanantaina lähdimme kotimatkalle. Hyödynsimme sen ja pysähdyimme tutustumaan mm. Numanciaan, joka oli aikoinaan keltiberien kaupunki. Oli jotenkin vaikea uskoa, että voiko tämä kaikki olla ajalta ennen ajanlaskun alkua. Näimme raunioita, pari taloa, muinaisen kadunkulman… Uskomatonta, mutta totta.






lauantai 21. huhtikuuta 2012

REISSUUN

Lähden nyt kunnolla tuulettumaan ja lähden reissuun, jossa kerroin aikaisemmassa postauksessani. En aio olla yhtään netissä ja konekin jää kämpille pölyttymään. Otankin täydellisen irtioton ja tarkoituksena nauttia joka hetkestä, jihuu!!!

Palaan tiistaina blogin ääreen ja tulossa on siis ensi viikolla postaus Soriasta. Ehkä teen kaksi postausta, toinen matkakertomus ja toinen sellainen tietopaketti sille, joka on joskus kans lähdössä Soriaan. Katsotaan... :)

Lähtö matkaan starttaa nyt! :)

Oikein hyvää vkonloppua!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

ESPANJALAISET EI VAAN OSAA, MURR

Heh, kävin eräässä melkoisen tunnetussa liikkeessä tutustumassa kosmetiikan ihmeelliseen maailmaan. Siellähän oli vaikka mitä mielenkiintoista edullisista merkeistä kalliimpiin. Yllätyin iloisesti, kun myyjä antoi minulle näytelahjan. Lahjan, ilmaiseksi? Mitä ihmettä?! Harvoin espanjalaiset huomioivat asiakkaitaan noin ystävällisesti. Päinvastoin, Espanjassa on monesti tullut se tunne, ettei asiakaspalvelua ole edes olemassa…

Menet mihin tahansa toimistoon, jossa työskentelee funcionario, niin saat olla melko varma joutuvasi tukkanuottaisille. Funcionariot on pahimpia, niin epäystävällisiä, ei mitään halua auttaa ja naamakin niillä useimmiten on myrtsi kuin perseeseen ammutulla karhulla. Vaikka suomalaiset on mörököllikansaa, niin ainakin Suomessa on edes jotain yritystä tuon asiakaspalvelun suhteen! Epämiellyttävistä asiakaspalvelukokemuksistani Espanjassa voi lukea aikasemmasta postauksestani täältä.

Mutta siis takaisin asiaan… Olin häkeltynyt, ihmeissäni ja kummissani saamastani näytelahjasta, tuosta odottamattomasta huomionosoituksesta. Kyseessä oli niinkin tunnettu merkki kuin Lancôme. Olin tosi otettu ja innoissani halusin heti, tässä, nyt testata tuotteen, kun muutenkin luonteeltani olen niin pirun utelias ja kokeilunhaluinen. Kiitin lahjasta ja innoissani menin kämpille. Enkä innostuneessa mielentilassa tajunnut katsoa näytelahjaa tarkemmin…

Kämpillä käärin hihat ylös ja heti oitis ryhdyin tuumasta toimeen. Siinä vaiheessa, kun olin avannut meikkivoiteen korkin ja levittänyt sitä kädelle, tuli se ikävämpi yllätys. Meikkivoide oli tumminta sävyä ever! Eihän se tietenkään käy minulle, joka olen varmasti maapallon kalpein ihminen. Kyllähän se ketutti, kun en sitten voinutkaan testata Lancômea täysillä ja kaikkien sääntöjen mukaan. Nyt jäi kirjaimellisesti näppituntuma, jonka perusteella koostumus vaikutti lupaavalta. Täysin vääränsävyisenä siitä ei olisi minulle mitään iloa, perhana. Ellen sitten jostain kumman syystä haluaisi kulkea naama oranssina. Done that, been there. Eihän tälle voi, kun nauraa!
Lancome, Teint miracle, sävy nro 3 beige diaphane. Sävyjä voi tarkastella täällä. Minulle sopivin sävy voisi olla beige ivoire, joten tuo beige diaphane on ihan liian tumma.
Mitähän se myyjä oikein ajatteli antaessaan noin tumman meikkivoiteen? Lohduttaudun sillä, että ajatus on tärkein. Kerrankin se tavallinen asiakas huomioitiin, joten hatunnosto sille!

torstai 19. huhtikuuta 2012

MEIKKEJÄ JA MATKALAUKKUELÄMÄÄ

Meikkejä siellä, meikkejä täällä
Kylpyhuoneen kaapit notkuvat meikeistä ja erilaista purnukoista. Löytyy kasvovoiteita, silmänympärysvoiteita, vartalovoiteita.. ja kaikkia kymmentä eri sorttia. Ei mennä meikkeihin, niitä on ihan liikaa.. Kuulostaako tutulta?

Itselläni oli aikaisemmin juurikin noin eli paljon meikkejä ja purnukoita. Matkalaukkuelämä eli muutto ulkomaille pakotti siihen, että jouduin ottamaan mukaan vain ne tärkeimmät meikit muistuttaen itseäni siitä, että kyllä ulkomailtakin meikkejä löytyy. Löytyihän niitä. Täällä olen kuitenkin oppinut, että vähemmälläkin pärjää. Tai ainakin melkein.

Meikkauksesta
Meikillä saa kivasti ehostettua omia kasvojaan, kun vain osaa käyttää niitä oikein. Meikkien avulla voi myös korostaa omaa tyyliään. Itse olen oppinut kokeilemalla ja ennen kaikkea kantapään kautta. Olen varmaan tehnyt kaikki mahdolliset meikkausvirheet: liian tumma meikkivoide, liian vahvasti piirretyt kulmakarvat, liian paljon poskipunaa…  

Kokeilemalla ja harjoittelemalla oppii! Yhä enemmän olen myös jutellut alan ammattilaisten kanssa sekä totta kai lehtiä lukemalla. Jännä, miten aina tuntuu olevan jotain uutta opittavaa. Olisi myös älyttömän mielenkiintoista päästä meikkauskurssille.

Oikeat meikit, hyvä ihonhoito, terveelliset elämäntavat
Siinäpä se tulikin pähkinänkuoressa. Itsestään huolehtiminen on tärkeää ja siitä voisi vaikka tehdä kokonaisen kirjan.

Tässä blogissa tarkoitus on kuitenkin lähinnä tutkia kosmetiikkaa ja ihonhoitoa, joka on vain yksi osa-alue kauneudenhoidossa. Tulossa siis "matka" kosmetiikan maailmaan, jossa kokeillen opitaan. Hyväksi havaitut niksit jne.

Meikkipussini sisältää kaikessa lyhykäisyydessään:
ripsiväri (Maybelline)
meikkivoidepuuteri (MaxFactor)
luomiväripaletti (eri ruskean sävyt, Pinaud Yeux)
poskipuna (Deporah Milano)
luomiväripaletti (vaaleanpunaista eri sävyinä, L’Oreal Paris)
luomiväri (Sephora)
kulmakarvapinsetit
luomivärisiveltimiä

Huulipunia ja-kiiltoja säilytän käsilaukuissa, niin on aina kätevästi käden ulottuvilla. Lisäksi tämän viikon uudet tulokkaat ovat meikkivoide ja puuteri, jotka ostin kesää silmällä pitäen. Tuonnempana on tulossa postaus, jossa kerron tarkemmin, miten päädyin juuri niihin ja mitä ohjeita sain niiden käyttöön.

Edellä mainitut tuotteet ovat arkimeikkini peruspilarit. Minulle meikkaus on luonnollinen osa aamun arkirutiineja, koska mielestäni se on samalla myös muiden huomioon ottamista, kun on aina huoliteltu. Itsellekin on hirmu kiva, kun tietää, ettei ole ihan räjähtäneen näköinen (tosin reissun päällä olen AINA ihan nuutuneen näköinen, miten jotkut osaakin olla niin freshin näköisiä!). Muistan toki välillä ottaa rennosti ja antaa ihon levätä -suunnilleen noin kerran viikossa. Ihoa hoidan päivittäin, kuten myös hiuksiani. Ennen meikkauksen aloittamista pesen aina kasvot ja laitan päivä -ja silmänympärysvoiteen, vasta sitten ryhdyn "tositoimiin".

Muuta kosmetiikkaa, joita tulee harvemmin käytettyä, säilytän toisessa meikkipussissa ja ilman niitä pärjäisin. Tai noh, en kyllä olisi valmis luopumaan aurinkorasvoista, jotka taas kesän tullessa otan käyttöön. Ne on ihan ehdottomat täällä. 

Ulkomailla oloaikanakin on siis tullut jokunen ”heräteostos” tehtyä. Onneksi ei ole kyse kuitenkaan mistään meikkivuoresta, vaan ihan kohtuudessa olen pysynyt. Tarkkana yritetään olla!

Vielä lopuksi kiva blogi aiheesta:  Ostolakossa, jonka kirjoittaja taistelee kosmetiikkakiloja vastaan.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

RAKKAUDESTA ELOKUVIIN –JO 10 VUOTTA

Tilaisuus, jossa ammattinäyttelijät ja ohjaajat ja muut alan ihmiset löytävät katsojat ja katsojat löytävät elokuvat ja ihmiset elokuvien takaa: La Buena Estrella.

La Buena Estrella-keskustelutilaisuuden kautta olen päässyt näkemään lukuisia espanjalaisia elokuvan ammattilaisia. Siinä missä minä olen viipynyt mukana hetken, pienen pyrähdyksen, on tapahtuman isä Luis Alegre puurtanut jo 10 vuotta. Hänen ansiostaan näyttelijät ja ohjaajat sekä muut elokuvan ammattilaiset ovat tulleet Zaragozaan oman elokuvansa tiimoilta. Kuka Luis Alegre sitten on? Hän on toimittaja, opettaja, elokuvantekijä ja juontaja sekä tietenkin –La Buena Esterella -tapahtuman luoja ja puuhamies.

Aihetta juhlaan
Maanantaina 16.4. oli hyvin erityinen päivä tilaisuuden kannalta. Silloin juhlittiin tapahtuman vuosipäivää. Tilaisuus oli erityinen siinäkin mielessä, että paikalle saapuneita elokuvan ammattilaisia oli enemmän kuin tavallisesti ja juhlan kruunasi se, että elokuva ”De tu ventana a la mía” on ns. paikallinen eli aragonialainen. Tekijät olivat siis itsekin aragonialaisia.

Tilaisuuden alussa Luis kertoi elokuvasta. Se on erittäin kaunis ja runollinen elokuva, jossa näkyy ohjaajan suuri persoonallisuus. Elokuvan ja vieraiden esittelyn jälkeen ohjaaja Paula Ortiz, näyttelijättäret Luisa Gavasa y María José Moreno sekä tuottajat Kike Mora y Raúl García Medrano kertoivat kukin, mitä elokuva heille merkitsi. 

Kike, Luisa, Paula, María José, Raúl ja Luis
Elokuva, joka on vaatinut niin paljon työtä, monien vuosien prosessin ja kasvun, jokaisen tekijänsä vankkumattoman huomion ja tarmon, on heille rakas. Tuloksena on ainutlaatuinen elokuva täynnä yksityiskohtia. 

Paulalle tilaisuuteen saapuminen oli hyvin tunnelmallinen. Paula kertoi, miten hän oli aikaisemmin ollut vain yksi yleisöstä La Buena Estrella- tilaisuudessa. Nyt hänen ollessa itse vieraana ohjaajan roolissa tuntui uskomattomalta.

Tilaisuudessa eräs nuori tyttö kertoi Paulalle tämän olevan hänen esikuvansa. Paula oli hyvin hämmentynyt, mutta otettu nuoren tytön sanoista. Omien sanojensa mukaan hän (Paula) on ”katastrofi”. Luis sanoi tytölle, että kutsuu tämän mielellään sieltä yleisöstä tänne vieraaksi.

Hyvä tunnelma
La Buena Estrella on aina ollut tunnelmaltaan hyvin rento ja välitön, jota kautta yleisö on päässyt näkemään millaisia näyttelijät ovat omana itsenään. Toisaalta elokuvantekijöille se on mahdollisuus markkinoida omaa elokuvaansa ja siten saada näkyvyyttä. Lienee itsestäänselvyys, että moni paikalle saapunut on jo nähnyt elokuvan tai ainakin aikeissa nähdä. 
Kuuluisin keskustelutilaisuudessa vieraillut näyttelijä on varmastikin Penélope Cruz. Myös moni Serranon perheestä tuttu näyttelijä on vieraillut keskustelutilaisuudessa (ja joistakin heistä olen postannut aikaisemmin blogissani): Jesús Bonilla (Santi) ja Antonio Resines (Diego), Alexandra Jiménez (África) ja Véronica Sánchez (Eva).

Parhaimmat muistoni
Keskustelutilaisuudessa nautin aina joka hetkestä ja joka kysymyksestä. On mielenkiintoista nähdä elokuvan ammattilaisia, ihmisiä elokuvien takana. Joskus olen jopa rohkaistunut juttelemaan näyttelijöiden kanssa tilaisuuden jälkeen. Monesti näyttelijöillä on ollut niin kova kiire, ettei aikaa ole ollut keskustella – ainakaan muutamaa sanaa enempää.

Esimerkiksi Jesús Bonilla ja Antonio Resines poistuivat paikalta kuin tuli perseen alla! Heidän osaltaan olin kuitenkin sitkeä ja mahottoman kovasta kiireestä huolimatta sain kuin sainkin yhteiskuvat heidän kanssaan ja vaihdettua jopa muutaman sanan.

Toinen hauska muisto on, kun vieraina olivat näyttelijä-koomikko José Mota ja Fernando Tejero. Kun he poistuivat tilaisuudesta ja minä olin sattumalta ovella uteliaana, niin vaikkei heillä todellakaan ollut aikaa jäädä juttelemaan, niin Fernando kättelemisen sijaan laittoi käden olkapäälleni. Se tuntui hassulta. Hän varmaan huomasi, että olen ujo ulkomaalainen ja mietti, että mitenkähän tuota tervehtisi.

Itse pidän kovasti Serranon perhe –sarjasta, joten oli tietenkin aivan mahtavaa nähdä Verónica Sánchez. Myös se, kun sai tapahtuman jälkeen jutella hänen kanssaan, oli hienoa.

Toisenlaisiakin muistoja on. Olen päässyt näkemään, miten kuuluisa näyttelijä saa nuoret tytöt sekaisin. Silloin se on menoa, kirkumista ja salamavalojen säihkettä. Kyseisestä kerrasta kerroin myös blogissani ja postauksen voi lukea täältä.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää…


tiistai 17. huhtikuuta 2012

MATKALLE

Tää pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtee viikonoppureissulle. Luvassa on luontoaktiviteetteja kuten patikointia ja luonnosta nauttimista. Matkakohteena on Soria eli ihan Espanjassa pysytään. 

Aina matkalle lähdettäessä imen itseeni tietoa yleensä internetistä, muttei kirjojakaan sovi vähätellä. Itse asiassa, kun mainitsin naapurin tädille Soriasta, niin hän kaivoi mahottoman ison kirjapinon minulle lainaksi. Eittämättä minulla on todella ystävällinen naapuri. 

Tässä kyllä riittää luettavaa, huhhuijjaa. Harvoin kuitenkaan tulee luettua matkaoppaita kannesta kanteen. Tapanani on selata ja etsiä itseäni kiinnostavat kohdat, jotka luen sitäkin intensiivisemmin.
Matkojen kautta saan tavallaan aina mahdollisuuden oppia ja nähdä uutta! Kamera räiskyy aina tiuhaan tahtiin, kun mie napsin kuvia. En vaan voi sille mitään, mutta joka pikku asia... se täytyy ikuistaa. Taitaa olla vielä uuden kameran hurmaa, kuka tietää, mutta valokuvaaminen on vaan niin kivaa. Kaiken lisäksi monesti olen osunut paikalle, jossa tapahtuu jotain. Olen nähnyt mm. mielenosoituksia, poliisit toiminnassa... Olisin varmasti tosi hyvä toimittaja! ;)

Soriasta kerron lisää matkan jälkeen... Matkakertomukset yritän aina tehdä siten, että siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä sille, joka on seuraavaksi lähdössä reissuun samaan kohteeseen. Kuten postaukseni Lontoosta

Jännityksellä matkaa odottaen…



maanantai 16. huhtikuuta 2012

TEKEMISTÄ LAPSILLE

Mieleeni juolahti kuin salaman iskusta, että Suomessa taitaa olla vielä pajunkissa-aika. Niinpä haastan/ehdotan kaikkia perheellisiä (joihin en tosin itse kuulu) puuhaamaan lasten kanssa seuraavaa. Eli, jos on mahdollista, niin tekisitte luontoretken. Vanhemmat ja lapset ja keräisitte yhdessä pajuja, joissa on pajunkissoja, ja tekisitte niistä oikein kauniin, runsaan kimpun... Kun teillä on kimppu kasassa, niin ensimmäinen vaihe on suoritettu. Mutta mitäpä ei olisi retki ilman huikopalaa?

Sitten eikun vain kotia ja seuraava vaihe on tuhota ne vanhat sanomalehdet, joita varmasti löytyy iso nivaska kotoa... Tarkoituksena on tehdä sanomalehtistä joku yksinkertainen hahmo. Mahdollisuuksia on rajattomasti: meritähti, kukka, auto... Kun teillä on idea mietittynä, niin eikun vain pyörittelemään sanomalehden lehdistä palloja. Tärkeää olisi, että pallot ovat samankokoisia, niin tulee symmetrisempi otus. Toisaalta esim. meritähteä tehdessä piti aloittaa tosi isosta pallosta ja sitten pallot pienenivät. Sanomalehdestä tehdyt pallot liitetään toisiinsa pakkausteipillä.

Pikkuhiljaa muotoutuu kuvio. Teipillä kannattaa varmistella hyvin, että kuvio pysyy kasassa. Muistakaa myös tehdä pieni reikä, johon tulee vahva keppi (itse käytin keppinä pensseliä). Kun otus on tehty, niin sitten otatte esille läpinäkyvää liimaa, jota voi levittää siveltimellä. Liimalla alatte levittämään haluamanne väristä silkkipaperia (leikkaatte silkkipaperista palasia ja ne liimataan). Näin peitätte otuksen kauttaaltaan. Antakaa kuivua. Silmät ja suun voitte tehdä silkkipaperista tai ihan vain tussilla. Sitten liitätte kepin otukseen teipin avulla ja viimeistelette vielä silkkipaperilla. 

Otus on valmis ja näin on syntynyt hieno kevätkoriste. Laitatte vain keräämänne kimpun ja koristeen isoon maljakkoon. 

Tämä aktiviteetti sopii mielestäni koko perheelle ja ideana on yhdessä tekeminen. Myös kuvioiden tekemisen aikana vanhemmat voivat osallistua ohjaten ja neuvoen, etenkin reijän teko figuuriin voi olla kinkkisempi juttu, jos on tullut laitettua teippiä yli juuri siitä strategisesta kohdasta, joten suosittelen vanhempia hoitamaan sen puolen.
Tarvikkeet:
- pajunkissakimppu --> maljakko
- sanomalehtiä
- sakset
- pakkausteippiä
- silkkipaperia
- tukeva keppi (esim. sivellin)
- sivellin
- liima (läpinäkyvä, askarteluun sopiva)
(- tussi)

Ohje lyhyesti:
1. Kerätään pajunoksia, joissa on pajunkissoja ja tehdään kimppu.
2. Tehdään sanomalehdistä figuuri esim. meritähti. Sanomalehden lehdistä pyöritellään palloja ja pallojen avulla rakennetaan figuuri pala palalta pakkausteippiä hyödyntäen, kunnes se on valmis.
3. Tehdään reikä, johon on myöhemmin tarkoitus laittaa keppi teipillä kiinni. 
4. Silkkipaperista leikataan paloja, jotka siveltimellä liimataan otukseen. Annetaan kuivua. Kuivumisen jälkeen voi tehdä silmät ja suun.
5. Laitetaan keppi paikoilleen teipillä ja viimeistellään silkkipaperipaloilla. Valmista!