KESÄKUULUMISIA KUVIN

Heippa hei! Täytyypä sanoa, että kesä on vaarallista aikaa blogin suhteen. Tekemistä on niin paljon, ettei tietokoneella juuri ehdi olemaan. Ja sitten blogikin tuppaa jäämään vähän hunningolle.

Ajattelin nyt päivitellä kuulumisia, mutta hieman eri tavalla. Minäkin liityin Instagramin ihmeelliseen maailmaan. Niinpä laitan tänne parhaimmat palat sinne lataamistani kuvista. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niistä ainakin huomaa, että olen liikkunut luonnossa. Suurin osa valokuvista on luonto-otoksia.

Tällä hetkellä täällä sataa oikein olan takaa. Onneksi kesään on mahtunut niitä aurinkoisiakin päiviä tai vähintään puolipilvisiä. Siellä, missä minä asun Espanjassa, on ollut todella aurinkoista ja kuumaa, lämpötila nousi siellä jopa +47 C! 

Mutta takaisin näihin kuviin. Sain napattua aika mahtavan kuvan oravasta. Se oikein asettui eteeni eikä arastellut. Niin sain suloisen kuvan! Sillä hetkellä olin todella innoissani, sillä siihen astisessa elämässäni en ollut koskaan ikinä onnistunut nappaamaan noin hyvää eläinkuvaa. Yleensä ne kaikki eläimet juoksevat pakoon ja siinä vaiheessa, kun olen kaivanut sen kamerani esille, niin eläimet ovat jo jossain ihan muualla. Tällä kertaa sattui ilmeisesti nuori orava, joka oli jopa utelias minun suhteen.

Tämä oravakuva ei suinkaan ollut tämän kesäni ainoa eläinkuvani. Minulla kävi satumainen tuuri ja pääsin kuvailemaan näätää. Olin ihan innoissani siitä, sillä sain siitä todella suloisia kuvia!

Olen kuvaillut myös kukkia. Orvokki kivien keskellä vaikutti suorastaan pieneltä ihmeeltä, joten tallensin sen kuvaan ja samalla hurmioiduin sen väreistä. Sitten näin sateenkaaren ja vieläpä tuplana. Senkin ikuistin. 

Olen monesti miettinyt, mikä tekee valokuvasta mielenkiintoisen ja kauniin? Millaisia kuvia ihmiset haluavat nähdä? Onko se valokuvan aihe? Vai värit? Vai sommittelu? Vai noita kaikkia?

Entä millainen valokuva jää mieleen?

Valokuva on mielestäni eräänlaista taidetta. Täytyy osata kuvata, vangita se tietty hetki. Monesti myös tuntuu, että näen omilla silmilläni jotain todella kaunista, mutta sitten se ei tallennukaan kuvaan ollenkaan niin viehättävänä.

Auringonlaskukuvat ovat todella kliseisiä, vaikka tykkäänkin niitä katsella. Jos siinä olisi erikoisemmat värit, niin se tekisi kuvasta mielenkiintoisemman.

Tänä kesänä aion jatkaa valokuvaharrastuksen parissa. Niissä kuvissa luonto tulee olemaan edelleen pääosassa.

Pakko vielä lopuksi kertoa hauska juttu. Minähän olin Ilosaarirockissa! Elastinen esiintyi siellä ja oli kyllä ihan mahtavaa, varsinkin se, kun hän esitti Anna sen soida-kappaleen loppuhuipennuksena. Vielä vuosi sitten en tiennyt kuka on Cheek. Ja kun radiossa (yleX) puhuivat jotain Cheekistä ja sitten pistivät Anna sen soida-kappale, niin minähän luulin, että Cheek on sen esittäjä! Olin(ja olen edelleen) tosi vaikuttunut siitä kappaleesta. Kunnes sitten sen netistä etsittyäni paljastui sen oikea esittäjä... 

TAKKIHÖPERÖ ILMOITTAUTUU

Viime aikoina blogissani olen kirjoitellut laukuista. Nyt minut on vienyt menessään takit! Eikä ihan mitkä tahansa...

Sain vihiä näistä erikoisuuksista. Takkikuumettani nosti entisestään, kun näin eräällä naisella saman merkkisen takin. Niinpä minunkin alkoi tehdä mieli jotain iloisen väristä takkia. Iloisen oloisia takkeja saisi olla katukuvassa enemmän. Liian monella on liian samanlaiset takit perusväreissä. Miksei takeissakin voisi olla kuvioita ja pirteitä värejä? Minä ensimmäisenä, koska en ole varmaan koskaan omistanut muuta kuin mustia ja harmaita takkeja. 

Näine ajatuksin matkustin maaseudulle erääseen majataloon, jossa on myytävänä astetta erikoisempia takkeja. Mukava majatalon emäntä esitteli valikoimaansa. Siinä oli tunnelmaa. Sain kokeilla noita ihania takkeja, maaseutumiljöössä, ihan rauhassa, ilman minkäänlaista tuputtamista.

Takkien taustalla on mielenkiintoinen idea. Ne ovat ekologisia. Ne tehdään siis kierrätysmateriaalista. Pöytäliinoista ja vaikka mistä, kaikki käy ja osaavissa käsissä niistä muotoutuu uusi luomus. Jokainen takki on erilainen. Uniikki. Kokoja oli erilaisia, mutta pääsääntöisesti reilumman kokoista. Näitä ei ihan mistä tahansa saakkaan, vaan nämä täytyy osata etsiä, ikään kuin löytää sen äärelle.

Olin kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Haltioiduin väreistä ja kuvioista. Valkkasin kokeiltavaksi lukuisia, mutta talon emäntäkin toi minulle muutaman kappaleen kokeiltavaksi. Kaiken lisäksi sellaisia, joihin itse en normaalisti tarttuisi. Hän pyysi kokeilemaan. Ilmoitin itsevarmasti, että tässäkin on sellainen väri, joka ei minulle sovi. No kuinkas kävikään? Taisin tykästyä pikkutakkiin, jonka malli on hirmu kiva. Kangas on todella outo, sellainen jäykkä, mutta tässä takissa on jotain kivaa.

Juttelimme siitä, miten tärkeää on istuvuus. Jos päätyisin tähän takkiin, niin takaosaa joutuisimme hivenen tuunailemaan, jotta se istuisi täydellisesti. Muuten malli on todella upea!

Sitten löytyi takki, joka oli jetsulleen oikean kokoinen ja kuin minulle tehty, sekä malliltansa kivan erikoinen. Voi pojat, se toden totta oli iloisen ja pirteän värinen: oranssi! Enkös minä sellaista itselleni mielistellyt, heheh...

Lisäksi sininen takki ihastutti. Harmi vain, että se oli yli-iso. Kirjoitin sähköpostia itse takkien tekijälle, löytyykö samaa kangasta, jotta voisi tehdä minulle pienemmän palttoon.

Mitään en ole vielä päättänyt. Ottaako yksi, kaksi vai kaikki kolme. Hinnat on ok. Kirjoitinkin tämän jutun oikeastaan siksi, että olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette näistä? Ja mikä takki olisi eniten miun näköinen?

FIFTHY SHADES OF GREY (eroottinen draama, v.2015, 125 min.)

Minun täytyy tunnustaa, etten ollut kuullut tästä elokuvasta. En muuta kuin kerran lyhyen maininnan radiossa. Siksi yllätyin, kun katsoin Fifthy shades of Greytä ja häkellyin, millaisesta elokuvasta oikein on kyse. Tietysti tämä tapahtuu juuri sen kerran, kun en ota yhään selvää ennakkoon, enkä tiedä genreä tahi tarinaa. Voitte siis arvata yllätykseni ja ilmeeni, kun herra Grey esittelee ”leikkihuoneensa”…

Sittemmin minulle selvisi, että Fifthy shades of Grey on ollut esillä joka paikassa ja elokuva on herättänyt paljon keskustelua ja jopa pienimuotoista polemiikkia.

Juoni: Elokuva kertoo rikkaan Cristian Greyn (Jamie Dornan) ja opiskelijatytön Anastasia Steelen (Dakota Johnson) suhteesta, joka saa hieman erikoisia piirteitä…

Arvostelu: Lähtöasetelma ”rikas mies, herkkä nainen” on todella kliseinen. Siitä huolimatta rakkaus, fyysinen kemia, jota he tunsivat toisiaan kohtaan, oli todella mielenkiintoista. Valitettavasti siihen se jäikin. Elokuvaa on syytetty jopa pehmopornoksi ja sitä se minunkin mielestä on. Juonellisesti se ei tarjoa mitään. Ei yhtään mitään. Elokuva onkin parhaimmillaan juuri alkupuolella, kun nuoret tekevät tuttavuutta keskenään ja ilmassa sinkoilee kipinöitä. Kohtaus, jossa he lentävät kaupungin yllä on mielestäni koko leffan paras ja ihanin. Ja varsinkin siinä taustalla soiva musiikki sopii siihen kohti loistavasti. Fifthy shades of Greyssä pidinkin yksityiskohdista. Sellaisista, joissa esimerkiksi kuvataan läheltä jokin ele.

Elokuvassa on hetkensä, mutta kokonaisuus jää köyhäksi. Ja loppu oli todella huono, oikea riman alitus.
 

Aineksia olisi ollut paljon enempään. Jos minä olisin saanut toimia käsikirjoittajana, niin olisin jollain tavalla muuttanut Cristiania siten, että hänelle tapahtuisi jotain, jota kautta ymmärtäisi, ettei pohjimmiltaan ole sellainen. Ettei hän ole ”fifthy fucking shades of grey”… Ehkä lähtöasetelma olisi ollut kiinnostavampi, jos Anastasia olisi ollut se rikas ja Cristian opiskelija… Tiedän, että elokuva perustuu kirjaan. Jota en tietenkään ole lukenut. Yleensä kirjat ovat parempia ja uskon ja toivon, että niin on tässäkin tapauksessa.

Näyttelijöistä sen verran, että todella pidin Greyn näyttelijästä. Hän meni niin täydestä rikkaan roolissaan ja onnistui tuomaan hahmoonsa kovuutta olemalla samaan aikaan todella söpö. Vaikka häntä voisi syyttää yhden ilmeen näyttelemisestä. Tuohon rooliin hän kuitenkin istui todella hyvin. Todella ihana näyttelijä!
 

Anastasian näyttelijättärestä en taasen pitänyt, vaikka ymmärrän miksi hänet on valittu. Jostain syystä hän ei tehnyt vaikutusta tässä roolissa. Tosin nostan hänelle hattua, miten rohkea näyttelijätär!

JO TOINEN LAUKKULÖYTÖ KIRPPARILTA (!)

Tänään tein mahtavan laukkulöydön kirpparilta. Menin sinne pyörähtämään pyöräajelun lomassa (eilen pyöräilin 60 km ja tänään 16 km). Käsveska kiinnitti huomioni heti, sillä tuontapaista neliönmallista laukkua olin ajatellut pidemmän aikaa ja nyt se suorastaan kirjaimmelisesti käveli vastaan. Hinta oli vain 2€, joten oli ihan pakko ostaa se siltä istumalta. Normaalisti en tee heräteostoksia, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen.

Olen ihan innoissani tästä laukusta, koska siinä on taas sellaista vanhan ajan platinaa. En tiedä meneekö vintage-kategoriaan, mutta pääasia, että minä tykkään. Kaiken lisäksi se tuntuu laadukkaalta.

Kuvassa laukku näyttää tosi isolta. Ihan noin iso se ei ole, miltä vaikuttaa, vaan se on sellainen keskikokoinen. Väriltään se on tummanruskea. 

Tämä on jo toinen laukkulöytö samaiselta kirpparilta tälle vuotta. Aikaisemmasta löydöstäni kirjoittelin täällä klik. Molemmissa veskoissa on jotain kivaa. Se aikaisempi on itse asiassa päässyt jo käyttöön, sillä juhannuksena se keikkui olkapäälläni. 

Yhtä asiaa minä kyllä ihmettelen. Miten voi olla mahdollista, että näin lyhyen ajan sisään löydän jo toisen yli-ihanan laukun? Niitä tulee ostettua muutenkin todella harvoin. 

Niinpä minun oli pakko kysyä kirpparin pitäjältä, mistä hän näitä ihania laukkuja oikein löytää. Vastauksena kuului, että milloin mistäkin.

Pahoittelut huonontuneesta kuvanlaadusta. Kuvailen nyt kännykällä, ja sillä laatu on mitä on.

En myöskään osaa sanoa, mikä minua näissä vanhoissa laukuissa kiehtoo. Mitä kuluneemman näköinen, niin sen parempi! Ei tarvitse olla mikään merkkilaukku, vaan riittää, että malli, muoto ja väri miellyttävät. Ja se, että se on vanha, mutta ei reuhka. Minulla taitaa olla jonkin sortin heikkous näitä käsveskoja kohtaan, mutta toisaalta eihän naisella voi olla liikaa laukkuja, eihän?

KOLIKOT KERTOVAT

Sanotaan, että ihminen on pohjimmiltaan keräilijä. Minä olen nyt aikuisena yrittänyt välttää sitä. En haluaisi turhaa krääsää tai pieniä esineitä nurkkiin pölyyntymään. Haluan vain hyödyllisiä tavaroita, sellaisia, joille on tarvetta ja käyttöä. 

Kuitenkin vuosien varrella sitä kertyy tavaraa ikään kuin huomaamatta. Ja olikin aika koomista huomata, että itse asiassa minähän keräilen tiettyjä juttuja, vaikkakaan en mitenkään aktiivisesti.

Yksi niistä ovat kolikot. Ja mystisesti 2 €:n kolikot. Niistä on tullut vastaan niin erikoisia yksilöitä, etten ole raaskinut laittaa niitä kiertoon, vaan säilönyt ne lippaaseen.

Tässä ne ovat. Rakkain on tuo Tove Janssonin juhlaraha (ylhäällä vasemmalla). Siitä en luopuisi, mutta muista ehkä joskus. Eurot ovat hauskoja, kun sieltä voi osua vastaan erikoisuuksia. Harvemmin sitä tulee kuitenkaan omia kolikoitaan sillä silmällä katsottua. Yleensä käy niin, että vahingossa huomaan kukkarossani olevan joku outo kolikko. 

Vähän aikaa sitten veli voitti hedelmäpelissä sievoisen potin, kaikki kolikkoina, Josta minäkin sitten sain etsimällä etsiä, löytyisikö joku erikoisempi yksilö. Kolikkoharrastus nosti päätään! 

Keräiletkö sinä jotain? 

KINGSMAN: SALAINEN PALVELU (komedia, toiminta, seikkailu, v.2015, 2h 09 min)

En normaalisti tykkää agenttielokuvista. En ole nähnyt esimerkiksi James Bondeja. Kylmä räiskintä ja naisten kaataminen ei ole ihan sitä, mitä elokuvalta odotan.

Jostain olin saanut vihiä, että Kingsman olisi hyvä ja erilainen vakoojaelokuva, joten päätin antaa sille mahdollisuuden. Ja täytyy sanoa, että tykkäsin todella -siis todella paljon!

Kuva on lainattu netistä.

Juoni

Ongelmallisen taustan omaava lähiöteini Eggsy päätyy herrasmiesagentin Harry Hartin siipien suojiin. Eggsyllä on elämänsä tilaisuus todistaa olisiko hän isänsä veroinen agentti…

Samaan aikaan multimiljonääri punoo omia kieroutuneita suunnitelmiaan, miten pelastaa maailma liialliselta väenpaljoudelta.

Kuva on lainattu netistä.

Arvostelu

Kingsman: salainen palvelu-elokuva osoittautui todellakin erilaiseksi agenttielokuvaksi. Ensinnäkin tarinan päähenkilöt olivat erilaisia ja kiinnostavia. Eggsy ei ole mikään ”hopealusikka perseessä” syntynyt, vaan tulee melko vaatimattomista oloista.

Juoni oli eheä ja hyvä alusta loppuun, mutta ei syvällinen. Tällaisessa elokuvassa sen ei tarvitsekaan olla, vaan pääasia, että se tempaisee mukaansa. Elokuva on toki pitkä, mutta tarina vie mennessään ja koko ajan on toimintaa päällä.

Räiskintäkohtauksilta ei tässäkään elokuvassa voinut välttyä, mutta ne on tehty suurimmaksi osaksi tyylillä ja saavat paikoin katsojan pidättelemään hengitystään. On myös kohtia, jotka ovat hurjaakin hurjempia. Toinen klisee oli hyvän ja pahan vastakkainasettelu, mutta toisaalta ilman sitä ei oikein voisi tehdä tällaista leffaa. Ja toki tästä löytyi se kolmaskin klisee eli naiset, mutta siitä ei oltu tehty liian suurta numeroa.

Kingsman on kuvattu hyvin. Milloin ollaan lähiössä, pubissa, hulppeassa kartanossa... 

Kliseistä huolimatta pidin valtavasti tästä elokuvasta, eikä vähiten huippunäyttelijöiden Colin Firth ja Samuel L. Jacksonin ansiosta. Tämä on varmasti paras agenttielokuva! Ei sillä, että niitä hirveästi olisin nähnyt, mutta tämä on yksinkertaisesti erinomainen ja viihdyttävä elokuva.