sunnuntai 30. marraskuuta 2014

JOULUKALENTERI

Minulle tuli yhtäkkiä hassu ajatus. Ajattelin repäistä ja tehdä joulukalenterin tänne blogiin. Ensimmäistä kertaa ikinä. Niinpä koko joulukuun ajan postailen joka päivä aina joulupäivään 25.12. asti. Ideana on siis huima postaustahti, jonka aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Sitä en mene takaamaan onko miten järkeviä juttuja.

Aiheista sen verran, että ajattelin kertoa päivän positiivisia juttuja, kuvia täältä, miten valmistaudun jouluun ja olenpa pyöritellyt mielessäni videopostausta… Tämä tuli mieleen siitä, että itse tykkään videopostauksista. On jännää kuulla ja nähdä bloggaaja sekä saada ensimmäistä kertaa tekstille ääni. Toisaalta en tykkää, jos kameran edessä vain höpötetään. Minä pidän enemmän liikkuvasta kuvasta. Olen myös kiinnittänyt huomiota, että kaikissa videoissa bloggaajat puhuu tasapaksusti ja ilmeettömästi. Monesti ei edes hymyillä! Olen ajatellut, että se johtuu suomalaisesta kulttuurista. 

Minä uskoisin olevani vähän eri maata. En tiiä sortuisinko itse lopulta samaan, koska kameran edessä voi iskeä paniikki! Mutta jos onnistuisin tekemään videon ja onnistuisin olemaan ns. rento, niin siellä löytyisi ilmeikäs ja hymyilevä tyyppi. Apua, rupeaa ihan pelottamaan videon teko. Varsinkin, kun minä ja tekniikka ei sovita yhteen. Ihan alussa videota ainakaan ei ole tulossa, koska olen nyt sairastellut ja ääni on kuin möröllä.

Tällaisia suunnitelmia minulla on joulukuuksi. Onko teillä postausehdotuksia? Mitä haluaisitte lukea blogissani?
Kuva on lainattu netistä.
post signature

lauantai 29. marraskuuta 2014

INTERSTELLAR (toiminta, seikkailu, sci-fi, v.2014, 169 min.)

Juuri, kun olin menettänyt uskoni elokuviin. Juuri, kun olin pohtinut, ettei uusia ideoita elokuvarintamalla ole. Näen Interstellar-elokuvan ja olen täysin mykistynyt! Interstellar palautti uskoni elokuviin. Tietenkin juuri silloin, kun olin ehtinyt tehdä postauksen luonnoksiin manaten, ettei elokuvamaailmassa ole enää uusia, raikkaita ideoita. Mutta taisin olla väärässä?

Menimme yhtenä keskiviikkona katsomaan tämän kyseisen tuotoksen elokuvateatterissa, koska silloin pääsee aika paljon edullisemmin sisään kuin normaalisti. Tämä vinkkinä kaikille teille, jotka oleilette Espanjassa. Kannattaa hyödyntää nuo keskiviikot, joita kutsutaan día de espectador

Emmimme kahden elokuvan väliltä ja lopulta valkkasimme Interstellarin. Kyseinen leffa oli jo aikaisemmin kiinnittänyt huomioni, koska olin lukenut sen olevan tämän vuoden mystisin elokuva. Tiesin siitä ainoastaan sen, että se kertoo tutkimusmatkailijoista, jotka matkaavat avaruudessa madonreiän läpi. 

En ehkä olisi valinnut sitä, jos olisin tiennyt sen olevan lähes kolmi-tuntinen. Elokuvateatterissa se voi olla liian pitkä aika. Varsinkin silloin, jos elokuva osoittautuu hutivalinnaksi. Onneksemme tämä oli niistä harvoista kerroista, kun ei liiemmin oltu otettu elokuvasta selvää ennakkoon ja hyvä niin. Lopulta nuo kolme tuntia todellakin hurahtivat nopeasti. Leffa kirjaimellisesti imaisi mukaansa! Ja onneksi ei vessahätäkään iskenyt kesken kaiken. ;)

Elokuvan on ohjannut Christopher Nolan. Pääosassa loistaa Matthew McConaughey, joka tekee elämänsä roolisuorituksen. Aikaisemmin en hirveästi pitänyt hänestä näyttelijänä. Mieleni muuttui, kun katsoin Kuinka menettää kundi 10 päivässä. Aloin jollain tasolla pitämään hänestä ja viimeistään True Detective vakuutti minut siitä, ettei Matthew ole vain romanttisten elokuvien näyttelijä, vaan hänestä olisi paljon muuhunkin. Ja juuri tässä Interstellar-elokuvassa Matthew loistaa parempana kuin koskaan! 
Kuva on lainattu netistä.

Juoni
Tuntemamme maailma on vaarassa. Ryhmä tutkimusmatkailijoita lähtee avaruuteen matkalle löytääkseen planeetan, jossa elämä olisi mahdollista. 

Arvostelu
Tässä elokuvassa on kaikki, mitä elokuvalta (hyvältä sellaiselta) voi toivoa: hyvä ja eheä, paikoin monisyinen juoni, kiinnostava ja erilainen tarina, syvyyttä, tunteita nostattava, mielenkiintoiset hahmot, yllättävä, mieleenpainuva. Niitä kaikkea oli Interstellar, puhumattakaan hienoista roolisuorituksista ja ohjauksesta!

Pitkästä aikaa minulla on ilo esitellä täyden kympin elokuva. Ainakin minun mielestäni se on sitä.

Interstellarissa ihmiskunta on katastrofin partaalla. Pidin siitä, että oikeastaan idea siihen on lainattu menneisyydestä eli elävästä elämästä. Olette varmaan kuulleet Dust Bowlista? Se oli kausi 1930-luvulla Yhdysvalloissa, jolloin esiintyi valtaisia pölymyrskyjä. Interstellarissa esiintyy vähän samanlainen ilmiö –paitsi, että se uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Toisin sanoen tarinassa oli sellaista uskottavuutta, jota minä toivon elokuvilta.

Siinä käsiteltiin paikoin monimutkaisiakin aiheita, mutta ne osattiin selittää juuri sopivasti ilman, että pää menisi pyörälle. Ja huom, minä katsoin tämän espanjaksi!

Interstellar sai minut jopa kyyneliin ja todella kosketti sydämestä, minkä lisäksi se jäi pyörimään mieleen vielä pitkäksi aikaa katsomisen jälkeen. Tämä on minulle yksi hyvän elokuvan piirre. Jos se jää mieleen, saa sinut pohtimaan ja keskustelemaan, niin se yleensä kielii harvinaisen hyvästä (tai jossain tapauksissa harvinaisen huonosta) elokuvasta. 

Todella suosittelen tämän katsomista. Se on huikea ja ansaitsee tulla nähdyksi elokuvateatterissa. Suosittelen tätä myös siinäkin tapauksessa, vaikka sci-fi olisi hieman outo aihepiiri.

Itse asiassa Interstellar on niin hyvä, että pidän sitä yhtenä lempielokuvistani.

Oletteko te nähneet kyseisen elokuvan? Mitä piditte? Tai jos ette ole vielä nähneet, niin aiotteko katsoa?
post signature

perjantai 28. marraskuuta 2014

PUHDISTUKSEN YÖ (THE PURGE, v.2013, 85 min.)

Tämä on se elokuva, jonka näin fantasia-ja kauhuelokuvafestivaaleilla. Kuten festivaalien teemastakin voi päätellä, niin kyseessä on kauhuelokuva. Lisäksi se on myös sch-fiä ja trilleriä, kaikkea kolmea samassa paketissa.

Juonesta sen verran, että eletään aikaa, jolloin maailman kirjat ovat sekaisin. Rikokset ovat kasvaneet. Jotta ihmiset voisivat purkaa patoutuneita vihojaan, kerran vuodessa järjestetään ns. puhdistuksen yö. Tuona yönä on kaikki sallittua, eikä armoa tunneta. 12 tunnin ajan apua ei ole saatavilla yhtään mistään ja jokainen on omillaan. 

Elokuva kertoo eräästä perheestä ja tuosta puhdistuksen yöstä. 

Ohjaajana toimi James DeMonaco. Näyttelijöinä nähdään perheen isä Jamesin roolissa Ethan Hawke ja äiti Marya Valtaistuinpelistäkin tuttu Lena Headey.
Kuva on lainattu netistä.

Arvostelu
Puhdistuksen yö onnistuu heti alusta asti nostattamaan kiinnostuksen ja lähtöasetelma on todella mielenkiintoinen, koska siinä käsitellään jotain ihan absurdia maailmaa. Niinpä se pitää hyvin otteessaan ja erilainen maailma/tarina ovat kiinnostavia alusta loppuun. 

Elokuvassa oli omat hetkensä, jotka saivat sydämen tykyttämään. Toisaalta siinä oli myös verran toistoa, eikä suurempia yllätyksiä tullut vastaan. Juoni oli siis melko yksinkertainen tai köyhä. 

Näyttelijät osasivat hommansa, mutta tahdon antaa erityismaininnan Rhys Wakefieldin hienosta roolisuorituksesta. Äijä toi mieleen ihan Heath Ledgerin. Hän näytteli elokuvan pahista (tietenkin, joka elokuvassa täytyy olla se paha). Käsikirjoittajat eivät kuitenkaan olleet hyödyntäneet tätä hahmoa, voi argh. Ymmärrätte, mitä tarkoitan, jos katsotte tämän elokuvan.
Kuva on lainattu netistä.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin kuitenkin Puhdistuksen yöstä, vaikka siinä on turhan paljon väkivaltaa. Pidän kauhuelokuvista, mutta liiallisesta väkivallalla mässäilystä en. Vaikea selitää. Mutta sanotaanko näin, että on olemassa hyviä ja huonoja kauhuelokuvia. The Purge on siinä rajalla. Joka tapauksessa, täytyy hehkuttaa tuota Rhysiä, hän todellakin onnistui olemaan hyvin pelottavan uskottava pahan pojan roolissaan.
                                                                                                                                  ***

post signature

lauantai 15. marraskuuta 2014

MUISTATTEKO, KUN...

...kirjoitin eräästä mielettömän huikeasta arvonnasta pari vuotta sitten? Arvonnasta, jonka järjestää eräs pieni ravintola vuosittain joulun alla? Jos et vielä muista tai tiedä, mistä minä höpötän, niin käy kurkkaamassa muistinvirkistykseksi tämä postaus.

Espanjalaisethan on tunnetusti ns. lottokansaa. Jotain yhteistä siis Suomen kanssa. ;) Varsinkin joulun tienoilla tämä saa ihan uudet mittakaavat. Silloin lottohuuma on huipussaan ja ajattelinpa itsekin tänä vuonna osallistua. Espanjan suurin lottoarvonta arvotaan 22.12. eli juuri joulun alla. Tuota lottoa mainostetaan toden teolla ja aina tunteisiin vetoavilla mainoksilla.

Mutta jos muistatte sen pienen espanjalaisen ravintolan, niin ei heidänkään jouluarvonta ole siitä hääppöisimmästä päästä. Tämän vuoden palkinto on taas kerran paljon parempi kuin edellisenä vuotena.

Mitä sitten arvotaan tänä vuonna? Voittaja lunastaa itselleen huikean joulukorin, jonka arvo on kaiken kaikkiaan 360 000€. ”Joulukori” sisältää luksusauto Porchen, jonka arvo yksistään on 78 000 €. Lisäksi mukana on matkoja eksoottisiin paikkoihin, moottoripyörä, kaksi yhden kilon painoista kultaharkkoa, tietokonejuttuja, kodinkoneita, pelejä ja leluja. Lisäksi siinä on tyypillisiä joulujuomia ja-ruokia. 

Eikö olekin houkutteleva arvonta? Niinpä! Siksi minäkin halusin osallistua siihen silloin pari vuotta sitten -ihan vain pelkästä osallistumisen riemusta. Pettymys oli karvas, kun ravintola ei ollut edes auki. Arvontaan voi osallistua ainoastaan paikan päällä ostamalla arvontalipukkeen. Voittaja on se, jonka arvontalipukkeen numerot osuvat yks yhteen edellä mainitun joululoton kanssa. 

Tänä vuonna sain uuden tilaisuuden, vaikka ironisesti en itse tällä kertaa päässytkään paikalle. Mieheni lähti kaverinsa kanssa noille hoodeille ja olivat suunnitelleet piipahtamista tuossa ravintolassa. Pyysin, että hän toisi minulle tuon arvontalipukkeen. 

Nyt siis jännitetään joululottoa kaksin verroin ja pidetään peukkuja! En minä siitä Porchesta niinkään välitä, mutta ne matkat… Toivossa on hyvä elää!
post signature

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

FANTASIA -JA KAUHUELOKUVAFESTIVAALEILLA

Lauantaina menimme fantasia-ja kauhuelokuvafestivaaleille. Kyseessä on hyvin pieni, mutta toivottavasti kasvava tapahtuma. Sitä ei paljoa mainostettu missään. Sattumalta saimme tietää sen olevan juuri tänä viikonloppuna.

Osallistuimme tapahtumaan viime vuonna, josta kerroin täällä klik. Olimme viimeksi niin tyytyväisiä, että halusimme päästä mukaan tälläkin kertaa.

Pienenä sivuhuomautuksena, että Zaragozassa järjestetään todella paljon kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja, mutta niistä ei ikinä pidetä suurempaa haloota. Niinpä jokaisen täytyy itse löytää tai paremmin sanottuna etsimällä etsiä ne itselleen mieluisat tapahtumat. 

Fantasia -ja kauhuelokuvafestivaali järjestettiin eräässä kulttuurikeskuksessa. Siellä on iso sali, jossa oli esiintymislava kuin teatterissa konsanaan.  Lavalla oli eräs mies, joka selosti Zaragozan mysteereistä. Se oli muutenkin hauskannäköistä, kun muu sali oli pimeänä ja valo kohdistettiin vain tuohon mieheen. Tarinoidensa kuvituksena hän käytti kuvia. 

Erityisen suuren huomion sai eräs legenda, josta sattumalta kerroin teille tässä postauksessa (hyppää kohtaan Ihme vai legenda?) vähän aikaa sitten. Kuuntelin korvat höröllä ja suurella mielenkiinnolla. Tapaus Miguel Pellicer ja ihme, jonka seurauksena hänelle kasvoi jalka. Viimeistään tässä vaiheessa suosittelen tuon kirjoittamani postauksen lukemista. 

Mies kertoi, että 1920-luvulla oli eräs ryhmä, joka päätti ottaa selon Miguel Pellicerin tapauksesta. He etsivät tämän haudan ja kaivoivat jäänteet esiin. Paljastui, että jalkaa ei koskaan ollutkaan amputoitu. Se siitä ihmeestä. 

Festivaaleilla näimme myös pari lyhytelokuvaa. Olin todella hämmästynyt huomatessani, että niillä onkin ollut melkoisen hyvät budjetit. Sen verran raha haisi niissä.

Tuttuun tapaan oli palkintojen jakoa, paitsi ettei tällä kertaa paikalla ollut ketään kuuluisuuksia. Lopuksi katsoimme elokuvan, josta aijon kirjoittaa elokuva-arvion toisessa postauksessa.

Festivaalit olisivat jatkuneet vielä ties miten pitkään, mutta meillä alkoi olla sen verran kova nälkä, että lähdettiin Zaragozan yöhön haukkaamaan murkinaa ja samalla nähtiin kaveria.
post signature

tiistai 11. marraskuuta 2014

YSTÄVÄN TYYLIÄ

Tällä kertaa parrasvaloissa on ystäväni L Uve.  Tutustuin häneen joitakin vuosia sitten täällä Espanjassa. Olen aina ihaillut todella suuresti hänen persoonallisia kuvia ja omanlaista tyyliään, jotka jaksavat yllättää kerta toisensa jälkeen. 

L Uve on erittäin muuntautumiskykyinen ja hänen kuvansa ovat todella kivoja, joista välittyy paljon. Ne ovat kuin taidetta ja muutenkin ne ovat mielestäni todella erilaisia. 

Niinpä halusin, että tekin voisitte tutustua häneen ja joihinkin hänen kuviinsa. Pyysin L Uvea vierailemaan blogissani ja suureksi iloksi hän suostui kera pienen haastattelun.


Esittelisitkö itsesi, kiitos. Hei, olen L Uve. Olen espanjalainen. Rakastan musiikkia ja sarjoja, jotka lataan netistä, sekä Ian Curtisia, sisälmyksiä kikherneiden kanssa kesällä ja keittoja ympäri vuoden.   

Tyyli
Kertoisitko hieman tyylistäsi?
Tyylini on moninainen. Se on melko impulsiivinen, vaikka pidän joistakin asioista kuten ikonisista 40-ja 50-luvun naisista ja vintagesta jämähtämättä kuitenkaan mihinkään tiettyyn tyyliin.

Seuraatko muotia? Joka kerta yhä vähemmän ja joka kerta minusta tuntuu enemmän, että olen antikapitalisti. Näkemykseni nähdä muoti ja maailma ovat kehittyneet paljon, ehkä osittain pettymyksestä nykyiseen sosioekonomiseen tilanteeseen.

Mistä ostat yleensä vaatteesi?
Tällä hetkellä ostan sellaisesta paikasta kuin American Apparel, vaikkakin vähän (se on yksi niistä vähistä kapitalistiyrityksistä, jotka itsekkäästi pelastaisin). Hym, Primark ja kirpputoreilta. En osta oikeastaan mitään Inditexistä.

Onko sinulla lempimerkkiä? Ollakseni rehellinen, ei oikeastaan, mutta sanoakseni jotain, niin American Apparel.

Onko sinulla jokin lempiasukokonaisuus? Kyllä, en tiedä miksi, mutta olen tykästynyt legginsseihin ja urheiluvaatteisiin, ainakin tänä kesänä. Ulos mentäessä tykkään laittaa yläosaan jotain samettista ja alaosaksi mustat housut.

Miten luot asukokonaisuudet? No, harjoitusten ja virheiden kautta, suunnilleen. Lopulta tulee aina jotain. 
Kuvat

Kuvasi ovat hyvin erilaisia. Miten teet ne? Otan kuvat digitaalisella järjestelmäkameralla, jonka ostin ensimmäisellä palkallani. Joskus minä itse otan kuvat, toisinaan joku muu.

Jotkut kuvat ovat hyvin huomiota herättäviä/provosoivia. Miksi? Se on paljon hauskempaa ja tunnen, etteivät ne ole myöskään loukkaavia.


Mitkä ovat sinun lempikuvasi ja miksi? Lempikuviani ovat ne, jotka teen parhaan ystäväni Álvaron kodissa. Hänellä on paras maku.  
     
Kuvat: L Uve
post signature