Eilen olin taas
kerran mukana päivätoiminnassa, jossa tällä kertaa tutustuimme käsialan
saloihin viriketuokion yhteydessä. Asiantuntijana toimi asiaa harrastanut ja
sille jo vuosikymmenien ajan omistautunut ihana mummo. Hän toi paikalle hyvin,
hyvin vanhan käsialaa käsittelevän kirjan, jonka oli aikoinaan ostanut omilla
säästämillään rahoilla. Kirjalla oli siis kunnioitettavan pitkän iän lisäksi myös
tunnearvoa. Annoin oman käsialanäytteeni kirjoittamalla paperille muutaman
jutun sitaattikirjasta, minkä jälkeen hän analysoi käsialaani.
Käsiala voi paljastaa luonteestasi yllättävän
paljon –tai enemmän, kuin haluat myöntääkään. Käsialatutkimusta kutsutaan
grafologiaksi, jonka juuret juontuvat aina 1900 –luvun alkuun. Se kehitettiin
alun perin psykologiseksi tutkimusmenetelmäksi selvittämään henkilön
luonteenpiirteitä. Nykyisin grafologia luokitellaan näennäistieteeksi, sillä ei
ole todisteita sen paikkansapitävyydestä ja lisäksi se on liian epämääräistä ja
tulkinnanvaraista.(Wikipedia)
Mitä käsialani
sitten kertoi mummolle? Siitä tuli ilmi monenlaista seikkaa. Sulkuihin olen lisännyt
oman näkemykseni.
Hän kertoi, että
käsialani on normaalin kokoista. Olen tavallinen, jalat maassa oleva tyyppi
realistisine tavoitteineen (muutto Espanjaan on todella realistista, hih). Käsialani
on selkeää, joten olen rehellinen, mutta toisaalta otan asiat liian kirjaimellisesti.
(Totta ja totta. Kaikki pitää tehdä saman kaavan mukaan). Isot kirjaimet ovat
yksinkertaisia, jotka viittaavat siihen, että olisin kirjallisesti lahjakas ja luova
persoona. (Ehkä miussa on kirjoittajankin vikaa…)
Koukerot
puolestaan paljastavat, että olen itseeni päin kallellaan oleva. (joo, kun
puhuu itsestä, niin ei varmasti loukkaa ketään ja liikkuu turvallisilla vesillä).
Käsialassani sanojen välit ovat huomattavan pitkät, joten nyt paljastui saituuteni.
(Omasta mielestäni olen kyllä ihan normaali, säästän rahaa siinä missä kuka
tahansa järkevä tyyppi ja katson, mihin törsään –jos törsään.)
T-kirjainten
viivat ovat puolestaan melko alhaalla ja lisäksi yhdistän ne viivalla, mutta
valitettavasti mummo ei muistanut siihen hätään sen merkitystä. Kirjoitin myös
oman nimikirjoitukseni, jonka perusteella mummo sanoi miun haluavan vähän jopa
herättää huomiota. (ei kai miulla nyt niin erikoinen nimmari ole?)
Taas kerran tuli
opittua jotain uutta! En tietenkään voinut vastustaa kiusausta, joten menin
töistä päästyäni kirjastoon ja lainasin grafologian oppaan.
Kirjan perusteella voisi päätellä, että jos t:n
viivat ovat matalalla, niin olisi nöyrä. Toisaalta, jos on yläalueen
liitännäisiä, niin olisi nopeaälyinen. Mielelläni hyväksyn mukisematta molemmat
vaihtoehdot. Vaikkakin myös passiivisuuden kohdalla mainittiin t:n viivan
olevan hyvin alhaalla. (Hui!)
Omasta mielestäni käsialassani on myös
teräväviivaisuutta ja tämän oppaan mukaan se kertoisi sitkeydestä.
Yhtä kaikki,
grafologia on todella mielenkiintoista. Juuri sen takia lähdin leikkiin mukaan
ja koekaniinina olo oli niin hauskaa, että voin suositella muitakin kokeilemaan!
Meni syteen tai saveen, ei tuloksia kannata ottaa liian vakavasti…