KESÄ TULI, KESÄ MENI

Tämä kesä on mennyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tuntuu, että tässäkö se nyt oli. Vain silmänräpäys. Mietin. Mihin se kaikki aika on mennyt?! Vastahan oli kesäkuu... Silloin satoi lunta. LUNTA! Siis kesäkuussa?! En muista koskaan nähneeni lumisadetta kesäkuussa. En vieläkään unohda sitä. Minulla oli jalassa villasukat ja kauhistelin Suomen kesää ja voiko tämä olla totta. Samalla suunnittelin seuraavaa kolmea kuukautta. Minulla oli pitkä lista asioista, joita halusin tehdä. Aloitin jopa markkinointikurssin.

Juhannus oli nurkan takana ja menin juhannusyön vaellukselle. Taas porukassa, metsän siimeksessä. Kuljimme 14 kilometrin mittaisen matkan hyvin vaihtelevassa maastossa. Oli harjuja, ylä-ja alamäkiä, metsäteitä, soita… Mukana oli myös koira.

 

Yöttömässä yössä oli jotain… taianomaista. Bongasimme myös uunituoreen karhun jätöksen ja näimme hiekkatiellä jälkiä. Karhu oli varmasti ollut paikalla vain hetkeä aiemmin. Katselikohan se meitä jostain? Olikohan sillä pentuja?

Saavuimme määränpäähämme: majapaikkaan pienessä kylässä, jossa oli iltapalaa ja sauna. Yöksi emme kuitenkaan jääneet, vaan linja-auto kuljetti meidät takaisin keskustaan ja siitä jokainen meni kotiinsa yöksi.

Kesäkuussa näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni ilveksen. En voinut kuvitellakaan, että se voi olla niin hemmetin iso. Ja kun sanon iso, niin todellakin tarkoitan sitä. Veikkaan, että se oli uros ja vanha yksilö. Sen verran hitaasti se löntysteli. Ei se ollut meistä moksiskaan, kun olimme sen takana. Päätänsä käänsi, ihmetteli. Ja sitten se sai jalat alleen ja katosi pöpelikköön.

Heinäkuu ei ollut säiden puolesta kovin kaksinen. Töitä riitti senkin edestä. Oikeastaan silloin ei ne huonotkaan säät haittaa, kun siitä ei voisi ottaa iloa irti. Työskentelin kolmessa työpaikassa asiakaspalvelutehtävissä. Hauskaa oli! Tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin. Koin uuden ja erilaisen työpaikan huumaa.

Olin töissä myös Ilosaarirockissa. Minulla ja meillä oli todella hauskaa! Vieläkin naurattaa. Meidän työpoppoo, voi että. Sitä viikonloppua en tule unohtamaan! Toivottavasti otettaisiin uusiksi ensi vuonna. Jos olen maisemissa...

Ensi vuodesta ei vielä tiedä. Kaikki on niin epävarmaa ja samalla niin monia mahdollisuuksia. Yritän nyt availla mahdollisuuksien ovia. Kurkistaa, mikä olisi minun mahdollisuus. Haluan uskoa, että kaikella on aikansa ja paikkansa, että asiat järjestyvät.

Kesän yksi kohokohdista oli myös sukulaisten vierailu. Vaikka en heitä paljoa tunne, mutta vietimme kivan ja kulttuuripainotteisen päivän yhdessä. Se päivä meni nopeasti.

Elokuun alussa otin hengähdystauon ja tein pienen matkan. Matkustin toiselle puolelle Suomea. Idästä länteen. Olin Vaasassa. Menin sinne ystäväni luokse kylään. Oli niin hauskaa! Vaikka viime näkemisestä on kolme vuotta, niin tuntui kuin ei olisi kulunut niin pitkä aika ollenkaan. Oli vain se hetki ja me kaksi. Juttu luisti ja ystäväni näytti minulle Vaasaa.

Vaasassa oli suurkaupungin tuntua, kun kuuli eri kieliä. Paitsi yöllä. Silloin siellä oli vähän kuollutta. Sori Vaasa! Ensin oltiin eräässä baarissa, mutta ei ollut oikein meidän tyylinen paikka. Siellä oli oikeastaan hyvää vain ne pelit, joita sitten pelattiin ja voitettiin.

Voittorahoilla käytiin pizzalla. Kekkasimme yhden suomenruotsalaisen menopaikan, joka oli auki myöhään. Sinne siis!

Vaasassa kiersimme myös kirpparilla ja teimme ostoksia. Kävimme jälkkärillä todella hienossa paikassa… Kunnes koitti kotiinlähdön aika.  

Olen suunnitellut myös ulkomaanmatkaa. Olen aivan innoissani. Pitkäaikainen haaveeni toteutuu ja me mennään Gran Canarialle! Aivan huikeeta. Olen miettinyt Gran Canariaa tosiaan jo pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut oikein sopivaa saumaa. Tämän kesän jälkeen tuntuu, että pieni loma on paikallaan ja mieluiten sellainen paikka, jossa olisi mahdollisimman paljon aurinkoa.

Kanariansaarista minulle on entuudestaan tuttuja Lanzarote ja Teneriffa. Molemmat saaret tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, joten tulen varmasti pitämään tästä kolmannestakin saaresta. Haaveenahan minulla olisi joskus koluta kaikki Kanariansaaret.

Taas matkan varaaminen jäi viime tippaan. Kirosin hiljaa itsekseni, kun tajusin, että hinnat olivat pompsahtaneet. Päätin tutkia Airbnb:tä. Löysinkin sieltä astetta erikoisemman majoituksen ja ennen kuin huomasinkaan, olin varannut meille paitsi majoituksen ja myös lennot.

Tällä kertaa tarkoitus olisi majoittua laivassa. Siinä ei ole suihkua, vaan se löytyy satamasta. Se ei minua haittaa, mutta kieltämättä mieleen on alkanut hiipiä monia kysymyksiä. Toisaalta ajatus viikosta laivassa kiehtoo. Ajatus olla laineilla. Meressä. Ajatus, että voi eläytyä kokonaan toisenlaiseen tapaan olla. Koen, että se voisi olla minulle jotain uutta. Inspiroivaa.

Miten sinun kesäsi on mennyt? Vinkkejä Gran Canarialle?