Mukaan retkelle
lähti ystäväpariskunta ja heidän kaksi hellyttävää koiraa. Koiraparat oli joskus
hylätty, mutta he pelastivat ne antaen niille uuden kodin. Kaiken lisäksi
ranskanbulldogin silmä piti operoida ja jalassakin oli ollut jotain vaivaa. Kovista
kokemuksistaan huolimatta molemmat ovat todella hyväkäytöksisiä ja reippaita sekä terveitä. Pepe
on tuo karvaisempi tapaus. Ranskanbulldoggi on puolestaan Camilla nimeltään.
Camilla matkalla. |
Pepe. |
Pepe maastoutuu maisemaan. |
Abiego |
Abiego |
Abiego |
Abiego |
Abiego |
Menimme Huescan suuntaan, pieneen kylään
nimeltä Abiego, joka osui reittimme
varrelle. Sattumalta bongasimme dinosauruksen jälkiä, jonne viittilöi kyltti.
Teimme täyskäännöksen autolla ja menimme tutkimaan lähemmin.
Odotin tietenkin
jättiläismäisen isoja jälkiä lapsenomaisella innolla. Tiedättehän, kun kerta
dinosauruksista puhutaan, niin niittenhän on pakko olla isot. Vai mitä? Totuus
ei voinut olla kauempana kuvitelmistani. Jäljet osoittautuivatkin minun oman
käden kokoisiksi. Noh, ainakin nyt voin sanoa nähneeni dinosauruksen jäljet!
Reitistä
poikkeaminen ja dinosaurusten jälkien bongailu kannatti. Kävelylenkki dinosaurusten
jälkien äärelle ei vie aikaa muutamaa minuuttia enempää ja samalla saimme
ihastella todella upeita maisemia. Sellaisia, joita lapsena olin vain
piirrellyt. Kukapa ei lapsena ollessaan olisi piirtänyt lumihuippuisia vuoria?
Juuri, kun olimme
hyppäämässä takaisin autoon, näimme perinteisen pääsiäiskulkueen. Rumpujen
pärinä kaikui taustalla ja kulkue eteni verkkaisesti. Jeesus keikkui ristillä. Kulkue on aina niin pysäyttävä näky. Se ei vain näy, vaan myös kuuluu.
Kulkueessa on tunnelmaa. Sellaista pääsiäistunnelmaa. Mitäpä olisi pääsiäinen ilman sitä? Vaikka tällä kertaa kulkueiden ihastelu ei ollut kuulunut suunnitelmiimme.
Kulkueessa on tunnelmaa. Sellaista pääsiäistunnelmaa. Mitäpä olisi pääsiäinen ilman sitä? Vaikka tällä kertaa kulkueiden ihastelu ei ollut kuulunut suunnitelmiimme.
Kulkueen mentyä
ohi, pääsimme jatkamaan matkaamme. Tulimme paikkaan nimeltä Rodellar, joka on kirjaimellisesti
upeiden maisemien keskellä. Sieltä alkoi mielenkiintoinen kävelyreitti, josta
kertovat seuraavat kuvat.
Tässä kohdin oli
pakko mennä yli, eikä pelkkä hyppy olisi riittänyt. Piti taiteilla itsensä
toiselle puolelle noiden kivien avulla.
Ennen kuin
lähdimme kotimatkalle, päätimme koukata vielä yhdessä Espanjan kauneimmassa kylässä.
Alquézar –kaunis kylä Aragoniassa
Alquézar erottuu
edukseen jo kaukaa. Ensinnäkin maisemat ovat jälleen kerran silmiä hivelevän
kauniita. Kylässä on asukkaita vain 300, mutta nyt pääsiäisen aikaan siellä oli
täysi hulina päällä. Emme todellakaan olleet kylän ainoat turistit.