VUOSI 2012

Tämä vuosi on taas mennyt ihan liian nopeasti ja vuosi vaihtuu kohta. Nyt onkin mainio rakonen vähän muistella matkoja ja muita vuoden tapahtumia kohokohtineen, vaikka toki pettymyksiäkin tuli eteen. Uuden vuoden perinteisiini kuuluu myös horoskooppien lukeminen ja rakettien paukuttelu. 

Vuoden 2012 vietin siis Espanjassa. Tammikuussa aloitin tämän blogin teon, joten blogisynttäritkin lähestyvät! Jaiks!

Kuvia vuoden 2012 varrelta...

Talvella…

● aloin kuntoilemaan ja pian olinkin kuntosalin vakiokävijä

● tein minireissun Madridiin, Espanjan pääkaupunkiin

● kävin Fitur –matkamessuilla Madridissa…

● ...sekä Barbie –muotinäyttelyssä

● näin espanjalaisia ohjaajia ja näyttelijöitä

● kävin aromiterapiassa

● ainut läheinen ystävättäreni Zaragozassa muutti takaisin Puolaan, mutta onneksi näimme uudestaan myöhemmin 

Keväällä...

● vietin Pääsiäistä Espanjassa

● matkustin Soriaan

● ylimääräisiä sydämentykytyksiä sain Kauhusirkuksessa

● tein simaa ja munkkeja ensikertalaisena 

● ikävöin Suomea ja podin koti-ikävää 

● suoritin lastenhoitoavustajakurssin ja opin tekemään ilmapallofiguureja

 

Kesällä...

● piipahdin keskiaikaisilla markkinoilla

● olin espanjalais-palestiinalaishäissä

● näin pitkästä aikaa suomalaista ystävätärtäni Barcelonassa

● kävin hevosretkellä

● reissasin Salouhin ja pääsin vesipuistoon

● Saloun reissulla kävin myös Tarragonassa

● kesälomaa vietin Teneriffalla

● näin Ecce Homon livenä!

Syksyllä...

● kävin pikkuisissa espanjalaisissa kylissä

● tapasin muotisuunnittelija Martha Petersin
● Zaragozassa järjestettiin vuosittainen Pilarin juhla

● olin noita-akkana Halloweenina

● tein sarjakuvia ja suoritin sarjakuvakurssin

● joulukuussa back in Finland

Töitä olisi saanut olla tänä vuonna paljon enemmän, mutta Espanjassa on nyt niin huonot ajat, ettei sitä usko Erkkikkään. Uuden vuoden lupauksiakaan en nyt tänä vuonna anna, mutta tavoitteita kylläkin. Ja unelmia, ne ovat aina tavoittelemisen arvoisia.

Bloggaus on ollut todella antoisaa ja kirjoittaminen hauskaa, mutta suurin kiitos kuuluu tietenkin teille lukijoille! Kiitos siis tästä vuodesta!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Ja vaikka tästä postauksesta tuli ehkä vähän imelä, niin muistakkee... ei se pahhoo tie! ;) Mieluummin liian imelä, kuin hapan. Mie siirryn nyt kipin kapin uuden vuoden viettoon. Hyvää Uutta Vuotta siis, vielä kerran! ¡Prospero Año Nuevo!

SUURENMOINEN KIRPPISLÖYTÖ

Olin viime viikolla useampaankin otteeseen oman paikkakunnan kirppiksellä.  Tein hurjan homman ja pistin iskän dvd:t myyntiin, lähestulkoon toista sataa elokuvaa. Älkää huoliko, tällä kertaa kysyin ensin luvan.

Olen ennenkin myynnyt kirppiksellä, mutta enpä arvannut, että tästä tulee näin kova urakka. Tulostin ei toiminut, eikä mitkään maailman poppaskonstit tuntuneet auttavan. Luovutin. Hintalaput piti tehdä toisaalla. Sitten kun olin viemässä niitä dvd:eitä myyntiin, niin auto sippasi kovan pakkasen saattelemana. Lopulta se suostui käynnistymään ja nippa nappa selviydyin kirpparille. 

Siellä ollessa ihailin taas sitä yhtä arkkua, josta kerroin tässä postauksessa. Hillitsin itseni todeten, etten nyt millään voi noin kallista arkkua ostaa tilasyöpöksi huoneeseeni. Sinne ei kyllä mahdu yhtään enempää arkun kokoisia heräteostoksia. Muutenkin, kun olen lähes tyytyväinen huoneen sisustukseen ja tunnelmaan ja kaikkeen.

Sen sijaan huomasin sattumalta villatakin, joka herätti heti huomioni. Ensinnäkin, enkö juuri joku aika sitten ollut katsellut Helsingin kirppareilla samantyylisiä norjalaisia villatakkeja tuskaillen suuria hintoja ja vääriä kokoja? 

Lähestyin villatakkia pienellä varauksella. Ensin hämmästyin. Hinta, se oli vain 4€! Sitten ilostuin! Villatakki on norjalaista tekoa, mahtavaa! Erityisesti siinä viehättivät kuviot, värit ja ne yksityiskohdat. Kiikutin takin sovitettavakseni ja sehän istui –ainakin melkein. Eikun vain kassalle ja sitten sain lähteä voittajatunnelmissa. Mikä löytö! Wuhuu! En olis kuunaan uskonut löytäväni jotain tällaista! Ihmeellistä! Ihanaa! Paistaa se aurinko näköjään risukasaankin. Hih.

 

JÄLJET LUMESSA

Lumeen jää jäljet, jotka kertovat jokainen oman tarinansa. Juuri siksi ne ovat niin kiehtovia. Ollessani kuusenhaussa, törmäsin mielenkiintoisiin jälkiin. Veikkaanpa niiden olevan joko suden tai ilveksen, mutta paha mennä sanomaan, kun lunta oli ehtinyt jo hieman sataa niiden päälle. Olipa mikä eläin tahansa, niin kovin kiinnostunut se näytti olevan jäniksistä.

Ja jäniksistä puheen ollen… Niiden jälkiä vasta löytyykin hurumykkänä, oli sitten metsässä taikka pihapiirissä. Tässäkin jänis on mennä viipottanut ja tainnut jopa hetkeksi istahtaa.

Jälkien lisäksi ihastelen aina luontoa. Näin upeissa maisemissa kävin hiihtämässä Tapanina.

DILEMMA -JOULUN KAUPALLISUUS JA LAHJOJEN HANKKIMISEN VAIKEUS

Joulun kaupallisuus on joka vuotinen puheenaihe ja minäkin ajattelin nyt mattimyöhäisenä tarttua aiheeseen, vaikka sopivampi ajankohta tälle kirjoitukselle olisi ollut joulukuun alussa.

Nostan käden ylös ja tunnustan olevani todella ahdistunut jokavuotisesta jouluhehkutuksesta, joka tuntuu vuosi vuodelta alkavan aikaisemmin. Ja minä kun oikeasti tykkään joulusta! Ahdistus lienee ihan ymmärrettävää, kun joulumarkkinointi aloitetaan monesti jo marraskuun alkupuolella, pahimmillaan jopa lokakuun lopussa, jolloin vielä juhlitaan Halloweenia ja valmistaudutaan Pyhäinmiesten päivää. Joulun hehkutus kaupoissa siihen heti perään tai jopa ennen tuntuu jotenkin teennäiseltä. 

Saavuttaessa lopulta itse joulukuuhun, on jo kamala tunne ja syyllisyys, että on myöhässä lahjojen ostossa. Siinä ei ole mitään hauskaa. Lahjojen osto voi aiheuttaa suunnatonta stressiä. Pähkäillään, hermoillaan ja taas pähkäillään: mitähän sitä tänä jouluna osaisi ostaa? Eihän sen niin tietenkään pitäisi olla!

Kuva on lainattu täältä.

Joulun odotus ja lahjat

Joulun odotuksesta pitäisi osata nauttia. Lahjat kuuluvat jouluun, mutta ne eivät ole pääasia. Tärkeämpää on yhdessäolo ja hauskanpito. Rauhoittuminen. Lahjoihin toki kannattaa panostaa, mutta silloinkin miettien sen saajaa.  Yksi ainut ajatuksella valittu lahja tuo varmasti paljon iloa niin saajalle kuin itse antajalle. 

Yleensäkin lahjan pitäisi tuoda iloa, onhan se lahja! Sen ei tarvitse olla mikään kallis juttu. Se voi olla mitä tahansa, kunhan siinä on ajateltu kenelle se on. Toisaalta lahjan hankkiminen voi olla yllättävän haastavaa… Kaiken sen jouluhehkutuksen ja krääsäpaljouden keskellä. Mikä dilemma, ah ja voi!

Miten onnistua lahjan hankinnassa?
Ajattelin vinkata, miten omat lahjaideani läheisille syntyvät. Lahjojen hankinnassa auttaa se, että ajattelee kyseistä henkilöä eli kenelle lahja on ja mitä hän mahdollisesti tarvitsisi. Lahjan voi tehdä myös itse, jolloin sillä on tunnearvoa ja varmasti toivottu lahja. Lahja voi olla myös palvelu tai lahjakortti.

Minulle lahjojen hankita oli ennen vaikeaa ja on varmasti edelleen. Minua ärsytti joulun kaupallisuus ja lahjojen ostaminen tuntui aikamoiselta pakkopullalta. Lopulta ymmärsin, että joulu on tilaisuus näyttää, miten paljon välitän läheisistäni. Välittämistä ei mitata lahjojen arvolla, sillä ei ole merkitystä. Tärkein kriteeri on, että juuri kyseinen lahja on tarpeellinen ja toisi mahdollisimman paljon iloa. Se olisi käytännöllinen ja jos suinkin mahdollista, niin se olisi positiivinen yllätys.

Kuva on lainattu täältä.

Viime jouluna ostin poikaystävälleni lahjaksi rannekellon. Tiesin sen olevan hänelle tarpeellinen. Kellomalleja olikin valtaisa määrä, mutta tarkka pohjatutkimus oli paljastunut minulle juuri erään mallin olevan hänelle mieluisin. Täksi jouluksi olin varannut lahjan, jonka myös tiesin olevan mieluinen…

Jos palataan vielä viime vuoteen, niin silloisia lahjahankintojani olivat lämpöiset tohvelit –sellaiset, jotka sujahtavat nopeasti jalkaan. Henkilö, jolle ne ostin, on niin harvinaisen kiireinen ihminen, etten muun mallisia tohveleita voinut harkitakaan! Kaikenkukkuraksi entiset olivat jo rikki ja puhki kuluneet, mikä todisti minulle, että ne ovat olleet erittäin ahkerassa käytössä. Niinpä ajattelin uusien tohveleiden olevan tarpeellinen, ajatuksella ja lämmöllä valittu lahja. Vaikkakin ehkä kliseinen…  

Lisäksi ostin hänelle ja toiselle naisimmeiselle lahjakortit kauneushoitolaan, jossa he saivat valita mieleisensä hoidot esim. manikyyri, pedikyyri ja hieronta. Olin varautunut ikävän suureen loveen kukkarossani. Yllätys oli positiivinen, kun kauneushoitolassa oli todella hyvä tarjous ja loppujen lopuksi lahja ei ollutkaan niin kallis, mitä pelkäsin. Varsinkin, kun ostimme sen neljään pekkaan.  

Tänä vuonna en ehtinyt lahjaostoksille, lukuun ottamatta muutamaa lahjaa. Päätinkin panostavani ruokaan ja suunnitella simppelin, mutta erilaisen joulumenun, joten läheisten ei tarvitse kuin istahtaa joulupöytään ja nauttia herkuista. Se oli miun lahja tänä vuonna.

Joulu on jo ohitse ja uuden vuoden vastaanottoon valmistautuminen ovella. Tänäkin vuonna iloitsin kovasti lahjojen antamisesta. 

 

TALVILOOK

Puen villakangastakin, karvahatun, saappaat ja muhkean kaulaliinan, joka alun perin tuli ostettua vaateliikkeen miesten osastolta. Tykästyin siihen vain niin kovin ja siitä asti olemme olleet erottamaton parivaljakko talviaikaan –Espanjassakin kun on hieman kylymä sinä vuodenaikana. 
 

Pakko vielä mainita, että monesti meikäläisen ulkovaatteet tuppaavat olemaan mustia, joten harmaa takki tuo mukavaa vaihtelua. Karvahatun puolestaan ryöväsin iskän kaapista. Ei se sitä kuitenkaan ikinä (lähes) käyttäs. Nyt siitä on jo varmaan vierähtänyt se kymmenkunta vuotta. Oli kuulemma jo kaipaillut ja ihan jopa etsinytkin tuota lakkia.

Alun perin se on kirpparilta ostettu, merkiltään maineikas hattuvalmistaja Fredrikson. Karva tuntuu käteen niin pehmeältä, että olen melkein tuntenut pienen pistoksen, aina hatun päähän laittaessani. Helpotuin ihan älyttömästi, kun varmistui, ettei se ole oikeaa turkista. Nyt voin siis huoletta laittaa tämän hatun useamminkin. Karvalakki ja villakangastakki on se hienostelulook nro1. 

Villakangastakki: H&M  Karvahattu: 2hand  Kaulaliina: H&M  Sukkahousut: Calzedonia  Saappaat: Suomesta  Laukku: El Corte Inglés

Tässä lookissa tarkoituksena oli mennä syömään ihan ravintolaan, mutta monen mutkan kautta se ei sitten toteutunut. Auto vain hyytyi ja matkan teko tyssäsi siihen. Ne on niitä vastoinkäymisiä, joita voi tulla vastaan vain Suomen talvessa. 

Tänään sitten pääsimme itse ravintolaan asti, mutta siellä ei enää ollut karjalaista lounasta. Päätimme, että seuraavalla kerralla sitten. Sen sijaan otin näitä kuvia myymälästä, kun noi kaikki karjalanpiirakkajutut on niin hauskan näköisiä. Vai mitäpä sanotte tästä karjalanpiirakkapussukasta? 

JOULU

Joulun alla

Juuri ennen joulua kylmä pakkasilma kuorrutti puut valkoisiksi. Maa oli jo saanut oman lumivaippansa, joka säihkyi tuhansien timanttien tavoin. Aurinkokin näyttäytyi pienen hetken. Ihana joulutunnelma valtasi mielen.

Hainpa kuusenkin metsästä omin paljain käsin. Valitsin sellaisen kuusen, joka ei ehkä ulkonäöllisesti ollut joulukuusiainesta, mutta kasvoi ihan koivun kyljessä kiinni. Nyt kun vein kuusen, niin jäi koivulle tilaa kasvaa. Metsää on hyvä harventaa, niin mahtuu itsekin kulkemaan siellä ja samalla puut kasvaa paremmin.

Kuusen koristelu on miun lempipuuhaa näin jouluna. Tällä kertaa odotin tehtävää entistäkin malttamattomampana, koska halusin laittaa itse tekemäni käpykoristeet esille. Miulla oli hauskaa noita käpyjä tehdessä ja voisin hyvin kuvitella tällaisten käpyjen sopivan joulupöydän koristukseksikin. Miulla on kaapissa jopa näitäkin isompia käpyjä.

Veli kysyi haluaisinko heittää pukin keikkaa serkkupojan pienille lapsille. Häntä oli pyydetty hoitamaan pukin arvokasta tehtävää, muttei ajatus oikein napannut. Vaikka sehän on yleisesti tunnustettu totuus, että miesten täytyy ilman muuta toimia joulupukkina, jos pyydetään. 

Nauroin varmaan aika hyvän tovin. Ai pukiksi, mie vai? Jo pelkkä ajatus… Hahaha… Eikun siis Ho ho ho. Lopulta sanoin suostuvani, jos oikeasti ei kukaan muu jouda. 

Joulun viettoa

Eilen oli sitten joulu ja olin jo melkein valmistautunut olevani Joulupukki ensimmäistä kertaa. Suunnittelin jo laulattavani serkkuni lapsia. Ensiksi rymistelisin eteiseen ja kysyisin ”Onkos täällä kilttejä lapsia?” Lopulta siinä kävi sitten niin, että toinen serkku vei miun Joulupukin pestin. 

Jouluaaton aamu meni kokkailessa. Valmistin simppelin joulumenun. Yksinkertaista, mutta maukasta. Joulunviettoomme kuului tietenkin myös sauna, lahjat ja elokuvia. Lapsena kävimme aina jouluaattona hauttuumaalla illalla saunan jälkeen. Samalla reissulla tiirailimme ulkona olevia joulupukkeja. Meillä, kun pukki sattui käymään juuri silloin, kun olimme saunassa! 

Tässä vielä toissapäivän asukuva. Tykkään erityisesti tuosta topista, kun se on niin erilainen. Vihdoinkin pitkästä aikaa sain laittaa nuo saappaat, kun ne oli koko ajan Suomessa minua odottamassa. Ne kyllä sopii hyvin hameen kuin hameen kanssa. 

Oikein hyvää joulua kaikille! 

           Paita:saatu  Toppi:C&A  Hame:H&M  Sukkikset:Calzedonia  Kengät:Suomesta  Hiuspanta:Suomesta

PÄIVÄN PIRISTYS: TALVIKUVIA JA MIELENKIINTOISET LÄMPÖASTEET

Eilen työnsin nokkani ulos talvipakkasiin. Oli kirpsakka pakkaskeli, niin kuin kuvasta näkyy. Kylmyyttä uhaten menin metsään. Siellä kuvailin näitä upeita vaaramaisemia. Joskaan kuvat ei nyt tee upeille maisemille oikeutta. Höh. 

Näpit oli jäässä, mutta jotain sain aikaiseksi. Luulisi näistä kuvista tällaisinaankin olevan paljon silmäniloa. Eikun vain siis tänne ihmeteltäväksenne ja toivottavasti myös piristyksenä päiväänne! 

Toissa iltana näin upeimman kuunaan näkemäni tähdenlennon ollessani muuten vain tähtitaivasta ihastelemassa. Tein heti toivomuksen. Odotan malttamattomana, käykö toive toteen. Toivottavasti! 

Nyt liukenen täältä blogin puolelta ja menen kiireen vilkkaan kirjoittelemaan joulukortteja.

VAATEKAAPIN KÄTKÖISTÄ

Aina, kun tulen kotiin Espanjasta, niin rupean tutkimaan vaatekaappiani. Minulla on kaksi vaatekaappia, iso ja pieni. Pieni on tyhjillään, kun olen maailmalla ja kun tulen kotiin vähäksi aikaa, niin matkalaukun vaatteet menee lennosta sinne pieneen vaatekaappiin. Siten pysyn kärryillä, mitkä vaatteet oli mukana matkalaukussa (toki miulla on myös listalla tavarat luetteloituna). Tosi kätevä systeemi –eikä vähiten siksi, että matkalaukun saa pois jaloista pyörimästä! 

 

Pitempien matkojen jälkeen joudun sitten senkin edestä penkomaan isoa vaatekaappia, joka on jo tavaksi muodostunut. Niinpä tälläkin kertaa rupesin tutkimaan vaatekaappia ja samalla vähän organisoimaan. Yllätyin maan perusteellisesti, mutta positiivisesti. Yllätyn kyllä aina, mutta lähinnä siksi, kun luulen jonkin vaatekappaleen hävinneen savuna ilmaan. Tällä kertaa oli kuitenkin toisin!

Löysin hameen (joka teistäkin saattaa näyttää hieman tutulta) ja housut. Siitä hameesta miulla on hämärä muistikuva. Muistan kyllä sen joskus nähneeni ja tiedän, ettei tosiaan ole miun. Olin vain ehtinyt jo unohtaa sen olemassaolon ja näköjään tarvitsin sen nenäni eteen muistaakseni sen uudestaan. Hassu minä. Mutta ne housut. Mitä ihmettä? Mysteeri. Olen ihan äimänkäkenä! Ei mitään hajua, tietoa, muistikuvaa. Eikä kukaan mukaan perheestä tuntunut tietävän näistä housuista yhtään mitään. 

Nämä on siis Columbia-merkkiset toppahousut ja tuli kuin tilauksesta näihin pakkaslukemiin! Ihan mahtavaa löytää vaatekaapin kätköistä jotain, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään ja toisaalta jotain, jonka olemassaoloa en muistanutkaan! Kannatti taas penkoa vaatekaappia. Hih. Nyt kelpaa rallatella koko loppuvuosi!

Onko teille koskaan käynyt samoin?