VUOSI 2018

Tuntuu hassulta ajatella, että vuosi on nyt finaalissa. Miten paljon siihen mahtuikaan! Se oli muutoksien vuosi, mutta suurin niistä oli elämänmuutos. Tarvitsin siihen paljon rohkeutta, mietiskelyä ja lopulta tekoja. 

Vuosi sitten näihin aikoihin en ollut ollenkaan tyytyväinen elämääni. Minulla oli vahva tunne, että vuodet vain vierivät, mutta minä junnaan paikoillani. 

Halusin laittaa sille stopin. Halusin aloittaa alusta. Yksin. Se oli kenties elämäni vaikein päätös.

Elämänmuutos

Päädyin Teneriffalle, mutta olenko kertonut miten? Miksi juuri Teneriffa? 

Olen varma, että kohtalolla oli sormensa pelissä. En päätynyt sille saarelle sattumalta. 

Palataan vielä hetkeksi vuoteen 2017. Minulla oli oma yritys, joka ei kuitenkaan ollut lähtenyt pyörimään odotetusti. Totta puhuen olin aivan pulassa yritykseni kanssa. Niinpä eräänä syksyisenä päivänä olin netissä tutkimassa eri mahdollisuuksia. En muista tarkalleen, mitä etsin. Päädyin kuitenkin sivustolle, jossa puhuttiin yritystapahtumasta Teneriffalla. Sillä hetkellä se tuntui juuri siltä, mitä tarvitsin! Tapahtuma oli ilmainen, mutta vain kymmenkunta yritystä tai ideaa valittaisiin. 

Ilmoittauduin viime hetkellä, mutta suureksi yllätyksekseni minut otettiin mukaan. Tapahtuma oli todella huikea kokemus. Huomasin pitäväni saaresta ja niistä kaikista ihmisistä, joihin siellä tutustuin.

Sen jälkeen päätin lopullisesti kuitenkin haudata verkkokauppani. Ei riitä, että idea on minun mielestä hyvä, jos ei ole asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan. En myöskään osannut markkinoida ja monta muuta syytä, jotka lopulta johtivat epäonnistumiseen. 

Otin epäonnistumisen oppina ja siitä pystyin jatkamaan hieman viisaampana. Minulla olikin uusi liikeidea ja menin Teneriffalle vielä toisen kerran heti perään hakemaan siihen buustia. Silloin minulle todella vahvistui se tunne… Teneriffa tulee olemaan minun uusi kotini.

Rupesin etsimään töitä ja kämppää. Vain huomatakseni, että Teneriffalla on erittäin kinkkinen työ- ja asuntotilanne. Ei näyttänyt hyvältä ja oma rahatilanne oli tiukka, enkä siksi lähtenyt viemään toista liikeideaani sen pidemmälle. Kaikesta huolimatta muutin saarelle viime talvena. Kokeilemaan onnea. Tuolla matkalla sain apuja. Eräs superihana suomalaisnainen auttoi minua!

Menin Teneriffalle ilman työtä ja asuntoa, mutta yhdessä päivässä ne järjestyivät. Sain jäädä suomalaisnaisen kämppään, jossa olimme me ja hänen kaksi ihanaa koiraa. Löysin uusia, ihania ystäviä. Heidän ansiostaan Teneriffa tuntui kodilta. 

Skandikausi tuli päätökseen ja niin myös minun työni hotellilla. Suomesta minua oli huhuiltu palaamaan kesäkaudeksi entiseen työpaikkaani. Pyysin uusia haasteita ja niitä myös sain. Aloitin työt toukokuussa Suomessa. Pystyin säästämään suuren osan palkastani. Tein töitä myös tarjoilijana. Siinäpä se kesä menikin!

Minulla oli paluulippu Teneriffalle ja syksyllä sen myös käytin. Viime kerrasta oli jäänyt niin positiivinen tunne, että uskoin tälläkin kertaa asioiden järjestyvän. 

Sitä ennen olin reissussa lähes kuukauden ystävieni luona. Tuon reissun aikana minulle sattui ihmeellisiä asioita. Kuten tapaaminen erään tuntemattoman naisen kanssa, joka tiesi minun sarjakuvani! Tai kun löysimme Ernest Hemingway –patsaan luota kynän. 

Uskon, että jos pitää silmät auki, voi saada korkeammalta taholta merkkejä elämänpolkuamme johdattamaan. Tuon matkan aikana ja noiden ”merkkien” jälkeen päätin, että minun on kuunneltava sydämeni ääntä ja tehtävä sitä, mistä tykkään kaikista eniten. Sitä, missä oikeasti tiedän olevani hyvä. 

Monesti olen kokenut, että olen ihan hyvä monessa asiassa, mutta en se paras yhdessäkään. Silti kirjoittaminen ja sarjakuvat ovat aina tuntuneet niiltä omimmilta jutuilta. 

Tullessani Teneriffalle, päätin antaa elämän näyttää, saanko tehdä omaa juttuani. Nyt minulla olisi siihen mahdollisuus. 

Sen jälkeen alkoi tapahtua! Olen tehnyt freelancena artikkeleita ja saanut niitä julkaistuksi. Olen kirjoittanut artikkeleita, jotka ovat kuin elokuvan käsikirjoituksesta, mutta silti totisinta totta. Yhden aiheen jälkeen tuli toinen ja toisen jälkeen kolmas. Nyt työstän kolmatta suurta artikkeliani, mutta aineksia olisi vaikka elämänkerran kirjoittamiseen. 

Olen saanut jalan oven väliin, mutta ei tällä vielä elä. Freelancena toimiminen on haastavaa, mutta toivon saavani jatkaa, kasvaa ja kehittyä toimittajana. Jo ala-asteella tein artikkeleita koulun lehteen. Olen aina ollut utelias ja tykkään keskustella ihmisten kanssa. Olin toimittaja, mutta silloin en sitä vielä tiennyt. Nyt tiedän. Heikkoina hetkinäni voin kaivaa esille sen Ernest Hemingwayn luota löytyneen kynän. Se valaa minuun uskoa.

Teneriffalla ja minun suureksi yllätyksekseni aloitin opiskelut. Tässäkin kohtalolla oli ilmiselvästi näppinsä pelissä, sillä opiskelujen aloittaminen oli ehkä viimeisin asia, mitä olin ajatellut.  Se on kurssi, joka tukee freelance-työtä. Tykkään kehittää itseäni ja minulla on jatkuvasti joku kurssi menossa, mutta tämä oli todella iso panostus rahallisesti. Siksi minun todella oli punnittava, onko se sen arvoista. Sillä tiellä olen edelleen, opiskeluita ja töitä ja päämäärä on selva.

Jokainen päivä on selviytymistä ja välillä mietin, miten selviän? Ehkä minä selviän. Jotenkin. Ainakin saan nyt tehdä omaa juttua.

Tähtihetket 
Kuluneeseen vuoteen mahtui myös tähtihetkiä, jotka tekivät tästä vuodesta yhden kaikista mielenkiintoisimman vuoden pitkästä aikaa -ellei jopa mielenkiintoisimman. Ainakin minusta tuntuu, että olen vahvasti matkalla oikeaan suuntaan. Toivottavasti vuodesta 2019 tulisi vähintään yhtä mielenkiintoinen!

-Osallistuin kirjallisuustapahtumaan, jossa luin kirjoittamani tarinan, tutustuin kuuluisiin kirjailijoihin ja sain heiltä vinkkejä. Näyn myös videolla, joka esitettiin festivaalin gaalaillassa suurella valkokankaalla.

-Julkaisimme kirjan kirjoittajakollegoiden kanssa. Kirjassa on yksi tarina jokaiselta kirjoittajalta. 

-Muutto Teneriffalle kahteen kertaan.

-Työt Suomessa, jota kautta tapasin esimerkiksi ministerin, taiteilijoita, dokumenttielokuvaohjaajan –ja tuottajan.

-Osallistuin dokumenttielokuvan kuvauksiin ja tein siinä cameoroolin eli esiinnyin elokuvassa omana itsenäni.  

-Osallistuin erään kuuluisan edesmenneen säveltäjän seminaariin. Tuo säveltäjä on minulle kaukaista sukua. Hänen elämäntarinastaan sain inspiraatiota ja oppia omaan elämääni. 

-Pääsin espanjalaiseen lehteen ja televisioon. 

-Julkaisin Suomessa artikkeleitani.

Lisäksi vuoteen mahtuu paljon onnellisia hetkiä ystävieni kanssa, tutustumisia uusiin ihmisiin, töitä ja olen myös urheillut. Espanjassa käyn kuntosalilla 4-5 kertaa viikossa. Sekä paljon muuta.

Kun miettii mennyttä vuotta, niin olen todella tyytyväinen uusiin tuuliin ja elämääni, vaikka helppoa ei olekaan ollut. Muutos on tehnyt hyvää, mutta samalla luopuminen ja kasvaminen ovat tehneet kipeää. 

Haluan mennä kohti uutta vuotta 2019 nöyrin mielin, kiitollisena kaikista kokemuksistani, annetuista tilaisuuksista ja parhaani yrittäen.  

Millainen oli sinun vuotesi?  

Hyvää Uutta Vuotta!!!

JOULU SUOMESSA PITKÄSTÄ AIKAA –ULKOSUOMALAISEN AJATUKSIA

Yllätys! Tulin takaisin Suomeen. En ole viettänyt Suomessa joulua kokonaiseen neljään vuoteen. NELJÄÄN! En ole nähnyt lunta miesmuistiin. Taikka tuntenut sellaista kylmää, jota pakkaseksi kutsutaan. 

Antakaas, kun selitän… En ole blogiakaan ehtinyt päivittää, kun minulla on mennyt niin lujaa töiden ja opiskeluiden parissa. Siinä olen sitten yrittänyt myös nähdä ystäviäni ja käydä kuntosalilla. Positiivista on se, että minun kovat ponnisteluni ovat tuottaneet tuloksia ja olette itse asiassa saattaneet lukea artikkeleitani lehdissä. 

Sitten takaisin asiaan... Lokakuussa minun piti tehdä päätös joulunvietostani, sillä oli ostettava lentoliput, JOS haluan olla Suomessa. Koska mitä enemmän olisin lykännyt ostopäätöstä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hinnat olisivat karanneet pilviin.

Muistan ne keskustelut niin kämppäkaverini kuin Pamplonassa asuvan ystäväni kanssa.  

Minulla oli periaatteessa kolme vaihtoehtoa.

1.       Viettää joulu Teneriffalla kämppäkaverini kanssa

2.       Viettää joulu Pamplonassa rakkaan ystäväni, hänen poikaystävänsä ja tämän perheen kanssa

3.       Mennä Suomeen oman perheen luokse

Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Rahallisesti se oli iso ponnistus, koska joudun tietenkin maksamaan Teneriffan asuntoa, mutta myös lentoliput. Lentolippujen hinnalla olisin saanut muutaman kuukauden ruoat Teneriffalla. 

Mutta elämä on päätöksiä! Päätin, että tämä joulu on tärkeää viettää perheen kanssa. Vaikka totta puhuen ajatus pitkästä matkasta Suomeen, kylmään pohjolaan ahdisti. Se matka on niin pitkä… En tykkää siirtyä paikasta A paikkaan B, vaikka muuten rakastan matkustelua. 

Ostin kuitenkin lentoliput. Minun piti päättää tietenkin myös paluupäivä ja silloin keksin, että teen kompromissiratkaisun: joulu Suomessa, uusi vuosi Teneriffalla. Kämppäkaverini nyökytteli innoissaan: ”hyvä idea!”.

Päätin viedä tämän matkan astetta pidemmälle ja piipahtaa Zaragozassa hakemassa siellä olevia tavaroitani ja nähdä ystäviäni. Muutenhan olisin voinut ostaa suoran lennon Teneriffalta Suomeen ilman Madridissa piipahdusta. 

Lähtö Teneriffalta oli tietyllä tapaa tunteikas ja erityinen. Oli itsenäisyyspäivä, jonka vietin hyvässä seurassa ja seuraavana päivänä oli lento.

Santa Cruz jouluvaloissa.

Zaragozassa viikonloppu meni kuin siivillä ja ennen kuin huomasinkaan, niin olin jo takaisin Madridissa matkalla Suomeen. 

Suomessa olen jatkanut opiskeluita ja töitä. Olen myös ruvennut tekemään videoita espanjaksi, joissa esittelen Suomea ja ne olen sitten jakanut Facebookissa ystävilleni. Olen näyttänyt pimeyttä, lunta, talviaktiviteetteja ja tietenkin kauniita lumisia maisemia. Näen talvisen Suomen kuin ulkomaalaisen silmin. 

Tuntuu käsittämättömältä, että klo 15 aikaan on jo niin hämärää. Pakkanen tuntui aluksi jäätävältä, mutta hiihtolenkin jälkeen totesin sen olevan vain pukeutumiskysymys. Ja joskus se kylmä on myös pääkopassa. Espanjassa, kun on tottunut kuulemaan joka käänteessä valitusta säästä. Onneksi ei sentään enää Teneriffalla, vaan ihmiset ovat oikeasti tyytyväisiä siellä. 

Minun joulu Suomessa tulee olemaan hyvin perinteinen perheen kanssa. Käydään varmastikin hautuumaalla, syödään yhdessä, saunotaan, katsotaan elokuvia. 

Suunnitelmissa on myös nähdä minun lapsuudenajan ystävää, ollaan tunnettu esikoulusta asti.  

Olen ostanut suomalaista suklaata ja glögiä Espanjaan viemisiksi. Näillä näkymin olen siellä ainakin kevääseen asti… Ehkä?

Päässä pyörivät monet eri vaihtoehdot. Mutta niistä lisää jossain tulevassa postauksessa, jos jotenkin saan ajatuksiani järkevään muotoon. 

Miten ja missä sinä vietät joulua?