SEMANA SANTA –JA HUPPUPÄISTEN TYYPPIEN SALAISUUS

Pääsiäistä, eli Semana Santaa, juhlitaan Espanjassa näyttävästi. Juhlamuodollisuudet alkavat hyvissä ajoin. Yksi niistä on näyttävän dramaattiset kulkueet, jotka näkyvät ja kuuluvat.
 

Kulkueita ympäröi salamyhkäisyys. Monesti siihen osallistuvat peittävät kasvonsa. Värit ovat tummanpuhuvia, mutta voimakkaita ja usein yhdistettynä valkoiseen. 

Huppujen alkuperä

Ryhdyin selvittelemään, miksi noita huppuja käytetään. Ei siinä olekaan taustalla sen kummempaa kuin historia. _Tietenkin!_ Huppujen käytön tausta liittyy inkvisitioon, katolisen kirkon harhaoppisuutta vastaan toimineeseen laitokseen. Inkvisitio sai alkunsa 1100-luvun loppupuolella. Silloin ammoin, kun ihmisiä rangaistiin uskonnollisista syistä, niin heidän selkänsä, rintansa ja kasvonsa peitettiin. Tämä siksi, että se osoittaisi heidän katumustaan ja saisivat anteeksi muiden edessä. Se oli myös häpeän merkki.

Värien käytöstä puolestaan ei oltu ihan niin yhtä mieltä. Yhden selityksen mukaan värit tulisivat maailmanlopusta. Valkoinen kuvastaa pyhimyksiä. Toisen selityksen mukaan värit riippuvat täysin veljeskunnasta. Veljeskunta valitsee sille sopivimmat värit ottaen huomioon sen historian ja alkuperän. 

Kulkueista

Nämä kulkueet ovat kuin kunnianosoitus Jeesukselle, joka kuolemallaan sovitti meidän syntimme. Itse asiassa ne kertovat Jeesuksen tarinan siitä, kuinka hän päätyi ristiin naulittavaksi. Taustalla kumahtelevat rummut.

Kuinka usein olenkaan nähnyt näitä kulkueita, ja lähes yhtä aina ne ovat hyvin pysäyttäviä. Kirjaimellisesti. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.  Vaikka olisi miten kiirus, mutta jos tällainen näky osuu kohdalle, niin sitä jää vain tuijottamaan. Viimeksi kiirastorstaina olimme katsomassa kulkuetta. Meidän paikalle saamiseen riitti se, kun kuulimme rumpujen pauhut sisälle taloon.

Pitkäperjantaina kylän ohjelmaan kuului Jeesuksen kärsimysnäytelmä, jossa yleisö sai seurata näytelmän mukana ja millaisissa maisemissa! Itse en tällä kertaa osallistunut, koska en voinut. 

Kuvia päiväkävelyiltä.

Yöllä keräännyimme aukion ääreen, jossa tunnelma oli odottava. Tasan kello 00.00 alkoi rumpujen soitto pienellä aukiolla, joka oli aivan tupaten täynnä ihmisiä. 10 minuuttia katselin ja kuuntelin sydän jyskyttäen. Meteli oli aikamoinen ja tuntui kuin rumpujen pauke menisi luihin ja ytimiin. Kun kysyin, mihin asti rumpuja on tarkoitus soittaa näin innokkaasti, niin sain vastaukseksi ”Kello 12!”. Siis hurjat 12 tuntia rummutusta, läpi yön! Ihan mieletöntä!

Me ei sentään jääty koko yöksi rummutusta seuraamaan, vaan menimme nukkumaan toiselle puolelle kylää, jonne rumpujen äänet eivät ihan yltäneet muuta kuin vaimeina paukahduksina. Yön saimme siis nukutuksi. Sitä en tiedä, jatkuiko rummutus täydet 12 tuntia, vai väsyivätkö kenties soittamiseen. Meillä oli kuitenkin hieno pääsiäinen kaikin puolin!

KUVAHAASTE 5/5 KIIRASTORSTAI

Torstaina alkoi Pääsiäisen vietto. Olimme pienessä espanjalaisessa kylässä, jonka pieniä, sokkeloisia katuja pitkin kulki vaikuttavan näköinen pääsiäiskulkue. Kulkue koostui monista osista, mutta vain yhdestä sain julkaisukelpoisen kuvan. Muista kuvista tuli kovin sumuisia. Kulkueessa paukahtelivat mahtavat rummut luoden kolkkoa tunnelmaa. Päivä oli jo illan puolella ja hämärä laskeutumassa kylän ylle. 

KUVAHAASTE 4/5

Neljättä ja samalla toiseksi viimeistä päivää viedään! Otin tänään niin paljon kuvia, että kännykän akku melkein loppui ja omakin kuvakiintiö täyttyi. Niin paljon kuin kuvaamisesta pidän.

Aamupäivällä menin naapurin tädin luokse. Ensin otin muutaman kuvan hänen upeasta kukkien ja kasvien täyteisestä terassista ja sitten kaupunkikierrokselle. Niin ja haistelin muuten myös tuota kuvan ruusua. Voi, miten ihana tuoksu!

Ilma oli mitä hienoin, +25 ºC. Aurinko tosin alkaa olla jo suorastaan polttavan kuuma. Edelleen laitan kuitenkin pitkälahkeiset housut ja paidan, koska haluan suojata ihoani auringolta. Kasvoihin olisi kiva saada rusketusta, mutta eipä tällainen kalpeanaama kovin helposti ruskistu. Suomeen menen toukokuun puolessa välin lomailemaan, joten siihen mennessä olisi kiva saada väriä pintaan. Täytyisi kai ottaa se projektiksi, koska minä en ulkona kävelemisellä saa rusketusta, vaan joudun ottamaan aurinkoa erikseen. 

Kaupungilla kävimme näyttelyssä, jossa oli hienoja taidetöitä esillä. Sen jälkeen vain kuljeksimme pienillä, kapeilla kaduilla ja sain muistutella mieleeni paikkoja, joissa en ollut vieraillut aikoihin. 

Illalla menen melko varmasti kuntosalille, jos pääsiäisjärjestelyiltä ehdin. Käyn myös kukkakaupassa. Huomenna matkaamme erääseen pieneen, espanjalaiseen kylään. En tiedä, milloin palaan koneen äärelle kirjoittamaan pääsiäisartikkelia, mutta milloin ikinä se onkaan, niin viimeistään silloin laitan viidennen päivän kuvat. Mitä ikinä se sitten tuokin tullessaan.

 Hyvää Pääsiäistä kaikille!

KUVAHAASTEEN KOLMAS PÄIVÄ JA PÄIVÄN PIRISTYS

Eilen tiistaina tuli käveltyä toodella paljon. Vieläpä korkokengillä. Tutustuin uusiin ihmisiin, näin kaveriani ja söimme jogurttijäätelöt.

Tällaisissa maisemissa liikuskelin. Zaragozan keskusta on pieni ja kaunis. Siellä on melkein kylämäinen tunnelma, mikä on outoa, kun kyseessä on hivenen suurempi kaupunki kuin Suomen pääkaupunki Helsinki.

Täällä on lukuisia vanhoja rakennuksia katukuvassa, jopa raunioita. Niissä on aitoa historian havinaa. Yksi noista historiallisista rakennuksista on Paraninfo. Tuo kuvan taustalla näkyvä rakennus. Kerroin siitä vain vähän aikaa sitten täällä klik. Pidän keskustan alueesta ja kävellessä ajattelin, että nyt pakko muistaa ottaa edes se yksi kuva menossa olevaan haasteeseen. 

Päivän piristys

En ole muuten tehnyt Päivän piristys-juttua miesmuistiin. Postaussarjaa, jossa olen esitellyt matkani varrelle sattuneita kummallisuuksia. Tässä pitkästä aikaa piristystä päivään. Kuvassa on pankkiautomaatti. Ei mitään erikoista… 

Mutta entäs nyt, kun vien kameran kauemmaksi?

Tämä perin kummallisen näköinen pankkiautomaatti tuli vastaan, kävellessäni Zaragozan keskustan tuntumilla. Suureksi mysteeriksi jäi, mille pankille se kuuluu. Se oli kuitenkin ihan toiminnassa oleva, koskapa immeiset nostivat rahaa. Hui! Itse en uskaltaisi laittaa korttiani siihen. Uskaltaisitko sie?

KUVAHAASTE 2/5

Tää on just tätä, kun ei muista ottaa kuvia. Ei sillä, että olisi ollut jotenkin erikoisempi päivä, kaiken kukkuraksi vieläpä maanantai. Tässä siis yksi ainoa kuva eiliseltä. Ainakin se kuvastaa hyvin minun päivääni.

Vaikka asun Espanjassa, kaukana kaukana Suomesta, niin ihan tavallista arkea täälläkin eletään. Eilen oli juuri sellainen tavallinen arkipäivä. Tosin ihana sellainen, koskapa vihdoinkin se on täällä! Kevät!  Ja sen mukana tuoma entistäkin iloisempi mieli. Niin vähän siihen tarvitaan. Lämmin auringonpaiste ja kukkivat juudaksenpuut saavat ainakin tämän tytön hyvälle tuulelle. 

Tosin huhtikuu on myös se kuukausi, jolloin Espanjassa voi sataa ja paljon. On  olemassa sellainen sanonta kuin “En abril, aguas mil.”. Jos siihen on uskominen, niin ehkäpä Pääsiäisenä täällä sataa kaatamalla.

VIISI PÄIVÄÄ KUVINA –HAASTE 1/5

Sain kivan haasteen ystävältäni ja päätin toteuttaa tämän myös täällä blogin puolella. Pitemmittä puheitta kuvia siitä ensimmäisestä päivästä, joka osui eiliselle.

Kiireetön aamupala, kuntoilua aamupäivällä, lounas klo 15 hyvässä seurassa, kävelyä ja auringosta nauttimista, erään sarjan tapittamista. Muunmuassa niistä oli minun sunnuntaini tehty. 

Kuvassa oleva vaaleanpunaisten kukkien peittämä puu on juudaksenpuu -aivan erityisen kaunis tähän aikaan vuodesta kukkiessaan. Toiselta nimeltään se on rakkaudenpuu. Sille on varsin looginen selitys -lehdet nimittäin muistuttavat sydäntä!

Eilen iltapäivällä olin menossa myös puistoon kavereita tapaamaan, kun sattumalta kohdalleni osui pääsiäiskulkue. Riemastuin kovin, koska muistan hyvin sen toissavuotisen kulkueen, jossa kulkivat ilman huppuja. Mikä pettymys! Nyt sain nähdä nämä huppupäiset tyypit kulkueessa, kuunnella rumpujen pärinää ja haistella suitsukkeita. Mikä tunnelma!

Pääsiäiseksi on suunnitelmissa visiitti espanjalaiseen pikkukylään, jonne kokoontuu koko suku. Kiva pääsiäinen siis tiedossa! Sitä odotellessa.  

ELOKUVATAPAHTUMASSA

Perjantaina suuntasin elokuvatapahtumaan, josta mainitsin edellisessä postauksessani täällä klik. Tämä on jatkoa tarinalle, kuvaus tuosta kyseistä illasta, kun sain nähdä mielenkiintoisia espanjalaisia näyttelijöitä ja ohjaajan.

Tapahtuma järjestettiin Paraninfo -rakennuksessa eli siis aivan Zaragozan keskustassa. Rakennus itsessään on kovin vaikuttavan näköinen niin ulkoa kuin sisältä, mutta aivan eritoten sisältä. Harvoin nimittäin näkee punaiseksi maalattuja seiniä! Plus tässä rakennuksessa on kuulemma todella, aivan erityisen kaunis kirjasto, joka tietenkään ei ole auki kuin tarkoin valittuina ajankohtina. Eli suurimman osan ajasta ovet on ja pysyy kiinni. 

Paraninfosta teidän on syytä tietää, että kyseessä on eri rakennuksien muodostama kokonaisuus. Sen alullepanija oli miekkonen nimeltä Ricardo Magdalena ja tämä rakennuskompleksi valmistui 1893. Paraninfossa toimi aikoinaan yliopisto, mutta tänä päivänä se toimii kirjaston ja vaihtuvien näyttelyiden tyyssijana. Onpa siellä myös kahvila-ravintola. Paraninfo sijaitsee Zaragozan keskustassa, Plaza de Basilio Paraíso.

Paraninfo. Kuvat otettu eri päivänä, sunnuntaina.

Kuva on lainattu täältä.

Menin tapahtumaan naapurin tädin kanssa, joten kuljimme sinne yhtä matkaa. Sisälle tultaessa väen paljous yllätti, vaikka olimme espanjalaisittain verrattuna suhkot hyvissä ajoin liikenteessä.

Jono oli pitkä ja sen päätä hankala löytää. Jonotus tuntui loputtomalta. Aloin huolestua, kun jono ei liikkunut yhtään kellon ollessa jo melkein pykälässä. Espanjalaisten rauhallisuus ja myöhästyminen, hemmetin hemmetti! Onneksi  lopulta pääsimme etenemään. Suurin piirtein kaikki kunnioittavat paikkaansa, mutta kyllä siinä välillä oli kilpajuoksun meininkiä. Minä yritin pysyä vauhdissa mukana korkokengillä sipsuttaessa. 

Tullessamme saliin, oli selvää, että eturivit oli jo vallattu. Suuntasimme siis suorilta ensimmäiselle tasanteelle ja saimme kuin saimmekin ihan kivat paikat. 

Sali täyttyi hetkessä. Puheensorina pulppusi kaikkialla ja joka puolella.  Luis Alegre, tapahtuman puuhamies oli jo tuttuun tapaan pöytänsä äärellä ja aloitti tapahtuman kertomalla elokuvasta. Sitten näyttelijät ja ohjaaja astuivat sisään kera raikuvien aplodien.

Jyvälle juonesta

Ocho apellidos vascos on komedia, joka kertoo Rafa –nimisestä andalusialaisesta nuorukaisesta. Tämä rakastuu päätä pahkaa baskilaiseen tyttöön ja matkustaa tämän perässä Baskimaahan. Saadakseen tytön perheen hyväksymään suhteen, hän joutuu esittämään baskia –varsinainen painajainen.

Elokuvan on tähän mennessä nähnyt jo huikeat yli 3 miljoonaa katsojaa! Joka on näinä epätoivoisina ja synkkinä talousaikoina ennennäkemätön ilmiö. Ilmiö isolla Iillä. On selvää, että espanjalaiset haluavat nauraa ja viettää viihdyttävän hetken, kertoili Luis. 

Elokuvan ohjasi Emilio Martínez Lázaro ja näyttelijäkaartiin kuuluivat mm. Dani Rovira ja Karra Erejalde. Kaikki kolme olivat tuona perjantai-iltana Zaragozassa, Paraninfossa, samassa salissa, missä minäkin. Uskomatonta. 

Vasemmalta oikealle: Karra, Dani, Luis ja Emilio.

"Yksinkertaisin elokuva, minkä olen ohjannut."
Yleisö sai tuttuun tapaan esittää kysymyksiä. Moni niistä oli suunnattu Danille, mutta toki joukossa oli myös niitä tavallisia elokuvan tekoon liittyviä kysymyksiä. Elokuvan suosio oli yllätys, mutta samalla Emilio totesi, että tässä on hänen yksinkertaisin elokuva, minkä on ohjannut. Sitä oli hauska tehdä. Jopa siinä määrin, että kaikkia nauratti niin paljon, ettei kuvauksista tullut yhtään mitään.  

Dani on viimestään tämän elokuvan myötä nousemassa todelliseksi julkisuuden henkilöksi.Yksi kysyi, miten Dani oli onnistunut saamaa roolin, toinen miten hän onnistui niin hyvin matkimaan ja vaihtamaan murteita. Yksi tyttö pyysi, antaisiko Dani poskipusut hänen ystävättärelleen ja siihen hän suostui. Aika symppis. Heti tuon pusuepisodin jälkeen eräs mies halusi suunnata kysymyksensä Karralle, johon tämä huudahti: ”Sinulle en anna pusuja!” 

Oli ilo olla osallisena tuossa tapahtumassa ja voi, miten hauskaa meillä olikaan. Loppuun vielä Danin monologi.