perjantai 30. elokuuta 2013

OMPELUTALKOOT

Se on siinä, valmis hame. Nyt olen todella ylpeä itsestäni. Meillä oli ompelutalkoot. Ommeltiin jotain ihan muuta, mutta minä siinä sivussa tein hametta muiden töiden lomassa ja vielä sen jälkeen seuraavana päivänä iltamyöhälle. 

Alkuperäinen suunnitelma oli, että hame valmistuisi yhden päivän aikana. Loppu viimein siihen meni kaksi. Eilen olin saanut tehtyä kaavat, aseteltua ne kankaaseen ja leikeltyä neljä palasta. Tänään vielä päivemmällä näytti, että hameprojekti täytyisi unohtaa muiden kiireiden vuoksi. 


Onneksi kaikki kääntyi hyväksi, asiat saatiin hoidettua ja pääsin paneutumaan itse asiaan eli hameen tekoon. Tämä ilta vierähti täysin hameen helmoissa. Kelloa ei vilkuiltu. Oli kaunis iltapäivä, kun palasin eiliseltä keskeneräiseksi jääneen hameprojektini ääreen. Saadessani sen vihdoinkin valmiiksi, ulkona vallitsi täysi pimeys.

Hameesta kuuluu iso kiitos eräälle ihanalle naisimmeiselle, joka auttoi tukalissa kohdissa ja oli tutorina hameprojektissa. Jopa tänään sinne iltamyöhälle asti. Huomenna ostan hänelle kukkakimpun lahjaksi ja kiitokseksi. Eikä sekään tunnu ollenkaan riittävältä kiitokselta.
.
Hame oli malliltaan sitä yksinkertaisinta sorttia, mutta pyhästä yksinkertaisuudesta huolimatta en olisi siihen yksin pystynyt. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein hameen. Ompelukonettakin olen käyttänyt viimeksi kymmenkunta vuotta sitten. Siihen päälle vielä se, että käsityölehtien ohjeetkin ovat kuin hepreaa minulle.

Hameen tekoon tarvittiin metrin verran tätä ihanaista skottiruutuista kangasta, kaavapaperia, nuppineuloja, kaavat, kangasta tukikankaaksi, sakset, mittanauha, kynä ja ompelukone sekä silitysrauta. Vielä viikko sitten tuskailin, kun olin tyttö ilman ompelukonetta. Sellainen löytyikin lähempää kuin olin osannut aavistaa. Se paljastui tuolta jostain tavaroiden keskeltä paksun pölykerroksen alta. 

Aluksi hameen teossa tuntui olevan miljoona mutkaa matkassa.Työkaverini avustuksella nekin mutkat oikeni alta aikayksikön ja nyt vihdoin olen onnellinen, uuden hameen omistaja.Iloisempi en voisi ollakaan. Hame on juuri sellainen, kun halusinkin sen olevan. Täynnä noita ihanaisia skottiruutuja! Tämän hameen kanssa joudun muuten käyttämään alushametta, koska siihen ei tullut vuorta. Se ei kuitekaan haittaa. Hyvä hame!
Ihan vielä en raahtinut laittaa niitä nappeja hameen etuosaan, mistä aikaisemmin puhuin. Näillä puheillahan ihan vaikuttaa, että uusi hame voisi olla tuloillaan -tällä kertaa kera nappien ja erilaisella kankaalla. Silloin olisin jo Espanjan puolella ja siellä ompelukone vasta kiven alla olisikin. Katsotaan, katsotaan.

Opin paljon uutta toteuttaessani tämän työn. Se taisi avata jonkun ihan uuden oven minulle. Huomasin, että minähän pystyn ja osaan. Aina ei tarvitse tyytyä vaateliikkeiden tarjontaan, vaan rohkeasti kaikki tekemään omat vaatteet. Tässä parasta oli nähdä oma kättenjälki. Se on palkitsevaa. Ja onpahan nyt vähän erilaisempi hame, kun skottiruutu ei vaihteeksi ole muodissa. ;) 
Hameen helmoissa pyöri myös pieni koiravieras. :)
Kotiin ajaessa maisemat olivat upeita ja oli pakko pysähtyä ihastelemaan luonnon kauneutta.

post signature

lauantai 24. elokuuta 2013

HAMEPROJEKTI ETENEE

Eilen menin erääseen pieneen, mutta sitäkin ihanampaan vanhan ajan tyyliseen kyläkauppaan. Kauppa sijaitsi oikeasti vanhassa rakennuksessa, mutta sen lisäksi sitä oli tarkoituksella sisustettu vanhaan, kunnon tyyliin. Kaikki huokui entisajan tunnelmaa ja vanhoja tavaroita oli käytetty sisustuksessa. Mielestäni vanhoissa tavaroissa saa ja pitää näkyä vuodet ja käyttö. Rapistunut maalipinta, muutama kolhu, ei haittaa! Sehän vain kertoo omalta osaltaan siitä eletystä elämästä. Kaupassa oli myös kahvila, jonne mahtuu vähän isompikin poppoo.



Koko paikassa oli paljon tunnelmaa, mutta mikä parasta, löysin sieltä sen mitä hainkin: 20 cm pitkän vetoketjun. Oikeastaan ostin kaksi. Ihan vain varmuuden vuoksi:  toinen muovinen ja toinen metallinen, mutta punaisella kankaalla. Saa nähdä kumpi lopulta päätyy hameeseen. 


Miun piti etsiä ne käsiini tällaisesta vetoketjuja täynnä olevasta korista. Kirjaimellisesti löysin nämä vetskarit. Voitte vaan kuvitella miut istumassa tuolissa, kori sylissä ja mittanauha käessä. Hetkeksi tuli tunne, kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Kunnes käsi osui yhteen kivaan vetoketjuun ja hetken kuluttua löytyi toinenkin. Kolmaskin vaihtoehto olisi ollut, mutta siinä vaiheessa toppuuttelin itseäni. Ei sillä, että hinta olisi päätä huimannut. Voi sitä löytämisen riemua!
En tiiä mitä olisin tehnyt ilman tätä, melkein keskellä ei-mitään, olevaa kauppaa. Kangaskaupat on niin harvinaista herkkua, kun ei olla enää kaupunkien vaikutusalueella. Onneksi oli tämä vanhan ajan kauppa!

Myös itse kangas on viimeisimmän tiedon mukaan valmis toimitettavaksi. Pietään peukkuja, että ehtisi tulla mielellään ensi viikolla... Ja sitä myöten mie pääsisin tositoimiin. En malttaisi odottaa! Edelleen mietin niitä nappeja hametta koristamaan. Tarkoituksena olisi tehdä yksinkertainen hame ja napit voisivat tuoda siihen oman säväyksensä. Ehkä ne voisi kuitenkin tässä vaiheessa unohtaa. Oli jo ihan tarpeeksi jännittävää pelkän vetoketjun etsintä... 
post signature

keskiviikko 21. elokuuta 2013

HAMEASIAA

Olen, niin kauan kuin muistan, tykännyt Skotlannista. Lapsena luin Loch Nessin hirviöstä ja olin ihan varma sen olemassaolosta. Silloin paloin halusta matkustaa Skotlantiin ja mennä etsimään Loch Nessin hirviötä. Lapsen mielikuvitus! Se on suuri ja vilkas.

Edelleen Skotlannissa on jotain mystistä vetovoimaa. Mielikuvissani Skotlannissa piirtyvät vehreät nummet, järvet, saaret ja vanhat linnat. Jossain kaukaa väreilee säkkipillin omintakeinen sointi. Vaikka onhan säkkipilleillä soiteltu muissakin maissa –jopa Espanjassa. Tosin Loch Nessin hirviöön suhtaudun nykyään skeptisemmin. ;)
Kuva on lainattu täältä.
Kuva on lainattu täältä.
Kaiken kukkuraksi joskus jossain näin ihastuttavan skottihameen. Varmaan siitä asti nuo punaiset skottiruudut jäi kaihertamaan mieltäni. Nyt asia muistui taas mieleeni vuosien jälkeen. Suurella mielenkiinnolla rupesin kahlaamaan nettikauppoja läpi, mutta laihoin tuloksin. Skottiruutuista hametta ei löytynyt mistään, ei vaikka kuinka yritin. Ongelma olikin itse asiassa juuri se, ettei tarjontaa ollut. Ihan kuin maailman kaikki skottiruutuiset hameet olisivat kadonneet maan rakoon. Vaikka vastahan miusta tuntui, että niitä oli kaikkialla.

Silloin, kun joku asia on muodissa, vaikkapa esmes se skottihame, niin kaupat oikein pursuaa niitä. Nyt kun ei ole, mutta sellaisen haluaisin, niin eipä löydy mistään. Muutenkin muoti kulkee sykleittäin. Joku juttu on muodissa tietyn hetken, kunnes se häviää. Jonkun ajan kuluttua se ilmestyy taas pinnalle. Ehkä siksi en raaski laittaa joitakin vaatekappaleitani kiertoon. Ajattelen, että kyllä minä joskus vielä tätä käytän. Enkä sitten kuitenkaan käytä. Paitsi ajatuksissani.
Kuva on lainattu täältä.
Tällä erää jäin ilman hametta. Sen sijaan löysin jotain muuta mukavaa; nimittäin ihan täydellistä punaista skottiruutuista kangasta! Arvatkaa olinko ihan täpinöissäni? Pelkästä kankaasta! Mutta kun se oli niin kaunista. Apua! 

Sain ihan hullun ajatuksen... Minä en kyllä ole yhtään käsityöimmeinen, enkä omista edes sellaista kapistusta kuin ompelukone. Silti minua jäi suuresti houkuttamaan ajatus, voisinko tehdä hameen itse. Mietin pitkään, riittääkö rahkeet, mistä voisin saada ompelukoneen, kaavat ja kaiken muun, mitä yhteen hameeseen sattuu tarvitsemaan. 

Hame saisi olla ihan sitä yksinkertaisinta mallia, juuri polven yläpuolelle ulottuva. Siinä pitäisi olla vetoketju. Tätä kirjoittaessani juolahti mieleeni myös, että voisi olla kivan näköinen, jos hameen etupuolella olis kaksi tosi isoa, väriltään mustaa nappia ilman sen suurempaa virkaa kuin olla vain koristuksena. Oijjoij! 

En tainnut miettiä asiaa ihan loppuun, mutta niin vain klikkasin itseni verkkokauppaan ja ostin kangasta yhden metrin verran. Hupsis! Sen kai pitäisi olla passeli miun tarpeisiini. Nyt jännittää kamalasti ehtiikö koko kangas tulla ennen kuin lähden pois. Mainitsematta itse hameen teosta... miulla ei ole vielä edes käsillä muita tykötarpeita. Matka Espanjaankin on kohta käsillä.
post signature

lauantai 17. elokuuta 2013

ECCE HOMO –VUOSI KOHUSTA

Muistatteko, kun kerroin teille epäonnisesta freskosta, joka muuttui dramaattisesti erään iäkkään mummon käsittelyssä? Nyt tuosta kohusta on vierähtänyt vuoden päivät. Jos et ole vielä lukenut postauksiani aiheesta, niin nyt on hyvä hetki lukaista täällä ja täällä.

Asia muistui mieleeni eilen töissä yllättäen miettiessäni Espanjaa. Tähän samaan aikaan vuosi sitten olin onnellisesti Espanjan kamaralla. Siitä muistui mieleeni tapaus Ecce Homo. En varmaan koskaan saa sitä täysin lopullisesti pyyhittyä pois päästäni. Huomasin, että oli ihan eri juttu vierailla paikan päällä kuin lukea siitä lehdestä. 

Minä menin Borjaan, siellä missä fresko uljaasti oli ja on edelleen. Se oli yksi mieleenpainuvimmista retkistäni. Oli hurjaa käydä katsomassa epäonnistunutta restaurointiyritystä, kohun ja hämmingin aiheuttajaa, josta olin kuullut niin paljon sitä ennen, paikan päällä ja vielä jälkeenkin. 
Mitä kuuluu Ecce Homolle?
En malttanut mieltäni, joten ryhdyin selvittämään, mitä Ecce Homolle kuuluu. Onneksi on netti, josta löysin käsiini yhden espanjankielisen artikkelin, jota käytin lähteenäni. 

Tapaus Ecce Homo sai alkunsa noin vuosi sitten, kun vanhan espanjalaisnaisen epäonninen restaurointiyritys levisi koko maailman tietouteen kulovalkean tavoin. Silloin sitä pidettiin tragediana, onnettomana restaurointiyrityksenä. Toisaalta siitä saatiin revittyä paljon huumoria ja siitä tuli todellinen ilmiö. Ecce Homo kiersi maailman sosiaalisen median kautta. 

Fresko näytti olevan pilalla päällisin puolin, mutta toisaalta se sai monet nauramaan. Ihmiset menivät pikkuiseen Borjaan, Zaragozan lähistöllä sijaitsevaan kylään -vain nähdäkseen freskon. Minä mukaan lukien, kuten jo tiedättekin. 
Mutta mitä sitten tapahtui? Puhuttiin freskon entisöimisestä ja sen tekemisestä ennalleen. Sitä toivoi jopa tahtomattaan pyörityksen keskelle joutunut Cecilia. Aluksi paikan päällä pystyi vierailemaan ilmaiseksi. Ei tarvinnut maksaa mitään. Melko pian kohun jälkeen tuli pieni, lähinnä symbolinen maksu. Sitten viinitilat alkoivat tehdä Ecce homo –viiniä. Nyt vuosi kohun jälkeen fresko on yhä siinä kunnossa, mihin Cecilia sen saattoi. Ecce homo –tuotteita on ilmestynyt lukuisia. On t-paitoja, avaimenperiä, postikortteja ja vaikka mitä. 

Ceciliasta puolestaan on kuoriutunut taiteilija. Hänellä on nyt Borjassa näyttely, joka käsittää 25 teosta. Näyttely on esillä 24. elokuuta asti. (Aragondigital)

Mystisesti kukaan ei puhu enää mitään freskon kunnostamisesta alkuperäiseen tilaansa. Myönnettävä on, että tragediasta on tullut onnenpotku niin Borjan kylälle kuin Cecilialle, joka saa muhkeat korvaukset Ecce homo-tuotteista. Pelkästään tänä vuonna alkuperäistä freskoa on käynyt katsomassa yli 40 000 hlöä. 

Kaupunginhallitus ohjaa saamansa tulot säätiölle, joka omistaa kyseisen kirkon, josta fresko löytyy. Lisäksi säätiö saa osansa Ecce Homo -tuotteista saadusta rahasta. Ennen tapausta kyseinen säätiö oli ollut erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, johon oli vaikuttanut Espanjan talouskriisi. Nyt saamillaan tuloillaan säätiö hoitaa palvelukotia, jossa hoidetaan 60 vanhusta.

Onni onnettomuudessa. Kaikesta tästä hässäkästä seurasi siis jotain hyvääkin. 
post signature

maanantai 12. elokuuta 2013

MATKAPUUHIA

Olen tässä nyt pikku hiljaa aloitellut matkalaukun pakkailemista. Matkaan on vielä aikaa, joten olen oikeasti kunnolla etuajassa.  Ehkä vain olen tällä kertaa niin aikainen lintu tai muuten vain hätäinen. Tänään olen muutenkin hoidellut muuttoon liittyviä asioita. Matkafiilis vain kasvaa!
 
En varmaan ole koskaan ollut näin aikaisessa tuon matkalaukun pakkaamisen suhteen. Tällä kertaa miulla on tunne, että olisi tavallista enemmän mukaan otettavia asioita. Vaatetta on tullut aika paljon lisää. Mietin jopa paketin laittamista Espanjaan, jolloin saisin vähän hajautettua vaatteita ja laitettua siinä nuo painavat purkit ja putelit. Niitä en matkalaukkuun kaipaisi oikeastaan ollenkaan. 

Siinä olisi sekin ”etu”, että jos katoaisi jompikumpi (matkalaukku tai paketti), niin sitten olisi kuitenkin varavaatteet. Niin huonoa tuuria tuskin olisikaan, että molemmat katoaisivat jotenkin mystisesti. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä... Unkarin ja Kroatian reissu alkaa niin pian miun Espanjaan menon jälkeen, ettei olisi aikaa odotella kadonnutta matkalaukkua. Pohdinkohan vähän liikaa..? 

Lomamatkastamme puheen ollen…
Tänään varasin pienen retken Kroatian reissullemme. Odotan jo jännityksellä sitä! Vaikka olen aina niin innokas järkkäilemään omat reissuni majoituksesta lentomatkoihin ja nautin asioiden hoitamisesta, niin silti joskus tilaisuuden tullen käytämme tällaisiakin palveluita. Kaikki riippuu kokonaisuudesta. Monesti hinta on ratkaiseva, mutta riippuu niin paljon retkestä ja ohjelmasta. Katson aina kokonaisuutta, mutta toki hintakin vaikuttaa. 

Elämyksiä retkistä
Tunisiassa matkatessamme, otimme ylimääräisen retken. Tunisian matkahan oli jo muutenkin matkatoimiston kautta, joten ohjelmaa oli runsaasti. Siihen lisäksi halusimme kokea kamelikyytiä ja perinteisen juhlan esityksineen. Ja miten kävikään? Se oli varmasti yksi sen reissun ikimuistoisimpia juttuja. 
Tunisian matkaltamme.
Olen myös käynyt sukeltelemassa Espanjassa, Lanzarotella. Tosin miulla oli uskomaton tuuri, kun miun ei tarvinnut maksaa siitä mitään. Mietin kuitenkin sen olleen niin ikimuistoinen juttu, että tuskinpa tulevaisuudessa tarvitsee edes miettiä osallistuuko vai ei sukellusretkille. Tosin seuraavalla kerralla haluaisin nähdä koralleja! Missähän päin maailmaa se sitten tapahtuisikaan...

Lontoon matkallamme osallistuimme Viiltäjä-Jack –kierrokselle. Kierros alkoi illalla, kun oli jo sopivasti pimeää. Historia valottui kuitenkin ihan uudessa valossa, kun näki ne paikat. Oppaan mukana siitä sai niin paljon enemmän irti... Vaikkakaan tiedonjanoani retki ei sammuttanut. Taisi käydä päinvastoin. 
Museovieraana Lontoossa.
Teneriffalla kävimme luolaretkellä, jossa tutustuimme Cueva del Vientoon. Se oli varsin ihana retki, jossa pääsimme maan uumeniin. Oli pilkkopimeää ja tuli tunne, että luolassa vallitsi oma maailmansa.
Teneriffalla, Cueva del Viento.
Niinpä aina matkoja suunnitellessani, haluan pitää silmät ja korvat auki mahdollisuuksista päästä jälleen uudelle retkelle. Ne ovat mielenkiintoisia, monesti ryhmittäin. Jos siten saa hintaa pikkuisen edullisemmaksi, niin se ei ole huono juttu.

Olen monesti haaveillut, miten ihana olisi toimia matkaoppaana suomalaisille ja tutustuttaa heidät Zaragozaan ja viedä erilaisille retkille, jotka olisin suunnittelut itse alusta loppuun. Tunnen lähialueen melko hyvin ja mahdollisuuksia olisi… Zaragoza ei vielä kuitenkaan ole niin kovin tunnettu ja suosittu matkailukohde suomalaisten keskuudessa. Toivotaan, että suomalaiset löytäisivät Zaragozan!


 post signature