EPÄMÄÄRÄINEN SARJASUOSITUS

Ihmeiden aika ei näköjään ole ohi. Ensimmäistä kertaa uskallan suositella sarjaa, ennen kuin olen nähnyt ensimmäistäkään jaksoa. Yleensä kirjoittaessani tänne sarja-arvosteluita ja suositteluita, taustalla on paljon nähtyjä jaksoja ja monesti olen kahlannut koko sarjan alusta loppuun. Tällä kertaa on toisin.
 

Sarja, jota näin uhkarohkeasti suosittelen, on Better Call Saul.  Kyseessä on spin-off –sarja Breaking Bad –sarjasta tutuksi tulleesta Saulista. Itse Breaking Bad oli mielettömän hyvä. Kyseessä on varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista sarjoista.

Vielä en ole nähnyt ensimmäistäkään jaksoa. Better Call Saul sai vasta ensi-iltansa Yhdysvalloissa. En tiedä, onko se tulossa Suomeen tai Espanjaan ja milloin. Toivottavasti. Koska jo ensimmäisenä iltanaan se sai huimat katsojaluvut. 

Better Call Saul kertoo Saulista ja sijoittuu vuoteen 2002 eli aika monta vuotta ennen Breaking Bad-tapahtumia. Saul Goodman on korruptoitunut asianajaja ja luo tärkeitä kontakteja, joiden kautta hän tulee myöhemmin työskentelemään Heisenberin kanssa.

Breaking Bad puolestaan kertoo lyhyesti sanottuna lukion kemianopettajasta, Walter Whitesta (Heisenber), joka saa tietää sairastavansa syöpää. Hän ryhtyy valmistamaan metamfetamiinia entisen oppilaansa kanssa turvatakseen perheensä tulevaisuuden kuolemansa jälkeen.

Breaking Bad sarjaa katsoessani, rakastin Saulin hahmoa ja hän oli yksi lempihahmoistani koko sarjassa. Hän oli jotenkin niin energinen ja omalla tavallaan hauska hahmo. Siksi minulla on vahva usko siihen, että hänen hahmostaan on ainesta omaksi sarjakseen, vaikken yleensä tällaisista spin-off-sarjoista perustakaan. Tosin yllätyin, että sarja kertoo tapahtumista ennen Breaking  Bad-aikaa, koska minua olisi kiinnostanut pikemminkin sen jälkeiset tapahtumat. Innolla odotan, milloin pääsen katsomaan sen ensimmäisen jakson!

Kuva on lainattu netistä.

YSTÄVÄNPÄIVÄ SUOMESSA, SAN VALENTÍN ESPANJASSA

14.2. on päivämäärä, joka on syytä muistaa maasta riippumatta. Suomessa sitä juhlitaan ystävänpäivänä. Se on päivä, jolloin ystäviä muistetaan, kuka mitenkin. Konstit ovat monet ja nykypäivänä moninaiset. 

Espanjassa 14.2. on San Valentín tai Día de los enamorados eli rakastavaisten päivä. Silloin kukkapuskat menevät kuin kuumille kiville rakastuneiden miesten halutessa hemmotella naistaan. Myös ravintolat ovat arvossa arvaamattomassa, kun oma rakas viedään unelmien lounaalle tai illalliselle. Jotkut (onnekkaat) saattavat jopa pyrähtää kahdenkeskiselle minilomalle. San Valentín on ällö-imelä päivä, isollä Äällä. 

Toisaalta se on vielä suhteellisen tuore juttu Espanjassa, sillä pitkään sitä ei ole ehditty täällä viettää. Joidenkin lähteiden mukaan San Valentin haluttiin Espanjaan, jotta olisi taas yksi päivä lisää saada ihmiset kuluttamaan ja ostamaan lahjoja. On olemassa sanonta "tarkoitus pyhittää keinot", niin tässä tapauksessa se taitaa olla "keino pyhittää tarkoituksen". Niin tai näin, niin olen kyllä iloinen, kun San Valentín on ylipäätään olemassa Espanjassa!

Kuva on lainattu netistä.

Eräs espanjalainen naispuolinen kaverini kertoi, kuinka hän meni tuona maagisena päivänä illastamaan hyvän ystävättärensä kanssa. Ja saivat pahastuneita katseita muilta. En nyt mene paasaamaan vähemmistöjen oikeuksista tai kuinka umpimielisiä espanjalaiset ovat. 

Ihmettelen vain, miksei Espanjassakin voitaisi juhlistaa ystävyyttä ja ystäviä? Miksei silloin voisi mennä ravintolaan hyvän, samaa sukupuolta olevan ystävänsä kanssa, saamatta pahastuneita katseita? Asiakaskunta ainakin olisi laajempi, jos parien lisäksi syömään tulisivat myös ystävykset.

Miksei Suomessa puolestaan 14.2. olisi myös rakastavaisten juhlapäivä? Suomessa rakastavaiset ovat ikään kuin jääneet taka-alalle, vaikka kaikki varmaan tietävät ettei kyse ole pelkästään ystävänpäivästä, kuten nimen perusteella voisi kuvitella. 

Jos nämä kaksi maata ottaisivat oppia toisistaan, niin paketti olisi täydellinen. _San Valentin_ olisi täydellinen. Tasavertainen päivä niin rakastavaisille kuin ystävyksille. Ystävääkin voi rakastaa.

Vielä en ole keksinyt, miten yllättää oma rakas San Valentín-päivänä täällä Espanjassa.Yleensä olemme menneet syömään ravintolaan, mutta nyt olisi kiva tehdä jotain erilaista. Yksi asia on varmaa (rakkaani yllättämisen lisäksi). Aion laittaa kaikille espanjalaisille ja suomalaisille ystävilleni ystävänpäivätoivotukset!

MIKÄ SARJOISSA SYTYTTÄÄ?

Viime aikoina olen seurannut sellaisia sarjoja kuin 
● The Walking Dead

● Under the Dome

● Fargo

● The 100

● Continuum

● Gracepoint

● Outlander

● Supernatural

Kuvat on lainattu netistä.

Gracepoint ja Fargo-sarjat katsoin loppuun. Continuumista jäljellä olisi enää neljäs tuotantokausi ja sitten sarja loppuu kokonaan.

Omaan makuuni kaikki kolme olivat ihan hyviä, joskin Fargo vieläkin parempi. Pitääkin kirjoittaa sarja-arvostelut erikseen…

Vain vähän aikaa sitten aloitimme The Strain ja se vaikuttaa mielenkiintoiselta ensimmäisen jakson jälkeen. Minut se ainakin onnistui koukuttamaan, mutta jatko näyttää, onko se pidemmän päälle hyvä.

Tällä hetkellä odotan kovasti, että The Walking Dead, Game of Thrones ja Outlander jatkuisivat! Kaksi ensimmäistä ovat pidemmän ajan suosikkejani, kun taas Outlander vaikuttaa lupaavalta. Harmi vain, että sitä täytyy odottaa huhtikuulle asti (kuten myös Game of Thronesia), jotta ensimmäinen kausi saataisiin päätökseen. Olisi myös ihana lukea kirja, mutta vielä en ole onnistunut hankkimaan suomenkielistä painosta.

Kun nyt tiedätte missä mennään sarjojen osalta, niin kerron myös, mikä minua sarjoissa kiehtoo. Mitkä on ne tekijät, jotka saavat minut seuraamaan jotain tiettyä sarjaa? 

Pituus

Ensinnäkin sarjoista tykkään ihan siksi, koska ne ovat paljon pidempiä kuin elokuvat. Ne voivat parhaillaan kestää vuosia (taikka jopa vuosikymmeniä!). Näistä Supernatural on sarja, jota olen seurannut kaikista pisimpään. Siinä on menossa jo kymmenes(!) tuotantokausi. Mitään muuta en ole seurannut noin pitkään. 

Toisaalta yksi jakso kerrallansa on maksimissaan tunnin pituinen, joten sarjoja on helpompi uppoutua katsomaan arjen lomassa kuin elokuvia. 

Syvällisyys

Opin tuntemaan syvällisemmin päähenkilöt ja tarinan. Juonella on ihan erilaiset mahdollisuudet kehittyä kuin parin tunnin elokuvalla. 

Erilaisuus

Seuraamiani sarjoja yleensä yhdistää yksi asia. Niiden mukana pääsen näkemään jotain erilaista. Toki tämä pätee myös elokuviin, mutta nyt keskityn pohtimaan nimenomaan sarjoja.

Erilaisella tarkoitan erilaista maailmaa tai jotain asiaa, joka ei tavallisessa elämässä ole mahdollista. Esimerkkinä Game of Thrones, jossa on oma maailmansa.

Aihepiireistä yleisesti ottaen minua kiinnostavat rikokset ja niiden tutkinta, mennyt aika/historia, aikamatkustus, yliluonnolliset asiat sekä hyvän ja pahan kohtaaminen.

Jopa sci-fi ja historialliset sarjat voi olla ok, kunhan ne on tehty uskottavasti. Esimerkiksi Downton Abbey on uskottava omassa genressään. Myös rikossarjat ovat kiinnostavia kuten Gracepoint. Komedia voi tulla kysymykseen silloin, kun se saa oikeasti nauramaan. Nykyajan draamasarjat eivät ole minua varten, sillä sitä on normaalissakin elämässä ihan tarpeeksi. 

Koukuttavuus ja jännityksen tunne

Kukapa ei olisi joskus seurannut sarjaa ja sitten jäänyt odottamaan seuraavaa jaksoa vain, kun jakso päättyi niin jännittävään kohtaan? Sama on tietenkin täysin mahdollista myös elokuvien kohdilla, sillä nykyään tehdään leffoja, joihin on selkeästi tulossa jatko-osia. 

Hyvä toteutus ja uskottavuus

Tämä on todella tärkeä kohta. En kestä katsoa vaikkapa historiallista sarjaa, jos ympäristö, puvut, hiukset, maskeeraus ja yleensäkin kokonaisuus ei ole uskottava. Monesti myös jään miettimään kieltä. Olisiko tuon aikakauden ihminen todellakin ilmaissut asian noin..? 

Yllä olevista sarjoista The Walking Dead ja Fargo ovat erityisen hyvin toteutettuja. Esimerkiksi The Walking Dead -sarjan zombiet näyttävät aidoilta. Ei sillä, että sellaiseen koskaan olisin törmännyt. You know what I mean. ;)

Erityismaininta Game of Thrones -sarjalle, jossa on ehkä paras koskaan näkemäni toteutus.

Under the Dome on puolestaan hienoinen pettymys. Odotin niin paljon enemmän Steven Spielbergiltä ja Stephen Kingiltä. Jotain koukuttavaa sarjassa kuitenkin on...

Näyttelijät
Olen joskus koukuttunut johonkin sarjaan vain, koska päähenkilö on ollut niin söpö, vaikka itse sarja on ollut surkea. Esimerkkinä tästä Reign. Kyseessä oli enemmänkin ehkä teini-ikäisille tarkoitettu sarja, mutta koska Francis oli vaan niin ihana, niin pakkohan sitä oli seurata.

Rikkaus

Sarjat rikastuttavat elämää. Ne ovat mukavaa ajanvietettä siinä missä elokuvatkin.

AJATUKSIA MATKOISTA

Onko teille koskaan tullut tunnetta, ettei enää löydy yhtään mielenkiintoista matkakohdetta? Että Eurooppa on jo niin nähty ja koluttu? Budapest oli kaunis, mutta siinä se olikin?

Näin kuvaili eräs espanjalainen miespuolinen kaverimme. Hän selvästi halusi kokea matkoillaan jotain enemmän. Mutta mitä tuo enemmän voisi olla..? 

Siitä sain aiheen tämänkertaiseen postaukseen, koska toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. 

Kaikki matkat, mitä ollaan tehty ympäri ämpäri Eurooppaa, ovat olleet ihania. Muistot Unkarista, Kroatiasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta ja monesta muusta paikkaa lämmittävät suloisesti mieltä, kuvia on helppo jäädä tuijottamaan ja matkafiiliksiä elää uudestaan. 

Meidän reissut on monesti olleet juuri helppoja kaupunkilomia, mutta vielä parempi jos siihen on voitu yhdistää luontoa. Haluamme tutkia nähtävyydet ja jos kaupungissa on kiinnostavia museoita, mennä niihin.

Lontoo, Pariisi ja Rooma ovat sellaisia kohteita, joissa näkemistä riittää joka kadunkulmassa ja risteyksessä. Ne ovat täynnä mielenkiintoista historiaa. Toisaalta ne kun on nähnyt, niin muut paikat voivat tuntua hieman valjuilta. Esimerkkinä vaikkapa Dubrovnik Kroatiassa. Olihan se hieno, mutta mielestäni ihan liian yliarvostettu. Ja juuri tässä syy, miksi voin ainakin yrittää ymmärtää tätä meidän espanjalaista kaveriamme. 

Lopulta Eurooppa alkaa tulla liian pieneksi ja monet paikat olla kuin toistensa toisintoja. Uusien paikkojen tutkiminen ei enää ehkä innostakaan samalla tavalla. Ei tule sitä tunne, että olisi kuin Liisa Ihmemaassa.

Minulle tuo tunne on joskus tullut. Vaihtoehtona voisi olla matkustaa jonnekin maailman toiselle puolelle, kuten Australiaan tai Aasiaan. Siellä maailma olisi jotain niin erilaista. Niin paljon kuin pidänkin kaupungeilla kävelystä ja uusien paikkojen ihastelusta, niin olen alkanut kaivata jotain muutakin. Jotain, joka jäisi mieleen ja muistaisi jälkeenpäin aina. Olen miettinyt maaseudulle matkustamista. Sen sijaan, että olisi koko loman ajan kaupungissa, niin menisikin maaseudulle. Siellä voisi löytää sitä aitoa tunnelmaa ja nähdä millainen maa oikeasti on.

Toistaiseksi ei ole tullut vielä lähdettyä maaseutumatkoille (ellei lasketa Espanjaa, jossa pienissä kylissä olen vieraillut lukemattomia kertoja) taikka kaukomatkoille, koska pelkät lentoliput ovat niin hintavia. Olen myös pitänyt suuresti ajatuksesta tutustua ensin rauhassa Eurooppaan, koska täällä kulttuuria ja näkemistä on kuitenkin riittänyt. Jos joku matkakohde onkin aluksi tuntunut tylsältä, niin viimeistään siitä lukiessa into matkata juuri siihen paikkaan on kasvanut. 

Kuten nyt minulle kävi... Mielessäni on nyt siintänyt pieni, suuri matkahaave. Haluaisin tehdä synttärimatkan jonnekin ulkomaille. Belgian matkasta viisastuneena haluaisin jonkin sellaisen kohteen, jossa olisi lämmintä ja auringonpaistetta, mutta myös kulttuuria ja näkemistä. Eikä tulisi maksamaan maltaita, vaan olisi pienen, hyvin pienen budjetin kohde. Lisäksi sen pitäisi olla suhkot ”lähellä”, koska matka olisi tarkoitus olla viikonlopun mittainen pyrähdys. Sitten minulla syttyi lamppu. Portugali. Sehän on tässä ihan vieressä. Minulla oli jotenkin sellainen kuva, ettei siellä ole näkemistä. Itse asiassa en ole koskaan miettinyt Portugaliin menoa, sillä aina on ollut muita mielenkiintoisempia kohteita. Nyt vaikuttaisi siltä, että olisi Portugalin aika.

Kuva on lainattu netistä.

Kuva on lainattu netistä.

Ensin tutustuisimme Lissaboniin, mutta yhtenä päivänä voisimme mennä vaikkapa Sintraan. Sintra vaikuttaa olevan kuin suoraan sadusta –ainakin kuvien perusteella. Portugalin matkat näin nopeasti silmäiltynä ovat hyvin edullisia ja maa itsessään on kuulemma sekä kaunis, että edullinen. Olisiko siis Portugali seuraava kohteemme?

Lissabon tuntuisi olevan juuri sellainen ihanan romanttinen kaupunki, joka huokuu mennyttä aikaa. Pelkästään jo se, että pääsisi näistä jokapäiväisistä arkisista ympyröistä muualle, olisi todella tervetullutta vaihtelua. En epäile yhtään, etteikö Lissabon olisi kaunis kaupunki.