Luin Veera Biancan matkablogin jutun 10 syytä vihata matkustamista. Otsikon
mukaisesti siinä oli listattu erilaisia syitä, miksi matkustaminen voi suoraan
sanottuna v*tuttaa.
Aihe on todella
mielenkiintoinen siinä mielessä, että jokaisessa asiassa on myös ne
kääntöpuolensa. Kuten matkustamisessa. Luin artikkelin suurella mielenkiinnolla
vain todetakseni, ettei moni jutun kohta pätenyt minuun. Senpä myötä ajattelin,
että käyn nuo 10 syytä läpi perustellen omasta näkövinkkelistäni. Ja ehkäpä
tämän artikkelin loppuun lisään omat matkaintoani latistavat tekijät.
1. Jonottaminen
Totta.
Valehtelisin, jos väittäisin, etten ole joutunut jonottamaan matkustaessa. Minun
matkoissa onneksi tuo jonottaminen on rajoittunut yleensä lentokentille ja
rautatie/linja-autoasemille siirryttäessä kaupungista toiseen. Muuten olen
selvinnyt matkoistani helpolla, eikä minun ole tarvinnut jonotella
tuntikaupalla esim. nähtävyyksiin. Nyt kerron teille, miten.
Pyrimme
matkustamaan ns. sesongin ulkopuolella. Toki joissakin kohteissa turisteja
riittää, oli matkan ajankohta mikä tahansa. Veikkaan, että sesonkina tilanne ei
ainakaan olisi yhtään helpompi. Suosittelen ainakin kokeilemaan! Matkusta
vaikkapa touko/kesäkuussa tai syyskuussa. Myös hinnat ovat kohtuullisempia,
mikä on vain plussaa.
Paikan päällä,
olimme sitten Pariisissa taikka Lontoossa, lähdemme liikkeelle jo aamusta. Näin
pystymme hyödyntämään koko päivän. Näemme niin paljon kuin mahdollista.
Yritämme ottaa matkasta kaiken irti.
En ole koskaan
käynyt Eiffelin tornissa, koska se ihmismassa sai minut melkein pyörryksiin.
Sen sijaan kiipesin eräälle näköalatasanteelle, jossa ihastelin Pariisia
korkealta. Ja taisinpa kerran mennä Notre Damen torniin, jonne jonoa ei ollut
nimeksikään. Tämän pointti on siis se, että joitakin nähtävyyksiä voi ihan
hyvin tyytyä ihastelemaan vierestä ja sitten voi miettiä vaihtoehtoja. Minä en
tarvinnut Eiffel tornia nähdäkseni Pariisi korkealta.
Monista kohteista
olen ottanut etukäteen selvää. Roomassa varasin opastetun retken Kuolleiden
kaupunkiin. Kellonaika oli sovittu prikulleen. Ei jonottamista. Kroatiassa
osallistuimme retkelle Plitviceen, taaskaan ei tarvinnut jonottaa. Jne.
Vatikaanissa
pikkaisen säikähdin jonoa Pietarin kirkkoon, mutta sen me jonotimme kiltisti.
Mutta se liikkuikin yllättävän nopeasti!
Ja mitä tulee
lentokentillä jonottamiseen - varsinkin silloin, jos sinulla on välilasku tai
useampi. Tuosta luppoajasta voi yrittää tehdä itselleen mieluista.
Lentokentillä tykkäänkin kierrellä kaupoissa, vaikken ostaisikaan yhtään
mitään. Sähkökirja kulkee myös vissisti mukana. Lentokentällä ja koneessa jos
missä on aikaa lukea vaikka romaani. Enää jonottaminen ei kuulostakaan niin
pahalta vai mitä?
2. Hiilijalanjälki
Totta. Lentäminen
ei ole hyväksi luonnolle. Omasta näkövinkkelistä katsottuna en kuitenkaan matkusta
paljon. Kerran, pari tai korkeintaan ehkä kolme kertaa vuodessa, joten
annettakoon anteeksi, jos ja kun päädyn lentokoneella matkustamiseen.
3. Internet-yhteys
Tämä ei ole
ongelma eikä mikään tätä nykyä. Monissa hotelleissa on ilmainen wifi-yhteys ja
jopa lentokentillä. Tätä mahdollisuutta minäkin hyödynsin viime matkallani
Roomassa. Valitsin tarkoituksella hotellin, jossa on wifi ja iltaisin pääsin
älypuhelimella kätevästi nettiin esim. selailemaan viime hetken vinkkejä
Roomaan. Aikaisemmin olin haaveillut pienestä läppäristä, jota kautta tehdä
postauksia reaaliajassa. Enää en. Postaukset ehtii tehdä myöhemminkin ja
minulle oleellisinta on matkasta nauttiminen paikan päällä.
Aikaa ennen
älypuhelinta olin täysin netin ulottumattomissa matkan aikana. En pitänyt kehenkään
yhteyttä. Laitoin vain perinteisen postikortin. Se teki hyvää! Kokeilkaa
seuraavan kerran! Ei kaikkea tarvitse päivittää reaaliajassa… Loma tuntui
todellakin lomalta ja tuntui kuin olisi saanut aidosti levätä. Väitän myös,
että jokainen tarvitsisi tällaista irtiottoa.
4. Huijatuksi tuleminen
Tämä on niin
ikävää. Ja olen todella pahoillani, jos jollekulle on näin käynyt. Mutta
varmasti siellä koto-Suomessakin voi tulla yhtä lailla huijatuksi,
vaikkakin ihmiset vielä yleensä ottaen ovat suoraselkäisiä Suomessa.
Minulle ei
huijausta ole kohdalle osunut (koputetaan puuta), eikä kukaan ole varastanut
minulta mitään. Muistan vieläkin niin hyvin, kun ensi kertaa menin Barcelonaan ja
käsveskoihin teimme hakaneulavirityksiä. Olin melkein valmis tekemään myös
ansan taskuvarkaille: tyhjä kukkaro, jonne vielä halusin ehdottomasti piirtää
pyllistävän sian. Olisivatpa saaneet pitkän nenän! Ihan näin äärimmäisyyksiin
en ole kuitenkaan mennyt, vaikka mielikuva saa minut edelleenkin hihittelemään.
Yksinkertaisesti
matkoilla en ole liikkunut takseilla, en ole mennyt yksikseni yöllä kapeille
kujille tai muutenkaan hämäräperäisen näköisiin paikkoihin, en juttele
tuntemattomille, en juo itseäni humalaan. Voikohan omalla käytöksellä vaikuttaa
vai onko kyse vain todella huonosta tuurista? En tiedä. Mutta katsokaa
sellaista sarjaa kuin Huijareiden kaupunki.
5. Luottokorttilasku
Sen voi välttää
vain, jos ei omista luottokorttia. Minulla ei ole luottokorttia, enkä ole
sellaista vielä tarvinnut omien matkojeni aikana. En toisaalta ole matkustanut
kaukokohteisiin, mutta haluan luottaa siihen, että pärjään ilman –kuten
tähänkin asti.
6. Kulttuurishokki
Mielestäni
kulttuurishokin voi kokea vasta sitten, kun oikeasti asuu maassa. Kulttuurishokki
itse asiassa tarkoittaa vaikeutta sopeutua vieraaseen kulttuuriin. Matkustamiseen
liittyy aina sellainen reissumeininki ja tiedät matkan olevan ohi x ajan päästä.
Toki varmasti tulee outoja asioita vastaan matkalla. Kuten itselleni se, kun
menin Lontooseen ekaa kertaa ja oikein hätkähdin sitä ihmispaljoutta. Mutta se
ei mielestäni ole kulttuurishokki. Siihen tarvitaan enemmän. Edes Venäjällä
matkustaessa en kokenut kulttuurishokkia, vaikka se oli ihan oma maailmansa.
Espanjassa sen
sijaan olen sen kokenut. Tai pikemminkin elin
sen. Alussa kaikki tuntui ihanalta ja mikään ei ollut mahdotonta. Sitten aloin
huomata niitä maan ikäviä asioita. Muistan ajan, kun vain päivät pitkät
itkeskelin ja halusin takaisin tuttuun ja turvalliseen Suomeen. En tuntenut
Espanjaa kodikseni ja vihasin tätä maata, tai siis joitakin asioita. Se
aikakausi meni ohi ja nyt pidän Espanjaa enemmän kotinani kuin Suomea. Totta
kai on edelleen asioita, joista en täällä tykkää, mutta enää en jaksa kantaa
kaikkia maailman murheita hartioillani. Hyväksyn sen, etten minä yksinäni voi muuttaa
asioita. En voi vaikkapa pelastaa noita kodittomia ihmisiä, joita näen kadulla.
Sen sijaan päätin liittyä Punaiseen ristiin ja osallistua vapaaehtoistyöhön
auttaakseni. En kyllä tiedä sopeutuisinko enää Suomeen. Viihdyn täällä tosi
hyvin. Olen saanut paljon uusia ystäviä. Osaan vihdoin kieltä. Olen kuin kala
vedessä.
Tiedän kuitenkin
sen inhottavan tunteen, kun palaa kotiin matkalta. Kaikki tuntuu harmaalta ja
niin arkiselta.
7. Ruokavalio
Matkalla
ruokavalio menee taatusti sekaisin. En kuitenkaan ota asiasta stressiä. Nautin
siitä, että kerrankin voi syödä ulkona joka päivä, eikä tarvitse tuntea huonoa
omaatuntoa. Toki olisi hienoa, jos olisi ravintoloita, joista saisi terveellistä
kotiruokaa edullisesti. Monet ruoka-annokset matkoilla ovat varsinaisia
kaloripommeja.
8. Ikävä
En ikävöi
ollessani matkalla. En tutustu uusiin ihmisiin matkoilla tai jos tutustun, niin
ei sitä ehdi tutustua niin hyvin, että jäisi pitämään yhteyttä puhumattakaan
siitä, että ikävöisin heitä. Sen sijaan ikävöin perhettäni Suomessa.
9. Siihen jää koukkuun
Tosiaan, taidan
olla pahassa matkakoukussa. ;) Matkat siintävät mielessä ja harmittaa, etten
pääse niin usein reissuun, kun haluaisin. Onneksi voi suunnitella tulevia
kohteita ja haaveilla matkoista.
10. Kielimuurit
Olen ollut
Espanjassa ilman, että osaisin espanjaa muutamaa sanaa enempää. Olen ollut
Ranskassa ilman ranskan kielen taitoa. Kävin siellä kampaajallakin ja sain
elämäni upeimmat hiukset. Olen ollut Venäjällä ja osasin kieltä jonkin verran.
Juuri sen verran, että selvittiin ja osasin lukea liikennemerkkejä. Olen ollut
Virossa ilman, että osaisin viron kieltä. Miten siis selvisin?
Kielimuuri on
todellinen, mutta jotenkin sitä vain on selvitty. En kuitenkaan tiedä, miten
selviytyä kielimuurista joissakin eksoottisimmissa paikoissa. No, ehkä se
selviää joskus.
Matkustuksen miinukset
Lupasin laittaa
lopuksi asioita, jotka ketuttavat minua matkustuksessa. Joten tässäpä tulee.
1. Matkustamiseen uppoaa rahaa.
Ensin täytyy
varata lennot ja hotellit ja sitten vielä paikan päällä rahaa kuluu museoihin,
nähtävyyksiin, ruokaan ja juomaan, liikkumiseen…
2. Siirtyminen paikasta A paikkaan B.
Matkustaminen on
periaatteessa helppoa, mutta jotenkin se on samalla raskasta, vaikket tee
mitään. Joskus lentojen aikataulut ovat niin outoja, että olen päättänyt
suosiolla yöpyä kentällä.
3. Matkan jälkeen on ankea palata arkeen.
Tätä ei varmasti
tarvitse selittää. Sen verran tuttu tunne varmasti jokaiselle.
4. Lentoyhtiöiden järjetön hinnoittelupolitiikka.
Lentojen hinnat
eivät ole koskaan kiinteitä, vaan ne muuttuvat. Oletus on, että mitä
aikaisemmin ostat lippusi, sitä edullisemmin sen saat. Sitten kuitenkin on
olemassa myös viime hetken matkoja, jolloin saa edullisesti. Näiden hyvien
hintojen etsiminen on välillä turhauttavaa. On myös käsittämätöntä, miten
meno-paluu voi joissakin tapauksissa tulla edullisemmaksi kuin pelkkä meno. Myös
silläkin on merkitystä minä päivänä ja vuorokauden aikaan katsot lentoja. Olen
kuullut, että paras päivä on tiistaina aamulla. Brysselin matkan suhteen se
näytti pitävän paikkansa. Nimittäin seuraavana päivänä keskiviikkona olivat
lentoliput 30 € kalliimpia… Muistakaa myös lippujen hintoja katsoessa, että
tietokone tallentaa sivustot. Lentoyhtiöt käyttävät tätä kuulemma hyväkseen ja
kun huomaavat, että olet vieraillut heidän sivustollaan useamman kerran, niin
yhtäkkiä lentojen hinnat selittämättömästi nousevat. Ja tämä on ihan laillista,
vaikkakin minusta todella kyseenalaista lentoyhtiöiden puolelta. Ainut kikka
tähän on evästeiden tyhjentäminen/poistaminen.
5. Hinnat eivät ole kaikille samat.
Katsoin kerran
lentoyhtiöiden hintoja Rio de Janeiroon Suomesta. Meno-paluu oli pökerryttävän
kallis. Sitten katsoin lentoja Espanjasta Rio de Janeiroon. Tuli paljon
kohtuullisempia hintoja, ero oli useita satoja. Johtopäätökseni tästä oli, että
suomalaisen on kannattavaa mennä Espanjaan ja lentää sieltä Rio de Janeiroon.
Ja siltikin se tulisi paljon halvemmaksi kuin Suomesta suoraan meno. Toki ei ole sama asia lentää Suomesta kuin Espanjasta, mutta hintaero oli niin suuri, että vieläkin ihmettelen.Tosin tästä on aikaa, mutta veikkaan, ettei ole muuttunut.
Kuulin myös, että joidenkin maiden hotellit laskuttavat ulkomaalaisilta huomattavasti enemmän kuin oman maan kansalaisilta. En tiedä onko tämä totta, mutta jos on, niin ei kovin reilua, kun ollaan kuitenkin Eu:ssa.
Mitä mieltä sinä olet? Mikä sinua ketuttaa matkustamisessa?