perjantai 23. tammikuuta 2015

MATKA BELGIAAN

Matkatarina, nähtävyyksiä, Bryssel ja Brugge
Tällä kertaa en kerro omasta reissusta, vaan mieheni ja hänen kavereidensa. Sen verran minulla oli näpit pelissä, että organisoin koko helahoidon heille eli lennot ja hotellit. Luottaen siihen, että kaikesta muusta nämä selviäisivät itse paikan päällä. 

Nyt tuo reissu on tosiaan jo takanapäin, mutta kuulemma erittäin onnistunut –mitä nyt oli todella, todella kylmä. Oli pakkasta ja lunta. Yllätys, yllätys näin talvella. 

Kolmikko lähti siis reissuun täältä Zaragozasta, josta on suoria lentoja Brysseliin. Matkan ajankohta oli viikonloppuna joulukuun lopulla ja minä jäin kotivahdiksi. Oli kuitenkin aivan ihana suunnitella matkaa, vaikka itse en päässytkään mukaan (niin kade!). 

Jo suunnitteluvaiheessa ja matkakohteen ollessa vielä auki, olin ajatellut noin lyhyelle reissulle parasta olevan lähtö suoraan Zaragozasta, ilman Madrid ja Barcelona-kuvioita. Täältä on se noin neljä tuntia bussilla suuntaansa joko Madridiin tai Barcelonaan, joten lyhyellä reissulla se vain söisi muutenkin arvokasta matkustusaikaa. Toki on myös erittäin nopea junayhteys, mutta se on huomattavan kallis.

Niin sitten suosittelin Brysseliä. Toinen vaihtoehto olisi ollut Puolan Varsova, mutta lento olisi lähtenyt Madridista ja muutenkin matka olisi tullut n.130€ kalliimmaksi, vaikkakin siitä huolimatta olisi ollut melko edullinen vaihtoehto. Niinpä päädyttiin Brysseliin. Ja mitä enemmän miekkoset lukivat ja juttelivat Brysselistä, sitä mielenkiintoisemman tuntuisemmaksi se alkoi käydä… Tavoitteena oli heillä nähdä Van Damme –näyttelijän patsas, muiden pakollisten nähtävyyksien ohella.

Kun lennot oli varattu, niin enää piti päästä yksimielisyyteen hotellista. Tai hostellista. Pääasia, että se olisi mahdollisimman edullinen ja keskustassa. Eikä kuulemma olisi haitannut yhtään, vaikka olisi ollut miten nuhjuinen paikka ja ilman aamupalaa(!).

Pitkään tätä asiaa vatvottiinkin. Eniten yllätti se, miten kalliita hostellit olivat –jopa kalliimpia kuin hotellit. Lopulta majoituspaikaksi valikoitui Cascade Luise, joka on neljän tähden hotelli. Hintaan kuului majoitus kolmen hengen huoneessa ja buffet-aamupala. Myös sijaintinsa puolesta se osoittautui todella hyväksi valinnaksi. Vaikka ihan keskustahotellista ei voi puhua, niin kaukana se ei ollut. Sanotaanko, että suhkot sopivan kävelymatkan päässä. Erityisen hyvä sijainti oli siinä mielessä, että se oli melko lähellä bussi-ja rautatieasemaa, n.10 min. kävellen. Tuolta asemalta lähti bussit Charleroi-lentokentälle, joka on noin 50 km päässä. Myös kulkuyhteys junalla Bruggeen onnistui tuolta asemalta. 

Ensimmäisenä matkustuspäivänä kaverukset kolusivat Brysselin keskustaa. Jos keskusaukiolla pysähtyy ja jää tarkasti tutkimaan, niin voi nähdä, miten upeasti ja mahtipontisesti on rakennettu kunnes loppua kohdin taso alkaa laskea. Tämä johtuu kuulemma siitä, että rakennustöiden alkuvaiheessa oli paljon rahaa käytössä ja loppua kohden ei sitten ollutkaan. Kuulin tämän mielenkiintoisen  jutun ystävättäreltäni, jolle Bryssel on tuttu paikka. 

Seuraavana päivänä miekkoset ottivat nokan kohti Bruggea, jonne juna vei heidät hujauksessa. Lippukin oli tarjouksessa ja edestakainen matka maksoi noin 11€. 

Brugge oli varsin kaunis pieni keskiaikainen paikka. Vaikka sää oli mitä oli, niin hyvin jaksoivat kierrellä ja välillä menivät lämmittelemään. Voin vaan kuvitella, miltä se näyttäisi kesällä auringon valossa...
Kaikki postauksen kuvat ovat mieheni ottamia. Brugge.
Brugge.
Brugge.
Brugge.
Brugge.
Sunnuntaina he kävivät Atonium-monumenttia tiirailemassa. Alun perin se rakennettiin 1950-luvulla maailmannäyttelyä varten, mutta tätä nykyä siitä on kehkeytynyt yksi Brysselin nähtävyyksistä.

Belgian matkalla Brysselissä tulivat muutkin nähtävyydet tutuiksi kuten Manneken pis eli pikkuruinen patsas pissaavasta pojasta. Olisivatpa halunneet nähdä myös pissaavan tytön ja koiran, mutta varta vasten niitä ei lähdetty etsimään. Niin, ja se Van Damme –patsas jäi myös näkemättä.
Belgialaista suklaata.
Pub Brysselissä.
Miekkosilla oli sen verran kiire ostamaan suklaata ja sitten vielä olusille. Olin lukenut, että kirsikanmakuinen on se suosituin olut, joten sitä he tilasivat kierroksen. Oli kuulemma niin makeaa, että jopa minä olisin siitä tykännyt. Psst. En juo olutta.
post signature

maanantai 12. tammikuuta 2015

TREENISUUNNITELMIA TÄLLE VUOTTA

Viimeiset puoli vuotta olen ollut liikuntakoomassa. En ole harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Toki käyn päivittäin kävelyillä, mutta sellaista kunnon hikiliikuntaa tai kuntosalilla käyntiä en ole harrastanut ihan liian pitkään aikaan. 

Myönnän, että olen helposti innostuvaa sorttia ja jonkun ajan kuluttua kiinnostus vähenee. Kuntosalilla käynnistä oli kuitenkin tullut tärkeä osa elämääni ja olin harrastanut sitä minun mittapuulla melko pitkään! Muutenkin liikunta on kuulunut aina elämääni enemmän tai vähemmän, aikakaudesta riippuen. 

Aikaisemmin tosiaankin kävin säännöllisesti kolme kertaa viikossa tunti 15 min. kerrallansa kuntosalilla. Minulla oli oma treeniohjelma. Olin siihen todella tyytyväinen, koska huomasin ihan selvästi kehittyväni kaikin tavoin. Kuntoni parani. Lihakset kasvoivat (oikeista kohdin) ja olin niin paljon tyytyväisempi myös peilikuvaani. Pystyin juoksemaan pitkänkin pätkän (juoksumatolla) hengästymättä, eikä pulssikaan kohonnut taivaslukemiin niin kuin silloin ihan alkuaikoina, jolloin olin rapakunnossa. Treeniohjelma vaihdettiin säännöllisin väliajoin, jottei keho tottuisi samoihin kuntoilulaitteisiin ja toistoihin. Se oli hyödyllinen myös siinäkin mielessä, että tiesi tarkalleen, mitkä laitteet täytyy käydä läpi. Minulle se oli tärkeä apu omiin treeneihin. 
Kuukausi takaperin mietin, että minun täytyy alkaa liikkua enemmän. Ja jo vain kummasti aloin haikailemaan kuntosalille. Se on ainut liikuntamuoto, josta tykkään täällä kaupungissa. En uskalla mennä enää pyöräilemään viimekesäisen pienen pyöräilyonnettomuuden jälkeen ja lakimuutoksen, jonka myötä pyöräilijöiden täytyy mennä liikenneväylillä autojen seassa -ellei satu olemaan pyörätietä. 

Olen miettinyt myös muita liikuntaharrastuksia kuntosalin oheen, mutta vielä ei ole löytynyt. Omat rajoituksensa tuo budjetti ja etten halua ostaa urheiluvälineitä esim. rullaluistimia. Suomessa minulla on kaikki mahdolliset liikuntajutut pyörästä rullaluistimiin ja lumikengistä sulkapallomailoihin asti, jotka pääsevät käyttöön viettäessäni aikaa siellä päässä. 

Nyt olen taas kovin innostunut ajatuksesta aloittaa uuden vuoden myötä uusi jakso, jossa liikunta ja terveellisempi ruokavalio kuuluisivat taas elämääni. Siihen saan motivaatiota vaikkapa siitä, että joulun jälkeen lihoin taatusti jonkun verran, joten pienen pieni kilojen karistus, kuntoilu ja kiinteytys tekisivät terää! Näiden sanojen siivittämänä lähden kuntosalille ilmoittautumaan!

Mitä liikuntaharrastuksia sinulla on?
post signature

lauantai 10. tammikuuta 2015

10 SYYTÄ VIHATA MATKUSTAMISTA?

Luin Veera Biancan matkablogin jutun 10 syytä vihata matkustamista. Otsikon mukaisesti siinä oli listattu erilaisia syitä, miksi matkustaminen voi suoraan sanottuna v*tuttaa.

Aihe on todella mielenkiintoinen siinä mielessä, että jokaisessa asiassa on myös ne kääntöpuolensa. Kuten matkustamisessa. Luin artikkelin suurella mielenkiinnolla vain todetakseni, ettei moni jutun kohta pätenyt minuun. Senpä myötä ajattelin, että käyn nuo 10 syytä läpi perustellen omasta näkövinkkelistäni. Ja ehkäpä tämän artikkelin loppuun lisään omat matkaintoani latistavat tekijät.
1. Jonottaminen
Totta. Valehtelisin, jos väittäisin, etten ole joutunut jonottamaan matkustaessa. Minun matkoissa onneksi tuo jonottaminen on rajoittunut yleensä lentokentille ja rautatie/linja-autoasemille siirryttäessä kaupungista toiseen. Muuten olen selvinnyt matkoistani helpolla, eikä minun ole tarvinnut jonotella tuntikaupalla esim. nähtävyyksiin. Nyt kerron teille, miten. 

Pyrimme matkustamaan ns. sesongin ulkopuolella. Toki joissakin kohteissa turisteja riittää, oli matkan ajankohta mikä tahansa. Veikkaan, että sesonkina tilanne ei ainakaan olisi yhtään helpompi. Suosittelen ainakin kokeilemaan! Matkusta vaikkapa touko/kesäkuussa tai syyskuussa. Myös hinnat ovat kohtuullisempia, mikä on vain plussaa.

Paikan päällä, olimme sitten Pariisissa taikka Lontoossa, lähdemme liikkeelle jo aamusta. Näin pystymme hyödyntämään koko päivän. Näemme niin paljon kuin mahdollista. Yritämme ottaa matkasta kaiken irti.

En ole koskaan käynyt Eiffelin tornissa, koska se ihmismassa sai minut melkein pyörryksiin. Sen sijaan kiipesin eräälle näköalatasanteelle, jossa ihastelin Pariisia korkealta. Ja taisinpa kerran mennä Notre Damen torniin, jonne jonoa ei ollut nimeksikään. Tämän pointti on siis se, että joitakin nähtävyyksiä voi ihan hyvin tyytyä ihastelemaan vierestä ja sitten voi miettiä vaihtoehtoja. Minä en tarvinnut Eiffel tornia nähdäkseni Pariisi korkealta. 

Monista kohteista olen ottanut etukäteen selvää. Roomassa varasin opastetun retken Kuolleiden kaupunkiin. Kellonaika oli sovittu prikulleen. Ei jonottamista. Kroatiassa osallistuimme retkelle Plitviceen, taaskaan ei tarvinnut jonottaa. Jne. 

Vatikaanissa pikkaisen säikähdin jonoa Pietarin kirkkoon, mutta sen me jonotimme kiltisti. Mutta se liikkuikin yllättävän nopeasti! 

Ja mitä tulee lentokentillä jonottamiseen - varsinkin silloin, jos sinulla on välilasku tai useampi. Tuosta luppoajasta voi yrittää tehdä itselleen mieluista. Lentokentillä tykkäänkin kierrellä kaupoissa, vaikken ostaisikaan yhtään mitään. Sähkökirja kulkee myös vissisti mukana. Lentokentällä ja koneessa jos missä on aikaa lukea vaikka romaani. Enää jonottaminen ei kuulostakaan niin pahalta vai mitä?
2. Hiilijalanjälki
Totta. Lentäminen ei ole hyväksi luonnolle. Omasta näkövinkkelistä katsottuna en kuitenkaan matkusta paljon. Kerran, pari tai korkeintaan ehkä kolme kertaa vuodessa, joten annettakoon anteeksi, jos ja kun päädyn lentokoneella matkustamiseen.

3. Internet-yhteys
Tämä ei ole ongelma eikä mikään tätä nykyä. Monissa hotelleissa on ilmainen wifi-yhteys ja jopa lentokentillä. Tätä mahdollisuutta minäkin hyödynsin viime matkallani Roomassa. Valitsin tarkoituksella hotellin, jossa on wifi ja iltaisin pääsin älypuhelimella kätevästi nettiin esim. selailemaan viime hetken vinkkejä Roomaan. Aikaisemmin olin haaveillut pienestä läppäristä, jota kautta tehdä postauksia reaaliajassa. Enää en. Postaukset ehtii tehdä myöhemminkin ja minulle oleellisinta on matkasta nauttiminen paikan päällä. 

Aikaa ennen älypuhelinta olin täysin netin ulottumattomissa matkan aikana. En pitänyt kehenkään yhteyttä. Laitoin vain perinteisen postikortin. Se teki hyvää! Kokeilkaa seuraavan kerran! Ei kaikkea tarvitse päivittää reaaliajassa… Loma tuntui todellakin lomalta ja tuntui kuin olisi saanut aidosti levätä. Väitän myös, että jokainen tarvitsisi tällaista irtiottoa. 

4. Huijatuksi tuleminen
Tämä on niin ikävää. Ja olen todella pahoillani, jos jollekulle on näin käynyt. Mutta varmasti siellä koto-Suomessakin voi tulla yhtä lailla huijatuksi, vaikkakin ihmiset vielä yleensä ottaen ovat suoraselkäisiä Suomessa. 

Minulle ei huijausta ole kohdalle osunut (koputetaan puuta), eikä kukaan ole varastanut minulta mitään. Muistan vieläkin niin hyvin, kun ensi kertaa menin Barcelonaan ja käsveskoihin teimme hakaneulavirityksiä. Olin melkein valmis tekemään myös ansan taskuvarkaille: tyhjä kukkaro, jonne vielä halusin ehdottomasti piirtää pyllistävän sian. Olisivatpa saaneet pitkän nenän! Ihan näin äärimmäisyyksiin en ole kuitenkaan mennyt, vaikka mielikuva saa minut edelleenkin hihittelemään. 

Yksinkertaisesti matkoilla en ole liikkunut takseilla, en ole mennyt yksikseni yöllä kapeille kujille tai muutenkaan hämäräperäisen näköisiin paikkoihin, en juttele tuntemattomille, en juo itseäni humalaan. Voikohan omalla käytöksellä vaikuttaa vai onko kyse vain todella huonosta tuurista? En tiedä. Mutta katsokaa sellaista sarjaa kuin Huijareiden kaupunki.

5. Luottokorttilasku
Sen voi välttää vain, jos ei omista luottokorttia. Minulla ei ole luottokorttia, enkä ole sellaista vielä tarvinnut omien matkojeni aikana. En toisaalta ole matkustanut kaukokohteisiin, mutta haluan luottaa siihen, että pärjään ilman –kuten tähänkin asti. 

6. Kulttuurishokki
Mielestäni kulttuurishokin voi kokea vasta sitten, kun oikeasti asuu maassa. Kulttuurishokki itse asiassa tarkoittaa vaikeutta sopeutua vieraaseen kulttuuriin. Matkustamiseen liittyy aina sellainen reissumeininki ja tiedät matkan olevan ohi x ajan päästä. Toki varmasti tulee outoja asioita vastaan matkalla. Kuten itselleni se, kun menin Lontooseen ekaa kertaa ja oikein hätkähdin sitä ihmispaljoutta. Mutta se ei mielestäni ole kulttuurishokki. Siihen tarvitaan enemmän. Edes Venäjällä matkustaessa en kokenut kulttuurishokkia, vaikka se oli ihan oma maailmansa. 

Espanjassa sen sijaan olen sen kokenut. Tai pikemminkin elin sen. Alussa kaikki tuntui ihanalta ja mikään ei ollut mahdotonta. Sitten aloin huomata niitä maan ikäviä asioita. Muistan ajan, kun vain päivät pitkät itkeskelin ja halusin takaisin tuttuun ja turvalliseen Suomeen. En tuntenut Espanjaa kodikseni ja vihasin tätä maata, tai siis joitakin asioita. Se aikakausi meni ohi ja nyt pidän Espanjaa enemmän kotinani kuin Suomea. Totta kai on edelleen asioita, joista en täällä tykkää, mutta enää en jaksa kantaa kaikkia maailman murheita hartioillani. Hyväksyn sen, etten minä yksinäni voi muuttaa asioita. En voi vaikkapa pelastaa noita kodittomia ihmisiä, joita näen kadulla. Sen sijaan päätin liittyä Punaiseen ristiin ja osallistua vapaaehtoistyöhön auttaakseni. En kyllä tiedä sopeutuisinko enää Suomeen. Viihdyn täällä tosi hyvin. Olen saanut paljon uusia ystäviä. Osaan vihdoin kieltä. Olen kuin kala vedessä. 

Tiedän kuitenkin sen inhottavan tunteen, kun palaa kotiin matkalta. Kaikki tuntuu harmaalta ja niin arkiselta.

7. Ruokavalio
Matkalla ruokavalio menee taatusti sekaisin. En kuitenkaan ota asiasta stressiä. Nautin siitä, että kerrankin voi syödä ulkona joka päivä, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Toki olisi hienoa, jos olisi ravintoloita, joista saisi terveellistä kotiruokaa edullisesti. Monet ruoka-annokset matkoilla ovat varsinaisia kaloripommeja.

8. Ikävä
En ikävöi ollessani matkalla. En tutustu uusiin ihmisiin matkoilla tai jos tutustun, niin ei sitä ehdi tutustua niin hyvin, että jäisi pitämään yhteyttä puhumattakaan siitä, että ikävöisin heitä. Sen sijaan ikävöin perhettäni Suomessa.

9. Siihen jää koukkuun
Tosiaan, taidan olla pahassa matkakoukussa. ;) Matkat siintävät mielessä ja harmittaa, etten pääse niin usein reissuun, kun haluaisin. Onneksi voi suunnitella tulevia kohteita ja haaveilla matkoista. 

10. Kielimuurit
Olen ollut Espanjassa ilman, että osaisin espanjaa muutamaa sanaa enempää. Olen ollut Ranskassa ilman ranskan kielen taitoa. Kävin siellä kampaajallakin ja sain elämäni upeimmat hiukset. Olen ollut Venäjällä ja osasin kieltä jonkin verran. Juuri sen verran, että selvittiin ja osasin lukea liikennemerkkejä. Olen ollut Virossa ilman, että osaisin viron kieltä. Miten siis selvisin? 

Kielimuuri on todellinen, mutta jotenkin sitä vain on selvitty. En kuitenkaan tiedä, miten selviytyä kielimuurista joissakin eksoottisimmissa paikoissa. No, ehkä se selviää joskus.
Matkustuksen miinukset
Lupasin laittaa lopuksi asioita, jotka ketuttavat minua matkustuksessa. Joten tässäpä tulee.

1. Matkustamiseen uppoaa rahaa.
Ensin täytyy varata lennot ja hotellit ja sitten vielä paikan päällä rahaa kuluu museoihin, nähtävyyksiin, ruokaan ja juomaan, liikkumiseen… 

2. Siirtyminen paikasta A paikkaan B.
Matkustaminen on periaatteessa helppoa, mutta jotenkin se on samalla raskasta, vaikket tee mitään. Joskus lentojen aikataulut ovat niin outoja, että olen päättänyt suosiolla yöpyä kentällä.

3. Matkan jälkeen on ankea palata arkeen.
Tätä ei varmasti tarvitse selittää. Sen verran tuttu tunne varmasti jokaiselle. 

4. Lentoyhtiöiden järjetön hinnoittelupolitiikka.
Lentojen hinnat eivät ole koskaan kiinteitä, vaan ne muuttuvat. Oletus on, että mitä aikaisemmin ostat lippusi, sitä edullisemmin sen saat. Sitten kuitenkin on olemassa myös viime hetken matkoja, jolloin saa edullisesti. Näiden hyvien hintojen etsiminen on välillä turhauttavaa. On myös käsittämätöntä, miten meno-paluu voi joissakin tapauksissa tulla edullisemmaksi kuin pelkkä meno. Myös silläkin on merkitystä minä päivänä ja vuorokauden aikaan katsot lentoja. Olen kuullut, että paras päivä on tiistaina aamulla. Brysselin matkan suhteen se näytti pitävän paikkansa. Nimittäin seuraavana päivänä keskiviikkona olivat lentoliput 30 € kalliimpia… Muistakaa myös lippujen hintoja katsoessa, että tietokone tallentaa sivustot. Lentoyhtiöt käyttävät tätä kuulemma hyväkseen ja kun huomaavat, että olet vieraillut heidän sivustollaan useamman kerran, niin yhtäkkiä lentojen hinnat selittämättömästi nousevat. Ja tämä on ihan laillista, vaikkakin minusta todella kyseenalaista lentoyhtiöiden puolelta. Ainut kikka tähän on evästeiden tyhjentäminen/poistaminen. 

5. Hinnat eivät ole kaikille samat.
Katsoin kerran lentoyhtiöiden hintoja Rio de Janeiroon Suomesta. Meno-paluu oli pökerryttävän kallis. Sitten katsoin lentoja Espanjasta Rio de Janeiroon. Tuli paljon kohtuullisempia hintoja, ero oli useita satoja. Johtopäätökseni tästä oli, että suomalaisen on kannattavaa mennä Espanjaan ja lentää sieltä Rio de Janeiroon. Ja siltikin se tulisi paljon halvemmaksi kuin Suomesta suoraan meno. Toki ei ole sama asia lentää Suomesta kuin Espanjasta, mutta hintaero oli niin suuri, että vieläkin ihmettelen.Tosin tästä on aikaa, mutta veikkaan, ettei ole muuttunut.

Kuulin myös, että joidenkin maiden hotellit laskuttavat ulkomaalaisilta huomattavasti enemmän kuin oman maan kansalaisilta. En tiedä onko tämä totta, mutta jos on, niin ei kovin reilua, kun ollaan kuitenkin Eu:ssa.

Mitä mieltä sinä olet? Mikä sinua ketuttaa matkustamisessa? 
post signature

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

MINUN VUOSI

Vuosi on nyt takanapäin. Siihen mahtui paljon iloa, mutta myös surua. Sain uusia ystäviä, näin vanhoja ja matkustelemaankin pääsin – mitä nyt ensimmäisenä tulee mieleen. 

Menneestä vuodesta jäi käteen paljon hyviä muistoja. Tein kaksi matkaa Suomeen, toukokuussa ja elo-syyskuussa. Ensimmäisen matkan aikana vierailin Kuopiossa ja näin hyvää ystävääni. 

Palasin opiskelukaupunkiini luokkakokouksen merkeissä. Oli huikeaa tavata entisiä luokkatovereita, vaihtaa kuulumisia hyvän ruoan ja juoman ääressä. Halusimme myös tempaista ja tehdä jotain erilaista, joten menimme korikiipeilemään. Minä en meinannut sitä ensin tehdä, mutta lopulta annoin mennä. Kannatti! Tuntui, kuin olisi ylittänyt itsensä. Pääsin melko pitkälle. Sain muistaakseni 17 koria, ennen kuin ne tulivat rytinällä alas.
Toisen matkan aikana Suomessa menimme autotapahtumaan. Espanjalaiseni oli tällä kertaa mukana. Menimme myös eräjormailemaan erääseen luonnonpuistoon, jossa teimme 15 kilometrin pituisen patikointiretken. Sää oli suurimmaksi osaksi suosiollinen, mutta loppuvaiheessa alkoi sataa. Onneksi meillä oli sadeviitat mukana, hih.
Luonnonpuistosta.
Luonnonpuistosta.
Marjametsästä.
Minä jäin Suomeen pidemmäksi aikaa keräämään marjoja, ensin mustikoita ja sitten puolukoita. Intoa ja tarmoa olisi ollut kerätä marjoja enemmänkin, mutta marjapaikkoja ei tahtonut löytyä. Tai löytyi, mutta oli jo kerätty. 

Sienimetsäänkin menin, mutta saalis jäi onnettoman pieneksi. Jotenkin oli vain huono sienivuosi. Paasasin myös kaikille tutuille ja tuntemattomille, miten tärkeää on mennä sieneen korin kera, eikä minkään muovipussin. Espanjassa kori on pakollinen, jos mielii sienestämään. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös karpalon keruuta. Menin suolle ja löytyihän niitä karpaloita, mutta se oli todella hidasta hommaa. Niitä sai melkein suurennuslasin kanssa etsiä.


Oltiin ahkeria ja kykittiin äitin kanssa metsässä -ei yhtä, ei kahta, ei kolmatta, vaan lukemattomia kertoja.
Vuoden kohokohta oli matka Italiaan, Roomaan. Matkastamme voitte lukea täältä ja täältä, jos joltain on jäänyt ohi. Siitä matkasta jäi mieleen, miten upea Rooma kaupunkina on. Vatikaani oli mielenkiintoinen, ja etenkin se, mitä sen alla oli… Suosittelen kaikille Kuolleiden kaupungissa vierailua, vaikka sinne ei todellakaan kaikki halukkaat pääse. Vierailijoiden määrä on rajoitettu maksimissaan 250 per päivä, joten jos sinne mielii, niin retki on syytä varata hyvissä ajoin. Pitkäaikainen haaveeni nähdä Pompeij toteutui myöskin. Ihan liikutuin, kun sain kulkea pitkin Pompein katuja, nähdä raunioita. 

Monilta osin vuosi oli ihana. Toisaalta en onnistunut tavoitteissani, joita olin itselleni laittanut ja sekös harmittaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna olisin halunnut onnistua työelämässä. 

Vuoteen mahtui myös muita vastoinkäymisiä. Kaikista suurin menetykseni oli rakas mummoni, joka nukkui pois. Onneksi olin juuri silloin Suomessa, joten sain sanottua edes hyvästit.

Lisäksi sarjakuvataiteiluni joutui kriisiin. Motivaatio tehdä sarjakuvia laski kuin lehmän häntä, kun ei ollut enää paikkaa, joka niitä julkaisisi ja pöytälaatikkoon ei tee mieli tehdä. Tai voihan sitä tehdä, mutta minun kohdallani se ei ole vaihtoehto puhuttaessa sarjakuvista. 

Minulla on satoja valmiiksi käsikirjoitettuja strippi-ideoita odottamassa, että jatkaisin piirtämistä. Sitten keksin luoda niille ihan oman sarjakuvablogin, jotta edes kaverini voisivat jatkaa sarjakuvieni lukemista ja minä saisin motivaatiota jatkaa. Melkein heti alkumetreillä skannerille tuli tenkkapöö. Se on ollut yksi syy, miksi se blogi on jäänyt päivittämättä.

Entä muistatteko tämän postauksen, jossa kerroin ikävästä matkakokemuksestani? Se kohosi blogini historian luetuimmaksi jutuksi, jota on luettu 1660 kertaa. Huh. Onneksi jalat tosiaan voivat nyt paremmin. Jokunen arpi minulle taisi jäädä siitä hotellista muistoksi, koskapa joistakin puremakohdista ei jäljet ihan täysin ole vielä(kään) hävinneet. Onneksi minulla ei kuitenkaan ihan sataa arpea jäänyt, vaan suurin osa parani ja hävisi. Viuh!

Katse tulevaisuuteen
Uuden vuoden lupaukseni onkin (vaikka yleensä tykkään tehdä enemmin tavoitteita kuin lupauksia), että tästä montusta pitää nousta ja jatkaa pää pystyssä niin sarjakuvien tekoa kuin elämää yleensäkin. Niinpä aion jatkaa sarjakuvablogin parissa ahkerammalla päivitystahdilla skanneriongelmasta huolimatta. En ole aikaisemmin huudellut täällä toisesta blogistani, koska sitä teen omalla nimelläni. Ja tätä blogia tavallaan anonyymisti. Jatkossakin haluan pitää ne erillään. Toivottavasti ymmärrätte.

Myös tätä Vivi Vinna-blogia haluan alkaa päivittää ahkerammin. Haluan kehittyä kirjoittajana ja olla kuin toimittaja, joka kirjoittaa artikkeleita. Salainen haaveeni onkin, että voisin nähdä enemmän julkisuuden henkilöitä (tämän postauksen tapaan). Olisi huippua päästä tekemään haastatteluja, vierailla elokuvatapahtumissa ja käydä kuvauspaikoilla ja tutustua näyttelijöihin paikan päällä. Kuulostaa aikamoiselta haihattelulta, mutta haaveessa on hyvä elää.

Haaveilen myös matkustamisesta. Olisi ihana päästä matkustelemaan useammin, nähdä ja kokea uusia paikkoja. En vielä tiedä tulevista matkoistani, mutta aika näyttää. 

Minulla on myös yksi todella iso unelma. Se liittyy kirjoittamiseen ja kirjoittamisessa kehittymiseen. Haluaisin kirjoittaa kirjan. Se olisi minulle sellainen projekti, jossa saisin kehittyä. Kehittyminen tapahtuu vain kirjoittamalla. Kirjoittaisin siis itselleni. Minulla on aihe jo valmiina. Se perustuisi osittain uniini, joita näin yhteen aikaan. Ensin mietin kirjan kirjoittamista pöytälaatikkoon, koska en koe olevani siinä ihan niin vahvoilla kuin sarjakuvien teossa. Sittemmin myös blogin perustaminen on ollut mielessä. Julkista blogia en haluaisi, mutta sellainen suljettu. Ehkä. Siten lukijat voisivat antaa palautetta ja auttaa juonen kehittelyssä. Se olisi jännittävää. Mutta aika näyttää ja niin, tulisiko sinne yhtään lukijaa.Yksi asia ainakin on varmaa. Kirjoittaminen jatkuu ja toivottavasti tästä tulee kirjoittamisen täyteinen vuosi! 

Olettekos te tehneet uuden vuoden lupauksia / tavoitteita? :)
post signature

perjantai 2. tammikuuta 2015

JOULUKALENTERIN 24. JA 25. LUUKKU

Hyvää joulua! Vaikkakin tämä päivittyy kamalan myöhässä. Kerron jouluaatosta ja joulupäivästä samaan syssyyn. Joulukalenteri päättyy tähän postaukseen, kiitos ja kumarrus. Ja sitten on aikaa aloittaa uusi vuosi ja uudet kujeet. ;)

Joulun kommelluksemme tänä vuonna: hävinnyt kuusenjalka. Mutta onneksi hätä keinot keksii. Ostimme kukkakaupasta tuollaisen "sienen" (jota käytetään kukka-asetelmien teossa ja sen voi kastella) ja tökkäsimme kuusen siihen ja siinä on tietenkin ruukku. Tällä kertaa sientä ei kasteltu, koska kuusemme ei ole aito.

Laitan tähän kuvan joulukuusestamme, jonka minä aina koristelen, jos olen näillä mailla. Meidän kuusi on aina tämän näköinen, koska ei ole järkeä ostaa joka vuosi uusia koristuksia. Keksin rahalle parempaakin käyttöä. 

Jokunen pakettikin on jo kuusen alla. Ne ovat siinä yhä odottamassa ”kolmea kuningasta”. Muutama paketti on siis vielä tulossa. Kuusi töröttää tässä vielä loppiaiseen saakka.

Jouluaattona ei ollut muuta ohjelmaa, kuin illallinen sukulaisten kanssa. Meitä oli 10 henkeä. Menuna oli ensin alkupalat esim. espanjalaista kinkkua, oliiveja, minileipiä juustolla. Sitten oli lihaliemisoppaa (Espanjassa soppaan kuulemma kuuluu aina lähes poikkeuksetta pasta, oli soppa mitä tahansa). Sitä tarjoillaan erityisesti  juurikin joulun aikaan. Lopuksi söimme kalaruoan sienikastikkeella. Tuollaisen illallisen jälkeen olo oli ihan täysi. Maistoin kaikkea, vaikka en kalan suuri ystävä olekaan. Kaloista tykkään ainoastaan lohesta ja tonnikalasta. Lopuksi pidimme perheen pienimmille seuraa pelailemalla bingoa heidän kanssaan. Myös joitakin pieniä lahjoja jaoimme. 

Joulua juhlistimme siis varsinaisesti joulupäivänä pienemmällä porukalla. Söimme tosi hyvin. Ruokana oli taas runsaasti erilaisia alkupaloja, pääruokana lihaliemikeittoa ja mustekalaa sekä liharuoka. Jälkiruoaksi oli kinuskikakku. 

Tällainen joulu meillä oli Espanjassa. 

Loppuun vielä kysymys teille.Olisi kiva kuulla, jäikö joku juttu erityisesti mieleenne joulukalenterista tai mistä tykäsitte eniten?
post signature