YHTEISASUMINEN PÄÄTTYY – JA NYT KERRON, MITÄ OPIN TÄSTÄ

Monille tämä voi tulla yllätyksenä, mutta olen jälleen kerran suunnittelemassa muuttoa. Vuokrasopimus päättyy tämän kuun lopussa ja sen myötä myös yhteisasuminen. Ja vaikka vuokranantajat olisivatkin valmiit jatkamaan sopimusta, minä en aio jatkaa tässä asunnossa.

Elämässä on joskus hetkiä, käännekohtia ja odottamattomia päätöksiä. Tämä on epäilemättä yksi niistä. On totta, että alussa olin innoissani uudesta kodista. Näkymä ikkunasta oli ihastuttava, kämppis oli mukava, ja vuokranantajatkin vaikuttivat ihanilta ihmisiltä – ja sitä he ovatkin.

Vaikka ulkoisesti kaikki olikin kunnossa, vuoden aikana tapahtui jotain. En osaa tarkalleen selittää, mikä meni lopulta pieleen. Tunsin syvällä sisimmässäni, erityisesti viime aikoina, että kaikki ei ollut kohdallaan. Samalla tuntui siltä, etten ollut koskaan saavuttanut sitä kodin tunnetta, jota olin etsinyt.

Opin tästä yhteisasumisesta paljon. Kokosin tähän vähän omia oppejani ja vinkkejäni yhteisasumiseen. Joten jatka lukemista, jos aihe kiinnostaa tai harkitset yhteen muuttoa. 

Yhteisasuminen ei mennyt niin kuin olin odottanut

Muutin viime vuoden lokakuussa tähän asuntoon yhdessä ystäväni kanssa. Siksi tulikin hieman yllätyksenä, ettei yhteisasuminen ollutkaan niin helppoa. 

Kämppikseni ja minä olemme erilaisia persoonia. Hän kaipasi ehkä enemmän sellaista aktiivisempaa läsnäoloa ja vuorovaikutusta, kun taas minä viihdyin omissa oloissani. Introverttina tarvitsin omaa tilaa.

Olin keskittynyt omiin töihin ja projekteihin. Tai ainakin yritin! Samaan aikaan energia itse talossa tuntui tukkoiselta ja minusta tuntui, että kävin matalalla energialla. 

Se oli jotenkin niin hassua, kun samaan aikaan elin upeaa rakkaustarinaa tapaamani miehen kanssa ja tunsin itseni niin onnelliseksi.

Noh, summasummarum: muut osa-alueet elämässäni kärsivät. Liikkuminen jäi vähemmälle ja en huomioinut ystäviäni tarpeeksi. Vaikka kämppikseni kanssa meillä olikin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jaoin hänen kanssaan upeita hetkiä, ilmapiiri alkoi rakoilla.

Koska pyrin yhä enemmän kuuntelemaan sydäntäni, päädyin siihen, että minun on aika muuttaa pois. Tämä päätös tuli itsellenikin yllätyksenä. Olin ajatellut, että asiat voisi ratkaista keskustelemalla.

Tämän päätöksen olin tehnyt jo ennen Suomen matkaa ja matkan jälkeen se vahvistui. Mikään ei ollut enää ennallaan. Suomessa olin saanut suru-uutisia sukulaiseni poismenosta, joten kun tulin takaisin olin suru puserossa. 

Sitten tulin vielä enemmän surulliseksi, kun sain tietää kämppikseni koiran poismenosta. Ei ollut enää koiraa, joka olisi tullut iloisesti tervehtimään portista sisään astuessa. Ei enää koiraa, joka lohduttaisi pelkällä läsnäolollaan. 

Mitä opin yhteisasumisesta?

Väärä paikka: Muutin taloon näkemättä sitä fyysisesti. Tämä oli virhe näin jälkikäteen ajateltuna. En kokenut taloa koskaan kodikseni. Olisinko muuttanut taloon, jos olisin nähnyt sen etukäteen? En tiedä, mutta ainakaan sen näkemisestä ei olisi ollut haittaa.

Itsetuntemus: Tämä kokemus auttoi minua ymmärtämään omia tarpeitani ja toiveitani paremmin. Sain vahvistuksen sille, että olen introvertti ja tarvitsen omaa tilaa ja aikaa itselleni.

Vuorovaikutus: Opin, että avoin vuorovaikutus on avainasemassa yhteisasumisessa. Olisi hyvä, jos kämppiksen kanssa olisi ollut vaikkapa yhteisiä ruokailuhetkiä. Meillä noita hetkiä ei ollut juuri koskaan, koska söimme eri aikaan. Niinpä päivän aikana emme olleet juurikaan tekemisissä, kun molemmat olivat omissa jutuissaan.

Kompromissit: Tiesin, että yhteisasumisessa tarvitaan kompromisseja. Ymmärsin, että meillä voi olla erilaisia odotuksia ja tapoja, ja on tärkeää tulla vastaan toisiamme. Niinpä pyrin ottamaan kämppikseni toiveet huomioon, mutta koin, että minun tarpeeni jäivät taka-alalle.

Rajojen vetäminen: kompromissit ovat tärkeitä, mutta myös rajojen vetäminen. Minulle on tärkeää, että yhteisasuminen on reilua molemmille osapuolille. Eli jos laaditaan sääntöjä, ne koskevat silloin molempia.

Oman tilan merkitys: Tunnistin, kuinka tärkeää on olla oma rauhallinen tila, jossa voi rentoutua ja ladata energiaa. Ja ennen kaikkea se, että tila on terveellinen! 

Kun tulin Suomesta, huoneeni yhdessä kaapissa olevat vaatteet olivat kosteita ja parissa takissa oli outoja läikkiä. En tiedä, mitä ne olivat. Hometta? Jouduin taas heittämään vaatteita roskiin. Minulle tuli tunne, ettei tämä ole universuminkaan mielestä minulle sopiva paikka. 

Ystävyyssuhteet: Olen oppinut arvostamaan ystävyyssuhteita enemmän. Nautin yhteisistä ruokailuista ja juhlista. Kuitenkin tässä kesän aikana koin ulkopuolisuuden tunnetta, kun huomasin, että jäin näistä yhteisistä jutuista ulkopuolelle. Minua ei kutsuttu mukaan ja se teki minut surulliseksi.

Uusien mahdollisuuksien etsiminen: Tämä kokemus kannusti minua hakemaan uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia elämässäni. Aloin pohtia, voisinko mennä vaikka yhdeksi kuukaudeksi Peruun?

Vinkkejä, kun olet vuokraamassa huonetta tai asuntoa toisen ihmisen kanssa:

1. Käy aina paikan päällä itse tarkistamassa paikka. Luota omiin tuntemuksiisi. Minä tulin tähän vuokralaiseksi näkemättä sitä ollenkaan. Kävin paikan päällä ennen varsinaista muuttoa kerran, mutta olin jo periaatteessa sanonut kyllä. Luotin ystäväni arvioon. 

Talo vaikuttikin täydelliseltä, mutta ajan myötä huomasin, ettei tämä ollutkaan minun paikkani. Sen sijaan ystävälleni se on juuri sopiva. 

Tästä lähtien käyn siis aina tutustumassa tulevaan kotiini ennen kuin lupaan mitään. Tämä oli siis ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun vuokrasin asunnon ilman näkemistä paikan päällä. En tiedä olisiko paikan päällä käynti ennen sitoutumista muuttanut mitään. Ainakaan siitä ei ole haittaa!

2. Keskustelkaa odotuksista, tarpeista ja toiveista

Mitä kämppiksesi odottaa yhteisasumiselta? Millainen hän on kämppiksenä? Mitä toiveita kämppikselläsi on? Kerro myös omat odotuksesi, tarpeesi ja toiveesi. Kerro, millainen olet kämppiksenä.

Tämä auttaa kämppistäsi ymmärtämään sinua. Esimerkiksi minä olisin voinut heti alussa kertoa, että ”Hei, vietän muuten paljon aikaa huoneessani, koska minulla on niin paljon töitä ja kirjoitusprojekteja. Se ei tarkoita, että minulla olisi sinua mitään vastaan, minä vain olen tällainen.”

Olisin voinut myös kertoa, että ”Tykkään käydä yksin lenkillä, mutta yhtä lailla voimme joskus tehdä yhteisiä lenkkejä. Kysy kuitenkin minulta, jos haluat seuraa ja yhteistä tekemistä. Harvemmin tuputan itseäni kenenkään seuraan, vaan toimin melko itsenäisesti.”

3. Kompromissit

Yhteisasumisessa tarvitaan kompromisseja. On tärkeää, että olette tasavertaisia kämppiksiä, eikä niin, että toinen esimerkiksi pomottaa. Jos siis yhteisiä sääntöjä laaditaan, niiden on koskettava molempia osapuolia ja oltava reiluja.

Yhteen muuttaessa yhteiset pelisäännöt ovat tarpeen. 

Ainakin kannattaa huomioida seuraavat:

- miten siivous jaetaan

- miten asumisen kustannukset jaetaan

- milloin vuokranmaksu ja muiden laskujen maksu tapahtuu

- syödäänkö yhdessä vai erikseen

- miten elintarvikkeiden kustannus jaetaan (etenkin jos on jotain yhteisiä elintarvikkeita)

- miten yhteisiä tiloja käytetään

- protokolla vierailijoiden kanssa

- hiljaisuusaika (milloin pyritään välttämään melua ja ylimääräistä häiriöitä)

4. Kommunikointi

Jos huomaat jotain outoa, kannattaa ottaa heti asia esille. Ei kannata odottaa (kuten minä tein) ja toivoa, että asiat paranisivat tai se menisi ohi.

On myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten asiat sanoo. Se tunne, minkä luot, sanoessasi jostain asiasta jää mieleen. Ei niinkään se, mitä sanot.

Lopuksi

Nyt edessäni häämöttävät uudet seikkailut ja mietinkin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Aion ensin muuttaa erään toisen ystäväni luo, paikkaan, jossa olen aiemminkin ollut hoitamassa koiria.

Odotan uutta alkua elämässäni ja luotan siihen, että edessä on jotain parempaa. Tunnen sen. Entä miten suhteeni entiseen kämppikseeni jatkuu?

No, aika näyttää. Toivon, että voimme pitää hyvät välit, vaikka yhteiselo ei mennytkään odotetusti. Onhan meillä yhteisiä ystäviäkin.

SUOMEN MATKA – KOHTAAMISIA JA SURU-UUTISIA

Hiljattain palasin Suomesta Teneriffalle. Matkalle lähtiessäni minulla oli monia suunnitelmia ja odotuksia, mutta lopulta kaikki ei mennyt aivan niin kuin olin kuvitellut. 

Matkan aikana tapahtui odottamattomia asioita, jotka saivat minut pohtimaan elämää ja sen käänteitä.

Matkani alkoi kahden yön pysähdyksellä Málagassa, mistä jatkoin Helsinkiin yölennon kyydissä. Saavuin Suomeen aikaisin aamulla, noin klo 3, ja päätin jäädä kentälle hetkeksi. 

Päivä Helsingissä

Ajattelin, etten varaa tapaamisia tuolle päivälle. Kuitenkin kohtalo puuttui peliin, kun eräs LinkedIn-tuttavani tarjoutui hakemaan minut lentokentältä aikaisin aamulla. 

Päivä Helsingissä osoittautui odottamattoman mielenkiintoiseksi ja yllätykselliseksi.

Kun tuttavani jätti minut hotelliini, toinen LinkedIn-tuttuni ilmoitti saapuvansa paikalle lenkiltä puolisonsa kanssa. Yhdessä suuntasimme Fazer-kahvilaan, kävimme Ravintola Teatterissa ja nautimme herkullisia baklava-leivoksia ja jäätelöä.

Helsingin hintataso yllätti minut! Hinnat olivat korkeita, kuten esimerkiksi 6,50 euron pullo kuplavettä ja 4 euron kuppi teetä. Hotelliyöstä maksoin lähes 120 euroa, vaikka se ei edes sisältänyt saunaa. Onneksi aamupala sisältyi hintaan.

Suihkun jälkeen ja muutaman puhelun soitettuani olin valmis kääriytymään hotellihuoneen pehmeisiin lakanoihin ja antautumaan unien vietäväksi. Vaikka kello oli vasta 19, olin äärimmäisen väsynyt matkan rasituksesta.

Lisää tapaamisia

Seuraavana päivänä tapasin lisää LinkedIn-verkostoni ihmisiä. Kävimme tutustumassa Ateneumin taidemuseoon, joka sattui olemaan juuri sinä päivänä ilmainen. 

Tämä oli todellinen onnenpotku, ja näimme upeita näyttelyitä, mukaan lukien Albert Edelfeltin teoksia.

Matkani aikana minulla oli myös asiakastapaaminen lounaan merkeissä. Olen kiitollinen siitä, että minulla on töitä ja aikaa jää myös käsikirjoitusprojektieni toteuttamiselle.

Hain matkalaukkuni hotellista ja tapasin vielä yhden LinkedIn-tuttavani ennen kuin hyppäsin junaan. 

Lappeenrannassa tein pysähdyksen, jossa tapasin ensimmäistä kertaa henkilön, jonka olin alun perin tavannut LinkedInissä. 

Olimme olleet yhteydessä jo pari vuotta ja vaihtaneet ajatuksia usein, joskus jopa päivittäin.

Ystäväni näytti minulle Lappeenrantaa autolla, ja sen jälkeen menimme nauttimaan iltapalasta Teerenpeli-nimiseen ravintolaan. 

Tästä oli hyvä jatkaa parin tunnin kuluttua Joensuuhun, josta matkani jatkui kotipaikkaani maaseudulle veljeni kyydissä.

Töitä ja lomailua Pohjois-Karjalassa 

Kotiinpaluuni vanhempieni luokse oli mukavaa vaihtelua. Työskentelin ja aloin toteuttaa suunnitelmiani. Eräänä iltana näimme pöllön istumassa katolla, tai oikeastaan antennin päällä.

Kuinka nopeasti elämä voi muuttua... Ei mennyt kuin kolme päivää pöllön näkemisestä, kun saimme suru-uutisen. Eräs sukulaisemme oli poistunut keskuudestamme, ja se oli shokki meille kaikille.

Suru-uutinen varjosti loppuaikaani Suomessa, ja kyyneleiltä ei voitu välttyä. Vaikka uskon vahvasti siihen, että sielumme valitsee omat kokemuksensa maan päällä, kuolema järkyttää aina. Erityisesti, jos kyseessä on nuorempi ihminen.

Kuitenkin elämä jatkuu, ja sen pitää jatkua. Uskon myös, että sielu on kuolematon ja siten matka jatkuu, kenties jossain toisessa muodossa tai uudessa elämässä. 

Näin sukulaisiani ja ystäviäni. Tein 2,5 tunnin vaellusretken erään saksalaisen kanssa, kuuntelin hänen kiehtovia seikkailukertomuksiaan ja kuinka hän kirjoitti niistä artikkeleita eri lehtiin.

Osallistuin myös erääseen tapahtumaan, jossa sain nauttia upeasta teatteriesityksestä. Eräänä päivänä tein jopa matkan toiselle paikkakunnalle, missä tapasin suomalaisen ystäväni ja hänen perheensä, jotka asuvat Teneriffalla. Matkan varrella kävin kaupassa, josta ostin itselleni lahjan: sininen Iittalan Taika-muki. 

Olen aina ihaillut suomalaista designia ja erityisesti nämä Taika-mukit ovat minusta kauniita. Nautin suuresti lämpimistä rooibos-juomista ja nyt voin juoda niitä kauniista mukista. 

Suomen matkani päättyi viikon lomaan, kun otin taukoa kaikista työkuvioista. Kuinka käytin tuon ajan? Ihan vain oleilemalla ja lukemalla. Kävin myös sienessä.

Vaikka matkaani varjosti suru-uutinen ja olisin halunnut osallistunut hautajaisiin, minun oli kuitenkin palattava takaisin. Olihan minulla jo paluuliput.

Matkani suuntautui jälleen Joensuun kautta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä edelleen Tukholmaan, jossa vietin yön ennen aamulentoa Málagaan. Iltapäivällä lensin Málagasta Teneriffan pohjoiskentälle.

Alun perin mieheni oli luvannut hakea minut lentokentältä, mutta hänelle tuli yllättävä työeste. Päädyin siis ottamaan bussin etelään, josta mieheni pystyi lopulta minut hakemaan.

Teneriffalle palattuani minua odotti vielä muutaman päivän rooli koiranhoitajana, kun menin ystäväni luokse hoitamaan heidän lemmikkejään.

Nyt olen takaisin omalla asunnollani, mutta en kovin pitkään. Kerron seuraavassa postauksessa lisää.

Onko sinulla ollut vastaavia odottamattomia kokemuksia matkoilla? Miten olet käsitellyt niitä ja mitä olet niistä oppinut?