MUUTTOA MUUTON PERÄÄN

Edellisessä kirjoituksessani kerroin yhteisasumisen päättymisestä ja mitä opin. Tulipahan samalla mieleen, miten minulla on ollut aikamoisen ”dramaattiset” muutot.

Kun viikonloppuna syyskuun lopulla pakkasin jälleen kerran kimpsuja ja kampsuja, alkoi todella ahdistaa.

Ahdisti koko tilanne. Ei pelkästään se, että yhteisasuminen ei ollut sujunut odotetusti, mutta myös mahdollinen home.

Kun tulin Suomesta takaisin asuntoon, eikä huonettani oltu tuuletettu, huomasin kaapissa olevan kosteutta. 

Pari takkia oli saanut jotain ihme läikkää pintaan. Myös yksi huonekalu oli kauttaaltaan homeen peitossa.

Olin, että ”ei voi olla totta” ja että ”taasko tämä rumba alkaa?”.

Kävin vaatteeni ja tavarani läpi. Hankkiudun eroon niistä, joita en enää tarvinnut tai joissa oli hometta. 

Lopuille vaatteille ja liinavaatteille tein kunnon pyykkirumban. Pesin kaikki, jopa matkalaukut. Niin ikään esineet käytin kiehuvan veden kautta. 

Loppusiivous

Muutoissa eniten stressaa loppusiivous. Onko se varmasti tehty niin hyvin, että vuokranantajat ovat tyytyväisiä ja saan takuuvuokran takaisin?

Tässä tapauksessa kämppä ei jäänyt tyhjäksi, vaan kämppikseni jäi sinne asumaan. Halusin silti varmistua, että kaikki on tiptop, joten siivosin kuin viimeistä päivää.

• Kävin keittiön kaapit läpi: yhteiset ja omani.

• Pyyhin pölyt, seinät ja tasot. Pesin ikkunat keittiöstä ja omasta huoneestani.

• Siivosin kylpyhuoneen.

Silti tämä loppusiivous oli kevyimmästä päästä. 

Muutosta potkua elämään

Muuttoja miettiessä tulee mieleen, että niihin on ollut aina joku syy. Koska totuus on se, että jos todella viihtyisin jossain paikassa, en muuttaisi.

Muutolla olen yrittänyt saada omaan elämään jotain positiivista muutosta. Joskus on muutettu olosuhteiden pakosta.

Kun muutin manner-Espanjasta Zaragozaan, halusin tehdä elämänmuutoksen.

Teneriffalla olen asunut vuodesta 2018 ja olen asunut seuraavissa paikoissa:

- Palm-Mar

- La Camella

- Santa Cruz

- Los Menores

- Guargacho

- El Médano

- Valle San Lorenzo

Tässä ovat ne paikat, joista olen vuokrannut huoneen ja ihan asunut, myös virallisesti. Olin myös jonkun aikaa Adejessa ystäväni asunnolla ja pari yötä eräässä nimeltä mainitsemattomassa kylässä, josta lähdin oletettavasti lutikoiden siivittämänä kuin leppäkeihäs.

Asuessani Santa Cruzissa vuosina 2018–2020, kämpässä oli torakoita, jotka joka yö tulivat vipeltämään keittiön tasoihin. 

Muutin lopulta kämpästä pois, kun kävin talouden kanssa pohjalla. Toisaalta kaipasin muutosta ja etelään muutto tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta siihen hetkeen.

Asuessani Los Menoresissa v. 2020, kämpässä oli paljon muurahaisia. Olin kämpässä vain koiranhoitajana, joten myös asuminen päättyi, kun koiranomistaja tuli takaisin kuvioihin.

Asuessani Guargachossa v. 2020–2021, jouduin välillä pelkäämään, törmäänkö ahdistelijaani, jonka tiesin asuneen siellä. Onneksi niin ei käynyt. 

Muutin pois unelmien kämpästä, kun halusin löytää asunnon, johon saisi koiran. Olin silloin parisuhteessa, jossa jaoin miehen kanssa kämpän ja totesimme melko pian, ettei tästä tule mitään.

Valitettavasti muutto vuoden 2022 alussa pieneen teneriffalaiseen kylään ei mennyt kuin Strömsössä. Universumi näytti mahtinsa ja osoitti, että se ei ollut minun paikka.

Valle San Lorenzoon muutin syksyllä vuonna 2022 ja tämän vuoden syyskuun lopussa muutin pois. Jos en olisi itse sanonut lähteväni, universumi olisi sen osoittanut pontevasti. Tällä kertaa homeen kautta.

Ei ihme, kun energiat eivät liikkuneet, kun huonekalukin oli homeessa!

Postimerkin sitkeydellä edelleen Teneriffalla

Onneksi minulla on Teneriffalla yksi tukikohta: ystäväni ja hänen miehensä talo, jonne voin palata aina. Tällä kertaa ystäväni oli pyytänyt minua koiria hoitamaan – juuri sopivasti, kun minun piti muuttaa pois.

Nyt olen siis tämän ystävän luona kuun loppuun asti. Sen jälkeen muutan erääseen vuoristokylään hautausmaan viereen.

Mitähän tästä muutosta tulee? Asunko siellä kolme kuukautta vai puoli vuotta? Nähtäväksi jää.

Ajatus hautausmaan vieressä asumisesta tuntuu jännittävältä. Olen nimittäin se tyyppi, joka matkoillaan tykkää tutustua hautausmaihin.

Toki hieman huolestuin, kun eräs toinen ystäväni pohti, miten hautausmaiden lähellä on surullista, jopa negatiivista energiaa.

Silti uskon, että muutaman kuukauden pätkä haustausmaan naapurissa on ihan hyvä tähän hetkeen.

Uusi asumisjärjestelyni tuntuu myös kohtalokkaalta siinä mielessä, että kirjoitan parhaillaan käsikirjoitusta, jossa käsitellään juurikin kuolemaa ennen näkemättömällä tavalla.

Mitähän ideoita hautausmaan lähellä asuminen minulle vielä tuokaan? Ehkäpä se antaa minulle inspiraatiota?

Eräs espanjalainen ystäväni puolestaan ilmoitti, että hän muuttaa takaisin manner-Espanjaan. 

Häneltä vapautuu kohtuuhintainen kämppä, mutta valitettavasti siihen tulee uutena vuokralaisena eräs nainen, joka on vuokrannut sitä ystävältäni aina loma-aikoina.  

Minun pitää siis nyt vain hyväksyä, että asun jonkun aikaa hautausmaan vieressä ja katson siitä sitten uuden kodin. Olen kiitollinen, että ainakin minulle järjestyi vuokrahuone. 

Teneriffalla on nimittäin erittäin hankala asunto- ja huonetilanne. 

Asunnonomistajat vuokraavat mieluummin turisteille korkeaan hintaan, minkä johdosta meille paikallisille ei tahdo löytyä kohtuuhintaista asuntoa. 

Siksikin minulla kävi tuuri asunnon kanssa! Vaikka joudun jälleen jakamaan kämpän, mutta tärkeintä on se, että yhteisasuminen toimii.

Eräälle ystävälleni tokaisin, että tämä saari näköjään haluaa, että pysyn täällä. Ystäväni räjähti nauramaan ja sanoi: ”Tai sinä et vain halua lähteä pois”.

Sitten me nauroimme vedet silmissä. Aivan, onhan tässä ollut vaikka minkälaisia mutkia matkassa, mutta minä vain sinnikkäästi pysyttelen saarella.

Sitkeyteni on postimerkin tasoa. En päästä irti, ennen kuin olen perillä. Mutta mistä tietää, että on perillä?

Kyllä tämä Teneriffalla asuminen on ollut aikamoinen matka. Ja se jatkuu edelleen!

Oletko sinä asunut jossain todella persoonallisessa paikassa? Onko täällä muita, jotka ovat asuneet hautausmaan vieressä?  

 

YHTEISASUMINEN PÄÄTTYY – JA NYT KERRON, MITÄ OPIN TÄSTÄ

Monille tämä voi tulla yllätyksenä, mutta olen jälleen kerran suunnittelemassa muuttoa. Vuokrasopimus päättyy tämän kuun lopussa ja sen myötä myös yhteisasuminen. Ja vaikka vuokranantajat olisivatkin valmiit jatkamaan sopimusta, minä en aio jatkaa tässä asunnossa.

Elämässä on joskus hetkiä, käännekohtia ja odottamattomia päätöksiä. Tämä on epäilemättä yksi niistä. On totta, että alussa olin innoissani uudesta kodista. Näkymä ikkunasta oli ihastuttava, kämppis oli mukava, ja vuokranantajatkin vaikuttivat ihanilta ihmisiltä – ja sitä he ovatkin.

Vaikka ulkoisesti kaikki olikin kunnossa, vuoden aikana tapahtui jotain. En osaa tarkalleen selittää, mikä meni lopulta pieleen. Tunsin syvällä sisimmässäni, erityisesti viime aikoina, että kaikki ei ollut kohdallaan. Samalla tuntui siltä, etten ollut koskaan saavuttanut sitä kodin tunnetta, jota olin etsinyt.

Opin tästä yhteisasumisesta paljon. Kokosin tähän vähän omia oppejani ja vinkkejäni yhteisasumiseen. Joten jatka lukemista, jos aihe kiinnostaa tai harkitset yhteen muuttoa. 

Yhteisasuminen ei mennyt niin kuin olin odottanut

Muutin viime vuoden lokakuussa tähän asuntoon yhdessä ystäväni kanssa. Siksi tulikin hieman yllätyksenä, ettei yhteisasuminen ollutkaan niin helppoa. 

Kämppikseni ja minä olemme erilaisia persoonia. Hän kaipasi ehkä enemmän sellaista aktiivisempaa läsnäoloa ja vuorovaikutusta, kun taas minä viihdyin omissa oloissani. Introverttina tarvitsin omaa tilaa.

Olin keskittynyt omiin töihin ja projekteihin. Tai ainakin yritin! Samaan aikaan energia itse talossa tuntui tukkoiselta ja minusta tuntui, että kävin matalalla energialla. 

Se oli jotenkin niin hassua, kun samaan aikaan elin upeaa rakkaustarinaa tapaamani miehen kanssa ja tunsin itseni niin onnelliseksi.

Noh, summasummarum: muut osa-alueet elämässäni kärsivät. Liikkuminen jäi vähemmälle ja en huomioinut ystäviäni tarpeeksi. Vaikka kämppikseni kanssa meillä olikin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jaoin hänen kanssaan upeita hetkiä, ilmapiiri alkoi rakoilla.

Koska pyrin yhä enemmän kuuntelemaan sydäntäni, päädyin siihen, että minun on aika muuttaa pois. Tämä päätös tuli itsellenikin yllätyksenä. Olin ajatellut, että asiat voisi ratkaista keskustelemalla.

Tämän päätöksen olin tehnyt jo ennen Suomen matkaa ja matkan jälkeen se vahvistui. Mikään ei ollut enää ennallaan. Suomessa olin saanut suru-uutisia sukulaiseni poismenosta, joten kun tulin takaisin olin suru puserossa. 

Sitten tulin vielä enemmän surulliseksi, kun sain tietää kämppikseni koiran poismenosta. Ei ollut enää koiraa, joka olisi tullut iloisesti tervehtimään portista sisään astuessa. Ei enää koiraa, joka lohduttaisi pelkällä läsnäolollaan. 

Mitä opin yhteisasumisesta?

Väärä paikka: Muutin taloon näkemättä sitä fyysisesti. Tämä oli virhe näin jälkikäteen ajateltuna. En kokenut taloa koskaan kodikseni. Olisinko muuttanut taloon, jos olisin nähnyt sen etukäteen? En tiedä, mutta ainakaan sen näkemisestä ei olisi ollut haittaa.

Itsetuntemus: Tämä kokemus auttoi minua ymmärtämään omia tarpeitani ja toiveitani paremmin. Sain vahvistuksen sille, että olen introvertti ja tarvitsen omaa tilaa ja aikaa itselleni.

Vuorovaikutus: Opin, että avoin vuorovaikutus on avainasemassa yhteisasumisessa. Olisi hyvä, jos kämppiksen kanssa olisi ollut vaikkapa yhteisiä ruokailuhetkiä. Meillä noita hetkiä ei ollut juuri koskaan, koska söimme eri aikaan. Niinpä päivän aikana emme olleet juurikaan tekemisissä, kun molemmat olivat omissa jutuissaan.

Kompromissit: Tiesin, että yhteisasumisessa tarvitaan kompromisseja. Ymmärsin, että meillä voi olla erilaisia odotuksia ja tapoja, ja on tärkeää tulla vastaan toisiamme. Niinpä pyrin ottamaan kämppikseni toiveet huomioon, mutta koin, että minun tarpeeni jäivät taka-alalle.

Rajojen vetäminen: kompromissit ovat tärkeitä, mutta myös rajojen vetäminen. Minulle on tärkeää, että yhteisasuminen on reilua molemmille osapuolille. Eli jos laaditaan sääntöjä, ne koskevat silloin molempia.

Oman tilan merkitys: Tunnistin, kuinka tärkeää on olla oma rauhallinen tila, jossa voi rentoutua ja ladata energiaa. Ja ennen kaikkea se, että tila on terveellinen! 

Kun tulin Suomesta, huoneeni yhdessä kaapissa olevat vaatteet olivat kosteita ja parissa takissa oli outoja läikkiä. En tiedä, mitä ne olivat. Hometta? Jouduin taas heittämään vaatteita roskiin. Minulle tuli tunne, ettei tämä ole universuminkaan mielestä minulle sopiva paikka. 

Ystävyyssuhteet: Olen oppinut arvostamaan ystävyyssuhteita enemmän. Nautin yhteisistä ruokailuista ja juhlista. Kuitenkin tässä kesän aikana koin ulkopuolisuuden tunnetta, kun huomasin, että jäin näistä yhteisistä jutuista ulkopuolelle. Minua ei kutsuttu mukaan ja se teki minut surulliseksi.

Uusien mahdollisuuksien etsiminen: Tämä kokemus kannusti minua hakemaan uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia elämässäni. Aloin pohtia, voisinko mennä vaikka yhdeksi kuukaudeksi Peruun?

Vinkkejä, kun olet vuokraamassa huonetta tai asuntoa toisen ihmisen kanssa:

1. Käy aina paikan päällä itse tarkistamassa paikka. Luota omiin tuntemuksiisi. Minä tulin tähän vuokralaiseksi näkemättä sitä ollenkaan. Kävin paikan päällä ennen varsinaista muuttoa kerran, mutta olin jo periaatteessa sanonut kyllä. Luotin ystäväni arvioon. 

Talo vaikuttikin täydelliseltä, mutta ajan myötä huomasin, ettei tämä ollutkaan minun paikkani. Sen sijaan ystävälleni se on juuri sopiva. 

Tästä lähtien käyn siis aina tutustumassa tulevaan kotiini ennen kuin lupaan mitään. Tämä oli siis ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun vuokrasin asunnon ilman näkemistä paikan päällä. En tiedä olisiko paikan päällä käynti ennen sitoutumista muuttanut mitään. Ainakaan siitä ei ole haittaa!

2. Keskustelkaa odotuksista, tarpeista ja toiveista

Mitä kämppiksesi odottaa yhteisasumiselta? Millainen hän on kämppiksenä? Mitä toiveita kämppikselläsi on? Kerro myös omat odotuksesi, tarpeesi ja toiveesi. Kerro, millainen olet kämppiksenä.

Tämä auttaa kämppistäsi ymmärtämään sinua. Esimerkiksi minä olisin voinut heti alussa kertoa, että ”Hei, vietän muuten paljon aikaa huoneessani, koska minulla on niin paljon töitä ja kirjoitusprojekteja. Se ei tarkoita, että minulla olisi sinua mitään vastaan, minä vain olen tällainen.”

Olisin voinut myös kertoa, että ”Tykkään käydä yksin lenkillä, mutta yhtä lailla voimme joskus tehdä yhteisiä lenkkejä. Kysy kuitenkin minulta, jos haluat seuraa ja yhteistä tekemistä. Harvemmin tuputan itseäni kenenkään seuraan, vaan toimin melko itsenäisesti.”

3. Kompromissit

Yhteisasumisessa tarvitaan kompromisseja. On tärkeää, että olette tasavertaisia kämppiksiä, eikä niin, että toinen esimerkiksi pomottaa. Jos siis yhteisiä sääntöjä laaditaan, niiden on koskettava molempia osapuolia ja oltava reiluja.

Yhteen muuttaessa yhteiset pelisäännöt ovat tarpeen. 

Ainakin kannattaa huomioida seuraavat:

- miten siivous jaetaan

- miten asumisen kustannukset jaetaan

- milloin vuokranmaksu ja muiden laskujen maksu tapahtuu

- syödäänkö yhdessä vai erikseen

- miten elintarvikkeiden kustannus jaetaan (etenkin jos on jotain yhteisiä elintarvikkeita)

- miten yhteisiä tiloja käytetään

- protokolla vierailijoiden kanssa

- hiljaisuusaika (milloin pyritään välttämään melua ja ylimääräistä häiriöitä)

4. Kommunikointi

Jos huomaat jotain outoa, kannattaa ottaa heti asia esille. Ei kannata odottaa (kuten minä tein) ja toivoa, että asiat paranisivat tai se menisi ohi.

On myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten asiat sanoo. Se tunne, minkä luot, sanoessasi jostain asiasta jää mieleen. Ei niinkään se, mitä sanot.

Lopuksi

Nyt edessäni häämöttävät uudet seikkailut ja mietinkin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Aion ensin muuttaa erään toisen ystäväni luo, paikkaan, jossa olen aiemminkin ollut hoitamassa koiria.

Odotan uutta alkua elämässäni ja luotan siihen, että edessä on jotain parempaa. Tunnen sen. Entä miten suhteeni entiseen kämppikseeni jatkuu?

No, aika näyttää. Toivon, että voimme pitää hyvät välit, vaikka yhteiselo ei mennytkään odotetusti. Onhan meillä yhteisiä ystäviäkin.

SUOMEN MATKA – KOHTAAMISIA JA SURU-UUTISIA

Hiljattain palasin Suomesta Teneriffalle. Matkalle lähtiessäni minulla oli monia suunnitelmia ja odotuksia, mutta lopulta kaikki ei mennyt aivan niin kuin olin kuvitellut. 

Matkan aikana tapahtui odottamattomia asioita, jotka saivat minut pohtimaan elämää ja sen käänteitä.

Matkani alkoi kahden yön pysähdyksellä Málagassa, mistä jatkoin Helsinkiin yölennon kyydissä. Saavuin Suomeen aikaisin aamulla, noin klo 3, ja päätin jäädä kentälle hetkeksi. 

Päivä Helsingissä

Ajattelin, etten varaa tapaamisia tuolle päivälle. Kuitenkin kohtalo puuttui peliin, kun eräs LinkedIn-tuttavani tarjoutui hakemaan minut lentokentältä aikaisin aamulla. 

Päivä Helsingissä osoittautui odottamattoman mielenkiintoiseksi ja yllätykselliseksi.

Kun tuttavani jätti minut hotelliini, toinen LinkedIn-tuttuni ilmoitti saapuvansa paikalle lenkiltä puolisonsa kanssa. Yhdessä suuntasimme Fazer-kahvilaan, kävimme Ravintola Teatterissa ja nautimme herkullisia baklava-leivoksia ja jäätelöä.

Helsingin hintataso yllätti minut! Hinnat olivat korkeita, kuten esimerkiksi 6,50 euron pullo kuplavettä ja 4 euron kuppi teetä. Hotelliyöstä maksoin lähes 120 euroa, vaikka se ei edes sisältänyt saunaa. Onneksi aamupala sisältyi hintaan.

Suihkun jälkeen ja muutaman puhelun soitettuani olin valmis kääriytymään hotellihuoneen pehmeisiin lakanoihin ja antautumaan unien vietäväksi. Vaikka kello oli vasta 19, olin äärimmäisen väsynyt matkan rasituksesta.

Lisää tapaamisia

Seuraavana päivänä tapasin lisää LinkedIn-verkostoni ihmisiä. Kävimme tutustumassa Ateneumin taidemuseoon, joka sattui olemaan juuri sinä päivänä ilmainen. 

Tämä oli todellinen onnenpotku, ja näimme upeita näyttelyitä, mukaan lukien Albert Edelfeltin teoksia.

Matkani aikana minulla oli myös asiakastapaaminen lounaan merkeissä. Olen kiitollinen siitä, että minulla on töitä ja aikaa jää myös käsikirjoitusprojektieni toteuttamiselle.

Hain matkalaukkuni hotellista ja tapasin vielä yhden LinkedIn-tuttavani ennen kuin hyppäsin junaan. 

Lappeenrannassa tein pysähdyksen, jossa tapasin ensimmäistä kertaa henkilön, jonka olin alun perin tavannut LinkedInissä. 

Olimme olleet yhteydessä jo pari vuotta ja vaihtaneet ajatuksia usein, joskus jopa päivittäin.

Ystäväni näytti minulle Lappeenrantaa autolla, ja sen jälkeen menimme nauttimaan iltapalasta Teerenpeli-nimiseen ravintolaan. 

Tästä oli hyvä jatkaa parin tunnin kuluttua Joensuuhun, josta matkani jatkui kotipaikkaani maaseudulle veljeni kyydissä.

Töitä ja lomailua Pohjois-Karjalassa 

Kotiinpaluuni vanhempieni luokse oli mukavaa vaihtelua. Työskentelin ja aloin toteuttaa suunnitelmiani. Eräänä iltana näimme pöllön istumassa katolla, tai oikeastaan antennin päällä.

Kuinka nopeasti elämä voi muuttua... Ei mennyt kuin kolme päivää pöllön näkemisestä, kun saimme suru-uutisen. Eräs sukulaisemme oli poistunut keskuudestamme, ja se oli shokki meille kaikille.

Suru-uutinen varjosti loppuaikaani Suomessa, ja kyyneleiltä ei voitu välttyä. Vaikka uskon vahvasti siihen, että sielumme valitsee omat kokemuksensa maan päällä, kuolema järkyttää aina. Erityisesti, jos kyseessä on nuorempi ihminen.

Kuitenkin elämä jatkuu, ja sen pitää jatkua. Uskon myös, että sielu on kuolematon ja siten matka jatkuu, kenties jossain toisessa muodossa tai uudessa elämässä. 

Näin sukulaisiani ja ystäviäni. Tein 2,5 tunnin vaellusretken erään saksalaisen kanssa, kuuntelin hänen kiehtovia seikkailukertomuksiaan ja kuinka hän kirjoitti niistä artikkeleita eri lehtiin.

Osallistuin myös erääseen tapahtumaan, jossa sain nauttia upeasta teatteriesityksestä. Eräänä päivänä tein jopa matkan toiselle paikkakunnalle, missä tapasin suomalaisen ystäväni ja hänen perheensä, jotka asuvat Teneriffalla. Matkan varrella kävin kaupassa, josta ostin itselleni lahjan: sininen Iittalan Taika-muki. 

Olen aina ihaillut suomalaista designia ja erityisesti nämä Taika-mukit ovat minusta kauniita. Nautin suuresti lämpimistä rooibos-juomista ja nyt voin juoda niitä kauniista mukista. 

Suomen matkani päättyi viikon lomaan, kun otin taukoa kaikista työkuvioista. Kuinka käytin tuon ajan? Ihan vain oleilemalla ja lukemalla. Kävin myös sienessä.

Vaikka matkaani varjosti suru-uutinen ja olisin halunnut osallistunut hautajaisiin, minun oli kuitenkin palattava takaisin. Olihan minulla jo paluuliput.

Matkani suuntautui jälleen Joensuun kautta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä edelleen Tukholmaan, jossa vietin yön ennen aamulentoa Málagaan. Iltapäivällä lensin Málagasta Teneriffan pohjoiskentälle.

Alun perin mieheni oli luvannut hakea minut lentokentältä, mutta hänelle tuli yllättävä työeste. Päädyin siis ottamaan bussin etelään, josta mieheni pystyi lopulta minut hakemaan.

Teneriffalle palattuani minua odotti vielä muutaman päivän rooli koiranhoitajana, kun menin ystäväni luokse hoitamaan heidän lemmikkejään.

Nyt olen takaisin omalla asunnollani, mutta en kovin pitkään. Kerron seuraavassa postauksessa lisää.

Onko sinulla ollut vastaavia odottamattomia kokemuksia matkoilla? Miten olet käsitellyt niitä ja mitä olet niistä oppinut?

MATKA MÁLAGAAN

Tiesitkö, että Teneriffalta pääsee kätevästi Málagaan ja toisinpäin? Ja Málagasta puolestaan Suomeen? No, nyt tiedät. Minä en tätä tiennyt – tai ollut edes ajatellut aikaisemmin. 

Olin aina tehnyt matkani ikään kuin maratoneina, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin yötä paikan päällä matkustusmielessä eikä vain lyhyellä ohikulkumatkalla.

Päätin viipyä Mágalassa pari yötä ennen matkaa Suomeen. Jos lyhyt matkakertomus ja kurkistus matkaani kiinnostavat, jatka lukemista!

Matkasuunnitelmani oli suunnata Málagaan tutustuakseni tähän Málagan maakunnan pääkaupunkiin, jossa asukkaita on 570 000. Toiveenani oli saada myös mieheni mukaan reissulle.

Sitä silmällä pitäen etsin meille majoituksen. Se oli työn ja tuskan takana, sillä hinnat olivat pilvissä. Minun piti myös varautua mahdollisuuteen, että mies ei lopulta pääsisikään mukaan matkalle.

Eikä hän lopulta päässytkään. 

Onneksi hän kuitenkin loi meille mahdollisuuden viettää yhteistä aikaa, vaikka hänen ”heimonsa” olikin vielä luolaretkellä.

Kun matkapäivä viimein koitti, suunnittelin lähteväni liikkeelle hyvissä ajoin, ettei tulisi kiire. Pyysinkin hänet viemään minut Los Christianosiin, josta matkaisin bussilla Teneriffan pohjoiskentälle.

Yllätyin suuresti, kun hän käänsikin auton nokan kohti pohjoista. Minulle nousi ehkä muutama kyynel silmänurkkaan. Liikutuin.

Olimme useita tunteja etuajassa ennen lentoani, joka lähtisi vasta iltapäivällä. Niinpä soitimme yhteiselle ystävällemme, joka asuu lähistöllä, ja päätimme käydä yhdessä syömässä ja höpöttelemässä. 

Mieheni siis huolehti paitsi kyydistä, myös siitä, ettei minun tarvitsisi tylsistyä yksin lentoasemalla.

Lopulta hän saattoi minut kentälle. Jouduimme hyvästelemään toisemme nopeasti, koska muuten hän saisi kalliin parkkimaksun.

”Me tengo que ir o me cobran por besar.”  Suomeksi: ”Minun täytyy lähteä, tai minua veloitetaan suutelusta.”

Tällaisilla sutkautuksillaan hän saa minut aina nauramaan. 

Teneriffalta Málagaan

Matkani alkoi. Yksin.

Lento Teneriffalta Málagaan sujui hyvin.

Málagan lentokentältä pääsin näppärästi kaupungin keskustaan bussilla, jonka hinta oli 4 euroa.

Keskustasta nappasin taksin majapaikkaani. Hinta, noin 12 euroa, ei ollutkaan niin suuri kuin olin aluksi pelännyt.  

Majapaikkaani mentäessä mielessäni pyöri kaksi huolta: entä, jos siellä ei olisikaan ketään vastassa ja joutuisin kaivamaan avaimeni esiin jonkin pin-koodin avulla? Ja toisekseen 200 euron deposit-maksu mietitytti. Tämä siis majapaikan maksun päälle.

Onneksi kumpikaan peloistani ei käynyt toteen. Päinvastoin, paikan päällä minut otti vastaan ystävällinen mieshenkilö. Hän otti maksun huoneesta, mutta ei vaatinutkaan 200 euron deposit-maksua.

Huoneeni oli melko pieni, mutta viihtyisä. Se oli juuri sopiva pariskunnalle. Lisäksi koko talo oli todella tunnelmallinen. Nyt sain koko huoneen itselleni ja hintakin oli juuri sopiva yksinmatkustajalle.

Yön nukuin hyvin, enkä aamullakaan pitänyt kiirettä heräämisen suhteen.

Málagan keskustaan suuntasinkin noin puolen päivän kieppeillä klo 12 maissa.

Pääsin bussilla, sillä majapaikasta oli joku vartin kävelymatka bussipysäkille. 

Päivä Málagassa

Olin vihdoin Málagassa. Mainitsinko jo, että olin yksin? Ensimmäiseksi suuntasin aamupalalle ja paikaksi valikoi sattumalta Café Madrid. Siellä söin leipäpalan ja join kofeeinittoman kahvin.

Huomasin, että kaupungissa oli fiesta.

Siksi majoituspaikkaa oli niin hankala löytää – sen lisäksi, että elokuu on espanjalaisten suosituin lomakuukausi. Ei ihme, että hinnat olivat pilvissä!

Andalusialaisissa asuissaan upeat naiset kulkivat kaupungin kaduilla.

Kiertelin, kävin näköalatasanteilla ja tutustuin muslimipalatsiin.

Kierrellessäni kävin syömässä, ja otin mukaan loput ruoasta. Tuossa ruokapaikassa sain yllättävän kohteliaisuuden. Eräs mies hymyili iloisesti ja sanoi: ”You are beautiful”.

Vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan, mutta huomasin, ettei hän onneksi yrittänyt mitään. Se oli vain kohteliaisuus ja sitten hän olikin yhtäkkiä poissa.

Ja uskokaa tai älkää, mutta siinä se päivä sitten menikin.

En ehtinyt mennä rannalle, kuten olin alun pitäen ajatellut.

Tai sinne kasvitieteelliseen puutarhaan.

Ehdin kierrellä vain keskustassa, pyöriä hieman juhlahumussa ja hupsista, päivä olikin jo siinä.

Päivän aikana minulle kertyi 22 000 askelta, mikä vastaa noin 15 kilometriä (laskin ChatGPT:n avulla).

Palatakseni majapaikkaan, päätin taas hypätä taksiin.

Tällä kertaa taksin saaminen tuntui vaikeammalta kuin aiemmin.

Meni ehkä 10–15 minuuttia ennen kuin yksi taksi vihdoin pysähtyi ja otti minut kyytiin samalla, kun huokaisin helpotuksesta.

Tämä taksinkuljettaja innostui seurastani ja kysyi minua jopa Málagan yöjuhliin mukaan. Hän kertoili hieman elämästään ja kuinka häneltä löytyy talo uima-altaan kera.

Lopuksi hän antoi minulle käyntikorttinsa ja kertoi, ettei yleensä anna tätä kovin monelle.

Oliko se imartelevaa? Kyllä.

Kiinnostuinko hänestä? En.

Minuun ei tee vaikutusta omaisuudella kehuskelu, vaikka iloitsen, että toinen on ulkoisesti menestynyt hyvin.

Illalla soittelin oman mieheni kanssa. Hän ihmetteli, että kun päästää minut yksin reissuun, niin saan iskuyrityksiä.

Noh, ehkä hän seuraavalla kerralla voisi tulla mukaani, niin en saisi iskuyrityksiä muilta miehiltä. ;)

Málagan sää elokuussa

Ai niin, ja millainen olikaan sää elokuussa Málagassa reissuni aikaan eli 13.–15.8.?

Ei ollut ollenkaan kuuma. En tiedä olenko jo tottunut kuumaan säähän, mutta Teneriffallahan oli kovat helteet, kun sieltä läksin. Málagassa ei ollut ollenkaan tällaista tukahduttavaa kuumuutta, enkä kertaakaan edes katsonut lämpötilaa. 

Näin jälkikäteen tarkastettuna lämpötila oli Málagassa kuumimmillaan +30 astetta, +31 ja +32 matkustuspäivinäni. 

Minulla oli lyhythihainen paita ja mustat sortsit. Pidin tietenkin huolta riittävästä vedenjuonnista, syömisistä ja vitamiineista. Käytän luonnonmukaisia lisäravinteita. 

Tykkäsin Málagasta ja menisin sinne mielelläni uudestaankin reissuun. 

Tiistai-iltana olikin sitten matkustuspäivä Suomeen, joten en enää osannut oikein nauttia Málagasta, vaan suuntasin suoraan lentokentälle.

Suomen matka onkin sitten seuraavan postauksen aiheeni. Tätä kirjoitan Suomesta käsin ja matkani täällä on jo puolessa välin.

Onko Málaga sinulle tuttu?