NÄYTEIKKUNAN TUUNAUSTA HALLOWEENIKSI

Havahduin eilen siihen, että herrajestas, Halloween ja Pyhäinpäivä on jo ovella! Menin viivana kukkakaupalle. Sain toteuttaa näyteikkunan. Miulle näköjään osuu aina Halloween-teema, kuten viimekin vuonna. Ihan siitä syystä, että näinä päivinä espanjalaiset ostavat paljon kukkia ja työn sarkaa on. 

Näyteikkunan rakentaminen on tosi mielenkiintoista puuhaa ja olisin voinut olla vaikka koko päivän ja yön viilailemassa sitä. Jossain vaiheessa on vain todettava, että se on nyt siinä ja huokaistava.

Näyteikkuna syntyi niistä aineksista, mitä meillä oli jo valmiiksi. Nollabudjetilla siis mentiin. Tehtävä oli sitäkin haasteellisempi, koska joitakin koristejuttuja oli jo heitetty pois. Esimerkiksi se viimevuotinen iso koristekurpitsa (puhumattakaan siitä toisesta, aidosta kurpitsasta). Sitä ei enää ollut. Melkein tuli tippa linssiin. 

Eipähän ainakaan tullut kangistuttua vanhoihin kaavoihin. Halusin tehdä näyteikkunasta erilaisen, sellaisen elegantimman kokonaisuuden, jossa olisi vain ripaus Halloweenia. 

Näyteikkunan rakentaminen

Aloitin tuttuun tapaan pohjan rakennuksesta, joka antaisi puitteet kukille. Laitoin siis näyteikkunan ääreen pöydän, joka oli pituudeltaan juuri passeli. Emme löytäneet mustaa kangasta mistään, joten käytin sitten roskasäkkejä(!). Luovuutta parhaimmillaan. ;) Sellaisinaan en niitä kuitenkaan jättänyt, vaan päällystin ne läpikuultavalla, aivan ihastuttavalla hopeakankaalla. Roskasäkit ajoivat asiansa mustana taustana läpikuultavan kankaan alla.

Harmillisesti miulla ei ole kuvia näyteikkunan teosta. Silloin uppoudun ihan täysin omaan hommaani ja ympärillä oleva maailma kameroineen ja muine nykyajan kotkotuksineen katoaa.

Näyteikkunan alkoi rakentua pala palalta. Miulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa. Kun olin saanut ensimmäisen tason, asettelin kukat ja kasvit. Sitten huomasin, että pakko tehdä vielä toinen taso. Ja sitten tein vielä sen jälkeen yhden minitason lisää.

Halusin myös valoa, joten otin jouluvalot kehiin. Kukat ja kasvit valikoitui tunnepohjalta eli mikä tuntui parhaimmalta. Sen verran yritin katsoa niiden perään, että olisivat oikean pituisia ja värisiä, olisi ihan oikeita kukkia, mutta myös teko. Jos joku ei tuntunut hyvälle, niin sitten sitä ei laitettu. Kokeilemalla selvittiin. 

Kukkakaupan näyteikkunalla on kuin oma elämänsä. Kukat ja kasvit vaihtuvat. Sain siitä heti hyvän esimerkin. Olin juuri saanut näyteikkunan valmiiksi ja vain tuijotin höpsönä aikaansaannostani. Silloin eräs rouva tuli sisälle kukkakauppaan ja osti näyteikkunassa olleen kukka-asetelman. Seuraavaksi tuli toinen rouva ja varasi itsellensä kukan ja juuri näyteikkunasta. Can’t believe it!

Näin näyteikkuna muuttui...

Lopputulos kyllä miellytti kovin, samaten kukkakaupan täti tykkäsi. Sain myös kehuja asiakkailta, joka sai miulle varmaan kestohymyn päälle, koska heh, tätä kirjoittaessa hymyilen edelleen. 

VAPAAEHTOISESTI

Viime viikolla osallistuin kampaajaan. Tein päivän hyvän työn. Keräsin elintarvikkeita lapsiperheille. Espanjan kurjaa taloustilannetta pitkään seuranneena ja osan sen vaikutuksista nähneenä, halusin omalta osaltani auttaa.

Olen nähnyt ne työkkärin pitkät jonot. Sosiaalitoimiston tungoksen. Kodittomia ja kerjäläisiä kadulla. Television huonot uutiset talouskriisistä lähes päivittäin. Olen nähnyt lukemattomia surullisia, itkuisia kasvoja kadulla. 

Jopa naapurintätiä ei jätetty rauhaan. Häneltä ryöstettiin kultakoru kadulla. Vaikka kyseessä oli yksittäistapaus ja koen kaupungilla liikkumisen edelleen suhkot turvalliseksi, niin tuollainen pistää ajattelemaan. 

Meillä kaikilla pitäisi olla oikeus työhön. Kenenkään ei pitäisi nähdä nälkää ja joutua sen takia tekemään epätoivoisia tekoja. En tietenkään voi tietää, mikä ryöstön perimmäinen motiivi oli, mutta se pysäytti ja pisti ajattelemaan näitä kaikkia asioita. Huoli tulevaisuudesta kasvaa. 

Halusin siis tehdä jotain, jonka avulla auttaisin. Tekoja. Siinäpä kai ne perimmäiset syyt, miksi päädyin vapaaehtoistyöhön. Halu auttaa ja vaikuttaa omien tekojen kautta. Tehdä jotain konkreettista.  

Ensimmäinen oma kokemus vapaaehtoistyöstä

Se oli perjantai-aamu. Monelle varmaan tuiki tavallinen päivä, mutta minä olin kovin jännittynyt. En tiennyt mitä odottaa, enkä tiennyt, miten homma tarkalleen ottaen toimii. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vain huomatakseni napottavani siellä yksin. Siinä oli aikaa alkaa jännittää. 

Monta kysymystä ja pelkoa pyöri päässä. Olisivatko espanjalaiset ennakkoluuloisia ulkomaalaista (minua) kohtaan ja miten minuun suhtauduttaisiin? Kuunneltaisiinko minua? Onnistuisinko työssäni? Näine ajatuksine havahduin lopulta siihen, ettei kukaan muu ollut tullut paikalle. Olin odottanut hetken jos toisen ja lopulta oli soitettava toimistolle. 

Jonkun ajan kuluttua järjestön auto tuli paikalle ja minä menin heidän mukanaan. Kiersimme eri supermarketeissa ja jaoimme tykötarpeet vapaaehtoisille. Sitten palasin lähtöpisteeseen. Sillä kertaa sinne tuli toinenkin vapaaehtoinen, jolloin pystyimme aloittamaan varsinaisen keräyksen. Mitä nyt pari tuntia hieman myöhässä aikataulusta. Ideana oli olla supermarketissa ja jakaa pieni paperilappunen immeisille ja valaista asiaa kampanjasta. Laitoimme järjestön liivit päälle ja valmistelimme keräyspisteen koreineen ja julisteineen. Koreihin oli tarkoitus saada elintarvikkeita.

Pitkän aikaa korit olivat tyhjillään ja me olimme huolissamme. Eikö ihmisiltä löydy halua auttaa? Vai ei voida auttaa? Tyhjät korit olivat surkea näky ja meinasin jo itse mennä ostamaan jotain antaakseni pikku potkun keräykselle.  Kunnes yhtäkkiä aloimme saada lahjoituksia. Ihmiset lahjoittivat mehua, maitoa, muffinsseja, oliiviöljyä ja vaikka mitä. Oli kaiken ikäisiä lahjoittajia, nuoria ja vanhoja sekä siltä väliltä. Oli eri kansalaisuuksia. Oli myös ihmisiä, jotka olisivat halunneet osallistua, mutta rahatilanteensa vuoksi eivät voineet. 

Eniten yllätyin niistä ystävällisistä ihmisistä, jotka antoivat koko muovikassillisen edestä elintarvikkeita. Olipa yksi rouva, joka antaessaan pussin meille, unohti juuri ostamansa kalan. Ja tietenkin rouva oli jo hävinnyt paikalta, kun huomasimme asian. Onneksi tarina päättyi hyvin ja rouva palasi hakemaan kalansa.

Ihmisten hyväntahtoisuus kannusti jatkamaan. Meillä olimme hyvä tiimi. Toverina minulla oli espanjalainen vanhempi herrasmies, jo eläkkeelle jäänyt, mutta joka tiesi Suomesta valtavan paljon. 

Loppujen lopuksi kaikki sujui hienosti ja onnistuimme tavoitteessamme nippanappa. Kaikissa kymmenessä korissa oli elintarvikkeita, vain kaksi koria oli hieman vajaata. Toisaalta oli koreja, jotka olivat kukkuroillaan.

Tästä kokemuksesta sain roppakaupalla hyvää ja iloista mieltä sekä uskoa tulevaisuuteen ja Espanjaan. Kokemuksena antoisa ja opettavainen.

                                                                                                                                                                      

THE LAST STAND (toiminta, rikos, trilleri, v.2013, 107min.)

Pitkästä aikaa katsoin elokuvan ja tuo elokuva sattui olemaan The Last Stand. Mielenkiintoinen elokuva-valinta pitkän tauon jälkeen, mutta kaipa hain sellaista aivot narikkaan elokuvaa. En joutunut pettymään ja itse asiassa elokuva oli parempi kuin olin odottanut.

Kuva on lainattu täältä.

Ohjaaja: Kim Jee-Woo

Rooleissa: Arnold Schwarzenegger, Forest Whitaker, Johnny Knoxville

Esittely

Vaarallinen huumeparoni pakenee tarkoituksenaan ylittää raja ja saavuttaa vapaus. Vain yksi asia osuu tielle, pikkukaupungin sheriffi Owens (Schwarzenegger) ja hänen monenlaisesta tallaajasta koostuva ryhmänsä.

Arvostelu

Tässäpä elokuva, jossa ei tylsää hetkeä ollut. Perusjuoni, perussetti, mutta jotain hyvin huvittavaa siinä oli (hyvällä tavalla siis). 

Schwarzenegger vetää roolinsa itsepäisenä pikkukaupungin sheriffinä. Yhden ilmeen mies, ne tyypilliset katseet ja fraasit. 

Kiva ajanviete-elokuva ja toimintapläjäys! Ei kuitenkaan ihan niin hyvä, että olisin raaskinut maksaa leffalipun hintaa. Viihdyttävä paketti kaikin puolin.

KITARAN TARINA

Olipa kerran kitara, jonka olemassaoloa emme edes muistaneet -kunnes se vain paljastui kaapin perukoilta. Juu, meillä on tosi isot kaapit. ;) Tämä kitara oli periytynyt suvussa, isältä pojalle ja siten se oli päätynyt tähän huusholliin. Perintönä.

Se on perin erikoisen näköinen kitara. Erikoisen siitä tekee kaikukopan aukon muoto. Se ei ole pyöreä ollenkaan, vaan muodoltaan vaakuna. Tiesimme sen ilmeisimmin esittävän Valencian vaakunaa (vaakunassa olevaa lepakkoa myöten), mutta muuten meillä ei ollut parempaa tietoa kitarasta. Kitaran alkuperäiset omistajat olivat jo aikoja sitten menneet tuonpuoleisiin, joten ei ollut ketään keneltä kysyä tarkemmin. 

Ryhdyimme selvittämään kitaran tarinaa. Tuntui vähän hassulta omistaa kitara, mutta ei kuitenkaan tietää siitä mitään. Minä varsinkin kun olen kaikkien vanhojen esineiden ja tarinoiden perään, joten en voinut jättää asiaa siihen. 

Katsoimme taskulampun valossa kaikukopan aukkoon. Sieltä näkyi (pitkään ja hartaasti silmiä sihrustaessa) vanha etiketti. Oli vanhannäköiset kirjaimet ja vanhannäköinen etiketti kaikin puolin. Paljastuihan sieltä se valmistajakin: Telesforo Julve, ja paljon muuta.

Mies kitaran takana

Telesforo Julve oli espanjalainen kitaranrakentaja. Hän syntyi v.1884 Villarroya de los Pinaresissa ja kuoli v.1945 Valenciassa. Kaikki alkoi v.1909 perustetusta yrityksestä. Kitaroita hän rakensi aina kuolemaansa asti. Telesforo Julven kitaroilla oli hyvä maine ja edelleen tänäkin päivänä niitä arvostetaan. 

Kuva on lainattu täältä.

Halusin nähdä muita kyseisen miekkosen valmistamia kitaroita, joten menin katsomaan internetissä myynnissä olevia. Niiden hinnat näyttävät vaihtelevan paljon, 200 eurosta ylöspäin. Joskaan yksikään ei muistuta tätä.

Kitaran tarkka valmistusvuosi ei ole tiedossa, mutta etiketin perusteella uskoisin sen sijoittuvan 1920-luvulle. Näyttää myös siltä, että jossain vaiheessa kitaran virityskoneistoa on käsitelty, mutta en osaa sanoa siitä enempää.

Kitaran kaikukopan aukko on tehty Valencian vaakunan muotoon. Voisiko johtua siitä, että Telesforo Julve asui Valenciassa? 

Etsiessä tietoa kitarasta ja Telesfore Julvesta, vastaan tuli myös toisenlainen, hieman yllättävä tieto. Sillä tosin ei ole tämän jutun kanssa mitään tekemistä. Mielestäni se on niin mielenkiintoinen, etten malta olla mainitsematta. Miulle se oli ainakin ihan uutta tietoa. Nimittäin se, että espanjalaisilla sukunimillä on oma vaakunansa! García, Martinez, López… you name it! Tässä pari esimerkkiä kyseisistä vaakunoista. 

Martinez. Kuva on lainattu täältä.

Rodriguez. Kuva on lainattu täältä.

Niihin liittyy paljon historiaa. Jos haluat tarkistaa, millainen vaakuna jollakulla espanjalaisella tutullasi on, niin se onnistuu täällä. 

Mitä tulee meidän Telesfore Julven kitaraan, niin edelleenkin säilytämme sitä hyvässä jemmassa kaikella rakkaudella ja lämmöllä. 

LOKAKUUN JUHLA

On lokakuu. Zaragozassa juhlitaan taas Pilarin, kaupungin oman suojelupyhimyksen päivää, kuten joka vuosi. Täällä ei tyydytä juhlimiseen vain yhtenä päivänä, vaan koko viikko on ollut yhtä juhlahumua monenlaisine ohjelmineen. 

Minä puolestani olen ollut kukkakaupalla auttamassa. Siellä riitti vilskettä ja työn touhua, mutta ennen kaikkea kauniita kukkia, kimppuja ja asetelmia. Tämän kukkakaupan omistaja on todellinen kukkataiteilija. Jokainen kimppu ja asetelma on kuin taideteos.

Vaikka näinä päivinä työtä on riittänyt, niin ympärillämme on ollut myös haikeuden ja surun verho. Mikään ei ole niin kuin ennen. Näiden päivien jälkeen, ensi kuun alussa, kukkakauppa sulkee ovensa lopullisesti. Koko elämäntyö on mennyttä. Syynä Espanjan talouskriisi. Pahalta tuntuu, mutta tästä täytyy vain jatkaa eteenpäin. 

Mutta iloisempiin asioihin. Näinä päivinä syntyi monta kaunista kimppua ja työskentelimme kukkien parissa. Olen taas oppinut yhtä ja toista ja kukat ovat antaneet miulle paljon. Voisin tapittaa niitä pienen iäisyyden. Miten kauniita ne ovatkaan!

Perjantaina kaupunginosamme täyttyi ihmisistä. Ihmettelin moista ja kiirehdin kadulle kamera kourassa. Lapset juoksivat pakoon, mutta eivät sentään minua. Heitä jahtasi ihan joku muu. Sain kuvan nappastua, mutta piti olla varovainen, etten itse saisi osumaa. Nämä tyypit ovat vaarallisia. Lyövät, jos menet liian lähelle. ;) 

Vaarallinen tyyppi.

Vähän isompia tyyppejä, gigantes

Seuraavaksi tuli jättiläiset. Isot nukkemaiset hahmot, jotka pyörähtelivät ja tanssahtelivat. 

Pilarin juhlien merkittävin juttu oli eilinen Ofrenda de flores, jolloin ihmiset veivät omat kukkakimppunsa Pilarin aukiolla sijaitsevaan valtavaan kukkamereen perinteisiin asuihin pukeutuneita. (lue Pilarin juhlasta täältä, klik)

Monesti olen leikitellyt ajatuksella, miten hauska olisi laittaa espanjalaisten päät pyörälle ja pukeutua karjalaiseen kansanpukuun eli feresiin. Feresi siksi, että olen karjalainen. Ennen kaikkea idea juonsi juurensa siitä, että olisi mukavaa ottaa osaan perinteeseen viemällä oma kukkakimppu. Kantaa kortensa kekoon niin sanotusti.

Kuva on lainattu täältä.

Feresi on henkselimekko ja alle laitetaan valkoinen puuvillapaita. Mekon väri voisi olla viininpunainen, kun siitä väristä niin kovin pidän ja uskon sen myös miulle sopivan. Kengiksi laittaisin supikkaat ja hiuksiin sujauttaisin tuohipannan. Kaikki muut tykötarpeet miulla olisi, mutta feresiä en omista. Olen joskus törmännyt myynnissä oleviin fereseihin, mutta kolminumeroinen hintalappu sai miut hyvin nopeasti hautaamaan ajatuksen. Liian tyyris puku, kun sille olisi käyttöä vain kerran vuodessa. 

Ensi viikolla suuntaan taas kukkakaupalle auttamaan näyteikkunan parissa. Viimevuotisesta näyteikkunasta tuli tosi kiva ja todella pidin sen suunnittelemisesta ja toteuttamisesta (lue täältä ja täältä). 

Tällä kertaa haluaisin tehdä jotain erilaista! Olemassa oleva materiaali antaa mahdollisuuksia, mutta myös rajoittaa. Näyteikkunan teemana on taas Halloween. Kaupalla on oranssin värisiä lasiastioita ja maljakoita, jotka sopisivat siihen teemaan loistavasti ja ehkäpä näyteikkuna rakentuu niiden ympärille... 

Olisi muuten kiva kuulla teidän ideoita näyteikkunaan. Millainen olisi sinun Halloween-näyteikkuna?