PÄIVÄN PIRISTYS: PASKAMYRSKYN MAKSAT SINÄ

Paskamyrsky. Mikä ihana sana. En voinut vastustaa sen käyttämistä otsikossa.

Kyllä suomalaiset osaa. Varsinkin, mitä tulee keksimiseen, niin siinä olemme kuuminta hottia. Vain suomalaiset osaavat keksiä noin innovatiivisia sanoja. Ei ainakaan Espanjassa tulisi kuuloonkaan näin ”mielenkiintoiset” sanat. Mutta suomalaisethan ovatkin keksijäkansaa. Ja siitä minä tykkään. Voi vaikka vetäistä hatusta uusia sanoja…

Ainakin meillä Pohjois-Karjalassa sanoilla leikittely, jopa tietynlainen runollisuus on verissä. Viljelemme paljon myös huumoria. Pohjoiskarjalaiset ovat ihanan lupsakoita.

Tämä paskamyrsky on myllertänyt mielessäni jo pidemmän aikaa.

Nyt läväytän tähän kuvan näystä, johon olen törmännyt Santa Cruzissa. Joka kerta se saa hymyn huulille. Ekan kerran näin tämän ollessani matkalla Teneriffalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Puhun nyt siis Teneriffasta, tietenkin. Teneriffa vei mennessään ja täällä ollaan.

Jollain tavalla koen tietynlaista yhteyttä tähän saareen ja sen ihmisiin. Katsokaa nyt vaikka tätä kakkaa. Eikös se ole aika sympaattinen pökäle? Vakava asia tuodaan ilmi hauskalla tavalla. Eihän tästä voi kukaan mieltänsä pahoittaa, eihän?

Olihan se aluksi todella shokeeraavaa nähdä, mutta eihän tälle voi kuin nauraa. Kuvassa on siis isokokoinen pökäle, jos se ei vielä ole tullut ilmi. Espanjaksi siinä lukee: Miten suuri minun täytyy olla, jotta ymmärtäisit, että sinun tulee kerätä minut pois?

Lisäksi siinä on hashtag #elmarronlopagastu Suomensin sen vapaasti ja tuosta hashtagista tuli tämän postauksen otsikko.

Espanjassahan on paljon koiria. Koirien kakkapökäleet ovat varmasti siellä Suomessa jokakeväinen puheenaihe. Mutta täällä Teneriffalla, tai ainakin Santa Cruzissa, se näkyy olevan ympärivuotinen. Paitsi, jos kakkaa ei kerää, niin sakko on 1500€. 

Koska huumorin kukka on paras kukka, niin pakkohan tämä on jakaa kanssasi! Olkaatte hyvä. Kakkakikkare. Mr. Shit. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vivi Vinna on puhunut. 

Millaisia ajatuksia jättikokoinen kakka sinussa herättää? Anna runosuonesi kukkia.

 

PÄIVÄN PIRISTYS: IDIOOTTEILLE

Tiedättekö sen kirjasarjan “para Dummies”? Vapaasti käännettynä se tarkoittaa ”idiooteille”. Onko se edes rantautunut Suomeen? Joka tapauksessa tarkoitan juuri sitä. Kirjoja, jotka ovat kirkkaankelta-mustakantisia ja teema vaihtelee kitaransoitosta Espanjan historiaan tyyliin ”digitaalisten pelien suunnittelua idiooteille”. Niitä on joka kirjakaupassa ja nurkassa Espanjassa. Jos olet käynyt edes kerran Espanjassa, olet varmasti jossain kohtaa siihen törmännyt, vaikket ole sitä ehkä välttämättä noteerannut. Juuri niitä kirjoja tarkoitan. 

Wikipedian mukaan kustantaja kuitenkin painottaa, että hulvattomasti nimetyllä kirjasarjalla ei suinkaan tarkoiteta idiootteja, vaan kokemattomia ja aloittelijoita jonkin uuden asian äärellä ja se on yksinkertaisesti tehty opastamaan selkokielellä ja ymmärrettävästi. 

Tänään Zaragozan keskustan tuntumassa ollessani törmäsin tulevaisuuden oppilaitokseen eli Dummy-akatemiaan, jonka pitäisi kohta avautua. Tämähän ei sikäli ole minulle uusi juttu, sillä olen ennenkin nähnyt tuon punaisen akatemian ja kyltin, jossa luvataan avaamista jo ehkä toista vuotta? 

Nyt vain rupesi naurattamaan, kun mietin tuota kirjasarjaa ja tulevaa akatemiaa. Jos sitä on edes tullakseen. Siis miettikää, miten hulvatonta olisi opiskella ”Dummy” –akatemiassa! Laittaa se ansioluetteloon! Heillä on varmasti pitkä lista opiskelijoita, jotka oikein kuola valuen odottavat ovien avautumista. 

Onhan opiskelu kovan työn, tuskan, hien ja valvomattomien yön pikkutuntien takana. Eri toten valmistuminen. Se on kuin saisi sulan hattuun. Ja mikäs sen parempi, jos sen saisi Dummy -akatemiasta. Dadaa!

Huh, tulipahan taas aikamoinen aivopieru jaettua. Mutta... kuten muutkin Päivän piristys –juttusarjani postaukset… tämäkään ei sovi tosikoille. Peace and love. 

Ja hei! Tunnustettakoon, että tokihan kirjoittajalta eli minulta löytyy yksi kappale ”para Dummies” –DVD:tä. Sen tarina on sellainen, että olin paikallisessa käytettyjä pelejä, DVD:eitä ja muuta elektroniikkaa myyvässä liikkeessä. Siellä törmäsin DVD:hen: ”Poker para Dummies”. Pakkohan se oli ostaa, kun hintakin oli päätä huimaavat 1,50e.

Oikein hulvatonta viikon alkua!

KADULLA NÄHTYÄ

Monesti kadulla kävellessä tulee vastaan jotain vallan omituista, jopa pysäyttävää. Jotain, josta on pakko saada kuva nyt heti! Tietenkin juuri silloin kamera on sattunut unohtumaan kotiin. Tuolloin ei auta muu, kuin tyytyminen kännykkäkameraan. Onneksi näissä nykyajan kännyköissä on edes se!

Tämän postauksen aiheena on nuo pysäyttävät jutut, joihin olen törmännyt Zaragozan kaduilla nyt ihan viime aikoina. Monenmoista on tullut vastaan. Sellaistakin, joka saa ajattelemaan. Tuoreimmat kuvat ovat viime illalta! Aloitetaan siis niistä. Loogisin mahdollinen järjestys...

Fiestas de Pilar

Zaragoza on viikon ajan ollut juhlahumussa, sillä täällä vietetään Pilarin juhlaa (Fiestas de Pilar). Viikon jokaiselle päivälle on jos monenlaista ohjelmaa, konserttia tai näytöstä. Eilen olimme sopineet näkevämme isommalla porukalla. Päätimme lähteä juhlahumuun paria tuntia aikaisemmin, sillä halusimme illastaa ulkona.

Miehen ottama kuva.

Kuinkas ollakaan päädyimme alueelle, jossa oli monen monta ns. ”food truck”-autoa, jotka ovat kovassa huudossa Espanjassa. Eikä ihme. Ne on usein niin taitavasti ja upeasti laitettu ruoka-annoksineen, että oikein houkuttelevat luokseen. Emme voineet vastustaa kiusausta ja ostimme hampparit, jotka olivat muuten tosi hyviä. Ihmisiä oli ihan älyttömästi. Heti, kun saimme hampparit käteen, siirryimme taka-alalle läheiseen puistikkoon ja nautimme ne kaikessa rauhassa penkillä istuen.

 

Jatkoimme matkaa Ebro-joen viertä kulkevaa kävelytietä pitkin kohti Pilarin aukiota. 

Vasemmalla näimme tällaisen näyn. Siellä oli konsertti menossa.

Yhtäkkiä kuului korvia huumaavaa melua oikealta, Pilarin aukion suunnalta. Pilarin aukio on aivan Zaragozan ydinkeskustassa ja on kenties kaupungin tunnetuin paikka. Jos olet joskus piipahtanut Zaragozassa, niin olet takuulla käynyt myös siellä.

Luulin ensin, että nyt alkaa joku ilotulitusnäytös. Sen sijaan näimmekin huikean tulishown, jollaista en ole eläissäni kokenut. Missään en myöskään ole pelännyt niin paljon kuin tuossa! 

Miehen ottama kuva.

Miehen ottama kuva.

Piruiksi pukeutuneet ihmiset tanssivat ja soittivat rytmikkäästi. Melu oli kova. Kipinät vain lensivät ja saattoivatpa tulla vauhdilla eksyen yleisön joukkoon, jolloin moni joutui hyppelemään ja jotkut perääntymään. 

Ihmiset kirkuivat; moni säikähdyksestä, osa innosta. Itse jäin johonkin siihen välimaastoon, sillä niin kaunista ja erikoista kuin se olikin, niin kyllä niskavillat nousivat pystyyn. Eturiviin en missään nimessä uskaltanut mennä kuten mies.

Spektaakkeli liikkui koko ajan eteenpäin ja sitä valvoi niin palomiehet kuin poliisit ja ambulanssikin oli paikalla. Me häivyimme omille teillemme, jotta ehdimme näkemään kaveriporukkaamme.

Sattumalta eräs ystäväni oli myös ollut tuossa samaisessa spektaakkelissa, mutta sain tietää siitä vasta tänään. Kuulin häneltä, että kipinät olivat osuneet joidenkin ihmisten hiuksiin, jolloin ne vähän kärähti. Olipa joku viety pois ambulanssilla. 

Hänen setänsä ja serkkunsa ovat erikoistuneita noihin tulishow:n ja pyrotekniikkaan. He käyvät monessa eri kylässä esiintymässä ja yksi vaatimus on, että kylissä esiintyessä katuvalot on laitettava pois esityksen ajaksi. 

Voin vaan kuvitella, millainen eilinen show olisi ollut, jos katuvaloja ei olisi ollut. Olen kerran ollut katsomassa ilotulitusta pienessä espanjalaisessa kylässä, jonka ajaksi valot laitettiin pois päältä ja se oli unohtumaton kokemus.

Kavereita oli kiva nähdä. Yksi heistä kysyi tarjoilijalta:
− Paljon maksaa litra olutta?

− 5€, vastasi tarjoilija.

− Laitapas minulle sellainen. 

Lopputulos näkyy kuvasta.

Erikoinen pikku putiikki

Tämä pieni putiikki kiinnittää huomioni sen ohi kulkiessa. Syyn huomaat kuvasta. Putiikin myyjä kirjoittaa tauluun aina jonkin mietelauseen tai tiedonjyvän. Rakastan noita tekstejä. Kerran, kun taulua ei enää näkynytkään, pelkäsin, etten enää näe niitä koskaan. Noita mietelauseita, jotka ovat piristäneet minua jo monen vuoden ajan. 

On ollut kiva kulkea siitä. Sitä oikein odottaa, mitä myyjä on tällä kertaa kirjoittanut. Kertaakaan ei ole kuitenkaan tullut mentyä sisälle liikkeeseen, sillä ei ole ollut tarvetta esim. huiveille. Niitä on minulla ihan liikaa!

Tällä kertaa taulussa luki: 

Et ole se, mitä sinulla on. Olet se, mitä annat.

Varasongelma?

Seuraava kuva on pysäyttävästä ilmoituksesta, johon törmäsin eräässä Zaragozan lähiössä. Luojan lykky kyseessä ei todellakaan ole meidän lähiömme, sillä jos olisi, niin voisin olla jo melko huolissani…

Kuvateksti: 

"Hyvät varkaat: Tämä on tanssikoulu, joka yrittää selviytyä (talous)kriisistä. Täällä ei ole

● kassaa, koska EI ole rahaa.

● uusia ja moderneja laitteita tai muita varusteita, jotka voisivat antaa teille suurta hyötyä mustassa pörssissä.

Neuvoni on, että menette ryöstämään poliitikoilta, sillä he ovat ainoita, joilla on rahaa."

Kyseinen ilmoitus ei ollut ainoaa laatuaan kyseissä lähiössä...

Millaisia ajatuksia kuvat herättävät sinussa?

PÄIVÄN PIRISTYS: KOIRANOMISTAJAT, HOI!

Nyt tulee aikamoinen (uutis)pommi. Kotikulmillani törmäsin näin huisiin eläinkaupan näyteikkunaan, enkä malta olla kailottamatta siitä täällä.

Myytävänä olisi koirille jäätelöä. Tai jos jäätelö on liian soft-kamaa, niin tarjolla olisi myös olutta. Tarina ei kerro, onko olut alkomahoolipitoista. Tai maistuuko tällainen koirille ylipäänsä. Mitä jos tulee ostettua ja sitten nirppanokka-koira ei sitä söisi/joisi?

Ehkä tämä on jo tuttu juttu teille koiranomistajille, mutta itseäni aluksi hätkähdytti. Jäätelöä ja olutta koirille, really?

Mutta kun tarkemmin miettii, niin ehkä täällä Zaragozassa voisi olla tarvetta moiselle. Lämpötilat kun saattavat kesällä huidennella jopa +40ºC-asteessa. Jos jo meille immeisille tekee tiukkaa, niin kuvitelkaas sama eläimille. 

Monilla koirilla on vieläpä aikamoinen karvapeite, vaikka hekin tietääkseni karvansa vaihtavat, kun kesää kohti mennään. Näin ollen voisi ajatella, että viilentävä jäde tai olut, voisi tehdä nannaa koiraystävillemme. Miten olisi? Kumpaako laitettasi? ;)

PÄIVÄN PIRISTYS: ESPANJAN PISAN TORNI

Kaikki tuntevat kuuluisan Pisan tornin Italiassa, niinkin mielikuvituksellisen nimisessä kaupungissa kuin Pisa. Pisa sijaitsee Italian Toscanassa ja siellä asuu n.90 000 henkeä. 
 

Mutta entä jos Espanjassakin olisi vastaavanlainen torni..? Sellainen, joka olisi myös vino ja kaatumaisillaan olevan näköinen rakennelma? Ja vieläpä sellainen, joka ei sijaitse missään kaupungissa, vaan maaseudulla, Jumalan selän takana?

Viime viikonloppuna olimme lähiseutumatkalla halki Aragonian. Olimme jo tekemässä paluuta, kun näin kaukaisuudessa häämöttävän jotain. Jotain, josta tuli heti mieleen Pisan kalteva torni –vaikken itse siellä vielä ole vieraillutkaan. 

En voinut uskoa silmiäni. Torni totta tosiaan OLI vinossa. Ja meidän oli pysähdyttävä nappaamaan muutama kuva todisteeksi. 

Tämä hämmästyttävä näky tuli vastaan pienessä Terrer –kylässä, jossa asukkaita on reilu 500 henkeä. Terrer sijaitsee 93 kilometriä Zaragozasta, Aragonian pääkaupungista. 

Rakennus on puolestaan kirkko, Iglesia de la Asunción de Nuestra Señora. Oikeastaan kyseessä on arabialaisen linnan jäänteet, muslimien aikakaudelta. 

Kaupunginhallitus kuvailee sivuillaan tornia seuraavanlaisesti:

”Tämä vankkarakenteinen ja koristeltu mudéjar-torni on taiteellinen todistus paikan tärkeästä historiasta.” 

Mudéjar on puolestaan nimitys muslimeista, jotka jäivät Espanjaan 1000-1400 –luvulla reconquistan jälkeen. Tornin totta tosiaan täytyy olla vankkaakin vankempaa tekoa, sillä se on mitä ilmeisemmin juurikin noilta ajoilta. Ajatelkaa! Satoja vuosia vanha kirkko. Kellotapulin vinous on silloin pikkuvika.

Mutta kertokaapas, onko vai eikö ole torni vinossa vai onko minulla harvinaisen hyvä mielikuvitus?

PÄIVÄN PIRISTYS: KEVÄT KUVASSA

Mies lähetti puhelimella ottamansa kuvan minulle toipilaalle. Flunssa iski ja lujaa, mutta nyt alan olla jo voiton puolella.

Kuva sai minut heti hyvälle tuulelle. Se oli niin kaunis ja siinä jotenkin konkretisoitui kevät. Vaikka vielä voi tulla kylmä, vielä voi tuulla, vielä voi sataa, vielä voi sataa lunta, niin kesää kohti mennään. 

Kevät on ihanaa aikaa Espanjassa. Varsinkin, kun puut ovat kukkaloistossaan. Vaaleanpunaiset kukat ovat niin kauniita, mutta eivät kestä pitkään. Vain sen pienen hetken ennen kuin ne varisevat yksi kerrallansa pois.

Miehen ottama kuva, ei muokattu.

Kuvassa oleva puu on Prunus pisardi. Tämä kuva on omasta mielestäni ehkä kaikkein kaunein kevätkuva, joten laitan sen tänne iloksenne! Lisäksi intouduin muokkailemaan kuvaa Picasa-ohjelmalla. Sama kuva, monta versiota.

BynParcial-toiminto Picasa-ohjelmalla

Cruzado-toiminto Picasalla. Jne.

Ei ole muuten enää pitkä aika Pääsiäiseen, jota juhlitaan täälläpäin maailmaa todella näyttävästi. On kaikenlaisia juhlakulkueita ja ohjelmaa. Varmasti suurin osa ihmisistä käyttää pyhät hyväkseen ja lähtevät jonnekin matkalle, lähelle tai kauas, tai omaan kyläänsä. Muistatte varmaan kyläpostaukseni, jossa selvitin espanjalaisten suhdetta kylään? 

Kyllähän mekin haluttaisiin lähteä, mutta taas kerran näyttää siltä, että tänne jäädään. Pääsiäisenä matkustaminen on niin tuhottoman kallista ja kylään meno ei tällä kertaa houkuttaisi. Melkein kannattaa odottaa minun syntymäpäiviin. Jolloin silloinkin osuu San Jorge-juhlapäivä, mutta ei sentään ole niin mahdottoman kallis ajankohta matkustaa. 

Kirjoitan matkaunelmista ja- suunnitelmista lisää jossain tulevassa postauksessa!

PÄIVÄN PIRISTYS: SYDÄN

Minun normaali sunnuntai-päivä koostuu hitaasti nautitusta aamupalasta, kuntosalista ja kotosalla olosta. Tänään päätin tehdä jotain toisin ja menin kuvailemaan lähiympäristöäni, eli tämän kaupunginosan paikkoja. Joskus tulevaisuudessa luvassa on siis postaus, jossa esittelen kotikulmiani.

Kuvausreissu oli onnistunut, joskin harmaa, ajoittainen sade hieman latisti tunnelmaa. Onneksi kamera ei mennyt rikki. Kuvatessa sekin kävi mielessä… Vesisateesta huolimatta olen iloinen, että sataa. Nyt on talvi ja sen mukana sateen aika. Sadetta tarvitaan, että selvitään kuivan ja kuuman kesän yli. 

Sadepäivän kuvat eivät ehkä ole siitä edustavimmasta päästä, mutta laitan niitä ihan mielelläni tulevaan postaukseen. Espanja ei ole pelkkää lämpöä ja auringonpaistetta! Tykkään myös sateen luomasta tunnelmasta. Kuvissa se ei ehkä välity, mutta kotosalla on kiva esimerkiksi uppoutua lukemaan kirjaa sateen ropistessa. Siinä hetkessä on taikaa. Mutta pakko on toki myöntää, että on ikävä lunta ja pakkasta.

Kuvia läpi käydessä päätin, että julkaisen jo tänään yhden päivän piristyksenä. Tänäänhän on San Valentín, ystävänpäivä Suomessa ja rakastavaisten juhla Espanjassa. Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin tässä postauksessa klik. 

Tämän sydänkuvan myötä toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ystävänpäivää!