sunnuntai 30. syyskuuta 2012

AUTONVUOKRAUS KANARIANSAARILLA

Jos haluaa tutustua Teneriffaan tai mihin tahansa Kanariansaareen, niin paras tapa on vuokrata auto ja lähteä omatoimiselle tutustumismatkalle. Silloin saa matkasta irti paljon.

Yhden epäonnisen autonvuokrausyrityksen jälkeen tuttavamme, intohimoinen kanariansaarten rakastaja, suositteli sellaista autonvuokrausyritystä kuin Cabrera Medina. Vuokrasimme siis sieltä ja mitäs tässä voi muuta sanoa, kuin jes! Kaikki sujui hienosti, jopa tällaisille anti-luottokorttityypeille. Vaikka meillä ja tuttavallamme on hyviä kokemuksia, niin toki järkisyytkin puoltavat sitä, miksi kannattaa vuokrata auto Cabrera Medinalta. 

Tärkein syy on tietysti se, että Cabrera Medina on kanarialainen yritys. Se aloitti toimintansa v. 1967. Heidän kautta voi vuokrata auton millä tahansa Kanariansaarella ja sillä on mahdollista mennä saarelta toiselle (siitä täytyy vain mainita autoa vuokratessa). Autot on vakuutettu niin hyvin, että jos jotain sattuu, niin omavastuuta ei ole. Lisäksi autoa saa ajaa toinenkin kuljettaja. Sillä saa pöristellä rajattoman määrän kilometrejä. Cabrera Medinalle voi maksaa käteisellä, joka oli meille se tärkein juttu -nimimerkillä luottokortittomat. He myös hyväksyvät muut maksutavat. Aika hyvä diili, ellen sanoisi! Hinta ei ollut paha, vaikka edullisin vaihtoehto se ei ollut. Cabrera Medinalla on kumminkin niin paljon hyvää tarjottavanaan, joten voittaa muut vastaavat yritykset sata nolla.

Auton saa kera tietyn määrän polttoainetta ja autoa palautettaessa asiakkaan on pidettävä huoli siitä, että ajoneuvossa on sama määrä jäljellä. 

Teneriffalla tiet oli hyvässä kunnossa, mutta osa teistä oli todella mutkaisia. Liikenne on kohtuullista, ei tietoakaan agressiivisista kuskeista ja tankkaaminen on laiskan unelma -siellä on nimittäin työntekijöitä, jotka tankkaavat puolestasi! Kaiken lisäksi bensa oli paljon halvempaa kuin manner-Espanjassa.
post signature

VESIPUISTOON SALOUSSA


Saloun matkan tarkoituksenamme oli mennä päiväksi vesipuistoon ja valitsemme kahdesta vaihtoehdosta Aquópolis-vesipuiston, koska siitä olimme kuulleet niin paljon hyvää. Aquópolis sijaitsee La Pinedassa, aivan Saloun kupeessa. Osoite on Passeig de Pau Casals 65.

Liput
Liput puistoon voi hankkia joko netistä vesipuiston nettisivuilta tai paikan päällä. Me ostimme netistä, koska siten sai pienen alennuksen ja vältimme jonot. Jonoa tosiaan riitti lippuluukulle, joten huokaisimme helpotuksesta, kun pääsyliput löytyi jo valmiiksi. 

Vesipuisto
Itse vesipuisto on ihan kiva! Siellä on monia erilaisia vempaimia ja vesiliukumäkejä. Vesipuiston miinuspuolena mainittakoon pitkät jonot laitteisiin (syytän tästä elokuuta, jolloin kaikki –me mukaan lukien, rynnii vesipuistoon) ja rahastuksen maku. Kaikesta piti maksaa erikseen, mikä olisi ihan ok, mutta se kalliintuntuinen hinta... Lippu itsessään on jo melko hintava, niin siihen päälle säilytyslokeron maksu ja pantti. Säilytyslokero on kuitenkin hyvä olla, jotta voi jättää päällysvaatteet ja reput säilöön. Eikä tässä vielä kaikki. Extrajutuista täytyy maksaa, totta kai. Jos siis haluaa kumirenkaan, niin täytyy avata lompakon nyörejä.  Jos haluaa syödä ravintolan herkkuja, täytyy avata vielä vähän lisää jne. Kaikki maksaa. Puisto alkaa olla myös jo melko iäkäs. Sen huomaa, jos siihen kiinnittää huomiota. 

Vesipuistossa aika kuluu kuin siivillä kierrellessä laitteesta laitteeseen. Lähes kaikki laitteet ehdimme käydä ja jopa toisenkin kerran piipahtaa joissain. Vain yksi laite jäi kokeilematta, mutta se vain siksi, koska emme halunneet. Pitkistä jonoista johtuen enempään ei yksi päivä olisi riittänyt. 

Joissakin laitteissa tarvittiin jokin väline tai kumirengas. Silloin täytyi odottaa kiltisti omaa vuoroaan ja sitten kun väline vapautui, niin se annettiin jonossa seuraavaksi olevalle. Vuokrakumirenkaan erottaa keltaisen värinsä ansiosta, kun taas jaettavaksi kaikkien kesken tarkoitettu rengas on väriltään sininen. Vuokrakumirenkaan avulla voi välttää jonot, mutta tosi asiassa puistossa on vain pari laitetta ja uima-allas, joissa renkaasta on iloa.Puistossa oli myös delfiinejä ja merileijonia, joihin ihastuin heti ensi silmäyksellä. Niitä oli ihana tuijottaa.

Kaiken kaikkiaan laitteita oli juuri sopivasti, enempään ei olisi jäänyt aikaa. Omiksi suosikeiksini nousivat Black Hole ja Speed Race. :)

Johtopäätökset
Olkaa paikalla hyvissä ajoin, mielellään jo ennen kuin puisto on avannut ovensa.

Varatkaa käteistä, mutta älkää ottako mitään arvokasta mukaan -vain peruskamppeet, joilla selviätte päivästä.

      Ihan ensimmäiseksi kannattaa mennä suosituimpiin laitteisiin, koska myöhemmin on takuuvarmasti vieläkin hurjemmat jonot. Tämän vuoksi suosittelen menemään: 
       1. Black Hole
       2. Boomerang
       3. Splash

Kamikaze ja Speed race on tosi hauskat vesiliukumäet ja onneksi niissä jono liikkuu suhkot nopsaan. Vesiliukumäessä saa kovemmat kyydit, kun nostaa vähän jalkoja. Silloin jalat ei jarruta menoa ja ei pitäisi olla vaaraa jumittumisesta vesiliukumäkeen. Voin kyllä vannoa, että Kamikazessa se on mahdoton tehtävä! Aquópolisen sivuilla kerrotaan, että kyseisessä vesiliukumäessä voi saavuttaa yli 50 km/h vauhdin, joten ennen kuin huomaatkaan, olet jo liukunut koko matkan ylhäältä alas.

• Puiston lattia on tosi kuuma. Meillä oli sandaalit, mutta ne ei ollut kätevät, koska niiden kanssa ei voi mennä laitteisiin. Jos teiltä löytyy sellaiset jalanmyötäiset ja tiukat nimenomaan vesipuistoihin tarkoitetut kengät, niin ne mukaan.

 • Ennen puiston sulkemista voi hyvällä tuurilla (jos ehtii jonoon) päästä uusinkierrokselle omaan suosikkilaitteeseensa. Kannattaa siis olla loppuun asti puistossa. Varaudu ruuhkaan pukuhuoneissa. Itse en jäänyt ruuhkaan, vaan kävin suihkussa vasta hostellille mentyämme.

 • On elämys mennä vesipuistoon Espanjan auringon alla. Suosittelen niille, jotka sitä osaavat arvostaa!
Kuva on lainattu täältä.

Aquópolisen internetsivut löytyvät osoitteesta:  http://www.aquopolis.es/ ja Aquópolis Costa Dorada "La Pineda": http://www.costa-dorada.aquopolis.es/es
 
post signature

perjantai 28. syyskuuta 2012

YKSIN MATKUSTAESSA

Olen matkustanut niin yksin kuin seurassa kaverin tai porukan kanssa. Yksin matkustaessa on tuntunut kaikkein oudoimmalta. Silloin on tullut eniten tunne seikkailuun lähdöstä ja perhosia on leijaillut vatsassa tavallista enemmän. Yksin reissaaminen on tehnyt hyvää, kohottanut itsetuntoa ja on ollut mahtavaa huomata, että kyllä minä pärjään!

Olen matkustanut yksin niin koti-kuin ulkomailla. Kerran menin ihan huvikseni Vaasaan. Yövyin muuten Hotelli Astorissa, joka oli tosi kiva! Respan väki oli oikein ystävällistä, huone oli kiva ja aamupala oli todella hyvä. Siistijäneito oli ujon oloinen kun iloisesti toivotin huomenet. Tapoihini kuuluu tervehtiä kaikkia ; naapureita, retkipolulla vastaantulevia, hotellin työntekijöitä… Uskokaa tai älkää, Espanjassa se on ihan normaalia! Olin Astoriin tyytyväinen kaikin puolin. Siinä hotellissa oli tunnelmaa, todella viehättävä. Suosittelen!
Yksin matkustaessa on pari miinuspuolta. Esimerkiksi hotellihuone on monesti samanhintainen kuin kahden hengen huone. Se tuntuu väärältä. Se tuntuu rangaistukselta. Toivottavasti tulevaisuudessa yksin matkustaviin kiinnitettäisiin enemmän huomiota mm. edullisemmilla huonehinnoilla.




























Olen myös huomannut, että matkustaessani yksin, moni tulee juttelemaan. En kuitenkaan kovin mielelläni halua jutella tuntemattomien kanssa, etten joudu ikävyyksiin. Ironista kyllä, itse olen monet kerrat alkanut höpötellä tuntemattomien kanssa, mutta aina tilanteissa, joissa se on tuntunut luonnolliselta esimerkiksi koneen vaihdon yhteydessä, kuten kerran sattui.
                                                                                                                                            
Vaikka yksin matkustaminen on kivaa, niin kyllä minäkin mieluiten seurassa matkustan. Jos kaveria ei saa reissuun, niin se ei ole kuitenkaan este. Olen kokenut matkustamisen suhkot turvalliseksi yksinkin. Ehkä miettisin kaksi kertaa, jos pitäisi matkustaa Euroopan ulkopuolelle vaikkapa Afrikkaan. ;)

Miten on, yksin vai seurassa? Onko teillä kokemuksia yksin matkustamisesta? :)



torstai 27. syyskuuta 2012

PÄIVÄN PIRISTYS: JO ON TOMAATILLA KOKOA!

Suomessa kerätään parhaillaan puolukoita kädet sauhuten, kun Espanjassa puolestaan tomaatteja. Toissaviikonloppuna ollessamme pikkuisessa kylässä, intouiduimme mekin tyhjentämään tomaattipensaat.

Sadoksi saimme yhteensä lähes 5 kg. Alla olevan kuvan tomaatti pelkästään painaa lähes 500 g, eli puolen kilon pötkylä!
Tomaatin historia on varsin mielenkiintoista luettavaa. Se on lähtöisin Perusta ja Chilestä ja levisi Kolumbuksen löytöretkien mukana 1400 –luvun lopulla Espanjaan, jossa sen aluksi epäiltiin olevan myrkkykasvi. Vasta 1700 –luvulla espanjalaiset rohkaistuivat syömään tomaatteja. (Wikipedia)

Tomaattia laitan aina salaatteihin, mutta kyllä tämän retken jälkeen on niin paljon, että laitan tuplaten ja siten saa vähän vaihtelua. Espanjalaiset tykkää sellaisesta salaatista jossa on paljon tomaattia lohkoina, sipulia ja oliiveja. Kokonaisuuden kruunaa oliiviöljy ja suola. Kannattaa joskus kokeilla! 

post signature

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

ESPANJALAINEN PISTO

Tämä on meidän yksi vakkariruoista täällä Espanjassa. Todella helppo ja maukas ruoka, mutta paprikoiden sun muiden rehujen pilkominen on melkoinen puuhamaa. Jos et siis pelkää tarttua veitseen ja loputtomalta tuntuvaan pilkomiseen, niin pisto on kuin siulle tehty! Puhumattakaan mausta, joka varmasti saa vaativimmankin kulinaristin hiljaiseksi –jos ei muuten, niin ainakin suun ollessa ruokaa täynnä. ;)

Pisto on espanjalaisten versio ranskalaisten ratatouillesta, muutamalla erolla höystettynä. Niin kuin aina, erilaisia versioita on olemassa. Annan teille reseptin, jonka itse olen hyväksi kokenut. Viimeksi tänään testasin! :) Tämän seurana söimme espanjalaista makkaraa, longaniza, jonka valmistimme pannulla paistaen. Normaalisti kuitenkin tykkään broilerfileestä piston seurana, mutta tämän kerran nyt näin. Broilerfileet paistan ihan vain pannulla oliiviöljyssä ja mausteena suolaa ja mustapippuria TAI currya TAI joskus jopa leivitettynä, josta voin myöhemmin postailla lisää. :)

Resepti
2 punaista paprikaa
1-2 vihreää paprikaa
(1 keltainen paprika)
1 kesäkurpitsa
1 munakoiso
1-2 sipulia
n.160 g tonnikalaa
2-3 tomaattia
3 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
(ripaus sokeria)
suolaa 
400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
      
 1. Pilko kaikki paprikat, tomaatit, munakoiso, kesäkurpitsa, sipuli ja valkosipuli.
 2. Paista ne isossa paistinpannussa tilkkasessa oliiviöljyä kunnes ovat pehmeitä ja jäljellä ei ole enää paljon nestettä, n.30-45 min. 
         3. Lisää tomaattimurska, suola ja halutessasi sokeria.  
         4. Heitä tonnikala purkista sekaan. Anna paistua hetki ja valmista!
Pisto ennen paseeratun tomaatin ja tonnikalan lisäystä.
Valmis pisto.

post signature

VIIKONLOPPU

Kerron nyt teille toissaviikonloppuisesta, jolloin sattui 1000 ja yksi asiaa – toisin sanoen ihan mahtava viikonloppu. Lunastin synttärilahjan ja kävin espanjalaisessa fiestassa, jolla ei sitten ollut mitään tekemistä miun synttäreiden kanssa. Voi kääk, sillä miun synttäreistähän on jo aikaa monta kuukautta...

Yllätyslahja
Kun räpsäytin silmäni auki aamulla, en tiennyt mitä odottaa. Lahja oli yllätys, joka paljastui hevosretkeksi. Ratsastusta joskus harrastaneelle se oli kuin matka suoraan ihaniin lapsuudenmuistoihini, mutta toisaalta myös kipeisiin. Ratsastaminen jäi aikoinaan, kun nuorena tyttönä tipuin hevosen selästä ja sehän on tällaiselle ylpeälle ja itsepäiselle härälle aikamoinen kolaus itsetuntoon.

Olin ihan satavarma, että ilman panikointia en selviä reissusta. Kävi kuitenkin sellainen homma, että paikan päällä hevonen nimeltä Cappuccino vei sydämeni –se on yhtä blondi kuin mie! 
Panikoinnista ei ollut tietoakaan. Oli ihan mahtava retki! Olen vieläkin niin iloinen tuosta lahjasta, joka oli ajatuksella valittu. Muistin taas, miten kovasti pidän hevosista. Ainut huoli puoli tosin oli, ettei meillä ollut kypäriä ja sattui pieni ratsastusonnettomuus, jossa eräs mies tippui hevosen selästä. Ei siinä kuinkaan käynyt, onneksi, mutta eihän se poista sitä mahdollisuutta, että olisi voinut käydä. Muistakaa siis se kypärä! Olitte sitten pyöräilemässä, ratsastamassa taikka missä pöpelikössä, niin kypärä on tärkeä!

Espanjalainen juhla
Emme jääneet laakereillemme makaamaan, vaan seuraavaksi suunnistimme maaseudun rauhaan jonnekin päin Espanjaa. Espanjassa kullakin kylällä ja kaupungilla, jopa kaupunginosalla, on omat juhlansa eli fiesta. Tämä tiedoksi, jos satutte jonain muuna vuoden aikana kuin uutena vuotena olemaan Espanjassa ja ihmettelette ilotulituspauketta! Yleensä juhlat tuppaavat olemaan kesäaikaan. *vink, vink*

Majoituimme yli 100-vuotiaassa talovanhuksessa. Se oli niin iso monine huoneineen, että melkein eksyin sinne, mutta arvatkaapa kuka oli vintillä pölyttymässä ja vanhoja tavaroita tutkimassa? Talossa eniten hämmästytti, että siinä samassa rakennuksessa oli aikoinaan asustaneet lehmät ja muut eläimet, vaikkei sinällään uusi tieto miulle olekaan. Harvemmin sitä kuitenkaan ihan elävässä elämässä sellaisia taloja tulee vastaan, puuttui vain ne eläimet sieltä. Talossa oli myös kaunis sisäpiha, jossa kasvoi mahtivammankokoiset tomaatit ikinä ja ne hävis aika vikkelään, kun ilmestyimme paikalle...

Yöllä lähdimme juhlahumuun. Näimme upean, pitkän ja värikkään ilotulituksen. Oman jännityksensä siihen toi se, että katuvalot laitettiin pois päältä ennen h-hetkeä. Se oli tosi hauskaa, kun yhtäkkiä valot menee pois päältä ja ympärillä on säkkipimeää.
Oli varsin mielenkiintoista seurata espanjalaista juhlaa pikkuisessa kylässä. Siihen oli panostettu kattavan ohjelman muodossa. Kyläläiset tosin kertoivat, että tänä vuonna moni aikaisemmilta vuosilta tuttu asia oli jouduttu jättämään pois. Kirottu talouskriisi! 

Espanjalaiseen tapaan kiersimme eri baareissa. Kaiken lisäksi oli tarjolla ilmaista olutta ja muuta juomista. Asia, joka sai miut ihmetyksen valtaan. Mietinkin, että voi vitsit, jos suomalaiset tietäs... Me juhlimme pikkutunneille asti! 
post signature