RIMAKAUHUA (JA VIDEO!)

Tiedättekö sen tunteen, kun mahassa lentää miljoona perhosta? Minulla oli sellainen tunne viime keskiviikkona. Jännitti, pelotti ja hermostutti, mutta samaan aikaan olin todella innoissani.

Aragoniassa on tammikuun ajan vietetty FAN –tapahtumaa (Festival de Aragón Negro); kauhua, rikoksia, fantasiaa, elokuvia, kirjoja, sarjakuvia… Lista on pitkä. Tapahtuma on ainutlaatuinen koko Espanjan mittakaavassa. 

Olen kauhun ystävä ja ilman muuta halusin osallistua tapahtumaan. Kun minulle tarjoutui tilaisuus vieläpä lukea itse kirjoittamani tarina, en empinyt hetkeään. Vaikka vielä silloin en edes tiennyt, mitä aion kirjoittaa. Minulla oli pari kuukautta aikaa hioa tekstiä ja olin lopputulokseen varsin tyytyväinen. 

Ennen tilaisuutta tapasin kaksi ystävääni kahvilassa, minkä jälkeen siirryimme teatterille. 

Ensin siellä ei ollut juuri ketään, mutta pian sali täyttyi ihmisistä. Heidän joukossaan kuuluisa kirjailija, jonka kirjan julkistamistilaisuutta olimme tulleet juhlistamaan. Hän esitteli minut monille ihmisille, mutta eihän minulla pysy nimet päässä. Minulle jää kasvot paremmin mieleen. 

Tilaisuus alkoi lähestulkoon aikataulussa ja minä jouduin piinapenkkiin heti tuoreeltaan eli lavalle yleisön eteen. Toisaalta niin oli parempi. Sain sen heti pois alta, eikä tarvinnut jännittää asiaa sen enempää.

Kun luin kirjoitustani, teksti alkoi sumentua. Piilolinssit pettivät juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä! Onneksi oman tekstin muistaa, vaikka sen näkisi kahtena. Silti ei ollut kivaa tällainen näön sumeneminen. Yleisöön en edes uskaltanut katsoa, vaan luin nenä paperissa kiinni. Lopulta kaikki sujui hyvin ja sain aplodit yleisöltä.

Kirjailija, kustantaja ja toimittaja aloittivat oman osuutensa, jossa pääosassa oli tietenkin kirja. Yleisö sai esittää myös kysymyksiä ja lopulta heillä oli mahdollisuus ostaa teos nimmarilla varustettuna. 

Jäimme vielä teatterille. Sain positiivista palautetta tarinastani ja kehotuksen jatkaa kirjoittamista. 

Tämä kuva on eräästä aikaisemmasta kirjan julkaisutilaisuudesta viime keväältä (sama kirjailija, sama paikka, eri aika).

Tämä oli minulle todella upea kokemus. Olen kyllä tottunut esiintymään yleisön edessä, mutta koska tällä kertaa luin omaa tekstiäni ja vieläpä espanjaksi, niin se teki siitä astetta hermostuttavampaa. Vieras kieli on aina vieras kieli ja huomaan itsekin, miten minulla on vahva suomalaisaksentti, mutta en vain saa sitä pois.

Tämä oli myös henkilökohtaisempi juttu, nimittäin oman tekstin lukeminen ääneen yleisölle. Aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista!

Linkki videoon täällä klik! (Google Drive) 

Mitä pidit tarinasta? Oletko sinä joutunut yleisön eteen ja jännittikö?

JULKKISTAPAAMINEN

Huh, mikä viikko. Olen ollut jatkuvassa liikkeessä. Minulla on ollut niin huikea viikko, että ehdottomasti haluan jakaa parhaimmat palat kanssanne. Aloitetaan siis viime tiistaista.

Zaragozassa tapahtui, nimittäin La buena estrella. Elokuvatapahtuma, jota kautta olen jo monen monta kertaa päässyt tutustumaan eri elokuviin ja näyttelijöihin.

Tällä kertaa paikalle tuli näyttelijä Arturo Valls ja ohjaaja Pepón Montero uusimman elokuvaprojektinsa myötä. Arturo on tuttu televisiosta, sillä hän on humoristi, näyttelijä ja juontaja. 

Minä olin jo hyvissä ajoin paikalla, kuten moni muukin. Nappasin pääsylipun, joka on siis ilmainen, mutta koska niitä on vain rajallinen määrä, halusin tietenkin varmistaa paikkani. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt hurahtaa liian pitkä aika ja varmaan muistatte sen onnettoman kerran, kun en päässytkään paikalle. 

Nytpä pääsin! Erityisen tästä kerrasta teki sen, että sain kuvan muistoksi. Pitkään aikaan ei ole voinut ottaa tällaisia otoksia, jossa poseerataan julkkiksen kanssa. Heillä, kun on yleensä aina kiire ja tapahtuman jälkeen he lähtevät viivana rautatieasemalle napatakseen junan Madridiin. 

Tällä kertaa oli tuuria. Bongasin Arturo Valssin Paraninfon kahviosta. Siellä hän oli kuin kuka tahansa, paitsi moni tietenkin halusi ottaa valokuvan hänen kanssaan. 

Minä olen sen verran ujo, että vähän nolottaa pyytää tällaisia räpsyjä. Ihan tavallisia immeisiä ne julkkiksetkin ovat. Paikalla oli monta muuta saman idean saanutta, joten lopulta oli helppoa mennä ”jonon hännille”, vaikka hänellä oli kesken lehdistötilaisuus. Se oli todella hieno ele häneltä.

Poistuimme kahvilasta ja menimme jonottamaan salin oven luokse, jotta voisimme valita parhaimmat paikat –eturivistä tietenkin. 

Näyttelijä ja ohjaaja olivat tulleet promoitoimaan Los del túnel –elokuvaa ja seremoniamestarina toimi Luis Alegre. 

Los del túnel –elokuva alkaa siitä, mihin moni muu elokuva päättyy. Kyseessä on komedia, joka kertoo ryhmästä erilaisia ihmisiä, kuten esimerkiksi sankari, parisuhdekriisistä kärsivä pari, teini, idiootti Toni (Arturo Valls), jotka joutuvat loukkuun tunneliin 15 päiväksi. Lopulta heidät pelastetaan, mutta mitä heille sitten tapahtuu..?

Ohjaaja kertoi, miten leffan idea syntyi. Ajatus lähti halusta kertoa posttraumasta. Kun ryhmä selviytyy, yksi ryhmän jäsenistä, Toni, ajautuu vertauskuvalliseen tunneliin. 

Yleisö sai esittää kysymyksiä. Jo eräänlaiseksi perinteeksi on muodostunut, että vanharouva Maria Rosa, aloittaa kysymysten esittämisen. Hän on todellinen elokuvafanaatikko, sillä hän on nähnyt 99% kaikista espanjalaisista elokuvista. Ja loppuja hän ei ole nähnyt, koska ei ole annettu. 

Maria Rosa on jo tavallaan paikallinen kuuluisuus. Kaikki kysyvät häneltä elokuvasuosituksia ja mielipidettä elokuva-asioissa ja Arturo sanoikin hänen olevan influencer. Se on jo paljon, ottaen huomioon, ettei hänellä ole Facebookia, Whatsappia, Twitteriä –eikä kuulemma ole edes tarve.

Tunti hurahti nopeasti ja kaikilla oli mukavaa. Minulle ainakin heräsi mielenkiinto nähdä tuotos elokuvateatterissa. Ja voi miten charmantti ja symppis oli Arturo!

Tämä leffa lähtee myös kansainväliseen levitykseen, joten jännityksellä jäämme odottamaan millaisen vastaanoton se saa.

 

KATSAUS VUOTEEN 2016

Tavallisesti kaikki kirjoittavat omasta, menneestä vuodestaan tässä vaiheessa vuotta. Niin minäkin, vaikkakin nyt pienesti. 

Vuosi 2016 oli hieno vuosi, mutta johon mahtui vastoinkäymisiä ja suruakin. Olin niin Suomessa kuin Espanjassa. 

Emme matkustelleet ulkomaille meille uusiin kohteisiin, mutta teimme sitäkin merkityksellisempiä reissuja niin Espanjassa kuin Suomessa ja yhden ulkomaanmatkan Lontooseen. Lontoo oli meille ennestään tuttu kaupunki, mutta tällä kertaa matkankaan tarkoitus ei ollut siitä tavallisimmasta päästä. Se oli myös koko vuoden yksi onnistuneimmista matkoista. Häämatka Lontooseen, jossa saimme osallistua espanjalais-englantilaisiin häihin. <3 

Vuoden epäonnistunein reissu oli ylivoimaisesti matka Bilbaoon ja alla olevasta linkistä voitte lukea koko postauksen ja miksi se meni niinkuin meni. Ai niin, myös matka Imatralle oli hienoinen pettymys, koska menimme piätäkauten koskea ihastelemaan ja sitten siellä ei ollutkaan mitään koskea... Karua matkailua kotimaassa.

Talvella matkustimme talviseen Bilbaoon… Talvinen Bilbao Baskimaassa

Teimme pääsiäisretken, jolloin näin ensimmäistä kertaa elämässäni dinosauruksen jälkiä.

Keväällä synttäreideni kunniaksi suuntasimme Alhama de Aragón -kylään, joka on melko lähellä. Matkasta kerroin Ainutlaatuinen paikka Euroopassa –postauksessa.

Kesän vietin Suomessa töissä ja perheen luona. Bloginkin saralla oli hiljaisempaa. 

Palasimme syyskuussa Helsingin ja Porvoon kautta Espanjaan, matkasimme Salouhin.

Jatkoin kirjoittajakurssilla erään kuuluisan kirjailijan ohjauksessa. Siitä en olekaan tainnut kertoa blogissa, mutta tosiaan aloitin sen viime keväänä ja se on ollut todella opettavaista. Ja edelleen kurssi jatkuu. Aion osallistua Aragón Negro -festivaaliin ja olisin näillä näkymin lukemassa siellä itse kirjoittamaani novellia, jonka olen siis kirjoittanut espanjaksi.

Marraskuussa menimme siis Lontooseen, Englantiin, kuten jo aiemmin ehdin mainita.Kuvassa häävieraan asu. Oiva valinta syyshäihin.

Aloitin uudessa mielenkiintoisessa työssä ja melkein heti perään pistin pystyyn oman yritykseni. Sen tiimoilta minulla pyörii toinen blogi, jota kirjoitan luonnollisesti espanjaksi.

Järjestin muotinäytöstapahtuman, jossa esiteltiin pohjoismaista designia, joka on yritykseni perusajatus. Tapahtuma onnistui yli odotusteni –varsinkin ottaen huomioon kaikki ne kamalat vastoinkäymiset, joita minua kohtasi. Kuten se, että juuri kaiken hässäkän keskellä sukulaiseni kuoli. Pahinta oli se, että hän kuoli verrattain nuorena. En päässyt hautajaisiin, sillä matka Suomeen on pitkä ja en olisi voinut jättää työtä tai muitakaan kuvioita kesken. Jos minä johonkin lupaudun, niin pidän lupauksistani kiinni. Voin siis omasta kokemuksesta sanoa, että melkeinpä pahinta, mitä ulkomailla ollessa voi kohdalle sattua on juurikin tuo, että saat tiedon sinulle läheisen ihmisen poismenosta.

Summasummarum, olen tyytyväinen vuoteen 2016. Minulla oli mielenkiintoisia matkoja, unohtumattomia hetkiä, uusia tuttavuuksia ja töitä ja mikä parasta, pääsin Suomeen ja reissasin Suomessa.

Vastoinkäymiset puolestaan opettivat minua ja samalla näytti, keneen voin luottaa ja keneen en. Olen todella suruissani sukulaiseni poismenosta ja pelkkä ajatus saa kyyneleen silmänurkkaan ja palan kurkkuun.  Vuosi toi mukanaan myös uusia, mielenkiintoisia tuttavuuksia. Uusia töitä.

Leffoja ja sarjoja seurasin paljon, mutta loppuvuonna vähemmän. Mieleenpainuvin sarja oli ehdottomasti Stranger thing, mutta myös kestosuosikkini Game of Thrones oli erittäin mielenkiintoista seurattavaa.

Parhaimmat elokuvat, jotka tuona vuonna näin, olivat minusta The Revenant ja Mr.Right.

Muistatteko muuten vielä, että syksyllä 2015 osallistuin extrana erääseen yhdysvaltalaiseen elokuvaan? Nyt tuo elokuva on käsittääkseni tullut jo ulos, mutta minä en ole sitä edelleenkään nähnyt syystä, että sitä ei ole laitettu levitykseen Espanjassa. Luulenkin, että se jäi aiheensa vuoksi Yhdysvaltoihin. Leffan nimi on Megan Leavey ja pääosassa nähdään Kate Mara ja minäkin näin hänet eräässä kohtauksessa livenä! Jos joku tietää, miten saada käsiinsä kyseinen leffa, niin laittakaas sähköpostia. Voisin mielelläni vaikka ostaa leffan, kun vain tietäisin miten!

Kaiken kaikkiaan uusi vuosi on alkanut nyt erittäin mielenkiintoisissa tunnelmissa! Tästä tulee varmasti hyvä vuosi. Odotan mielenkiinnolla uusia tapahtumia ja projekteja. Kaikkea, mitä uusi vuosi voikaan minulle tarjota. Aion tarttua tilaisuuksiin, joita elämä heittää minulle eteen. Aion uurastaa omien työprojektieni kanssa. Ennen kaikkea yritän. Yritän päästä jaloilleni. Yritän selviytyä elämän myrskyistä. Olisi mahtavaa osallistua elokuvan tai sarjan tekoon. Se jää nähtäväksi.

Matkoista minulla on oikeastaan vain pari haavetta.

1. Että edes pääsisin reissuun, kohteella ei niin ole väliä. ja 

2. Jospa saisin vuoden 2017 joulun viettää Suomessa?

Mutta nokka kohti uusia tuulia… tai pettymyksiä! 

Tahdon toivottaa teille oikein hyvää uutta vuotta! Toivon teille terveyttä, rakkautta ja iloa ja että vuodesta tulisi kaikin puolin parempi kuin edellinen.

 Millainen vuosi sinulla on ollut?