MIKSI MENNÄ TAKAISIN ESPANJAAN?

Hei vaan kaikille! Kirjoittelen nyt Suomesta. Tosiaan tulin tänne jo aikapäiviä sitten, mutta bloggaan nykyään tosi harvoin. Olen huomannut, että blogia on luettu kyllä ahkerasti siitä huolimatta, joten siitä innostuneena päätin kirjoittaa extempore-postauksen. Tämä on taas rehellisesti sanottuna aivopieru, jonka kirjoitin noin vartissa. Se sai alkunsa erään tuttavan tai sanotaanko sukulaisen kommentista. Sukua mutkan kautta, kuten täällä sanotaan. Hän uteli, että aionko palata takaisin Espanjaan. Vastasin hänelle ilman hetkenkään epäröintiä ”kyllä, mie palaan”.

Näin iltasella, saunan jälkeen, hänen sanansa palautuivat mieleeni. Ja rupesin tosissani pohtimaan. Palaanko enää Espanjaan? Koska… Miksi ihmeessä? Mitä minä teen Espanjassa? Eihän minua sido mikään! Minua ei sido mikään tai kukaan Espanjaan, eikä Suomeen. Vain taivas on rajana. 

Olen asunut Espanjassa lähes kymmenen vuotta, vähän siellä sun täällä, mutta suurimman osan ajasta kuitenkin Zaragozassa. Rupesin miettimään minun elämääni ylipäänsä. Täällä Suomessa minulla on ystävät, sukulaiset, perhe. Sää on ollut tajuttoman kaunis. Olen pyöräillyt töihin. Saan tehdä työtä, josta todella nautin. Maisemat ovat huikeat.

Toisaalta… Niin kuin aina, pienoinen kulttuurishokki on nostanut päätään. En kuitenkaan nyt aio kirjoitaa kotiinpaluusta ja kulttuurishokista, siitä kirjoitin joskus tässä postauksessa.

Nyt kirjoitan Espanjasta. Nimittäin pohtiessani Espanjaa, elämää ja vähän kaikkea, yhtäkkiä oivalsin. Muistin, miten paljon espanjan kielen oppiminen vaati. Muistin, miten paljon minulla kesti tottua Espanjassa asumiseen. Muistin, miten paljon kulttuurierot minua hämmästyttivät. Miten vaikea oli löytää ystäviä. Miten vaikea oli aloittaa uudessa maassa. Miten alku oli vaikea.

Mutta ennen kaikkea muistin, miten paljon olen oppinut ja saanut. Muistin, miten paljon olen kehittynyt ja miten paljon minulla on vielä opittavaa. Muistin, miten olen saanut unohtumattomia kokemuksia. Sellaisia kokemuksia, joihin Suomessa minulla ei olisi ollut mahdollisuutta. Kokemuksieni ansiosta taiteellinen puoli, kirjoittaminen, sarjakuvat ja elokuvat kiinnostavat nyt entistä enemmän. Muistin myös, että ei minun elämä Espanjassa ollut ainaista vastatuulta. Tai tuulimyllyjä vastaan taistelua, vaikka mukaan mahtuu konkkaan mennyt yritys ja kariutunut suhde. 

Se matka on ollut elämänmatka, jonka aikana olen oppinut valtavasti. Olen oppinut asioita, joita ei oppikirjasta opita. Nuo kaikki on tehnyt minusta paremman ihmisen, eheämmän. Voi, kuinka arvostan pieniä asioita ja iloitsen niistä! Nyt olen viisaampi, mutta täydellinen en ole. Minulla riittää opittavaa, mutta nyt minulla on laajempi näkökulma asioihin. Osaan laittaa itseni asioiden yläpuolelle.  

Tuoreessa muistissa on muuttoni Teneriffalle. Kun muutin sinne, minulla ei ollut asuntoa, töitä tai ystäviä. Aloitin elämäni niin sanotusti nollasta. Yhdessä päivässä asiat järjestyivät. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, koska Teneriffalla on kuulemma huono asuntotilanne ja huono työtilanne. 

En nyt kirjoita siitä(kään) tämän enempää, mutta ihmeellisesti asiat vain järjestyivät. Jopa niin ihmeellisen hyvin, että tuntui ihan kohtalon kujeelta. Monta vuotta Zaragozassa, siellä en löytänyt paikkaani. Muutan Teneriffalle ja sitten kävi niin hyvin. Teneriffa jäi välietapaksi, kun jo heti kohta minun piti palata Suomeen töiden perässä. Minut kutsuttiin töihin ja totesin, että kivempi olla kesä Suomessa kuin Teneriffalla, jossa olisi varmasti liian kuuma, liian paljon humalaisia turisteja, liian paljon elämää. 

Teneriffalla tunsin jostain syystä kuitenkin olevani kuin kotona. Tunsin löytäneeni ihanan paikan. Tunsin olevani upeassa paikassa ihanien ihmisten ympäröimänä. Niinpä ostaessani lentoa Suomeen, varasin samalla paluu-lennon. Toki meno-paluu on aina halvempi kuin pelkkä yhdensuuntainen, mutta minulle oli selvää, että Teneriffalle on palattava. 

Näillä näkymin, näine ajatuksin… Kyllä minä ihan tosiaan olen palaamassa takaisin Espanjaan. Sitten syksyllä, kun tulee kylmä. Olen kuin muuttolintu ja lennän pois. En ehkä enää kestäisi kylmää, enkä pimeyttä tai jatkuvaa vesisadetta. Enkä varsinkaan happamia ihmisiä, hiljaisuutta tai muunlaista hiljaiseloa. Olen varmaankin enemmän espanjalainen kuin suomalainen. Tai ehkä en ole kumpikaan, vaan outo sekoitus molempia kulttuureja. 

Kolmas kerta toden sanoo?
Joka tapauksessa, vaikka täällä Suomessa on ihanaa ja just hyvä näin, niin päätin, että vielä kerran muutan Espanjaan ja vielä kerran Teneriffalle. Se olisi minun kolmas muuttoni Teneriffan saarelle. 

Ensimmäisen kerran olin siellä pari viikkoa (vai oliko se kuukausi?). Asuin Los Cristianosissa. Toisella kerralla asuin kolme kuukautta Palm-Marissa ja eräässä toisessa kylässä. Kolmannella kerralla se voi olla kuukausi, kolme kuukautta, kahdeksan kuukautta… Saaren pohjois –tai eteläpäässä. En tiedä. 

Voin sanoa, että minua pelottaa. Epävarma tulevaisuus. Ei työtä, eikä asuntoa. Takataskussa on vain kesän työstä ansaitut rahat ja pari liikeideaa. Ja rehellisesti sanottuna ei mitään haisua, miten saan elämäni järjestykseen.

Tällä kertaa minulla on onneksi ystäviä. Ystäviä, jotka ottavat minut kotiinsa, jos minulla ei ole muuta paikkaa. Minulla on myös luottamusta ja rohkeutta. Tällä kertaa en pelkää ”mitä jos en onnistu”. Minulla ei oikeastaan ole mitään menetettävää. Jos en onnistu Teneriffalla, niin aina voin palata maitojunalla Suomeen. Tai aina voin aloittaa jossain muualla. Mutta ehkä hulluinta on, että minulla on hyvin vahva intuitio, että Teneriffa on minun paikka. En tiedä onko se, mutta koittamallahan se selviää.

Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että ostin kalevalaiset tarot-kortit. Minua on aina kiinnostanut Kalevala, kansaperinne, mytologia ja vaikka en usko mihinkään sellaiseen kuin tarot tai povaaminen, niin ostin ihan mielenkiinnosta. Huvikseni ladoin kortteja, mutta kun niitä kääntelin, niin sieltä tuli sellaisia vastauksia, jotka sopivat elämäntilanteeseeni kuin nenä päähän. Kaikista oudoin oli kortti, jolla halusin selventää Teneriffa-kuviota. Muutanko vai enkö muuta? Melkein putosin penkiltä, kun siihen tuli sellainen kuin Lintukoto. Siinä oli muuttolintujen kuvia ja tässä ihan pari lainausta kirjasta:

”Kaukana etelässä taivaan ja maan yhtymäkohdassa uskottiin olevan aukko, josta muuttolinnut lensivät etelään talvehtimaan. ”

”Uskottiin, että lämpimien maiden ja Suomen välillä oli suuri meri, jonka keskellä oli vain yksi saari.”

”Lintukoto kertoo turvallisuuden ja rauhan kaipuusta. Onnellisten saarella on aina lämmin ja ruokaa on runsaasti saatavilla”.

Avainsanoina oli mm. onnellisten saari, tasapainon ja mielenrauhan etsiminen, onni, utopiat, muuttomatka. Kuvaus sopi muutenkin täydellisesti tilanteeseeni. Ehkä minun kohdalla se voisi olla ihan konkreettisesti muutto onnellisten saarelle..? Kortti toi  minulle jonkinlaista vahvistusta, että se on oikea päätös. 

Totesin myös, että elämässä mikään ei ole varmaa. Paitsi kuolema ja rahan tarve. Rahan tarve on loputon ja siksi sitä pitää tavoitella. Kuolemaa taas en halua tavoitella, mutta se on väistämätön. Toivottavasti kuitenkin elämän ehtoopuolella.

Jännityksellä odotan, mitä syksy tuo tullessaan. Kesästä minulla ei ole sen suurempia odotuksia, mutta muutamia henkilökohtaisia tavoitteita minulla on. 

Näillä ajatuksilla päätän kirjoituksen. Muutan siis takaisin Espanjaan. Takaisin Teneriffalle. Vielä kerran. Miksi ei? Tällä kertaa annan myös elämän viedä. Hyväksyn sen, jos se onkin vain välietappi matkalla kohti jotain suurempaa ja parempaa. Täytyy uskoa elämän kantavan.

Kommenteissa kuulisin kovin mielelläni oletko sinä hypännyt tuntemattomaan ja vieläpä toistamiseen? Miten selvisit? Tai oletko tehnyt jonkun suuren elämänmuutoksen?

Kuvituskuvina omia kännykkäkuvia.

Vertaistukea, avainsanoina #muutto #ulkomaillemuutto #espanja.